madewithNvu80x15clear.png
 
Pääset tänne ylös "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle. Versio 1.27. Viimeisimmät muutokset: 20.11.2024. Tarkastettu

Iron Butt Association "Saddle Sore 1000".

Aiheena on Iron Butt Association Finland ry (IBAF®) tarkastama Rautaperseajosuoritus "SS1000" paluumatkalta Skotlannista Suomeen kesällä 2007. 

Sisällysluettelo:


Rautaperseajojuttuja oli tarttunut jo aiemmin silmiin niihin liittyviä ajosuoritteita netistä, lehdistä ja mp-näyttelyn ständeiltä lueskeltuani. Oman ajokokemuksen, -kestävyyden ja -tavan riittävästi tuntien oli mielessä jo käynyt sen kokeilu sopivan tilaisuuden koittaessa. Siksi tarvittavaa paperimateriaalia oli Skotlannissakin mukana ja niiden oikea täyttö- sekä käyttöperiaatekin hyvin tiedossa.

Suoritukseen kuuluu vähintään tuhat yhden vuorokauden kuluessa ajettua ja riittävästi dokumentoitua mailia etukäteen annettujen ohjeiden mukaisesti.

Skotlannin suunnalta [L] pienten ketunlenkkien kautta alaspäin ajellessa ja takaisin EU-mantereen puolelle siirtyessä oli otollinen tilaisuus toteuttaa se ensimmäinen sallittu ajosuoritus ilman kummempia lisätemppuja, kohdalle sattuvan sään ja muun liikenteen niin salliessa.

Plussa rivien ja kuvien edessä kertoo että kyseinen kohta on lisätty tekstimuotoisen tiedoston muututtua html-versioksi.

+ ViaMichelinin laskema tuore arvio Michelinin suosittelemalle reitille Cheshuntista Tukholmaan.

Via ViaMichelin

Reittivalinta Lyhyin ajattaa Puttgaden-Rodby-lautan kautta suoraan (E47) Helsingör-Helsingborg lautalle ja edelleen E4:lle. Vastaavasti Nopein jättää Puttgaden-Rodby-lautan ajattaen (E45) Koldingin ohi (E20) Uuden Pikku- ja Ison-Beltin, sekä Juutinrauman siltaa pitkin Ruotsiin. Malmön jälkeen E6 vie Helsingborgin luo E4:lle.

+ Tämäkin oli jo koettu vähän aiemmin Skotlannin yläpäässä, eikä sitä varmaan toistamiseen tarvitsisi odottaa kohdalle ajosuoritusta vaikeuttamaan.

Takarengas "paikattuna"

[L]. Tuo sinisen rätin näköinen on Craftin ohut tekninen väliasu, tosin liian kuuma taksissa pidettäväksi.

+ Eli siitä sitten vaan baanalle Persausta Puuduttamaan. Valokuvaus ei loppureissun luonteen huomioiden ollut ykkösprioriteetissa päähuomion kiinnittyessä ympäristöön ja ajosuoritukseen.

Alkuun

Englanti

SS1000-laskennan aloitus oli tarkoitus tehdä suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen jo Cheshuntista (Lontoon ja M25:n yläpuolella) lähtiessä, mutta vallitsevien sääolojen laatu sielläpäin esti sen. Sankka sumu rannikon lähellä oli pahin hidaste, samoin varmuus sujuvasta pääsystä Doverista Calaisiin menevään lauttaan. Seuraavaksi lähdössä olleeseen lauttaan ehtiminen oli taas kerran minuuttipeliä, mutta ihme kyllä onnistui.

Alkuun

Ranska

Calaisissa uskalsin tehdä aloituspäätöksen merisumun hälvettyä, tien kuivuttua ja paikallisen liikenteen määrän vähäisyyden havaittuani.

Kotiväki oli juuri toimittanut viimeisimmät kelitiedot matkan varrelta, joka sekin tuki myönteisen ajopäätöksen tekoa; jälkikäteen arvioiden päätös oli täsmälleen oikea tulevat alueelliset sateet huomioiden, joiden alta pääsi tällä kertaa aika hyvin livahtamaan.

