Pääset
tänne ylös "Alkuun"-linkeistä.
Takaisin Matkat-sivulle.
Versio
1.25 Viimeisimmät
muutokset: 3.5.2022. Tarkastettu
Matkakertomus elokuu 2007 (Norja, Skotlanti (Orkney, Hebridit), Irlanti ja Englanti)
Tarkoituksena
oli ajella alueelle jonne aiemmin ei perheen voimin ole ollut
mahdollista tai mielenkiintoa lähteä. Yksin
ajaen ajotyyli, ajomatkat, tauotus ja kaikki muu on huomattavasti
vapaampia, joskin leirissä on erilaista.
Sisällysluettelo
- Sisällysluettelo
-
- Yleistä
- Laiva-
ja lauttamatkat
- Muuta
- Päivä
1, Turku, Itämeri (4.8.2007)
- Päivä
2, Tukholma - Geilo (5.8.2007)
- Päivä
3, Geilo - Bergen (6.8.2007)
- Päivä
4, Haukås - Bergen (7.8.2007)
- Päivä
5,
Scrabster - Thurso - hieman yöajoa - Orkney (8.8.2007)
- Päivä
6, Thurso - Achmelvich (9.8.2007)
- Päivä
7, Achmelvich - Ullapool - Uig (10.8.2007)
- Päivä
8, Isle of Skyen ympäriajo (11.8.2007)
- Päivä
9, Uig - Lochmaddy - Lochboisdale (12.8.2007)
- Päivä
10, Lochboisdale - Oban - Loch Lomond (13.8.2007)
- Päivä
11, Loch Lomond - Cairnryan - Larne - Bushmills (14.8.2007)
- Päivä
12, Ajelua Bushmillsin ympäristössä ja
rannikolla (15.8.2007)
- Päivä
13, Bushmills - Belfast - Dublin - Wexford (16.8.2007)
- Päivä
14, Wexford - Rosslare - Fishguard - Stonehenge - Cheshunt (17.8.2007)
- Päivä
15, Cheshunt - Duxford - Cheshunt (18.8.2007)
- Päivä
16, Cheshunt - Dover - Calais (19.8.2007)
- Päivä
17, Malmö - Helsinborg - Tukholma - Turku (20.8.2007)
- Päivä
18, - Imatra (21.8.2007)
- Loppusanat
Yleistä
Matkan ajankohta oli 4. - 21.8.2007. Parhaaseen Eurooppalaiseen loma-aikaan siis.
Alkuun
Kokonaisajomatka
Noin 7 100 kilometriä.
Alkuun
Matkareitti
Suomi - Ruotsi - Norja - Skotlanti - Irlanti - Englanti - Ranska - Belgia - Hollanti - Saksa - Tanska - Ruotsi - Suomi.
Selvitin etukäteen kotona missä kaikkialla voisi ja
kiinnostaisi käydä, mutta mitään tarkempaa
suunnitelmaa en lyönyt lukkoon. Tulevien päivien ajoreitti ja
muu ohjelma riippui siten siitä miltä aamulla tuntui, oli
lähistöllä nähtävillä, ulkona näytti
ja millaista säätä luvattiin sekä mistä
kaikkialta löytyisi majoitusta seuraavaksi yöksi.
Mikäli pyörän olisi 110% varmasti saanut M/S Norrönaan
paluumatkaksi, niin hyvin suurella todennäköisyydellä
reissun pääkohteena olisi ollut Islanti (luulisi helposti
että yhden mp:n saa aina ajettua johonkin autokannen nurkkaan,
mutta ei sen varaan voi laskea).
Alkuun
Majoitukset
Majoitusvaraukset (yhteensä noin 500 €) hoituivat
joko kotoa netistä Irman toimenpitein, edellisen hostellin
edustajien varaamana seuraavaksi yöksi, suoraan puhelimitse tai
paikan päältä etsien.
