Pääset tänne ylös "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle. Versio 1.28. Viimeisimmät muutokset: 7.11.2024. Tarkastettu

Pariviikkoinen pikareissu autolla Norjaan.

Reissun aiheena on nopea tutustumismatka Norjan pohjoisosiin ja Lofooteille. Aiemmin tähystämätöntä maastoa eli nopeata tiedonhakua tulevia reissuja varten.

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo

Valmistelut

Kohderyhmä on sama kuin aiemminkin, joten mukana on juttua vähän laajemmin jos esimerkiksi Lauralla ja ja Jaanalla perheineen käy mielessä pikainen autoreissu vähän Pohjois-Suomen tuttuja laskettelukeskuksia kauemmaksi.

Auton valmistelut: levyjarrujen tarkastus, ilmastointilaitteen huolto, uudet 'Michelin Crossclimate II' -renkaat alle, ruostesuojauksen täydennyskäsittely ja alustan valuma- sekä kondensioveden poistotulppien reikien avaus. Aggregaatti kaapeleineen, HF-radiolaitteet antenneineen ja mastoineen sekä vararengas jäivät pois turhana painolastina. Samoin kattotelineet aurinkopaneeleineen ylimääräisen tuulikuorman minimoimiseksi.

VW Caddy Maxin takaosan lattiassa on kahdeksan kuormankiinnityssilmukkaa, joiden kautta kiristettiin ensin neljä räikkäliinaa poikittain kahden silmukan välille ja sitten kaksi pituussuunnassa neljän peräkkäisen silmukan läpi. Niihin kiinnitettiin kaikki laukut ja muu irtovarustus paksuilla jousilukkoliinoilla. Tavaratilan lattiasilmukoihin tarvittaessa sidottava kehikko toteutuu talven kuluessa niin, että päälle saadaan lepotilat kahdelle ja rakenteen sisälle tukevia tavarankuljetus- sekä säilytysvaihtoehtoja päivittäistä käytettävyyttä helpottamaan että henkilöiden ja koirien törmäysturvallisuutta parantamaan.

1:800 000 Michelin-tiekarttaa Norjasta ei mukaan löytynyt, myös Autolla Euroopassa-kirja jäi kotiin. Autoliiton nettisivuilta sai perustietoja mutta tarkempi materiaali vaatii jäsenyyden.

Jaron pakolliset rokotukset passimerkintöineen ja sirun toimintatarkastus Sarkasella hotspot-uusintakäynnin yhteydessä, sekä juuri ennen lähtöä sen lääkelaukun sisällön täydennys lomaltaan juuri palanneella Szepaniakin Eijalla. Echinokokki-tabletit otettiin mukaan, jos palaisimme takaisin Ruotsin kautta.

Polttoaineenkulutus

Sarakkeet vasemmalta oikealle:

tankkauksen järjestysnumero (#1- #8)
päivämäärä
tankkauspaikka
polttoaineen kokonaismäärä
pumppuhinta euroina per litra
kokonaishinta euroina elokuun alun vaihtokurssin (NOK - €) mukaisesti
matkamittarin lukema
toteutunut keskikulutus edellisen sekä viimeisimmän tankkauksen litramääristä ja kilometrilukemista laskettuna.

Siniset numerot ovat keskiarvoja sarakkeen yläpuolisista numeroista, punaiset maksimi- ja vihreät minimiarvoja.

Välimatkoja

Norjan rantaviivan kokonaispituus mantereen osalta on 25148 km ja vuonot sekä lahdet siitä poistettuina 2562 kilometriä. Suomen vastaista rajaosuutta on 736 kilometriä. Maan levein kohta on pituudeltaan 431,7 km ja kapein 1,6 km. Lähde: alla mainittu karttakirja.

Ote karttakirjan ©Veibok Norge 2022 laajemmasta välimatkataulukosta ajamamme alueen osalta:

Moottoripyöräkäyttöön suunnatun Garmin Zumo XT GPS:n keräämien matkalokien perusteella tuollaisia matkoja on edessä samoilla reiteillä, joista tosin puuttuu ainakin lukuisat tunneli- ja laivaosuudet.

Saariselkä - Kirkenes - Nordkapp: 702 km
Honningsvåg - Hammerfest - Alta - Senja: 1103 km
Alta - Tromssa - Senja - Harstad: 1013 km
Tromssa - (alakautta) Harstad - Lofootit (Moskenes): 1049 km
Harstad - Lofootit - Bodø - Luulaja: 1026 km

Zumo XT näytti lähialueen vasemmassa ja Zumo 660 laajemman alueen tuulilasin oikeassa alanurkassa. Samalla seurattiin onko eri aikojen (2022 vs. 2011) viimeisimmissä karttamateriaaleissa tai laiteohjelmistossa reititykseen vaikuttavia eroja kaikkien ohjelmallisten asetusten ollessa mahdollisimman identtisia; kyllä, muutamia toisistaan poikenneita ajo-ohjeita samalla tavalla määriteltyihin kohdeosoitteisiin saatiin matkan edetessä. Ei mitään oleellista, mutta vaihtoehtoisia reittejä löytyi.

Netissäkin havaittiin haasteita: Senja-saarella Gryllefjordista Finnesiin suunniteltu reitti ilmoitti "www.viamichelin.com: Impossible to calculate this route". Ehkä sen tausta-aineistosta puuttuu joitain paikkapisteitä eikä laskenta saa kiinni lähimaastosta heittäen lopulta pyyhkeen kehään. Joillakin alueilla kaukana toisistaan olevat paikat hakivat ja palauttivat saman identtisen katuosoitteen myös alempana Euroopassa.

Muuta

Tätä autoa täydessä retkivarustuksessa ja kahden henkilön kuormalla ei aiemmin ole päästy testaamaan jyrkillä vuoriteillä. Maahantuoja ei pystynyt tai halunnut vastata mikä on auton nousukyvyn maksimiarvo; reissu Stelviolle, Berchtesgadeniin tai vastaaviin maisemiin kertonee siitä joskus lisää. Esimerkiksi Peugeot 207:n moottori lämpeni vajaan viiden kilometrin pituisessa 24% nousussa niin paljon, että sen piti antaa jäähtyä tyhjäkäynnillä toistakymmentä minuuttia sähköisen jäähdytyspuhaltimen huutaessa syylärin edessä täysillä koko sen ajan.

Moottorijarrutusta hyödynnettiin usein jarrujen ja polttoaineen säästämiseksi, samoin starttiakkua ladattiin vähän normaalia suuremmalla jännitteellä VW:n mukaan "jarrutusenergian talteenottamiseksi". Diesel-Caddyn viisivaihteisen lootan käsivaihde #3 ei välttämättä jaksanut pitää auton nopeutta alhaisena pitkissä yli 10% alamäissä, kun #1:sta tarvittiin vain jyrkimpiä hiekkateitä laskeuduttaessa. Suurin havaittu asfaltoidun tien nousu oli 16%.

Tekstin seassa näkyy kahden henkilön normaalien kahdesta kolmeen päivän ruokakauppaostosten hintoja kuvaamaan Norjan hintatasoa peruselintarvikkeissa, lähinnä aamiaiset, väli- ja iltapalat sekä pientä purtavaa ohjaamoon. Juotavana oli vettä, aamulla aina ennen ajoon lähtöä täytimme kolme juomapulloa kylmävesihanoista. Mitään merkittävää hintaeroa emme näin lyhyellä otoksella ja tuollaisilla tarvikkeilla havainneet. Olut, viini ja tisleet on mainittu, jos niitä on hankittu.

Tekstissä näkyvät numerot ovat usein kaksi-nelinumeroisia tienumeroita. Paikoitellen ne voivat olla myös muotoa Fvxxxx eli Fylkesvej = alueellinen paikallistie.

EasyPark-appia käytettiin Norjassa viisi kertaa yhteishintaan 152 NOK /15,5 €, pari niistä oli hinnaltaan 0 €. Toisaalta maanalainen parkkiluolasto Tromssassa kustansi yksinään 25,42 € noin kahdeltatoista tunnilta.

Lauttoja maksettiin aluksi luottokortilla lauttaan nousun yhteydessä, käteinen ei olisi kelvannut. Paikallisessa verkkopalvelussa jonka käyttöönotto vei yli vuorokauden, sai auton rekisterinumeron ja muut laskutustiedot ilmoitettua etukäteen. Sen jälkeen satamissa riitti rekisterikilven kuvaaminen jonossa, auton tunnistaminen sekä lauttaan ajo kunhan satamahenkilön kännykän appi osasi lukea kilven sisällön oikein - lukuvirheen korjaaminen kävi onneksi nopeasti. Kuitti luottokorttimaksusta saapui nopeasti sähköpostiin.

Tienkäyttömaksujakin olisi voinut maksaa automaattisesti toisen rivin palveluissa. Kolmannen rivin linkistä löytyy tilannenäkymää Norjan tiestölle, neljännessä annetaan muutama vinkki siellä autoileville ja viidennestä löytyy lauttojen reittejä aikatauluineen.

https://ferrypay.no/
https://www.epass24.com/fi/automaattiset-maksut/ ja https://www.autopass.no/
https://www.vegvesen.no/trafikk/#/?lat=68.80528&lng=21.52183&zoom=5&layer=fer,tra,ctv,tfl
https://www.napsu.fi/matkailu/uutiset/oletko-menossa-autolla-norjaan-katso-tasta-kaytannon-vinkit-980
https://www.vegvesen.no/en/traffic-information/traffic-information/ferry/?lang=en

Nopeusrajoituksia noudatettiin paikallisittain hyvin useimmissa paikoissa ja kameratolppia riitti, myös niitä erikseen merkittyjä keskinopeus-sellaisia.

