2001 Autolla Tanskaan

Alkuun

Saksa

3.7.2001

Laivasta lähtö ei autolla ollut sen kummempaa kuin tutummin kaksipyöräisillä toteutettuna, joten olimme varsin nopeasti moottoritiellä suuntana Lyypekki.

Kun kerrankin oli lupa kokeilla miten hyvin tuollainen nelipyöräinen liikkuu niin karstoja piti puhaltaa moottorista pihalle vähän pidemmän matkan verran. Tuokin perheauto liikahti vähän ajan päästä aivan eri tavalla..

Lyypekki ohitettiin sujuvasti jotta jäisi aikaa etsiä majoitusta sen länsipuolelta, ensimmäinen yö vietettiin Stockseen leirintäalueella.

Siellä ei puhuttu sanaakaan englantia mutta kaikki muu saatiin aikaiseksi (Zwai grosses bier Bitte!-tason Berliinin murteella) paitsi tuoreiden sämpylöiden tilaus seuraavaksi aamuksi. Paikka oli oikein hyvä myös uimismielessä joten penskatkin viihtyivät kyllä. Siellä oli paljon muitakin lapsia, osa ilmeisesti jotain leirikouluporukkaa.

Leirintäalueen sisäänkäynti on kuvassa oikealla [L].

Laura vietti sen yönsä farmariauton takaosaan levitetyssä vuoteessa, tulipahan sekin vaihtoehto kokeiltua. Mukana ollut uunituore Halti Alta IV-kupoliteltta ehti tulla tutuksi myöhemminkin. Uusi teltta oli entiseen Halti Tramp-harjatelttaan verrattuna pitkä askel eteenpäin erityisesti kosteissa olosuhteissa majoittuessamme.

Leiriytyjät kuljetus-, majoitus- ja ruokailuvälineineen jossain Tanskan maisemissa:

Itämeren ranta Eckenförden ja Flensburgin välisellä alueella soveltuisi erinomaisesti vaikka polkupyöräreissailuun, siellä kelpaisi kyllä viipyä useammankin päivän verran. Myös vanhoissa rantakaupungeissa riittäisi monenlaista nähtävää, esimerkiksi tämä [L] paikallinen kulkuneuvo takalaukkuineen.

Alkuun

Tanska

4-12.7.2001

Billundista [L] etsittiin Legolandin portti aamua varten valmiiksi ja poikettiin sen jälkeen tarkastamassa lähin leirintäalue. Liian kuivan ja kuuman oloinen eli ei meille hyvä, joten ajoimme paikallisen marketin kautta Given leirintäalueelle pariksi yöksi.

Olipas näiden yrtinmakuinen yskänlääke kallista, kuten aiemmin oli aiemmin varoittanutkin.

Jaana ja Irma auton vieressä.

Takana näkyy erittäin tarpeelliseksi osoittautunut tukevarakenteinen viileälaatikko, jota ei valitettavasti saanut akkusähköllä pidettyä viileämpänä. Peltier-elementtiä ei siinä ollut mutta seinien eristystä oli yritetty parantaa styroksilevyjen väliin lisätyllä PU-eristevaahdolla.

Ei olisi maksanut vaivaa muuten kuin kaksikomponenttisella aineella tehtynä, tavallinen polyuretaanivaahto kertalevityksenä kupli ja häipyi pois umpinaisesta tilasta kuivumisensa edetessä.

Siellä oli enemmän tekemistä [L] lapsille ja valinnanvaraa teltan sijoituspaikalle puiden lähelle. Lisämatka oli vain 20 kilometriä tiellä # 176, eikä siellä tarvinnut kuunnella Billundin lentokentän lähimeluakaan. Leirintäalueelle piti ostaa pohjoismainen leirintäaluekortti, joka kelpasi myös Ruotsissa.

Alkuun

Legoland oli silkkaa taivasta lapsille, joten ei tarvinnut kahta kertaa käskeä heitä liikkeelle. Rakennuksia [L] ja vauhdikkaita [L] vehkeitä riitti todella monen eri teeman [L] ympärille.