- 04.08. Laiva: SeaWind, Tallink-Silja, Turku - Tukholma
- 05.08. Hostelli [30 €]: Geilo Vandrerhem, Oen Turistsenter AS (Norja)
- 06.08. Leirintäalue [65 €]: Bergen Camping Park AS
- 07.08. Laiva: Norröna, Smyril
Line. Ei majoitusta, tien päällä liikkeellä
aamuyö
- 08.08. Hotelli [107 €]: The Park Hotel B&B (Skotlanti)
- 09.08. Hostelli [18 €]: Hostel Achmelvich
- 10.08. Hostelli [21€]: Uig Hostel (Isle of Skye, Sisä-Hebridit)
- 11.08. Hostelli [21€]: Uig Hostel
- 12.08. Hotelli [77 €]: Lochboisdale Hotel (South Uist, Ulko-Hebridit)
- 13.08. Hostelli [24 €]: Hostel Loch Lomond, Auchendennan, Dumbartonshire
- 14.08. Hostelli [23 €]: Hostel Bushmills, Bushmills (Irlanti)
- 15.08. Hostelli [23 €]: Hostel Bushmills, Bushmills
- 16.08. Hostelli [23 €]: Hostel Kirwan House, Wexford
- 17.08. Hostelli [35 €]: Hostel YHA Lee Valley, Cheshunt (Englanti)
- 18.08. Hostelli [35 €]: Hostel YHA Lee Valley, Cheshunt
- 19.08. Ei majoitusta, tien päällä liikkeellä koko yö
- 20.08. Laiva: Silja Europa, Tallink-Silja, Tukholma - Turku
- 21.08. Ei majoitusta, tien päällä kello 02.30 saakka - Imatra
- SRM = Suomen Retkeilymajajärjestö ry
- B&B = Bed and Breakfast
- Leirintäalue = mökki
- HI = Hostellin International -ketju
Hostellin hinta esimerkiksi Hostelling International
-ketjun jäsenkortilla oli korkeintaan neljännes
hotellihuoneen hintaan verrattuna, tarvittavan jäsenkortin saa
esimerkiksi SRM:n kautta vuodeksi vajaalla parilla kympillä.
Hostellien ominaisuuksina voi mainita esimerkiksi hieman
harvinaisempien yksityis- ja perhehuoneiden lisäksi yleensä
aina tarjolla olevat, molemmille sukupuolille erikseen tarkoitetut
majoitushuoneet (Dorm), joihin sijoitetuissa kerrossängyissä
majoittuvien henkilöiden lukumäärä voi olla
mitä tahansa esimerkiksi kahden tai kahdenkymmenen
väliltä.
Keittiö-, pesu- ja oleskelutilat ovat yhteisiä, varustus ja
palvelut vaihtelevat eri paikoissa, sijaintipaikat voivat olla melkein
missä tahansa kulkureittien varsilla, monenlaiset keskustelut ja
muu kanssakäynti muiden majoittujien kanssa onnistuu aina
ja hostellien hinnatkin ovat usein olleet kukkarolle hyvin sopivia.
Toimivat linkit 05/2022
- https://www.hostelz.com/hostel/+19950-HI---Geilo-Hostel
- https://www.parkhotelthurso.co.uk/
- https://www.hostelworld.com/?source=hostelbookers
- https://www.hostellingscotland.org.uk/hostels/achmelvich-beach/
- http://www.hostelio.com/scotland/uig/
- https://www.hihostels.com/destinations/nie-bushmills/hostels
- https://www.yha.org.uk/hostel/yha-london-lee-valley
Matkaa edeltäneet huoltotoimenpiteet:
- ohjaustangon nosto 15 millimetriä yläkolmion -kiinnikkeiden korotusrenkailla
- moottoriöljyn (jokin po. moottorille sopiva 10W-40) ja -suodattimen vaihto
- kytkin- ja jarrunesteiden sekä jarrupalojen vaihto
- renkaiden vaihto (Pilot Road 2 eteen ja Pilot Road taakse)
- jousituksen ja pulttien kiristystä, pesua ja vahausta sekä muita vastaavia asioita
Alkuun
Kyyditettävät
Kuljettaja, ei muita.
Alkuun
Matkatavarat
Tankki-, perä- ja kaksi sivulaukkua. Vaa'an mukaan
tankkilaukku painoi kaksitoista ja sivulaukut noin kuudesta kahdeksaan
kiloon per laukku reissun jälkeen mitattuina.
Yksi sivu-/sisälaukku oli pakattu siten että siinä oli
kaikki päivittäin tarvittavat varusteet vaikka laivaa,
hostellihuonetta tai ulkoilua varten, toisessa oli suurempi puhtaiden
ja likaisten vaatteiden sekä papereiden varasto ja kolmannessa eli
perälaukussa oli karttoja, kamera, lompakko, puukko, purkkiruuat,
pikkupurtavaa, minimikokoon pakattavissa oleva makuupussi, pieni
Trangia kaasutarvikkeineen, kevyet ruokailuvälineet,
esitteitä, lehtiä, pyykinpesuaineet, hyttysmyrkyt ja muuta
kevyempää pikkusälää.