Veiboj Norge 2022 mukaan:

1) Hälytysnumerot Norjassa:

110 Palo
112 Poliisi
113 Lääketieteelliset hätätilat

2) Muita numeroita Norjassa:

175 Vaarallisista tieolosuhteista ilmoittaminen
02030, paina # 3, ulkomailta +47 915 02030. Liikennetiedotteet puhelimitse (tai www.175.no netistä, Twitterista sekä mobiiilisovelluksesta "Vegvesen Trafikk")

3) Hinaus- ja/tai muu apu (ellei muita vaihtoehtoja kuten oman vakuutusyhtiön, automerkin huoltopalvelun, Autoliiton tai muun kautta ole käytettävissä):

08505 NAF Veihjelp
06000 Viking
02222 Falck
02800 Kaikki törmäykset villieläinten kanssa

Kartassa näkyy reittimme ja sen majoituspaikat ensimmäisestä (Saariselkä) yhdenteentoista (Luulaja).

© Google ja APRS.fi (pientä reittiretusointia näkyy paikoitellen)

Tarkat käyntipaikat Norjassa löytyvät tuosta Google Earth -paikkatiedostosta [L]. Jos tietokoneessa on GE asennettuna, niin linkistä ladattua 2022_Norja.kmz-tiedostoa

2022_Norja.kmz.png

kaksoisnapauttamalla latautuvat sen sisältämät karttapaikat sovelluksen Väliaikaisiin paikkamerkintöihin.

Kaikki tekstin seassa olevat linkit toimivat elokuussa 2022.

Alkuun

1. Imatra - Saariselkä

17.7.2022, sunnuntai

Ajoreitti: Imatra - VT6 - Joensuu - Kajaani - E63 - Kemijärvi - Sodankylä - E75 - Saariselkä.

Jaro pääsi halutessaan jaloittelemaan vähintään 200-300 km välein + ruokatauot päälle.

Irma ajoi ensimmäisen pätkän Kajaaniin. Ensimmäinen kahvitauko pidettiin jo Pivangassa jokakesäisen Ponutaipaleen sijaintipaikan pohjoispuolella sisäänajossa olleiden renkaiden kylkilämpötilojen, vanteiden kiinnityspulttien tiukkuuden ja lastin paikallaan pysymisen tunnustelemiseksi.

Kajaanissa oli auton tankkaus #1 ja nopea lounasmutka klo 12:00 avautuneelle Mantan grillille. Hyvin oli jonoa jo muutama minuutti ennen määräaikaa. Uusi tyhjiä ikkunoita ja kylmätankkauspisteeksi muuttuneita bensa-asemia (vast.) tarttui silmiin myös Kajaanin tienoilla. Valitettavasti.

Kuskin vaihto ja E63:ta pohjoiseen, vaikka se ajallisesti hitaampi ajettava olikin. Poroja näkyi pian niin, että 150 yksilön jälkeen lopetimme laskemisen, tuossa [L] on Irman ottamaa kuvaa (tallennusmuoto mp4, videotiedoston koko 88 megatavua) yhdestä niiden aiheuttamasta ruuhkasta.

Sodankylässä tankkaus #2. Vielä pätkä E75-tietä ja viimein päästiin Saariselän maisemiin kolmisentoista tuntia liikkeellelähdöstä. Edelliskerrasta tutun, helmikuun alussa 2022 palaneen Saariselän Kuukkelin jäänteet tarttuivat silmiin Saariseläntien alkupäässä.

Irma haki huoneen avaimet HC Saariselän respasta. Hinta 84€, 2hh, ei ilmastointia, aamupala. Kannattaa hyödyntää sitä HC Gold-korttia.. Hyvin siellä ensimmäisen kerroksen kauimmaisessa nurkassakin tarkeni, verkolla varustettu tuuletusikkuna sai olla auki koko yön sillä pieniä, palan mukaansa vieviä verenimijöitä lenteli jo turhankin paljon.

Monenlaista taskupysäköintiä nähtiin hotellin pohjoissivulla, monilla nykykoon ja mallin autolla alkaa ilmetä tietynlaisia sopivuusongelmia aiemmin maalattuihin, hieman kapeampiin pysäköintiruutuihin.

Alkuun

2. Saariselkä - Kirkkoniemi

18.7.2022, maanantai

Ajoreitti: Saariselkä - E75 - Ivalo - Inari - 971 - Sevettijärvi - Näätämö - raja - 92 - Neiden - E6 - Kirkkoniemi - E105 - Fv8860 - Grense Jakobselv - Kirkkoniemi.

Aamupalan jälkeen liikkeelle, allekirjoittaneen ajovuoro.

Inarissa poikettiin kaupassa hakemassa matkaevästä jääkaappiin (57 €) mukaan lukien virallisia leiriytymisoluita reissun tarpeisiin = 18 x 33 cl Karhu.

Iso Trangia oheislaitteineen oli testattuna ja käyttövalmiina. Sen sijaan toiselle testireissulleen mukaan otettu retkikaasuhella Mustang oli jo tuomittu pudotettavaksi lähimpään metallikierrätyslaatikkoon, mutta sen kiinni jumiutunut pääventtiili avautui viime hetkellä. Tyynessä säässä tai tuulelta suojatussa tilassa varsin kelvollinen vehje sekin, mutta pienessäkin tuulessa kuin kaasupullon päällä täysin suojaamattomana palava kaasupoltin. Mutta olihan se halpa, 2019-reissun testikalustoa.

Ruuanvalmistus ja ruokailu hoituivat kuvan pienessä veneenlaskupaikassa Valkkojärven eteläpäässä, maisemiltaan oikein hieno lahden sopukka joka merkistä päätellen toimii talvisin moottorikelkkailijoiden reittipisteenä sekä nuotiopaikkana. Ilmeisen suosittu sellainen, sillä viereisessä risteyksessä oli iso roskasäiliö mallia Molok.

Verenimijöitä oli jonkun verran, onneksi joku tavallinen hyttys- ja punkkispray ajoi ne kauemmaksi. Valkoinen auton pelti keräsi niitä laumoittain pinnalleen. Thermacellia ei luontoon eikä välittömästi veden äärelle viitsinyt edes harkita asennettavaksi, myrkkyä se olisi Jarollekin ollut.

2022-Norja-1.Trangialounas.JPG

Kännykkäverkko pätki ainakin Elisalla, joten puhelu Maikkelin kanssa onnistui vasta lähempänä Näätämöä. Ukkostakin oli ilmassa sielläpäin, mikä kuului myös vastaanottimista.

Tankkaus #3 Näätämössä, B7-dieselin litrahinta oli tähän mennessä halvin 2,14 € Irman kännykän Neste-apin kautta.

Rajanylitys Norjaan oli huomaamaton ja lyhyen matkan päässä aika tasaisesta suomalaisesta metsämaastosta muuttunut Norjan vuoristoinen rannikko suurempine korkeuseroineen sekä vuonomaisemineen avautui eteemme. Pitkästä aikaa ensimmäinen vilaus Jäämerestä säväytti.

Jos tarkemmat tiedot Norjan kaupungeista kiinnostavat:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Norjan_kaupungeista

Kirknesin esikaupunkialueen nurkalta ajettiin ensin Norjan ja Venäjän pohjoisimman rajanylityspaikkan edustalle, josta vuosia sitten oli suunnitteilla ajaa moottoripyörillä E105-tietä läpi Venäjälle ja palata Kaakkois-Suomen rajavartioston jonkun ylityspaikan kautta takaisin Suomeen, mutta se jäi ja nykyoloissa myös jää toteuttamatta.

Ylityspaikan luota ajeltiin kapenevaa tietä maan koillisnurkalle tutkiaksemme mitä kaikkea vanhan saamelaisalueen rajajoen vierustoilla ja merirajalla näkyisi. Matkan aikana vastaan tuli Jarfjord grensestasjon, Tårne gravlund ja Norges eldste fjell sekä opastuspaikka Grense Norge-Russland aivan rajojen saumalla. Viimeksi mainitussa oli tien varrelle pystytetty muutama opastetaulu [L] ja varoitukset rajoitusalueen kameravalvonnasta sekä kalastusohjeet rajavesissä. Tien lopussa vastaan tuli vielä pieni muutaman talon kylä ja rannalla King Oscar II Chapel on Kafir's Road, Storsanden-uimaranta sekä Grense Jakobselv.

Kuvan paikka on Grense Jakobselv, Unnamed Road 9900, Kirkenes, Norja ja löytyy Barentsin rannalta kapean hiekkatien päästä. Kuvaussuunta itään.

Nuo Fv8860-tien päässä olleet kauimmaiset parkkipaikat olivat täynnä matkailuautoja, jokunen muu näkyi myös vähän aiemmin ohitetun kirkon parkkipaikalla. Myös tuolla oli useimmiten saksalaisessa rekisterikilvissä olevia maastokuorma-autoja takaosan suurine asuintiloineen, joilla päässee helposti vähän haastavampiinkin kohteisiin.

Yleiset vessat olivat norjalaisittain tietysti erinomaisessa kunnossa, hyvin hoidettuja ja varustettuja eikä ulkona näkynyt irtoroskia saati muuta rojua.