Jaana kaahaa edellä ja Laura peesaa vähän taaempana.

Vasta illalla alkoi tulla hankaluuksia kun paikallinen ukkosmyrsky iski täysillä ja muutti koko huvipuiston lähes sisämereksi. Toinen lapsistamme seisoi ulkokuppilan pöydällä aurinkovarjon alla ja itselleni jäi maassa sen vieressä seisojan osa, kun myöhästyimme pari - kolme minuuttia autolle lähdöstä. Onneksi oli lämmin kesäkeli ja toimiva sisätilatuuletin autossa..

Givskudissa noin 10 kilometriä Givesta, tietä # 442 Jelling ja Vejlen suuntaan on iso eläinpuisto.

Ajoimme omalla autolla muun muassa leijonapuistossa, jossa vasta ensi kerran itse kunnolla ymmärsin kuinka suuresta eläimestä olikaan kyse, auton vieressä seisova naarasleijona on yllättävän iso. Eipä viitsinyt turhaan ikkunaa availla ja huudella ikkunasta mitään viisasta. Aitaukseen johtavat tuplaportit aidatun putken molemmissa päissä olivat selvästikin tarpeeseen.

Siellä oli koko ajan muutama traktori liikkeellä sitä varten että jonkun auto olisi hajonnut - niiden puskulevyn edessä oli sen verran pehmustetta että rikkoutuneen auton olisi saanut työnnetyksi turvallisesti ulos alueelta. Autosta poistuminen oli ehdottomasti kiellettyä joka tilanteessa.

Muuan strutsi teki myöhemmin päivällä tuttavuutta työntämällä päänsä sisälle autoon, joka tietysti aiheutti mielenkiintoisia reaktioita takapenkkiläisissä.

Puhumattakaan näistä eläimistä [L]; tässä kuvassa tunnelma on melkein kuin 2004 Loch Nessillä [L].

Alkuun

Matka jatkui meren rannalle Sondervikiin, joka on tyylipuhdas turistirysä keskellä laajaa aurinkorantaa.

Hieman sen pohjoispuolella tarjoutui tilaisuus poiketa hiekkadyynien yli meren rannalle, joka tietysti hyödynnettiin heti. Uimaan ei menty joten ei muuta kuin rantatietä ajaen ylöspäin aina siihen saakka, kunnes merivesi katkaisi etenemisen Thyborenissa. Matka jatkui siitä lossilla kunnes vastaranta karahti alle.

Ennen pitkää edessä aukeni reissun ehdottomasti laadukkain leirintäalue Klim Strand Camping. Se oli viiden tähden alue, mikä näkyi muun muassa varustelutasossa ja kaikissa järjestelyissä. Vähän toki hinnassakin mutta jokainen kulunut kruunu oli sen arvoista.

Klim Strand Campingin sijainti [L] kartalla, alueen pohjakuva [L] ja lasku [L]. Jaana ja Laura päärakennuksen edessä [L] ja uimassa meressä [L].

Pääsisäänkäynnin oikealla puolella ollut ajanviettolaite.

Telttapaikka oli normaali, sen sijaan alueen pilkkovien pensastojen linnusto ehkä vähemmän - kuuntelin jossain vaiheessa että jonkun kännykkä hälyttää puskassa, mutta siellä näkyi vain joku mustahko lintu. Joko se oli hemmetin hyvä matkija, tai sitten kuulin harhoja.

Veikkaisin (toivoisin) ensiksi mainitun vaihtoehdon puolesta..

Olkikatto kiinnitti huomiota etenkin ruuanlaittotiloissa, kaipa se ei niin kovin herkkä syttymään ole. Enää ei tarvinnut isolla Trangialla soppaa lämmittää, kun tarjolla oli asianmukaiset tilat ja tehokkaammat kaasuvehkeet.