Sen jälkeen piti yhyttää sopiva motoristipari moottoritien suunnasta ja saada heidän allekirjoituksensa lähtötodistukseen, joka onnistui lopulta varsin helposti. Se, mikä ei sitten onnistunutkaan yhtä helposti oli avoimen huoltoaseman löytäminen moottoritien lähimaastosta, sillä opasteen mukaan lähin asema olisi 66 km päässä pohjoisempana – muun muassa lähin seuraava moottoritieliittymä takaisin Calaisiin oli tukittu jonkun paikallisen juhlan vuoksi. Niinpä lähdin jatkamaan pohjoiseen päin tarkoituksena poiketa moottoritieltä ensimmäiseen vähänkin isompaan kaupunkiin, jonka reunamilta asemia varmaan löytyisi.

Ja löytyikin, Dunkerquesta, tosin karttaa ja ajoreittiäni jälkeenpäin tutkittuani vasta lähes sen keskustasta.

+ Mukana olleesta gps:sta ei sen suurempaa avoimen bensa-aseman hakuapua ollut puhumattakaan tankkilaukusta löytyneestä, vanhentuneesta kasisataatonnisesta paperikartasta.

Magellan Meridian Gold GPS

+ Magellan Meridian Goldin harmaasävynäytössä häämöttää tuossa ruotsalaisen levähdyspaikan maastoa E4:lla ja sen lähellä olevia vesistöjä kesällä 2004. Magellan Gold oli tiestö- ja katutason suunnistuksessa ehkä jo pajavasaran tasoinen apuväline, kunhan mukana oli vähintään kolme 256 MT SD-muistikorttia kotona tallennetuin karttatiedostoin tulevan ajoreitin varrelta, esimerkiksi Suomen kartta oli jaettu kolmeen noin 15-megatavun kokoiseen palaan.

Silti huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä Magellan GPS 320 [L].


Alkuun

Belgia, Hollanti

Alkuun ajo oli hieman hapuilevaa kun meni hetki sisäistäessä miten muutan itselleni vuosien kuluessa muodostunutta pidemmän matkan ajotyyliä siten, ettei se kostaudu tulevan ajovuorokauden loppupuolella. Suurin muutos oli lopulta vain hieman tavanomaista tiheämpi tankkausväli, joka oli otettava käyttöön tarvittavien kuittien, leimojen ja niihin liitettävien ajotaukojen määrän lisäämiseksi. Sekä taukotiheyden lisäämiseksi silloin, kun keho alkoi ilmoitella väsymisestään.

+ Tällä kertaa sitä alkoi ilmetä vasta ajovuorokauden lopulla viileämmässä pimeäajovaiheessa jossain E4:n alkupäässä, vajaa 1200 km Dunkerquesta lähdön jälkeen.

Tavallisesti ajoin moottoriteillä noin 200 – 250 km pätkiä ja pidin tankkausten yhteydessä kulloinkin tarvittavat lisätauot (ruoka, juoma, vessa, venyttelyt, mp:n tarkastukset, ..). Suzuki GSF-1200/S Banditilla pääsi parhaimmillaan noin 320 km yhdellä tankillisella, mutta se ei sitten enää antanut anteeksi jos seuraava asema onkin suljettu tai bensaa ei saanut syystä tai toisesta.

+ Varapolttoaineastiaa ei vielä tuolloin ollut mukana.

Kahdessa kohdassa alkumatkasta tuli tehtyä alokasmainen suunnistusvirhe ensin liian aikaisin valitun ja myöhemmin missatun rampin vuoksi, joiden vuoksi piti äkkiä muuttaa aiemmin tehtyä ajosuunnitelmaa. Virheet olivat onneksi laadultaan sellaisia, että niistä ei aiheutunut muuta haittaa kuin hieman keskustelua suunnistuksesta huolehtineen sivupersoonan kanssa. Ja ajantasaisen kartan oston Dortmundista. Harmi ettei sitä ehtinyt hankkimaan Doverista jossa AA:n toimistossa kädessäni oli jo kunnollinen Michelinin 1:800 000 tiekartta, mutta ei enää riittävästi sekä jonotus- että korttimaksuaikaa sen hankkimiseen.

+ Nykyaikaisella ja värilliset tuoreet kartat sisältävällä GPS:lla oikean reitin löytäminen/seuraaminen mahdollisten ruuhkien kiertokykyineen olisi ollut pala kakkua, mutta siihen helposti kykenevä Garmin Zumo 660 tuli hankituksi vasta kesäksi 2011.

