Mp-reissu 1986 (Ruotsi, Tanska ja Saksa).

RR-kisat Ruotsi, Anderstorp, Hampuri, Baden-Baden.

Sisällysluettelo:

Sisällysluettelo:
- - Yleistä
  - Suomi
  - Ruotsi
  - Tanska
  - Saksa
  - Tanska
  - Ruotsi
  - Suomi

Yleistä

Suomi

Moottoripyörä oli vaihtunut Moto-Guzzi GT-850:sta Kyprokselta tuotuun Suzuki GSX-1100 ESD:hen. Eron ajo-ominaisuuksissakin huomasi joka vaikutti päivittäisiin ajosuorituksiin. Vielä tuohon aikaan vastaan tuli sen verran paljon kaikenlaista uutta, ettei esimerkiksi samojen tiealueiden ja lauttojen käyttö samalla reissulla molempiin ajosuuntiin vaikuttanut reittivalintoihin.

Etukäteen suunniteltu matka noudatteli aluksi vuoden 1983 reittejä, tosin Anderstorpin RR-kisojen jälkeen jatkaisimme osan porukan voimin vielä Saksaan päin. Varauduin reilun viikon pituiseen reissuun, jossa ajokilometrejä tulisi noin 3500.

Ajoreitti ViaMichelinin mukaan

Ruotsi

Aika paljon oli tietöitä edelleen kesken nykyisin jo valmiin E4-tien reitillä, joten paikalliset pikkutiet olivat edelleen allamme monessa kohdassa. Ei se ollut välttämättä huono asia, sillä ajaminen ei ollut yhtä tylsistyttävää kuin moottoritiellä. Tosin matkanopeudessa tuli reilusti takkiin E4:een verrattuna.

Anderstorpiin mennessämme HarriS:n Yamahan peräosassa takanaistujan takamuksen takana hihnoilla kiinni olleet telttatarvikkeet valuivat huomaamatta satulan alla sijaitsevien pakoputkien päiden eteen, josta syystä niihin paloi pari isoa reikää alta aikayksikön. Hyvin se teltta sulaessaan kärysi ja savusi myös taaempaa havainnoineen mielestä.

Annoin oman telttani heille lainaksi ja ahtauduin illemmalla yhteen jäljelle jääneistä teltoista, joten ei siitä sen pahempaa ongelmaa heillekään aiheutunut.

Välillä alkoi satamaan niin lujaa, että meidän oli pakko pysähtyä moottoritien ylittävän sillan alle pukemaan sadepukuja nahkojen päälle. Siinä kävi taas sikäli normaalisti, eli olimme vedättäneet sadeasuihin pukeutumista niin pitkälle että nahkapuvut olivat jo imeneet jonkin verran vettä itseensä. Sadepuvuista ei sen jälkeen ollut aivan sataprosenttista suojaa kastumiselle.

Sakotkin siitä pysähtymisestä olisi aivan aiheesta saatu mikäli paikalliset lentävät olisivat sattuneet samalle kohdalle - eipä juuri silloin tullut moottoritielle pysähtymiskielto mieleen.

Leiripaikka oli edellisestä käyntikerrasta tuttu urheilukenttä Anderstorpissa, illan ohjelmakin vaikutti aika tutulta. Seuraavana aamuna aamupesulle mennessämme tapasimme pari ulkonäöltä tuttua Norskia pesuhuoneessa. Viime kerralla nuotiossa nukkunut kaveri oli mukana ja siitäkös alkoi mahdoton älämölö tuttujen kesken ;-)

Alkuun

Kisat olivat yhtä hyvät kuin edelliselläkin kerralla, vertailukohtana omat vastaavat kisat kotikaupungissamme (Imatranajo). Rata näkyy kuvan vasemmalta reunalta punaisella korostettuna.