Pää tai edes kasvot olisi perinteellisesti pitänyt pestä Jäämeressä, mutta..

Seuraavassa on vähän kielikylpyä alueesta ja sen historiasta.

https://www.nrk.no/tromsogfinnmark/xl/oldefar-romte-alene-fra-russland-i-robat-1.15820612

Alla näkyy auton keräämää infoa paluumatkalta. Jo alle kymmenen prosentin nousut ja laskut näkyvät helposti erityisinä merkintöinä kuvan reitillä, esimerkkeinä harmaa jarrulevyn kuvake (normaalia kovempi jarrutus) jossain laskussa A:n lähellä ja pari nopeusmittarikuvaketta (normaalia kovempi kiihdytys) ylämäkeen B:n alla.

© Connectedcars.dk

Pääasiassa Kaakkois-Suomen tasaisilla tiestöillä aiemmin kerätty perustieto normaalista ajotyylistä saattaa erota aavistuksen verran sikäläisiin vuoristomaisemiin nähden.

Paluun jälkeen seurasi Kirkenes Hotellin etsintää mihin kului tovi, sillä GPS:t eivät löytäneet sitä pelkän katuosoitteen perusteella. Irma hoiti homman kotiin pienellä kiertelyllä; toisen kerroksen huoneen hinta 83,92 € ilman aamupalaa, ilta-auringonpuoleinen huone, ei ilmastointia, sijaintipaikka OK. Auto parkkiin, yökamat sisälle, Jaro lenkille ja ruokapaikkaa etsimään.

Väkeä oli reilun 3 000 asukkaan taajamassa liikkeellä kuin Imatralla arki-iltaisin ikään, mikä varmaan vaikutti myös ravitsemusliikkeiden aukioloon. Iltaruokailupaikaksi valikoitui lopulta ainoa helposti löydetty eli hotellimme itämainen ravintola, jossa ruuan hinta-laatusuhde täydennettynä omistajan tai tarjoilijan hövelillä käytöksellä oli erittäin hyvä.

Shortseissa, T-paidassa ja sandaaleissa tarkeni jaloitella vielä illemmallakin, siitä tuo alempi Jaron iltalenkin karttatallenne joka kattoi aika suuren osan ydinkeskustan alueesta (Garmin Fenix 3:n lokia, mitä tummempi sininen viiva sitä alemmaksi reitti laskeutui).

© Google

Olipas tuolla vähän paikallisia liikkeellä, hieman nuorisoa ja muutamia koiransa kävelyttäjiä sekä toisten hotellien asiakkaita.

Alkuun

3. Kirkkoniemi - Honningsvåg

19.7.2022, tiistai

Ajoreitti: Kirkkoniemi - Varangerbotn - Tana bru - Tanafjordveien (Fv98) - Rustefjelbma - Ilfjord - Fv98 - E6 - Lemmijoki - Olderfjord - E69 - Honningsvåg - Nordkapp - E69 - Nordkappveien - Honningsvåg

Irman ajovuoro alkoi aamulla. Lyhyt kierros kaupungin reunamilla ja sitten suunta länteen. Hyviä ja jyrkkiä teitä riitti ajettavakseen heti alusta lähtien.

Vajaa tunti myöhemmin siistillä levähdyspaikalla lähellä teiden E6 ja E75 risteystä Varangerbotnissa oli tauon paikka. Sen ilmoitustaululle oli Mc Läskimahat, Imatra jättänyt tarransa. Sielläkin oli siistit vessat papereineen ja käsideseineen, sekä ulkona usein yksi tai useampi puurakenteinen tuoli-tuvanpöytä-tuoli -konstruktio tuulta hidastavine puuseinineen ilman katoksia. Nuotio- tai grillauspaikkoja ei näköpiirissä ollut, mutta lähimaastossa paljaalla hiekalla oli joskus poltettu nuotiota aivan luvallisesti. Paikallisista Jokamiehenoikeuksista löytyy tietoa seuraavasta linkistä.

https://www.miljodirektoratet.no/publikasjoner/2020/juni-2020/the-norwegian-right-to-roam-the-countryside/

Tieverkko Itä-Länsisuunnassa.

© kartan tekijä

Tien # 98 korkeimmilla (>300 m ASL) alueilla oli komeaa maisemaa ympärillä ja reunoilla suurehkoilla korkeuseroilla varustettuja mutka- sekä vuononvierusteitä. Pinnan laatu oli pääosin hyvää joskin korjauksiakin tehtiin paikoitellen. Pitkiä lohijokia näytti olleen teiden varsilla suurimpana Teno, marjoja ja sieniäkin löytynee maastosta sinne pysäköityjen ajoneuvojen määrän perusteella arvioiden. Muutama suo näytti sen verran mielenkiintoiselta että hillojen ja muiden poiminta jätettiin toiseen kertaan.

Läkselvissa oli seuraavaa tauko mukaan lukien ruokatäydennys (31 €) ja mutka myös Vinmonopoletiin. Sieltä mukaan jäi kaksi pikkupulloa Jägermaisteria, hinta 199,80 NOK / 20,09 €. Hintaeroista: Alkossamme kolmen litran noin 30 € maksava punaviinipönttö kustantaisi siellä noin 38 €. Kun Imatran Kuohussa 24 cl punkkupullo maksaa 10 €, niin Moskenesin leirintäalueen baarissa GT suomalaisesta ginistä (Arctic Blue..) isoon lasiin rakennetun paukun hinta oli 115 NOK / 11,63 €, tai kuuma 2 x Lofoten Lumumba 230 NOK / 23,13 €. Eipä tuollaisella hintaerolla ole suurempaa merkitystä Satunnaisen matkailijan näkökulmasta. Polttoaine oli kalliimpaa, samoin hotellien hinnat tuntuivat hieman korkeammilta. Jostain syystä sieltä ostetut banaanit maistuivat jotenkin poikkeavilta tarkemman syyn jäädessä avoimeksi. Muista hedelmistä ei vastaavaa havaittu.

Alkuperäisenä ajatuksena oli jäädä yöksi Oldenfjordiin, mutta takaraivossa kummitteli seuraavan aamun reilu 100 km ajo Nordkappiin, pari tuntia perillä ja sama takaisin ennen länteen päin jatkamista; myös orastava vesisateen mahdollisuus vaikutti ajon jatkamiseen ja majoitustakin oli lähempää saatavissa.

Tällaisiakin maisemia riitti, kuten Oldenfjordin pohjoispuolelle suuntana Honningsvåg ja Nordkapp. Skarvbergstunnel (2980 m) eteläpää.

Seuraavina vuorossa olivat Sortviktunnelen (499 m), Nordkaptunnelen (9% lasku ja nousu meren alituksen yhteydessä, 6875 m) sekä Honningsvågtunnelen (4443 m).

https://no.wikipedia.org/wiki/Liste_over_veitunneler_i_Norge

Aika mukavasti näkyi myös motoristeja, polkupyöräilijöitä ja reppumatkaajia, jotka tunneleiden reunoilla jalkaisin ilman heijastimia liikkuessaan erottuivat joskus turhan heikosti. Toista näkyvyyden ääripäätä edustivat muutamat moottoripyörät joiden ehkä kuormauksen vuoksi huonosti suunnatut, kahdennetut-kolmennetut pitkät xenon- ja/tai led-ajovalot kävivät kuvan olosuhteissakin turhan hyvin vastaantulijan silmiin. Busseja riitti myös Honningsvågin satamaan pysähtyneen risteilijän asiakkaiden kuskaamiseksi Nordkappiin. Muun muassa Pohjolan-Matkat erottuivat teksteinä ympäröivästä bussimassasta.

Alkuun

'Scandic Honningsvåg': huone 1710 NOK + lemmikkieläin 200 NOK / 192,48 € aamupalalla ja auton parkkiluvalla. Huonevaraus hoitui Irman toimesta respassa nopeasti, Jarolle pieni kävelylenkki ja takaisin autoon. Aikaa aamuisesta liikkeellelähdöstä oli kulunut vasta kymmenisen tuntia taukoineen.

Nordkappiin ajettaessa tiestöllä tuli vastaan kaksi korkeampaa maastonkohtaa (Skarsvågrevva ja Kjeftavatnet), joiden tienoilla alkoi tuntua että taidamme sittenkin nähdä tänään vain paksua usvaa tai vieläkin paksumpaa sumua. Mutta eipä mitään; viimeiselle huipulle päästyämme sää selkeni niin, että pyysimme puomikopilta liput parkkialueelle ei ensin tarjottuun hintaan 32€ / C, vaan ilmaiseksi [Free Parking Car]. Ensinmainitun lippuversion mahdollistama vuorokauden paikallaolo- ja sikäläiset rakennukset sisätiloineen eivät meitä riittävästi kiinnostaneet tehdyn hotellihuonevarauksen jälkeen. Mutta vastaisen varalle muistiin että tuollakin voisi yöpyä.