Alkuun

Saksa

Nousu pohjoiseen aina Hampurin tasalle oli vaivatonta, mutta Lyypekin lähestyessä ja illan hämärtyessä alkoi ilmaan nousta paikoitellen sankka pilvi hyönteisiä, jotka sotkivat visiirin nopeasti siihen murskautuessaan. Aiemmin päivällä sellaisesta pääsi helposti eroon antamalla jätösten kuivua aikansa ja pyyhkäisemällä kuivaneet kikkareet pois, illemmalla kuivuminen hidastui selvästi aiemmasta ja varomaton pyyhkäisy sotki visiirin ulkopinnan suurelta alueelta.

Onneksi ajoittaiset ohuet sadekuurot auttoivat eikä visiirin likaantumisen vuoksi tarvinnut pysähdellä missään ennen (E47) Puttgarden-Rødbyhavn -lautalle menoa.

Alkuun

Tanska

+ Bandiitin lähivalojen laatuun olisi suunnittelija kyllä voinut kiinnittää enemmän huomiota, onneksi sen rinnalle sytytetyn kaukovalon teho ja niiden yhteinen valokuvio riittivät vähän paremmin.

GSF-1200/S projektorivalot 

Pitkien umpio pimeänä on vasemmalla, keskellä palaa parkki- ja oikealla lyhyt ajovalo; tuo projektorivalopatteristoei paljoa muita tiellä liikkujia häikäise varsinkaan tavallisilla halogeenipolttimoillaan. Lauran ottama kuva noin kuuden metrin päästä. Kirkkaan valkoiseen tai hieman siniseen siirtyvät "+150% tai 200%" -merkityt polttimot olisivat auttaneet ehkä hieman.

Rodbyssa meni hetki opetellessa paikallisen automaattitankkauspisteen oikeata käyttöperiaatetta, mikä oli lopulta onni muiden laivasta nousseiden ajoneuvojen mentyä menojaan. Niiden jälkeen olikin helppo ajaa lähes itsekseen hiljaisia teitä kohti Juutinrauman siltaa ja matkan seuraavaa pitkästyttävää osuutta Malmösta Tukholmaan.

Juutinrauman sillan ylitys meni näköalallisesti sikäli hukkaan, ettei ympäristöstä erottanut muuta kuin suuria valoryppäitä siellä täällä kyseisen vesireitin molemmilla rannoilla. 

Alkuun

Ruotsi

Ruotsalainen tullimies ei paljoa hötkyillyt kuultuaan kansallisuuteni, joten läheisen bensa-aseman etsiminen saattoi alkaa hyvinkin nopeasti maahan saapumisen jälkeen.

Ennen Helsingborgia tuntui matkan aikana ensimmäisen kerran siltä, että nyt alkaa hiljalleen väsyttää. Siitä johtuen muutin hieman ajorytmiä lisäten taukojen määrää ja varsinkin satulavoimistelun tehoa huomattavasti.

Hyllingessa oli laitettava päälle myös villapusero ja nahkainen kaulasuojus ulkoilman lämpötilan laskiessa koko ajan ollen tienvarsitaulun mukaan alimmillaan +11,5 °C. Värnamossa piti ottaa käyttöön myös mukana ollut sähköinen lämmityslaite (+ liitos mp:n sähköihin ja pari lämpiävää, pwm-säädeltyä elementtiä Yoko Goretex-ajotakin sisäpuolelle), joka tuli kaikessa rajoittuneisuudessaankin tarpeeseen aamuyön kylmien tuntien aikana.

E4-tie on tylsä, todella tylsä etenkin keskellä pimeintä yötä. Onneksi liikenne oli minimissä ja ne harvat liikkujat olivat lähinnä rekkoja, jotka huomioivat vastaan ajaessaan erittäin hyvin myös kaksipyöräisen. Viimeistä edellisellä tankkausvälillä oli senkin puoleen helppo ajaa kun kauempana edellä ajoi hetken paikallinen panda-auto, meikäläisittäin varsin rivakasti jopa.

Nyköpingin alueella oli tielle noussut reilusti usvaa, joka kostutti hyvin vaatteita ja visiirin pintaa. Kun siihen hetken päästä vielä lisäsi matalalta suoraan silmiin paistavan aamuauringon ensisäteet niin ainakaan ajonautinnon määrällä ei juurikaan voinut kehuskella, VAIKKA yön vaihtuminen parisen tuntia aiemmin aamuksi kohottikin mielialaa huomattavasti.