Anderstorp ja High Chapparral

© Google

Paikallisista lehdistä näkyivät ensimmäiset uutiset Mikkelin torille päättyneen pankkivankidraaman lopputapahtumista, jotka olivat siihen saakka pysyneet meiltä täysin pimennossa.

https://yle.fi/a/3-12110188

Lähistöllä oli lännentyylinen turistirysä High Chapparal, jossa pääsi helposti eroon liioista rahoistaan. Muuan "Rubato Racing"-kilpatallin motoristikaverimme osti sieltä deaktivoidun lännenmallisen revolverin mutta unohti sen käsimatkatavaroihinsa lentokentälle mennessään => se aiheutti sen verran ison hässäkän että Suomen puoleisessa päässäkin oli ollut kaksi ladonoven kokoista konstaapelia laskeutuvaa konetta odottamassa. Jalat eivät kuulema maahan osuneet, kun herrat veivät hänet sivummalle jatkokuulusteluihin.

Asiasta ei puhuttu pitkään aikaan sen jälkeen.

Tanska

Tanskan läpiajo moottoriteitä pitkin oli varsin nopea temppu, matkaahan ei ollut kuin pari sataa kilometriä. Ruotsin puoleisena ylityspaikkana oli Helsingborg - Helsingör -lauttayhteys ja Saksan suunnalla Rodbyhavn - Puttgardenin vastaava. Taas tuli pari uutta lauttamallia, reittiä ja kaupunkia vähän tutummiksi pyörällä liikkujan näkökulmasta.

Alkuun

Saksa

Reissun siihen mennessä jo neljäs valuutta otettiin käyttöön.

Hampurin keskellä olevalta leirintäalueelta oli lyhyt matka Reeberbanille. Kävimme katselemassa aika monta piip-showta (pari meikäläistä markkaa minuutti) sun muuta paikkaa, Rautakatua unohtamatta. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Zillertahlin(?), todella suuren kaljaravintolan tarjoilijatar joka kantoi rintamuksellaan viisi - kuusi noin puolentoista litran kolpakollista kaljaa per käsi. Sekä noin 50-vuotias paikallinen asujaimisto joka pisti kesken kaiken keskenään tanssiksi ravintolan pöydillä.

Melkoista meininkiä, johon kukaan ravintolahenkilökunnasta ei kommentoinut mitään poikkipuolista; kotimaassa vastaavasta tempusta olisi seurannut vähintään häkkiä - putkaa - linnaa ja kepiniskuja ikeniin.

Ajomatkaa Hampurista Baden-Badeniin oli noin 750 kilometriä, joka meni nopeasti hyväkuntoisia moottoriteitä pitkin. Onneksi nekin seurailevat edes jossain määrin maaston muotoja, joten koko pätkä ei suinkaan ollut pelkkää tasamaata alusta loppuun. Muutama todella pitkä ja aika jyrkkäkin mäki löytyi matkan varrelta, samoin suuria silta- ja tietyömaita.

Silmiinpistävää uutta olivat myös koko toisen suunnan ajokaistat kerralla pinnoittava suuri betonivalukone ja koko tieremontin perinpohjaisuus. Opasteet olivat sen verran perusteelliset että pääreitiltä sivummalle eksyminen vaatisi yritystä.

Ei autobaanojen avulla kyllä saa sen kummempaa kuvaa Saksasta, mutta olivat pelkkään nopeaan liikkumiseen ne olivat oikein hyviä. Usein rajoittamattomat ajonopeudet ja sopiva liikenteen määrä sallivat parhaimmillaan riittävän etenemisnopeuden, tosin huomio oli pidettävä satakymmenprosenttisesti liikenteen seuraamisessa ja siihen reagoimisessa.

Kun hetken tuntui siltä että mp:n mittarinopeus 240 km/h oli mukamas paljon, niin eikös kohta peileistä näkyneet kirkkaat ajovalot ennen kuin vasemmalta meni heittämällä ohi joku Porche, Ferrari tai muu vastaava raketti.

Jos maisemia halusi seurata vähääkään enempää niin hitain oikeanpuoleisin eli rekkakaista oli siihen hommaan omiaan. Oikean kautta ohittelu palkitaan herkästi eikä sitä saa tehdä.

Ajoittain oikealla kenties täysin vapaana olevan "ylimääräisen" kaistan kautta ei kärsinyt ohittaa hitaampiaan, vaikka vasemmalla oleva(t) kaista(t) olisivat olleet tukossa, turvallisuussyistäkö johtuva juttu - ja olikin, ilmeisen hyvin sanktioitu lähinnä viranomaiskäyttöön tai vikaantuneen ajoneuvon hetkelliseen pysäköintiin tarkoitettu.