Tuloportti on kuvasta takaoikealle, päärakennus museoineen sun muineen näkyy keskellä, vasemmalla hieman taaempana on se maapallofiguuri vaikka selfiekuvia varten. Ja reilusti hienoja maisemia ympärillä sään salliessa. Monista kuvapalveluista löytyy reilusti lisää katsottavaa, kuten tuossa allaolevassakin.

https://www.istockphoto.com/fi/valokuvat/nordkapp

Aika moni isomman matkailuauton omistava näytti majoittuvan sinne, mikä esimerkiksi syyspimeillä saattaisi olla hyväkin vaihtoehto kirkkaan tähtitaivaan, vuosittain tiettyyn aikaan parveilevien tähdenlentojen tai revontulien seuraamiseksi. Tienvarsikylttien mukaan sinne järjestetään silloin myös ryhmäajoja (Kolonnekjøring), jossa autoletkaa vetää saattoauto molempiin ajosuuntiin ja muiden vapaa liikkuminen tarvittaessa estetään parilla eri tieosuudella olleiden puomien avulla. Turvallisuussyistä tietenkin.

Alkuun

Ruoho todellakin on vihreämpää aidan toisella puolella. Päärakennus on oikealla rinteessä jonne tuo alla näkyvä rakennelma päättynee, laajat parkkialueet ja tuloreitti ovat kauempana oikealla. Kuvauskohdan korkeus tuolta merenpinnasta lienee noin 280 metriä.

Maisema meinasi välillä usvittua täysin umpeen, mutta onneksi softilla saa tehtyä pieniä kuvanlaadun parannuksia allanäkyvään tyyliin. Kuvassa keskellä oleva ovi on maanpinnanalaisen rakenteen hätäpoistumistie.

Mavicin tai vastaava pieni drone lensi kuvan oikealla puolella hetken eikä se jäänyt ainoaksi lähipäivien aikana.

Alkuun

Toinen kuski.

Irman kuva

Tämänkin hotellin täydellä parkkialueella näkyi kotimaisia rekisterikilpiä ja aamiaissalissa kuului tuttua murretta. Hotellissa yöpyi lukuisia motoristeja, yleisimmät lähtömaat kilpien perusteella viittasivat Italiaan, Saksaan ja Suomeen.

Irman kuva

Tuolta notkon suunnalta tullaan reilun 2 000 asukkaan Honningsvågin kylälle ja mennään suoraan yli Nordkappiin sekä vasemmalle Oldenfjordiin. Aurinkoisella kelillä mukavan näköistä taajamaa, jonka pääosat ovat kuvaajan takana parin sataman suunnalla.

Auto yöpyi sakko- ja poishinausukaasein varustetulla alueella muutaman muun suomalaisen kulkuvälineen kanssa, mutta "se ei haittaa kun hotelliin ei juuri nyt tuoda täydennyksiä". Lähialueen parkkipaikoista alkoi illemmalla olla jo puutetta. Tuo oli reissun kallein hotelli, mutta lähialueen hotellit alkoivat olla täynnä eikä kannattanut yrittää säästää enempää sillä Nordkappiin oli syytä mennä vielä samana iltana seuraavan päivän kelin todennäköistä huononemista silmällä pitäen. Joka seuraavana aamuna sitten osoittautuikin aivan oikeaksi päätökseksi pilvikaton mataluuden ja laajahkon sadealueen vuoksi.

Alkuun

4. Honningsvåg - Alta

20.7.2022, keskiviikko

Ajoreitti: Honningsvåg - Oldenfjord - E6 - Skaidi - 94 - Hammerfest - Skaidi - E6 - Alta (leirintäalue)

Aamiainen, kävelylenkki ja liikkeelle paikallisen apteekin sekä keskustan kautta. Risteilijä MSC Magnifica oli jo häipynyt, mutta satamaan saapui ei niitä Norjan satamista toisiin matkaavia Hurtigruten-reitin risteilyaluksia, vaan joku isompi rahtiversio.

Samat lukuisat maantietunnelit ajeltiin taas läpi reitin ja maisemien upotessa syvemmälle muistiin. Useimmilla levähdysalueilla ja päätien sivuille vievillä pikkuteillä lähialueineen näkyi parkkeerattuja matkailuajoneuvoja sekä polkupyöräilijöitä telttoineen.

Tummaa, monikerroksista, vuosimiljoonien kuluessa meren pohjaan kerrostuneiden ja kasaan puristuneiden eliöiden kuorien, siltin, hiekan sekä muiden materiaalien muodostamaa, tuollakin reilusti poimuttunutta liuskekiveä, josta oli putoillut palasia alas vähän suuremmiksikin kasoiksi. Talven jälkeen tiestön turvallisuudesta vastaaville riittänee reilusti kallioiden rusnausta ja muuta puuhaa.

Linkistä näkyy millaista kivilajistoa kulkemallamme alueella esiintyy.

https://www.geologia.fi/2018/04/25/suomen-kalliopera/

Tankkaus #4 reissun kalleimpaan pumppuhintaan 2,86 €/l hoitui Oldenfjordissa. Sekin asema oli tötteröllään (täynnä) pyöriään ja itseään tankkaavia motoristeja sekä matkailu- että retkeilyajoneuvoja kyytiläisineen. Keli suosi kaikkia.

Trangian käyttö nousi taas kohta mieleen mutta sopivaa paikkaa piti hakea hieman pidempään päästäksemme eroon enimmistä verenimijöistä. Yhdellä levähdyspaikalla piti jo levitetyt tarvikkeet kerätä kasaan ja paeta suosiolla ylämaastoon päin. Verenimijöitä riitti paikoitellen niin paljon, että auton valkoisen konepellin etuosa oli illalla mustanpunaisten täplien peitossa.

"Mennäänkö tuosta seuraavasta risteyksestä vasemmalle suoraan Altaan leiriin, vai oikaistaanko Hammerfestin kautta"? Aivan, turha kysyäkään minulta.

Hammerfestin takaosassa käytiin ensin kääntymässä lentokentän takana (Fv8124/Fv391) Jaro lenkittämässä ja ruokkimassa, josta keskustaan Fish&Chips-annoksille Fresh-nimiseen ravintolaan. Komeaa oli keskustassa muutaman askeleen päässä rannempana, kuten kuvasta näkyy. Keskusta oli jotain ajorajoituksia nuorisofestarin tai vastaavan vuoksi. Asukasluku on noin 6800, turistiaikaan epäilemättä aika paljon enemmän.

Hammerfest sijaitsee pussin perällä mutta ajan ja kelin salliessa sinne kannatti ensikertalaisen poiketa, eikä yöpyminenkään vaikka meren rannalla keskustan matkailuautoparkissa Jernbanetraskenin länsipäässä olisi ollut huono vaihtoehto. Hurtigruten-laivan kyytiinkin olisi jollain aikataululla päässyt.

Iso remontoitava riippusilta (Kvalsundbrua) saaren ja mantereen välillä, keskeneräinen työmaa sillan päässä eli tunneli- ja siltatöitä pakottamassa vanhalle kapealle 60 km/h-rantapolulle, reilusti poroja sekoilemassa liikenteen seassa kapeilla kaiteiden rajaamilla teillä, mukavasti muitakin kanssaliikkujia, hienot maisemat - ei ollut tuo huonokaan mutka (vain 110 kilometriä) E6:n länsipuolelle.

Alkuun

'Solvang Camping, Transfarelvmoen 13, N-9517 Alta'.

Auto- ja telttapaikka kahdelle + koira yhteensä 210 NOK / 21,11 €. Hinta-laatusuhde oli vähintäänkin hyvä, paikalla olleet omistajat ja edustajat tyyliltään erinomaisia. Hyvät siistit vessat ja suihkut puheutumistiloineen koodilukkojen takana, ei lisämaksuja kuuman veden käytöstä, saunakin olisi ollut varattavissa tosin joku nopeampi oli jo ehtinyt ensin.. Leiriytyjien käytössä oli ruokailu-, ruuanvalmistus- ja astioiden pesutilat, lukittavat jääkaappilokerot, pesukoneet sekä kuivaajat ynnä muuta tarvittavaa. Matalavetinen uimarantakin oli kivenheiton päässä. Mökkejä oli ainakin kahta kokoa, sähköistettyä ja sähköistämätöntä tilaa vähän suuremmillekin matkailuajoneuvoille samoin, kuten myös kokoustilat ja pieni kirkkokin. Monipuolista toimintaa tarvittaessa.

https://www.solvangcamping.no/en/accommodation-and-camping/

Maa oli edelleen aika kosteata sateiden jäljiltä varsinkin tuosta hieman alemmalla alueella, joten teltan paikkaan kannatti kiinnittää hieman huomiota mahdollisen seuraavan sateen varalta.

Telttamme on Halti Alta vuosimallia 2001 sieltä lasten kanssa tekemiemme ensimmäisten auto- ja mp-reissujen ajoilta. Puolikiloinen TicketToTheMoon / Hammock Single sekä kannatusnarut, hyttyverkko ja sateensuoja olisivat ainakin sopivien puiden osalta olleet käyttökelpoisia, sikäli kun niiden ripustaminen olisi sopinut alueen henkilöstölle ja sääntöihin.

https://www.ticketothemoon.com/page/hammock-products

Englantilainen ikäisemme motoristi pysähtyi viereemme saaden sekä kasaan rutistetun motoristileirioluttölkin mp:nsa sivuseisontatuen alle, että telttaansa pystyttäessään vastauksia ja paluureittiehdotuksia Suomen puolelle Itämerta huomista kotiinpaluutaan varten. Ruotsin tylsä E4 kävi kuulemma liikaa hermoilleen..