Painavimpia tavaroita oli sijoitettu myös sivulaukkujen alaosiin pyörän painopisteen laskemiseksi.
Erityisesti vaatetavaraa olisi alusvaatteita lukuunottamatta voinut
suhteellisen viileiden kelien vuoksi olla mukana melkein puolet
vähemmän (puhdasta vaatetta oli neljäksi
päiväksi). Helppo arvaustehtävä etukäteen..
Alkuun
Lukitukset
Lukot ja paksu ketju olivat samoja kuin aiemminkin. Irman jarrulevylukko ei ollut mukana puuttuvan toisen avaimen vuoksi(?)
Alkuun
Ajovarusteet
Ennallaan muuten, paitsi:
- Nahkaiset ajohanskat mallia Richa ovat kuuleman
mukaan voittaneet jonkin mp-lehden testinkin kuluneen vuoden aikana.
Pitkästä aikaa löytyikin sellaiset ajohanskat, jotka
sopivat käsiin erinomaisesti ja pitävät vettä
luvatulla tavalla. Omiin käsiin muotoutuminen vei aikaa muutaman
päivän. Kuumalla ilmalla ne saattavat olla hieman liian
kuumat ainakin minun käsiini. Puettavuus märkinä on
samanlainen haaste kuin aiemmillakin ajohanskoilla joskin merinovillaiset alushanskat auttavat..
- Nahkainen kauluri oli uusi tuttavuus, jonka arvon
huomasi vasta kelin huononnuttua tai viilennyttyä
riittävästi. Normaalisti sitä ei tullut pidetyksi
kaulassa mutta silloin kun kauluria tarvitsi, se täytti
tehtävänsä erinomaisesti. Pään
kääntelyn helppouteen sillä on tietysti
heikentävää vaikutusta.
Alkuun
Laiva-
ja lauttamatkat
Meno- ja paluumatka
Turusta Tukholmaan sekä menomatka Bergenistä
Scrabsteriin oli tilattu ja maksettu etukäteen, muita
varauksia ei
ollut. Ajankohta huomioiden missään laivassa ei silti
ollut liian tiukkaa
ainakaan kaksipyöräisen kuljettajan
näkökulmasta. Laivat maksoivat yhteensä noin
850 €.
Smyril Linen ja Tallink-Siljan varaukset
käytännössä.
Tilasin Bergen - Scrabster -matkaliput suoraan kyseisestä
puhelinnumerosta ja liput olivat kirjekuoressa odottamassa Bergenin
sataman
Check In:n
vasemmanpuoleisessa kopissa.
Laivayhtiöt,
hinnat ja reitit:
- Tallink-Silja, SW 69 € meno + SE 117 €
paluu, Turku -
Tukholma - Turku
- Tide Sjo AS, 6 €, Brimmes - Bruravik (vuonon
ylitys, Norja)
- Smyril Line, 137 €, Bergen (Norja) - Scrabster
(Skotlanti)
- Pentland Ferries, 44 €, Gills Bay (Skotlannin
manner) - St
Mary´s Hope (Orkney) - Gills Bay
- Calmac Ferries ltd, 49 €, Uig
(Sisä-Hebridit) -
Lochmaddy (Ulko-Hebridit)
- Calmac Ferries ltd, 90 €, Lochboisdale
(Ulko-Hebridit) -
Oban (Skotlanti, manner)
- P&O European Ferries, 95 €, Cairnryan
(Skotlanti) -
Larne (Pohjois-Irlanti)
- Stena Line 73 €, Rosslare (Irlanti) - Fishguard
(Englanti)
- P&O, 89 €, Dover (Englanti) - Calais
(Ranska)
- Scandlines Deutchland GmbH, 35 €, Puttgarden
(Saksa) -
Rödbyhavn (Tanska)
- Öresundsbron, 18 €, Kastrup (Tanska) -
Malmö
(Ruotsi). Iso-Beltin silta korvasi Helsingör-Helsingborg
-lautan
- SW
= Seawind
- SE
= Silja Europa
- Calmac
=
Caledonian MacBrayne
Toimivat 05/2022
- https://sagamatkat.fi/
- https://www.calmac.co.uk/summer-timetables
- https://pentlandferries.co.uk/timetable-2/
- https://www.poferries.com/en/routes/cairnryan-to-larne/travel-information/timetables
- https://www.aferry.com/en-gb/larne-cairnryan/
- https://www.stenaline.co.uk/ferries-to-britain
- https://www.poferries.com/en/routes/dover-to-calais
Mikäli Islannin
suunta kiinnostaa
niin on mahdollista
käyttää hyväksi
Smyril
Line:n
Suomen ainoan edustajan
(
Saga-matkat)
palveluksia tai hoitaa koko homma itse puhelimitse
(kirjoitushetkellä +298 34 5926, Fär-saarten numero,
englanniksi).