Paikallisten motoristien liikkumisesta sai lisää ajomallia isojen moottoritieruuhkien aikana, niin vilkkujen käytön kuin kaistojen välissä ajamisen suhteen. Erityisesti liikkumistamme edistävä, jonossa seisovien autoilijoiden toiminta oli edelleen positiivinen yllätys kuten paikallisten suhtautuminen stauhun: parhaimmillaan autojen ovet auki, porukka ulos, eväät esiin eikä ainakaan näkyvää stressiä tilanteen johdosta. Käsittämätöntä joskin pakollista hermojen hallintaa äkkinäisestä, paikallisille ilmeisen tuttu tilanne.

Alkuun

Monessa paikassa oli moottoripyörille eri rajoituksia, erityisesti sadekeleille ja jyrsityille tieosuuksille.

Baden-Badenin vierestä Hugelsheimin kylän eteläpuolella, kuvassa nimellä Karlsruhe Baden Baden Airport löytyi senaikainen kanadalaisten lentotukikohta nimellä Canadian Forces Base Baden–Soellingen.

Lentokjentän paikka kartalla

https://en.wikipedia.org/wiki/CFB_Baden%E2%80%93Soellingen
https://en.wikipedia.org/wiki/General_Dynamics_F-111_Aardvark

Siellä meni yksi yö YK-palveluksesta Golanilta edellisvuodesta tutun kanuskin (kanadalainen saman alan ammattisotilas Camp Ziouanin leirialueelta), Donin ja alkuillasta Baden-Badenin kylällä myös hänen paikallisen tyttöystävänsä kanssa poristessa.

Alkuun

Aikaa on kulunut jo niin paljon, että seuraavat paikat, muistiinpanot ja mielikuvat ovat kaikilta osiltaan jo vanhentuneita. Henkilöistä puhumattakaan..

Pääportilla riitti Donin ennakkoilmoituksen jälkeen passini tarkastus, vierailulapun täyttö ja hänen, henkilökuntaan kuuluneen soitto portille, mp:n saattoajo parkkipaikalle sekä isännän jatkuva mukanaolo.

Juttutuokio, ajopuvun vaihto suihkun kautta kevyempiin vaatteisiin, kiertelyä autollaan lähimaastossa osin myös Ranskan puolella, tyttöystävänsa haku hostellista [L] jonkun matkan päästä 'HI-Forbach' ja muutamiksi seuraaviksi tunneiksi Baden-Badeniin. Autonsa oli joku Jenkki-Pickup sillä sen sivupeileissäkin näkyi kaiverrus 'takana näkyvä kohde ei välttämättä ole niin kaukana kun näyttää'.

Kuten arvata saattaa ei yöpyminen NATO:n lentotukikohdassa päivävierailusta poiketen ollut ulkomaalaiselle kovinkaan suotavaa, mutta mutta hyvinhän tuolla alempaan kuvaan ympyröidyn henkilökunnan majoituksen lattialla ilmapatjalla sai unen päästä kiinni. Vielä tuolloin hänellä ei ollut vuokrakämppää kentän viereisessä kylässä.

Suzuki yöpyi suojapussissaan viereisen parkkipaikan toisessa päässä, tosin sen paikkaa vaihdettiin illemmalla ennen suojapeitteen levittämistä.

Rutiininomaisesta pääportin kulunvalvonnan läpäisytekniikastakaan päätellen en ollut ensimmäinen, tuskin viimeinenkään yövieras alueella palvelleiden luona.

Majoitus lentokentällä

Olipa mielenkiintoisen näköinen pääpuoleen integroitua, ilman täyttämää pussia kokoon rullaamalla vaivattomasti täytettävä makuualusta. Ja sille pariksi kevyehkö kesämakuupussi, jossa oli käsien ja jalkojen senaikaisilla "Velcro"-tarrateipeillä suljetut reiät mahdollista pikapoistumistarvetta varten => makuupussia ei välttämättä tarvinnut heti juoksun ensiaskelien aikana riisua pois.