Kuvassa näkyvä belgialainen matkailuauto lapsiperheineen asettui melkein kylkeemme, he olivat jo viidettä kuukautta reissussa. Viimeisimpänä tulijana yksi Tesla peruutteli rannemmaksi teltanpystytykseen, josta Irma havaitsi aamulla sen etuluukun alla olleen tasainen ja puhdas alusta vaikkapa perheen aamupalapöytäkäyttöön.

Tesloja ja muita täyssähköautoja sekä latauspisteitä riitti Norjassa kyllä; niiden hankinta- ja käyttötuessa lienee heillä yksi nolla enemmän kotimaiseen versioomme verrattuna.

Tuo alue jäi takaraivoon talteen mahdollista tulevaa tarvetta varten.

Alkuun

5. Alta - Tromssa

21.7.2022, torstai

Ajoreitti: Camping Solvang - Alta - E6 - Kåfjordveijen (3 lyhyttä tunnelia) - Sáhkkobátnitunnelen (1208 m) - Kåfjordbrua - Storvikatunnelen (1200 m) - Melsviktunnelen (2440 m) - Talvikbukta / Talviktunnelen (860 m) - Áilegastunnelen (3445 m) - Sørstraumen bru - Sørkjostunnelen (4620 m) - Birtavarre - Fv333 - nimetön hiekkatie - Gorsabrua - paluu Birtavarreen - E6 - Isfjelltunnelen (3246 m) - Skardalstunnelen (2265 m) - Lokvoll - Nordnestunnelen (5736 m) - Larsbergtunnelen (505 m) - Skibotn - Vollan - E8 - Laksvatn - Tromsø Bridge, Bruvegen, 9020 Tromsø - Tromssan keskusta.

Koko ajoreitti oli pituudeltaan reilu 400 km ja sen ajoaika ilman taukoja ja pysähdyksiä vajaa seitsemän tuntia.

https://no.wikipedia.org/wiki/Liste_over_veitunneler_i_Norge
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_bridges_in_Norway

Motoristi keräsi kamppeensa ja poistui maantielle aamuviiden pinnoissa. Kuivan aamun vuoksi ei meidänkään tarvinnut tukeutua suureen jätesäkkiin märän teltan kuljettamiseksi.

Altan keskustan kautta edetessä meni vain hetki, ennen kuin E6 oli taas allamme. Jonkun ajan päästä silmäkulmassa vilahti teksti Tirpitz-museo tuossa harmaan kuvakkeen etupuolella ja sinnehän se tietysti ajatti tuon osasuurennokseen merkityn pommikuopan jälkeen.

https://www.tirpitz-museum.no/

Kannatti tuonnekin pysähtyä, nähtävää oli paljon ja infopisteessa paikalla ollut mies pystyi vastaamaan selkeästi helppoihin lisäkysymyksiini. Pääsylipun hinta taisi olla luokkaa 120 NOK, vallan kohdallaan näyttelyn kokonaisuus huomioiden; aikaa tuolla olisi kulunut helposti 2-3 tuntiakin sen puolituntisen filmin katsomisen jälkeen. Siisti vessa ja kahviautomaattikin löytyi, tungosta ei lainkaan.

Tirpitzin ja varmaan monien muidenkin laivojen ankkureita, höyrykoneiden komponentteja ja muuta sotaromua oli nosteltu eri paikkoihin vuonon lähimaastoon.

Muistomerkki museon pääoven edessä.

Ja yksi aikalaisvalokuva sen sisältä.

© tekijät ja oikeuksien omistajat

Alkuun

Museon keskikäytävän puolivälissä oli myös pieni hiljainen luokkatila vaikka hyvälaatuiselle kolmenkymmenen minuutin pituiselle videoesitykselle, jossa englanninkielinen selostus ja tekstitys olivat plussaa. Filmi oli hyvä johdatus aiheeseen.

Lukuisien huoneiden vitriinien sisälle riitti jos jonkinlaista materiaalia, esimerkkikuvassa näkyy laivaston radio- ja muuta kalustoa sekä aiheeseen kuuluvaa sotilassomistusta.

© tekijät ja oikeuksien omistajat

Johnny Walker Diving Mine, laivan läheinen ankkurointipaikka, englantilaisten pienoissukellusveneet ja kaikenlaista muuta tietoutta löytyy allaolevista.

https://www.hobbyhistorica.com/forests-of-norway/tirpitz-museum-alta
http://www.bismarck-class.dk/bismarck_class/tirpitz/miscellaneous/tirpitz_kaafjord_then_and_now/tirpitz_kaafjord_then_and_now.html

Museorakennus ja Turisti-Info, vasemmalla alempana kuvan ulkopuolella on Kåfjord Sykehjem, Kåfjordveien 451, 9518 Alta, rajoitettu yksityisalue alkaa tuolta takanurkalta museokävijöiden pienen parkkipaikan ollessa kuvaajan selän takana.

Alkuun

Seuraava kohde 'Gorsa-Bridge Trail Head, 9147 Birtavarre, Norja' oli reilun neljän ajotunnin ja 240 kilometrin ajomatkan päässä.

Matkalla vietettiin lyhyt ruokailutauko päätien varren bensa-asemalla Burfjordissa, jossa 2 x burger ja 2 x kahvi maksoivat yhteensä 362 NOK / 37,04 €. Päätien varrella ruuankin hinnat nousevat havaittavasti.

Siitä jatkettiin sateessa Irman tulevaan kävelylenkkimaastoon. Kiitos Mika ja Minna suosituksesta, se todella oli käymisen arvoinen paikka.

© Google

Gorsabrua on aika kulahtaneen tiestön (Fv333 ja lopuksi nimeämätön hiekkatie) varrella ylärinteessä. Hiekkatieosuus ylempänä rinteessä oli se kaikkein huonokuntoisin varsinkin isolla katupyörällä ajavalle. Google Earth -ohjelman näkemys alueesta alhaalta ylöspäin havainnollistaen [L].

Opaskartassa ylimpänä näkyy maastollisesti alimpana oleva Info-piste ja parkkipaikka ruokailukatoksineen. Irma lähti keskimmäiseltä parkkipaikalta kohti kirjainta K numeron 8 vierellä. Kartta ja sen alla näkyvä viitoitus on kuvattu maastossa korkeimpana olevalta Info-pisteen P -paikalta tuon punaisen täplän luota. Zumo XT:n mukaan korkeus oli siinä noin 700 metriä.

© kartan/opasteen tekijä

Korkeuskäyriä riittää.

Alla näkyy muun muassa Haltille ja samaan kohteeseen yläkautta ohjannut viitoitus.

Mainareita näkyy olleen kaivelemassa useammallakin lähimaaston työmaalla. Opaskartan numeron 12 kohdalla jontkan pohjalla näkyi kolmekerroksisen talon jäänteinä betoniset ulkoseinät ikkunareikineen, sekä ylempänä vuoressa kaivostunneleiden suuaukkoja. Nettihaku sanalla "Stoypbrakka" palautti alla näkyvän linkin, jonka kuva kestää suurentamista vaikka tunneliaukkojen löytämiseksi. Vesiputouskin on sangen lähellä rakennuksen yläpuolella..

https://digitaltmuseum.no/021018463456/rester-av-stoypbrakka-tilhorende-birtavarre-gruber

Alkuun

https://www.visit-lyngenfjord.com/activities/hiking/top-10-in-lyngen/gorsabridge
https://bungee.no/en/our-sites/lyngenfjord-bungee

Tämäkin kuulemma kannatti vilkaista, huomaa benji-lähtölava keskellä: usvan sekaan vajonnut Euroopan syvimmän kanjonin nopeasti lähenevä pohja näyttänee kuminauhan päästä roikkuvalle varmaan melkoisen juhlavalta. Harmi että hyppyyttäjät olivat juuri lopettaneet ja keräilivät välineistöään pois.. Irman sanoin.

Irman kuva

Sillan viereinen putouskin oli kuulemma komea; sen höyry näkyy viereisen linkin kuvassa. Viimeinen vilkaisu ylempää tuolle kanjonin alueelle [L], Irmaa hakemaan ja laskeutuminen alemmaksi.

Retkieväs maistui ulkona. Iso Trangia astioineen, kaasupolttimineen ja -säiliöineen toimi edelleen erinomaisesti, vaikka keitin tenupolttimineen on hankittu 1980-luvun alussa ja tuon 600-grammaisen kaasupullon ensisavut on otettu jo vuoden 2007 mp-perhereissulla. Pienet kaasupullot ovat olleet useammin kaasupolttimen ja pikku Trangian mukana reissuilla. Kaasupullon yläpään kaasuletkun irroituksen yhteydessä sulkeutuva venttiili tiivisteineen näkyy kestävän ajan hammasta hyvin.

Katosta siistiessämme paikalle saapui suomalaisnainen, joka kyseli kannattaisiko hänen enää siihen aikaan iltaa lähteä sille Irman käyttämälle patikkareitille. Irma vakuutti ettei välttämättä polun ajoittaisen liukkauden ja mudan paljouden vuoksi, jolloin hän sanoi jäävänsä henkilöautoonsa ensin yöksi. Täälläkin oli useampi kotimainen ajoneuvo kääntymässä tai parkissa. Vieressä oli muitakin patikointireittien päitä.

Tromssaan mentäessä GPS:t yrittivät väkisin ajattaa pätkän ylös Olderdale - Yykeänmuotka ja Svensby - Breidvik -autolauttojen kautta tielle #91 Fagernesin sekä E8:n suuntaan, mutta niissä olosuhteissa ja lauttojen aikatauluja enempää selvittelemättä ajoimme mieluummin E6:n neljän viimeisen tunnelin kautta E8:lle.