Tukholmassa oli normaali aamuruuhka, jonka läpäiseminen vei hieman aikaa. Ajoin suoraan Frihamniin Seawindin laiturin läheiselle Shellille, jossa otin tankin täyteen vielä tietämättä loppuuko ajoni siihen, vai jatkuuko se hetken päästä edelleen Grisslehamnin (Kapellskärin?) suuntaan.

Kiitos Silja Linen Check In:n pätevän ja palveluhaluisen nuoren naisen sain SeaWindin lippuni vaihdetuksi viidessä minuutissa Silja Europan lippuun ja ehdin vielä laivaankin juuri ennen sen ajoneuvokannen luukun sulkeutumista. Viisi minuuttia lisää ja matka olisi jatkunut 115 km pidemmälle koilliseen.

Iso Rosvo Tukholmasta Turkuun -lautalla

Merenkäynti oli kuulemma olematonta eikä tuota enempää pyörän kiinnisitomista tarvittu.

Tavarat hyttiin ja paperit mukana laivaa kiertämään. Etsin muita motoristeja mutta en löytänyt ensimmäistäkään, niinpä seuraava vaihtoehto oli suostutella laivan Info-tiskin henkilöt todistamaan heille varatut omat kohtansa lomakkeesta, jotka he lopulta tekivätkin kuultuaan mistä oli kyse.

Sen jälkeen maistuikin kuuma suihku, hammaspyykki ja pari tuntia unta ennen tukevaa lounasta, ensimmäistä pariin vuorokauteen ja sitä parempaa perinneruokaa malliin kotimaiset lihapullat ja perunamuusi. Sen jälkeen menikin useampi tunti kuorsatessa hytissä ennen kuin akuutein univaje oli poistunu
t.

Alkuun

Suomi

Laivan saavuttua Turkuun oli edessä enää viimeinen reilu 400-kilometrinen rykäisy kotiin, joka meni hiljalleen körötellessä noin +10 asteen lämpötiloissa.

Imatralla 23.8.2007, Kari (tallennushetken tekstiversiota on tässä esityksessä laajennettu kuvin ja muutamin sisällöllisin lisäyksin (+))

 -------------

Alkuun

Ajopäiväkirja


Reitti tarkemmin AutoRoute 2007:n mukaan. Summary: 1752,1 kilometres (18 hours, 7 minutes). Tarkka listaus löytyy tuolta [L]

+ Ohjelman kello vs. oma eivät olleet kaikesta minuutilleen samaa mieltä mutta aloitus- ja lopetusajan väli < 24 tuntia sekä siinä ajetut mailit ratkaisivat.

Calais, Ranska:

12:00    Saapuminen Calaisin satamaan ja kahden todistajan allekirjoitukset virallisen ajoseurantalomakkeen aloituskohtiin

Ja tästä se ajosuoritus sitten todella lähti


12:41    1. tankkaus (Dunkerque = kuitti talteen, merkinnät kuitista sekä pyörän kilometreistä lokikirjaan, jatkossa sama tehtiin kaikissa alleviivatuissa kohdissa)

13:44    2. tankkaus (Belgia)

14:41    3. Tankkaus ja tauko (Ranst, lähellä Eindhovenia)

16:36    4. Tankkaus (lähellä Esseniä)

16:58    Uuden kartan osto (Dortmund)

18:15    5. tankkaus, WC (Holdorf)

18:34    6. tankkaus, tauko (Raststätte Ostetal Süd. Vain kulmapiste joka vaikutti etäisyyden mittaukseen, tankkauskuitti todisteeksi käynnistä)
 
19:30    7. tankkaus, WC (Rasthof Buddikate)

21:38    Tauko lautalla (Puttgarden-Rodby)

22:30    8. tankkaus (Rodby)

00:18    Juutinrauman silta

00:27    9. tankkaus (Malmö)

01:16    10. tankkaus (Hyllinge). Lisää lämmintä vaatetta päälle.

02:10    Kahvitauko  (Strömsnäsbruk)

03:05    11. tankkaus (Värnamo)

04:02    12. tankkaus (Granna)

05:35    Ruokatauko  (Nyköpingsbro)

06:31    13. tankkaus (Tukholma, Frihamnen)

Saapuminen satamaan, lippujen vaihto, laivaan nousu ja kahden todistajan allekirjoitukset virallisen ajoseurantapaperin ajonlopetuskohtiin.