Tuokin lentotukikohta mahdollisine ydinaseineen olisi varmasti ollut vastapuolen ensi-iskun kohteena. Se olisivatko kaikki juosseet pommisuojiin oikean hälytyksen sattuessa oli herättänyt keskustelua (mahdollisesti) saavutettavan (lyhyen) lisäelinajan suhteen.

Alkuun

Talvikäytössä jossain napapiirin pohjoispuolisilla alueilla heillä oli kaksi päällekkäistä tyköistuvaa makuupussia ja vieläkin kylmemmissä olosuhteissa myös jokin kuuden tunnin välein vaihdettava apuväline, mistä hän ei suostunut sanomaan mitään muuta. Todennäköisesti jokin kemiallisella reaktiolla lämpiävä lämpöpakkaus mikä vaihdeltiin uuteen entisen jäähdyttyä.

Donilla oli aikomus käydä Suomessa lomallaan mutta näytettyään kartalta pomolleen minne olisi tulossa, niin matkustuskieltonsa oli välitön mutta ehdoton..

Melkoisen monta pitkillä ja paksuilla putkilla varustautunutta valokuvaajaa näkyi aitojen ulkopuolella pääkiitotien jatkeella.

Seuraavana päivänä oli aika lähteä kohti kotia kanuskimallisen messiaamiaisen (annos uppopaistettua kanaa sweet&sour-kastikkeella, yms.) ja pikaisen Baden-Badenin keskustassa käynnin jälkeen.

Pääajosuunta oli suoraan Tanskaan, siitä edelleen Ruotsin läpi Tukholmaan ja seuraavana iltana laivalla Suomeen. Siinä olisi ollut helppo pohja Rautaperseajolle, tosin siihen aikaan moisesta ei vielä puhuttu mitään missään (MS Autoroute 2003:n mukaan ääripäiden välimatka oli noin 1570 km, vaatimuksena on dokumentoitu yli tuhannen mailin matkan ajaminen vuorokauden kuluessa).

Paluumatkalla paikallisen Mersun vanhempi kuski pyöritti sormea ohimollaan ohittaessani hänet varmaan kolmannen kerran: kahdenkymmenen kahden litran bensatankistani ja senhetkisestä vajaan yhdentoista litran kulutuksesta johtuva kahdensadan kilometrin tankkausvälini vähän haittasi etenemistäni häneen verrattuna.

Toinen, jollain BMW M5:lla tai vastaavalla ajellut nuori mies ajoi kanssani kevyttä kisaa toista sataa kilometriä: ohittelimme muita ajoneuvoja ja toisiamme vuoronperään, näytimme vilkuilla että ohitustilaa oli edelleen käytettävissä ja niin edelleen kunnes hän lopulta siirtyi yhden Ausfartin kohdalla kapeammille teille. Komea oli kaverin morjestus ikkunasta viimeisen ohitukseni aikana. Kaikki ilo irti ajamisesta ja kotimatkakin joutui ;-)

Siihen aikaan pystyi ajamaan todella pitkiä pätkiä kaasuvaijeri kireällä, joka näkyi kulutuksessakin. Takaritsillä makuupussin ja teltan suojana ollut musta muovinen jätesäkki läpätti ilmavirrassa menettäen vedenpitävyytensä muututtuaan varsin harsomaiseksi.

Alkuun

Tanska

Tanskan läpiajo oli muuten normaali suoritus mutta yhtä moottoritien varteen pysähtynyttä bussia vasenta kaistaa ohittaessani havaitsin silmäkulmastani, että sen etupuolella oli pysähdyksen syy eli poliisiauto.

Jahas, liikennevalvontaa johon ei Saksan puolella suuremmin törmättykään ainakaan näkyvänä.

Tarkastin tietysti nopeuteni heti rajoitusten mukaisiksi ja seurailin peileistä, kuinka auto seurasi ajoani parin välissämme olleen auton takaa melkein Helsingörin satamaan saakka, ennen kuin kääntyi pois.