© Apple Maps

Tromso XPress Comfort Hotel (1079 + 250 NOK majoitus, 154,50 € koirineen sekä aamupalabokseineen) löytyi tuon punaisen neulan kohdalta.

Auton sai yöksi pysäköityä läheiseen parkkiluolastoon tuon sinisen P-kirjaimen kohdalle 'Fjellet P-Hus, Håkon den Gamles gate 1, 9008 Tromsø'. Pysäköinti maksoi 25,42 €. Sen verran matalia kallioon louhitut, todennäköisesti myös väestösuojina toimivat putket ainakin lukuisilta kulkuoviltaan olivat, että VHF/UHF-piiska raapi ovien karmeja. Reilusti yli 220 cm korkealla autolla liikkuva saattaa huomata saman. Info näkyy satamassa ja musta ohut kaareva nuoli näyttää poistumisreittimme tunneliin.

Tromssa on Norjan kuudenneksitoista suurin kaupunki vajaan 33 000 asukkaan lukumäärällään, tosin toisessa lähteessä asukasluvuksi mainittiin noin 55 000.

Alkuun

6. Tromssa - Steinfjod

22.7.2022, perjantai

Ajoreitti: Tromssa - 862 - Kaldfjord - Brenseholmenin lauttasatama - lautta - Bothamn - 862 - 861 - Silsand - 86 - Sørli - Straumsbotn - 862 - Camp Steinfjord.

Reitti kaupungista ulos lentokentän suuntaan vei kuvassa näkyvän mustan nuolen vieressä olleen Sentrumstangenten-tunnelin (tie # 862) kautta karttapohjoiseen päin ja E8:lle saakka, ennen vaihtumistaan lentokentän luona 862:ksi. GPS ei tunneleissa juurikaan toimi, joten katsele katonrajan opasteita riittävällä tarkkuudella.

Hotelliaamiainen voi näyttää tältäkin. Irma liittyi 'Nordic Choice'-hotelliketjun jäseneksi, jonka jälkeen tavallisempien etujen lisäksi kahvia olisi saanut kiskoa ilmaiseksi kitusiinsa sen mitä jaksaa. Oli siitä muutakin hyötyä seuraavia lemmikkieläimen hyväksyviä majoituksia haettaessa ja niiden hintoja keskenään vertailtaessa.

'Nordeca 1:500 000 2186 veibok Norge 2022', 369 NOK/37,11 € -karttakirja [L] lähti mukaan Tromssan sataman Infosta. Michelinin paperikarttoja ei ollut saatavilla. Siinä näytti olleen jopa latausasemien sijaintipaikat sähköautoilijan tueksi.

Noin 170 ajokilometriä ja kolme tuntia 45 minuuttia ajoaikaa + lautan odotus-, kauppa- ja muut tauot päälle eli yhteensä noin kahdeksan ja puoli tuntia Tromssan hotellista A Senjan yläosan hostelliin E . Vertailun vuoksi suoraan linnuntietä välimatka kyseisten pisteiden välillä oli alle 70 kilometriä.

© ViaMichelin.com

Lautan hinta lienee ollut 248 NOK / 25,02 €.

Alkuun

Senja näytti kartalla myös tällaiselta sikäläisen tiepalvelusivuston kuvaamana. Tunnelityömaa oli juurikin hyvässä paikassa 862:n läpiajajien kannalta. Harrikalla liikkunut pariskunta ajoi tuon ylemmän harmaan kieltomerkin takana olevaan, erittäin hienoksi mainostamaansa Husøyn saareen.

© vegvesen.no

Vielä tuolloin luulimme ajavamme seuraavana aamuna Gryllefjordin lautan kautta seuraavalle saarelle Lofoottien puolelle, mutta paljonhan sitä kuvitellaan.

Alkuun

Brensholmen, aikaa seuraavan lautan lähtöön noin neljä tuntia. Läheiselle kylällekään ei passannut autolla poiketa jotta jonotuspaikka ei siirtyisi seuraaville (ollapa jonkinlaiset polkupyörätkin mukana). Osa taaksemme kerääntyneistä autoista jäi vuorostaan rannalle täyteen pakatun lauttamme poistuttua reitilleen.

Tuo kuskin ovipeilistä roikkunut keltainen, paksuhko mp-hälyliivi oli ulkona Jaron päästettyä anaalirauhasensa sisältöä onneksi vain sen päälle ja käryn ollessa tunnetun vahvaa mutta muikeaa. Odotusaikana muutaman kerran yli pyyhkinyt sade tuulineen puhdistivat hajut nopeasti. Normihommaa jossain vaiheessa jossain muodossa nelijalkaisten kanssa reissatessa. Ja pikkulasten..

Tuollakaan ollut minkäänlaista katettua odotustilaa tai pressukangaskatosta motoristeille ja polkupyöräilijöille sille ajalle, kun taivaalta valuu kaatamalla vettä niskaan. Eikä auringon joskus urakalla porottaessa varjon tuomaa lievitystä. Myrskytuulten määrän ja voiman vuoksi, oletan. Moskenesissa sellainen rakennus oli. Pieni kahviokin tuolla alueella olisi varmaan kelvannut monille.

Noita led-valotolpan yläpäässä näkyviä 'Davis Vantage Pro2' -tyyppisiä tai vastaavia sääasemia näkyi usein. Samanlainen kokoonpano oli oikealla laiturin kävelytason jatkeella vain parinkymmenen metrin päässä. Vielä ei ole tiedossa minkä palvelun syötteinä ne toimivat, laivayhtiöiden omiin tarpeisiin nyt ainakin.

Toinen jonon motoristipariskunnista tuli bemullaan Saksasta ja toinen harrikallaan Suomesta. Viimeksi mainittujen kanssa rupatellessamme kuski tuumasi että viereisestä kiviaidasta löyhähtelee jotain vahvaa tuoksua. Saukkoja pienempiä otuksia (piisamirottia tai jotain muita vastaavia) siellä näkyi liikkuvan reviirillään ja ruikkivan niin, että Jarokin kiinnostui niistä. Toistuvia sadekuuroja, kävelyä, maisemiin tutustumista, rupattelua ja lounaan askartelua lukuunottamatta muuta tuossa merimaisemassa ei sitten tapahtunutkaan ennen seuraavan lautan saapumista.

Purku, lastaus ja ylitys olivat pala kakkua vastarannan saapuessa eteemme alle kolme varttia liikkeelle lähdöstä. Senjan yläpään tien #862 ollessa edelleen poikki suuren tie- ja tunnelityön vuoksi, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi ajaa ensin saaren eteläpäähän ja ruokakauppaan sekä nousta saaren keskiosan tietä #86 ylös #862:lle ja majoitukseemme Steinfjordissa.

Paikallinen asfalttipinta oli pitävän tuntuista myös märkänä niin tasaisella kuin jyrkissä rinteissäkin. Teiden varsilta ei valunut ainakaan suuremmissa määrin hiekkaa, liukasta kasvustoa tai muuta maa-ainesta tiukkojen serpentiinienkään sisäkurveihin, mutta joissain paikoissa ylemmiltä jyrkänteiltä vapaasti alas putoavat irtokivet kohdalle osuessaan olisivat olleet kokonaan eri juttu. Parissa paikassa kallioiden pintaan uusittiin tai lisättiin laajoja teräsköysiverkkorakenteita ja muualla kallioiden alle oli tehty kaivantoja, joiden tienpuoleinen sivu oli koko matkaltaan nostettu ympäristöään korkeammalle pysäyttämään putoavat lohkareet ja muuta vastaavaa ennen niiden leviämistä sivusuunnassa ajoradalle saakka. Suuremmista maanvieremistä ei onneksi saatu havaintoa.

Tien #862:n varrelta Skalandtunnelen (1890 m) jälkeen vastaan tuli myös tällainen paikka heti Botnvatnet-altaan jälkeen, näköalapaikka 'Bergsbotn utsiktsplattform, Fylkesvei 862, 9385 Skaland' ympäröiviin maisemiin tutustumisen ja erityisen lennokkaiden valokuvien ottamiseksi.

Kuvassa näkyy kaksi suomalaista autoa ja oikealla kolme suomalaista henkilöä. Yksi nuorimies hyppi toisen kuvatessa (terveiset vaan heille!) ja Irman sekä parin muun katsellessa touhua viereltä - sopivilla kuvakulmilla alla olleet korkeammat tukirakenteet ja viereisen sähkölinjan sai helposti piiloon. Tuosta lähimmästä kolosta näkyi suoraan Botnelvan lasku-uomaan kuvaajan jalkojen alla. Ei huono, piristävä poikkeus lajissaan oli tuokin sitä ympäröivistä maisemista puhumattakaan.

Etenkin näillä reuna-alueilla sähköpylväissä alimpana näytti roikkuvan paksua valokaapelia, josta jaettiin tilaajilleen kuidunpäitä. Kännykkäverkko katosi paikoitellen täysin kuulumattomiin.