Lapsille oli uusi kokemus mennä vähän isompaan mereen uimaan ja kahlaamaan, aallot kun olivat isompia, rannalta merelle vetävä imu voimakas ja vesi vähintään riittävän suolaista. Hyvin siellä aika meni ja upeat kivivarastot alkoivat kasaantua huolestuttavaa vauhtia. Saattaa se tonttiamme aikanaan mahdollisesti tutkiva (ar)geologi hetken miettiä, miksi täältä keskeltä laajaa savikkoa löytyy yhdestä kasasta kilotolkulla meren hiomia rantakiviä.

Fredrikshavnin lauttasatamaan ehdittiin sen verran ajoissa että saimme vaihdetuksi lippumme aiempaan lauttaan. Se oli hyvä juttu siinä mielessä, että Göteborgin läpiajo ja jatko keskemmälle Ruotsia oli tehtävissä hyvään aikaan iltapäivällä.

Alkuun

Ruotsi

12.-13.7.2001

Taas oli uusi satama edessä joten vietimme suuren osan ajasta kannella maisemia ja meduusoja bongailemassa. Laiva pysähtyi kuvan [L] mukaisesti satama-alueen oikealle reunalle kaupungin kylkeen, josta oli helppo lähteä liikkeelle. Göteborgin läpiajo oli helppoa hyvien opasteiden avulla, tosin pikkuisen oli ruuhkaa jo havaittavissa kun kello lähenteli kuuttatoista.

Grannassa Vättern-järven vieressä pistettiin taas leiri pystyyn, paikka ympäristöineen oli aivan asiallinen. Leirintäalueella oli muun muassa ulkopuolisten pääsy vessoihin ja pesutiloihin estetty numerokoodin ja kulkukortin avulla. Itse kylä oli suorastaan hieno, vaikka sen pääelinkeino eli turismi kävikin äkkiä ilmeiseksi.

Tässä on kuva Grannan pääkadulta [L] vuonna 2004.

Sen itäpuolella olevassa satamassa oli samanlainen Suzuki GSX-1100 ESD kuin itselläni, tosin paikallisissa kilvissä ja sinivalkoisissa väreissä. Niitä oli km/h-mittarista päätellen tuotu joskus Ruotsiin saakka, Suomeen vain seiskapuolikkaina. Odottelin hetkisen sen omistajaa parin kommentin toivossa, mutta eipä näkynyt.

Loppumatkalla koetettiin käydä vielä Norrköpingissä lentokonemuseossa, mutta se oli vielä kiinni siihen aikaan. Kalusto näytti esitteen mukaan olevan lähinnä ruotsalaista sotilastavaraa.

Tukholman keskustassa oli mukava ajella laivan lastaukseen saakka, etenkin metrolla ja raitsikalla, vanhassa kaupungissa ja lähiympäristöissä.

Lasten kanssa oli edelleen oltava koko ajan tarkkana muun muassa aivan metroverkoston keskustassa olevalla asemalla: Jaana eli nuorempi huomasi maassa käytettyjä ruiskuja ja olisi ottanut ne varmasti käteensä, ellemme olisi ehtineet ajoissa väliin. Mistäpä hän niitä olisi osannut varoa, eikä muutenkaan kaikkea mielenkiintoisen näköistä olisi malttanut olla tutkimatta.

Alkuun

Suomi

14.7.2001

Hyvä keikka, joka opetti muun muassa sen, että yhteismatkustaminen oli mahdollista myös heidän kanssaan.

Suurempia kähinöitä ei ilmennyt, mitä nyt yliväsymys joskus poiki temperamenttisia ilmaisuja takapenkkiläisten välillä - valvovan silmän välttäessä jalka tai kämmen saattoi vahingossa heilahtaa tai tehdä jotain muuta asiaan kuuluvaa jäynää, ei sen kummempaa saati huolestuttavampaa.

t. Jaana, Laura, Irma ja Kari

Sisällysluettelo:

Yleistä

Suomi

Saksa

Tanska

Ruotsi

Suomi