Ruotsi

Reilu 1200 ajokilometriä yhteen pötköön ja lopulta pääsin Ljungbyn motelliin nukkumaan; ajoaika oli noin klo 12.00 - 22.00 ja lautat veivät odotusaikoineen melkoisesti kokonaisajoajasta. Lauttajonojen taakse ei tarvinnut jäädä odottelemaan sillä mopolle löytyi aina paikka jostain lautan kulmauksesta minne autot eivät sopineet.

Ruotsin puolella saavutin seuraavana päivänä moottoritiellä paikallisten panda-auton, jonka perässä aikani ajeltuani herrat näyttivät vilkulla että ohi sopii mennä, turha siellä takana on roikkua. Saattoihan jossain ylempänä olla helikopteri tai lentokone seuraamassa nouseeko nopeus liian suureksi, johon pitäisi puuttua. Ei tarvinnut, eilinen oli vielä tuoreena mielessä. Tiessä olevien merkintöjen(?) perusteella ilmavalvontakin oli keinovalikoimissaan.

Tukholman läpiajo vaati vielä tarkkuutta mutta reitti laivalle löytyi, eikä tarvinnut edes ajella jalkakäytävien kautta kuten eräällä toisella reissulla. Ne Viking Linen laivat lähtivät eri paikasta kuin Silja Linen ja varsinkin Vikingin satamaan pääsemiseksi piti pujotella monen mutkan kautta tai kerran kiireessä oikaista hieman jalankulkijoiden kävelyreittejä pitkin. Turistiajoa.

Jo traditioksi muodostunut Suomen lautan keulasauna ja yksi jääkylmä Lonkero tekivät hyvin kauppansa.

Alkuun

Suomi

Tuo Saksan moottoritieajonopeus oli sikäli paha, että aivolohkoon päälle jäädessään saattoi parhaimmillaankin aiheuttaa Travemunde - Helsinki -lauttakyydin jälkeen esimerkiksi Porvoon moottoritiellä harmittavia tilanteita tyyliin: "Saat itse valita otatko isot sakot vai annatko kortin joksikin ajaksi kuivamaan". Kuten entiselle työkollegalle kerran kävi. Tanskan ja Ruotsin kautta ajaen nopeuden alentumiseen ehti taas tottua.

Niinä vuosina, jolloin oli tiedossa reissuja etelämmäksi, piti renkaiksi valita V-luokan = maksimissaan 240 km/h kestävät mallit, kotimaisessa normaaliajossa riitti halvempi luokka H = < 210 km/h aivan hyvin.

Koska GSX-1100 ESD:ssa ei ollut Tubeless-vanteita niin sisäkumien käyttö oli pakollista. Käytin niistä huolimatta aina Tubeless-tyypin ulkorenkaita niiden tukevamman rakenteen (lähinnä renkaan sivukudosten ja myöhemmin teräsvöiden) vuoksi, silloin mahdollisen sisärenkaan nopea tyhjeneminen ei vaikuttaisi aivan yhtä äkkiä eikä paljoa ulkorenkaan litistymiseen.

Muuan motoristikaverimme palasi kerran reissusta kotiin päin kun Joutsenon antennisuoralla havaitsi yht'äkkiä eturenkaansa = sisuskumin tyhjentyneen varoittamatta - oli kertomansa mukaan pelkkää hyvää tuuria ettei hän löytänyt itseään männyn kyljestä tai vastaan tulleen ajoneuvon keulasta hidastuvan pyörän viedessä täysillä miestä.

Vaihdoin sisärenkaat jokaisella renkaan vaihtokerralla uusiin sillä Tubeless-renkaiden sisäpinta ei useinkaan ollut yhtä sileä kuin Tube-tyypin renkaissa. Ulkorenkaiden sisäpintojen jättämät jäljet näkyivätkin sisuskumien ylemmissä ulkopinnoissa renkaanvaihdon yhteydessä, mutta yhtään ainoata sisärengasta ei koskaan rikkoutunut niiden vuoksi ellen niitä itse esimerkiksi rengasraudoilla tökkinyt vaihdon yhteydessä hajalle.

Terävien kappaleiden aiheuttamia pistemäisiä reikiä sai useimmiten paikattua tuoreella rengaspaikkausvaahdolla, mutta sisärenkaiden repeämiin ja vastaaviin se ei tepsinyt.

Kokonaisajomatka oli noin 4 600 km.