Suoran soiton huono puoli on se, että he eivät
toimittaneet mitään esitteitä tai
muuta materiaalia
postitse/faxilla/emaililla useista pyynnöistä
huolimatta, toisaalta muun muassa laivan varaustilanne selvisi heti.
Elokuun alussa 2007 Islantiin
olisi vielä päässyt
reittiä Bergen
(Norja) - Scrabster
(Skotlanti) - Thorshavn
(Fär-saaret)
- Seydisfjour
(Islanti) -reittiä
esimerkiksi
Norrönan
B4-hyttipaikalla, mutta paluu takaisin reittiä
Seydisfjour -
Lerwick
(Shetland)
- Hanstholm
(Tanska) olisi
jäänyt riskin varaan,
sillä pyörälle ei voitu luvata
varmaa paluupaikkaa laivassa.
Ajoneuvon
omaavia laivaantulijoita oli
Islannissa pitkän jonotuslistan verran, noin viikkoa
ennen laivan
lähtöä Bergeniin soitettuani. On
siis oltava AJOISSA liikkeellä jotta molemman suunnan paikat
saadaan
varmistetuksi.
Ehkä
jo ensi
vuonna, ehkä ei
ikinä..
Alkuun
Muuta
Erilaisista maakohtaisista
verkkopalveluista saa etukäteen tilattua vallan mainioita
esitteitä haluamistaan kohteista, niinpä tilasin
sellaiset Orkneylta, Shetlannista, Hebrideilta
sekä Irlannista
(Irlannista jopa suomenkielisenä).
Toimitusaika näytti olevan reilun viikon verran paitsi Calmacin laivareittiesitteellä,
joka saapui kotiin vajaassa kolmessa
viikossa.
- https://www.visitscotland.com/destinations-maps/outer-hebrides/
- https://www.orkney.com/
- https://www.shetland.org/
Mikäli huonevarausta
Skotlannissa
suunniteltaessa kymmenien B&B:n,
hotellien ja vastaavien läpikäynti omalla puhelimella
ei kiinnosta, niin kirjoitushetkellä soitto numeroon
0 845 225 5121 (Irlannissa 180 093 2510 ja muualla +44 150 683 2121)
yhdistää [https://www.visitscotland.com/]:n
varauspalveluun, jolla on
käytössään alueen majoitustiedot.
He ottavat muutaman punnan palvelupalkkion eli luottokortin
tiedot
pyydetään varauksen yhteydessä, mutta se on
halpaa ja tehokasta
verrattuna oman puhelimen käyttöön.
Sitä en
tiedä, voivatko he varata myös kaikkia hostelleja,
ainakin
Ullapoolin Info
kuului
kertovan asiakkaalleen ettei se voi lainkaan
varata hostellien makuupaikkoja.
Mukana oli muun muassa kolme Lonely
Planetin opaskirjaa kohdemaista
(Iceland, Scotland ja Ireland).
Niissä oli melkoinen määrä
materiaalia
sulateltavaksi eikä niitä, tai muita vastaavia
tietolähteitä kannata ottaa
ensimmäistä kertaa käteensä vasta
matkakohteessa.
Perehtyminen etukäteen muutamaan vaihtoehtoiseen
kohteeseen myös netissä voi antaa
lisäpotkua päätöksenteolle kun pitää muuttaa suunnitelmia
huonon sään tai vastaavan syyn vuoksi.