SUMMARY:
Oman karttaohjelman mukaan saatu kilometrimäärä ei välttämättä ole sama kuin tuolloin tarkastuslaskennassa käytetyn ohjelman laskema virallinen lopputulos. Sen vuoksi oli varminta ajaa muutama kymmenen ylimääräistä mailia, jos jokin ajoreitin nurkka tai kulmapiste olisikin unohtunut tai hylättäisiin dokumentoinnista.

+ Näin jälkikäteen ajoaan analysoidessa mieleen nousee lähinnä energian saannin tasaisuus ja sen riittävä määrä: yöllä pimeimpään ja kylmimpään aikaan esimerkiksi nopeasti imeytyvän hiilihydraatin nauttiminen taisi sittenkin jäädä hieman vajaaksi kehon jäähdyttyä aiempaa nopeammin moottoritienopeuksilla. Suklaapatukka, palanen banaania ja sämpylä (yms.) harvakseltaan nautittuina eivät ehkä riittäneet. Kuumaa kahvia ja vettä olisi voinut juoda enemmän, vaikka se olisi aiheuttanut hieman tiheämpää pysähtelytarvetta mutta samalla ylimääräistä liikettä ja vaihtelua lihaksistolle.

+ Sopiva Angora- tai nykyaikana Merino-villainen pitkä alusasu päällä olleen Craftin teknisen väliasun tilalla tai lisäksi, sekä kylmimpinä hetkinä tasaisemmin lämmittävä sähköinen ajoasu olisivat helpottaneet viileässä ajamista huomattavasti. Samoin pyörän kahdennetut H4-, LED- tai muut ajovalot FJR:n ja vastaavien matkamallien mukaisesti.

Alkuun

Lopputulos

+ Ajosuorituksen vastaanottaja tarkasti ajetun reitin käyttämällään karttasovelluksella ja siihen liittyvät käyntipaikkatodisteet allekirjoituksineen sekä kuiteista näkyvine tietoineen verraten tietoja ilmeisesti myös laskennallisiin ajonopeuksiin eri tiealueilla.

Sähköisen lokikirjan ensimmäinen [L] ja neljäs, viimeinen sivu [L].

Siihen kertyi liitteiksi parisenkymmentä kuittia sekä kaksi allekirjoitusta ajon aloitus- ja toiset kaksi ajon lopetusajankohdat todistaneilta, täysin ulkopuolisilta henkilöiltä.

+ Kaiken tapahduttua hyväksytysti saapui siitä alla näkyvä todistus postitse. Samassa paketissa oli myös rekisterikilven alusta, IBA-jäsentarra, ajosuorituksen mukainen pinssi, IBA-Finland pinssi ja -kangasmerkki sekä tieto suoritusvuoden ilmaisjäsenyydestä SMOTOn jäsenetuineen.

Saddle Sore 1000 ajosuoritus

+ Nykyään suorituksessa kertyvän materiaalin käsittely hoituu varmaan helpoiten sähköisesti. Muutakin materiaalia löytyy sivuiltaan sähköisenä, kuten IBA-historiaa vuosilta 2000-2020.
+ Tulipahan tuokin kokeiltua kerran; huolella valmistautuen ilman ylimääräisiä kiemuroita tai ongelmia se ei edellä nähdyn todistuksen tekstistä hieman poiketen ollut temppu eikä mikään kunhan kulkuväline oli kunnossa eikä mitään poikkeavaa tapahtunut, kuskilla oli riittävästi lepoa alla ja ajatus kirkas, ajosuunnitelma reitteineen sekä tauotuksineen valmiina (varasuunnitelman tekokaan ei liene pahasta), takapuoli kunnolla tottunut mp:nsa satulaan ja omat rajat hyvin tiedossa.

Ja valmius keskeyttää suoritus milloin tahansa, jos väsymys tai joku muu syy estäisi turvallisen ajon jatkamisen. Kevyttä mielenkiintoa oli seuraavina vuosina myös BB1500:n ajamisen suhteen, mutta se ei kuitenkaan kantanut ajatusta pidemmälle.

+ 8.8.2021, Kari

Alkuun       Matkat-sivu