Palatessamme seuraavana aamuna takaisin tulosuuntaan oli polkupyöräilijän matkanteko pysähtynyt tuohon Molokin viereen; viheriöllä oli pystytetty teltta ja vieressä kumipuoli ylöspäin seisova polkupyörä. Vastaavia näkyi muuallakin, puhkeamattomille ja viiltosuojatuille renkaille lienee tuolla kaukana kaikesta ollut oikeaa tarvetta. Meillä sitä puolta edustivat mp-rengasmatopussi tuoreine liimoineen ja painepulloineen, sekä iso pullo tuoretta paikkavaahtoa. Ja vakuutusyhtiön ulkomaanpalvelun numero. Auton tekniikan hajotessa olisi myös VW:n palvelunumero voinut tarjota hinausapua.

Alkuun

Steinfjordtunneln (1265 m) oli viimeinen läpiajettava ennen Steinfjordin kylään ja Camp Steinfjordiin laskeutumista.

Seuraava majoitus oli 'Northern Light Hotel', jossa toisen kerroksen pään 2 hh ja Jaro maksoivat yhteensä 97,79€ ilman aamupalaa. Seinässä näkyvä nimi viitannee paikan ravintolaan, jossa näytti käyvän ruokailemassa ja iltaa viettämässä muitakin kuin tuon majoittajan asukkaita. Oikein mukavaa nuorta henkilökuntaa, eipä silti.

Vasemmalla laiturissa oli kymmenen numeroitua, Mercury-perämoottorilla varustettua kaksipaikkaista alumiinivenettä. Veneen takaosan parin kuppi-istuimen ja pulpetin edessä oli reilusti tilaa vapojen ja muiden kalastusvälineiden kanssa touhuamiseen. Vuokratunnin hintaa en viitsinyt edes kysyä, vettä satoi sen verran taajaan pitkin iltaa.

Lähimpään pystyjyrkkään rinteeseen ollut paljoakaan matkaa. Jos mielenkiinnon kohteisiin kuuluu myös patikointi ja kiipeily hyvinkin jyrkissä vuoristomaisemissa, niin Senja tarjonnee siihenkin erinomaiset mahdollisuudet. Netistä löytyy mukavia blogeja aihepiiristä, kuten

https://pohjolanmatka.fi/kappale-kauneinta-pohjolaa-matkani-lofooteille-ja-pohjois-norjaan/

Toisen kerroksen huoneemme näytti tällaiselta. Bunk bed on tuttu hostellikampe monilta aiemmilta reissuiltamme, nyt kahdestaan liikuttaessa ei noiden yläkerroksiin tarvinnut kiivetä mikä vähensi kerrossänkyjen peltiosien kitinää huomattavasti. Huoneiden välistä äänieristystä kehuttiin materiaaleissa ja se tottavie oli kerrankin hoidettu täysin lupausten mukaisesti. Ulkoikkunat sai pimennettyä hyvin, ikkunan saattoi tuulesta ja sateesta huolimatta jättää auki, huoneessa oli oma jääkaappi sekä vedenkeitin ja muutaman metrin päässä huoneen ovesta kerroksen asiakkaille tarkoitettu keittiö ruokailusaleineen - mikäpä ettei tuolla kelpaisi yöpyä.

Tuore Turska oli loppu mutta Ruijanpallasta olisi ravintolasta lautaselleen saanut (Cod/Halibut lisukkeineen á 28 € / 33 € + Senja-olut kyytipojaksi 14,9 € kpl).

Huoneessa oli kalastukseen liittyvä lappu mittoineen [L] ja alakerran käytävän seinillä muutamia kehystettyjä lehtiartikkeleita, joissa kalastajat poseerasivat saaliinsa vierellä; esimerkkinä suomalainen kookas mies joka valokuvan perusteella oli huomattavasti pienempi kuin pyytämänsä Ruijanpallas-yksilö.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruijanpallas

Alkuun

7. Steinfjord - Harstad

23.7.2022, lauantai

Ajoreitti: Steinfjord - Skaland - Gryllefjord lauttasatama - 50 km takaisin tulosuuntaan - 86 - Finnsnes - 84 -Skøelva - Røyrbakken - Sjovegan - 851 - E6 - Bjerkvik - E10 - Tjeldsundbrua - 83 - Harstad.

Hostellilta kakkoskerroksen keittiössä Irman tekemän aamiaisen jälkeen ajettiin mutkateiden läpi ensin Skalandin keskustaan reissun tankkaukselle #5. Sieltä jatkettiin matalalentoa Gryllefjordiin saakka seuraavalle aikataulun mukaiselle lähdölle, jossa silmiemme eteen valitettavasti paljastui pitkä autojono satamaan vievällä kadulla. Ainakin kaksisataa metriä tiukkaan pakattua ajoneuvojonoa kaistan täydeltä ja satama-alueen päässä vielä viisi täyttä rinnakkaista paisuntajonoa ennen laivalaiturin lastausramppia koko ajan jatkuvan sateen tuodessa odotukseen oman lisämausteensa. Eli lauttaan pääsystä ei ollut pienintäkään toivoa paitsi motoristeilla. Monet niistä jäivät aluksi saapumispaikalleen jonoon mutta pian kuskit kävelivät satamaan ja siitä hetken päästä ainakin soolo-moottoripyörät siirtyivät jonon keulille. Oikein!

Joku edellämme jonottaneista kertoi hotellissa heille kerrotun, että sinne alkaa porukkaa saapua jonoon jo edellisenä iltana eli kokoluokkaa kaksitoistatuntinen jonotus ei ole mitenkään poikkeuksellista aamulautan osalta. Me olisimme mahdollisesti sopineet jo seuraavaan neljän tunnin päästä, mutta silloinkin vasta viimeisten ehkä kyytiin hyväksyttävien joukossa. Edellispäivästä viisastuneina(?) päätimme palata takaisin 86:lle ja kiertää alakautta Lofooteille vaikkapa Harstadiin. Emmekä olleet ainoita.

Tuo ylitys jää seuraavaan käyntikertaan mukaan lukien Andøya, Hinnøya ja muut niiden takana olevat alueet. Muutenkin tuo Lofoottien yläpää jäi vähemmälle koluamiselle.

Aluksi tehtiin pieni ylimääräinen mutka Gryllefjord Rasteplatsin ja -botnin pään kautta ylärinteeseen, mutta vuonna 2013 valmistuneen tunnelin korvaama vanha tie oli tietysti betonikappaleilla katkaistu juurikin korkeimman mäen päällä. Ja pois via Gryllefjord brua - 86 - Ballesvikskartunnelen (850 m) - Hamn sekä alas karttaetelään.

Kartassa näkyvään ajoaikaan 4h 34 min pitää lisätä ainakin tunti edellisen mutkan ja hetkellisen jonottelun sekä pois kääntymisen vuoksi, ajokilometrejäkin tuli noin sata lisää. Ja tauot päälle. Linnuntietä mitaten päätepisteiden A ja C välissä on matkaa noin 80 kilometriä.

© Via Michelin.com

Silsandin Extrassa heitettiin pikainen mutka (640,43 NOK / 64,38 €) ja Sjoveganissa ulkoilutettiin Jaroa sekä nautittiin rauhallinen lounas paikallisten eläkeläisten suosimassa ruokaravintolassa. Kaksi kanarullakebabia maksoi 256 NOK / 25,75 €, eli aika samoissa annoshinnoissa juomineen ja kahveineen kotimaahan verraten. Emmekä ulkoiselta habitukseltammekaan varmaan erottuneet liikaa paikallisväestöstä. Vain Bingo puuttui ja Eläkeläiset taustamusisoimasta.

Aika hidasta ajettavaa se oli tuon karttamerkin B suunnalla ollut tiestö, nopeammin olisi todennäköisesti päässyt E6:n ja Setermoen kautta. Tie oli välillä hyvinkin mutkaista ja korkeuseroja riitti; pinnan laatu oli pääosin hyvää joskin sivusuunnilla tarjottiin myös paljon heikompaa ajoalustaa kuten reikiä, murenevaa asfalttia, paikkaa paikan päälle, kokonaan puuttuvaa pintaa ja muita pieniä haasteita.

Harstadin keskustaan pyrkivät GPS:t tarjosivat aika hanakasti lauttoja saarten välisiin hyppelyihin - mikäs siinä, jos niiden ajoaikataulu on riittävän tiheä ja jonotusajat järkeviä.

Noin 20 000 asukkaan Harstadissa odotti Clarion Collection Hotel Arctic: huone 1082,90 NOK ja lemmikkieläin 250 NOK / 134,41 €. Iso huone, hintaan kuului ilta- ja aamupalat, sijainti hyvä ja vieressä oli ilmainen autoparkki = ehkä reissun paras majoitus. Hotellin läheisen vanhan makasiinirakennuksen sisältämässä autoparkissa oli yhden paikallisen mukaan viisainta käyttää heilläpäin yleisesti käytettyä Easy Park -appia, vaikka se ei yön-yli -parkkeerauksesta laskuttanutkaan mitään.

Eipä ollut illemmallakaan suurta ruuhkaa tuossa rannan tuntumassa - jokunen jalankulkija, muutama SAR- ja vastaavanlainen alus lähtövalmiina laiturissa, jo kiinni olleita rantabaareja ja ravintoloita sekä vanha satamamakasiini ainakin ulkoa päin peruskorjattuna. Sekä entinen puhelinkoppi uusiokäytettynä CD-, DVD- ja muiden levyjen + kirjojen vaihto- tai kierrätyspisteenä. Oli siinä vielä muutamia tasapainoiluvälineitä ja muuta vastaavaa niitä haluaville sekä tuo alemman kuvan patsas.

Vehreyttä riitti, matkaa mereen lienee tuosta parikymmentä metriä.

Clarionin monipuolinen iltapala oli täysi lämmin ateria ja huoneemme vessassa oli pitkästä aikaa myös täysikokoinen kylpyamme, joita tulee jonkinlaisina saunan korvikkeina vastaan turhankin harvoin. Kuuma kylpy, hyvä kirja tai aikakausilehti luettavaksi, kylmä Karhu pöydänkulmalle odottamaan - ei huono.. Hotellin hinta-laatusuhde senkun vaan parani.

Alkuun

8. Harstad - Moskenes

24.7.2022, sunnuntai

Erinomainen aamiainen naamaan ja tielle.

Ajoreitti: Harstad - 83 - Gåra - Refnes - lautta - Fleshnes - Gullesfjord - E10 - useita peräkkäisiä saaria Lofooteilla - Moskenes.

Aamun ensimmäinen lautta tuli vastaan Refsnesissa. Ehdimme tuonne viitisen minuuttia ennen määräaikaa ja tilaa riitti ruhtinaallisesti.

Lautan hinta oli 101 NOK / 20,28 €. Moottoripyörät, henkilöautot ja muut nopeammin liikkuvat ajatettiin vasemmalle ja hitaammat kulkuvälineet lautan oikealle reunalle.

Lofooteista tarkemmin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lofootit

Lofootteilla on sitä samaa efektiä kuin joillain muilla saarilla esimerkiksi UK:ssa (tuolla Pienoismalli Norjasta + muut klichét). Kokonaisuus pysyy monimuotoisena, osittain tuttu mutta samalla erilainen ja pienimuotoinen maisema tällä reissulla aiemmin nähtyyn alueeseen verrattuna, vuorten laatukin muuttuu aiempaa jyrkemmäksi sekä terävämmäksi. Mielenkiinto säilyy pidempään ja etenkin kuskin vieressä istuva löytää koko ajan uutta katsottavaa, kuten jonkinlaisen surffaajien keitaan suurehkon leirintäalueen edestä, James Bondistakin tutut sillat, lukuisia kalankuivatustelinerivistöjä, ahtaita pikkukyliä, kapeita siltoja, suuria korkeuseroja molemmin puolin, vuono- sekä merinäkymiä ja ties mitä muuta joista osa ehti tarttua myös kuljettajan silmiin. Ja nenään varsinkin suurten kalankuivaamojen lähellä.

Ruuhka-aikaan ja huonoissa olosuhteissa siellä lienee hyvinkin hidasta liikkua, paikallisten mukaan niin tapahtui Covid-19 -rajoitusten purkauduttua ja ihmisten lähdettyä joukoittain liikkeelle tukkien tiet ja levähdysalueet hyvin pitkällä tiealueella. Hyvällä kelilläkin ajoaikaa kuluu reilusti matkamittarin kerätessä kilometrejä vuonojen sivuja puolelta toiseen ajettaessa mutta kohteen pysyessä edelleen lähes saman matkan päässä karttapohjalla. Yksikaistaisia, liikennevaloilla varustettuja ja vuorosuuntaan ajettavia siltojakin oli useampia. Myös muutamia tunneleita löytyi, osa niistä yhdistäen saaria toisiinsa ja loput oikaisten jonkun vuorenkyljen läpi. Ja polkupyöräilijöille riitti pohkeita sekä reisiä hapottavia nousuja. Minkäänlaisia onnettomuuksia ei onneksi lähimaastossamme sattunut, niistä aiheutuvat ruuhkat lienevät pahoja vaihtoehtoisten kiertoreittien vähyyden vuoksi, avun saantinopeudesta puhumattakaan - ellei sitten helikoptereista ole niihin nopeaa apua.

Jonkinlaisia silmukoita voi ajoreittiinsä muodostaa aika helposti muutamilla saarilla, kun toisilla se ei onnistu edes saarten välisiä lauttoja hyödyntämällä. Joissain vuononpohjukoissa näyttää olevan lyhyitä tienpätkiä, mutta niille pääsee vain vesitse.

Matkroken Sorvågen -kauppa 281,57 NOK / 28,32 €. Onneksi retkikeitintä ei tarvinnut sotkea aivan kaikkeen kun käytettävissä oli leirintäalueen keittiön välineitä. Tankkaus-, tauko- ja muita pysähdyspaikkoja sekä leirintäalueita että laajahkoja punaisia vuokramökkikyliä näkyi eri puolilla.

© Google

Moskenesin leirintäalueen vastaanotossa Irma meni kyselemään sen täyttöasteesta. Sinne ei ainakaan auto- eikä telttapaikkaa voinut puhelimitse varata sillä ne jaetttiin tulijoille saapumisjärjestyksessä. Sain silti puhelimessa kuutisen tuntia aiemmin vastaukseksi kommentin "teillä on hyvät mahdollisuudet saada paikat saapuessanne tänne noin kello 16 aikoihin". Illemmalla alue olikin jo täpötäynnä ja jokunen motoristi kääntyi tai käännytettiin pois sen jälkeen, joka saattaa vaikuttaa etenkin iltalautoilla Bodøsta saapuviin. Edellä mainittu Surf-Camping (tjsp.) kerrottiin olleen tuon jonkinasteisena vaihtoehtona.

Kaksi yötä, auto + 1 henkilö, teltta + 1 henkilö ja koira kustansivat yhteensä 748 NOK / 78,82 €.

Alkuun

Taaimmaisena vasemmalla näkyvä talo ruskeine kattoineen on alueelle tuovan tien varrella ja satama mäen alla sen takana. Kuvaussuunta länteen.

Farkun keulan takana näkyy yksi alueen kuusikulmaisista sateen- ja auringonsuojaa tarjonneista pienrakennuksista, joita käytettiin ruokahommiin sekä kännyköiden lataamiseen.

Telttapaikat ovat kahdessa tasossa noiden kahden parkkipaikan välissä mutta motoristit pystyttivät telttojaan myös tuonne oikealle ylimmän nyppylän takaiselle nurmialueelle. Maaperä telttatikkujen osalta oli kelvollista eikä 12" kuumasinkittyjä rautanauloja tarvinnut vieläkään hakata maahan ja poistaa sorkkapäävasaralla. Alumiiniset telttatikutkin olisivat tuolla kelvanneet hyvin.

Tuossa vastapäisessä ja taaempana ylemmässä tasossa pysäköi enimmäkseen matkailuautoja. Lapsillekin oli tekemistä omalla leikkialueellaan. Pitkä valkoinen rakennus keskellä sisälsi suihkuja.

Osa pystytti telttansa kauas tuonne valkoisen rakennuksen takamaastoon. Kuvan taustalla näkyy Lofoottien pohjoisempia saaria huippuineen eli niin sanottu Lofoottien muuri.

Vieraiden käytössä olevien tilojen ovet sekä tulopuomi avautuivat vuorokausittain vaihtuvilla koodeilla, erilaista teltanpystytys- ja autonparkkeeraustilaa löytyi moneen makuun, henkilökunta oli asiansa osaavaa ja bartenderi vallan mainio heppu, alue oli kokonaisuudessaan siisti ja seuraava lauttasatama = merireitti Bodøn suuntaan vain parin sadan metrin päässä tulotien juurella. Niinpä tämäkin leirialue jäi muistiin mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Jaro tuotti olemuksellaan edelleen kävijöitä luokseen ja luoksemme, tuolla eräs rouva miehineen ja lapsineen kysyi luvan ennen kuin tarjosi sille kuivattua kalaa suoraan paikallisesta kaupasta. Mutta kerrankin löytyi eines mikä ei Jarolle kelvannut edes nuolaistavaksi ja hetkisen rupattelun jälkeen selvisi, ettei heidän oma koiransakaan moiseen appeeseen koskenut - "Fiskubitar för hunden" ;-)

Kauempana takavasemmalla Å i Lofotenissa niemen kärjen suunnalla oli myös satama, pari elintarvikekauppaa ja telemuseo. Pohjoisempana Reinessa oli yli 1600 askeleen pituinen, 470 metrin korkeuteen kohoava kiipeilyreitti nimeltään Reinebringen. Se on luokitukseltaan vaikea, kiviportaita on käytettävissä, mutta viimeiset sata metriä noustaan jyrkkää rinnettä, irtokivistäkin varoitettiin. Sinne ei ollut menemistä sateella. Kiitos M&M tuostakin vinkistä.

https://www.lomavinkit.fi/content/reinebringen-lofoottien-tunnetuin-maisema

Møskenesin leirintäalue ja sen päärakennuksen Pøsa pub löytyvät tuolta

https://moskenescamping.no/

Alkuun

9. Kierros Lofooteilla

25.7.2022

Ajoreitti: Moskenes - E10 - Reine - Leknes (näköjään monille tuttu Lofoten Bakeri, Storgata 34, 8370 Leknes) - vastapäivään rantaa seuraillen tietä 815 - Sundklakkbrua - paluu alas E10 - Fredvangskrysset (Bondista tuttu silta) - Moskenes. Kvalnesin niemen ympäri olisi voinut kyllä kiertää sinne suuntautuneen kapeahkon tienpätkän jatkeella.

Mitä enemmän kartassa näkyy punaista sitä mutkaisempi on tie ollut. Gravdalin kohdalla ylävasemmalla oli syvähkö meren alittava tunneli, samoin muutama muu lyhyempi kallioita läpäissyt vastaava saarten eteläpään suunnalla.