Karttamateriaali oli
lähtiessä vanhaa ja
vaihtelevaa, laskin
löytäväni paremmin ajantasaisia karttoja
matkan varrelta (mielellään Michelin). Turha luulo,
niitä
löytyy harvoin kaikenlaisten muiden tarjokkaiden
seasta. Hallwagin
Norway Sud vaikutti varsin kelvolliselta (1:800
000, ISBN
978-3-8283-0578-6, hinta 13,90 €).
Skotlannissa oli helppo suunnistaa vanhalla repaleisella
turistikartalla, johon oli merkitty paljon
mielenkiintoisia vierailukohteita. Yksi tuore mukaan
tarttunut vastaava
oli Collins Touring Map
Scotland (5 mailia/tuuma, ISBN
0-00-720637-2, hinta 3,99 £). Se
sisältää yli 2000 mielenkiinnon kohdetta
eikä ole tavallinen tiekartta väriensä
puolestakaan.
Magellan Gold
-gsp:ssa oli päällä turhan
tarkat määritykset ajetun matkan tallennustarkkuuden
suhteen, joten pisimpien ajopäivien osalta vain reitin
loppuosa
on tallessa track-lokeina (10 metrin välein noin 2000
viimeistä
pistettä, ei aivan sitä mikä oli tarkoitus).
Kurssit 25.7.2007: 1 GBP = 1,52 EUR. 10 SEK = 1,11 EUR. 10 NOK = 1,29
EUR.
Kännykässä oli onneksi tallessa
myös
vakuutusyhtiön ulkomaanpalvelun numero Thurson
lähellä
kohdanneen
takarenkaan rikkoutumisen
vuoksi, niinpä oli helppo tehdä puhelinilmoitus ja
kysyä
viimeisimmät ohjeet muun muassa taksin
käytölle voimassa oleva
vakuutus ja kaikki alueen hotellit ja muut majoitusvaihtoehdot jo
täyteen buukannut aurinkoinen viikonloppu huomioiden.
Myös
IF:n ulkomaanpalvelun
toiminta oli esimerkillisen sujuvaa
sillä 4.9.2007 korvausasia oli käsitelty ja
korvauspäätös
selvä
(eli palvelun = taksin käyttö,
rengasta ei kannattanut pistää Kaskoon).
Erinomaista
palvelua sillä
osastolla.
Alkuun
Kameran paristonkulutus on suuri ja niitä saakin vaihtaa alle
sadan
kuvan välein. Canon
A530 ei kelpuuta edes kahta kunnollista Panasonicin
AA-koon NiMH-kennoa muutamaa kuvaa pidemmäksi ajaksi eikä
jatkuvaan akunvaihtorumbaan jaksanut ryhtyä. Optiikan ajo
edestakaisin jokaisella käyttökerralla ja ajoittainen
salaman
käyttö haukkaavat
näköjään paljon
paristokapasiteettia,
vaikkei ylettömään zoomaukseen sortuisikaan.
Vanhempi joskin hieman suurempi
Canon A70
toimi samoilla akuilla todella hyvin kun siihen saattoi laittaa
neljä 1,2 V -kennoa kerralla.
Kaikenlaista pientä rikkoutuu
aina:
tällä reissulla vajaat pari tuhatta
kilometriä ajettu
takarengas puhkesi vaihtokuntoon, sivulaukkujen kahvaheijastinten
kiinnitykset laskivat vettä sisälle, tankkilaukun
sadesuojan
pystysivun
sauma repesi auki, kaksi
Scottoilerin
kaksipuolisen ketjunrasvaajan
(
Dual Injector)
öljynlevityssuutinta silikoniputkikiinnikkeineen putosi,
uunituoreen rahavyön
korttipuolen vetoketju hajosi toisena
ajopäivänä
ja kypärän
kanssa pari vuotta käytettyjen
Raybanin
aurinkolasien toisen puolen orsi katkesi pehmusteen
sisältä
korvan kohdalta.
Yllättäville rengasongelmille ei voi
mitään, sen sijaan monta
samoilla välineillä toteutettua reissua
vaikuttaa
tietysti niihin, joka kannattaisi huomioida
mielellään jo etukäteen.
Positiivista
kyllä, niin
Yokon
ajoasu kuin
Oxtarin
ajosaappaatkin pitävät useiden ajovuosien
jälkeen veden ja viiman ulkopuolellaan, eikä
Arain Signet ole
väljistynyt liikaa (tosin sen
päällä
olevien ilmaluukkujen läppien "lukoista" jo puolet on
lopettanut
toimintansa. Myös sen alkuperäinen visiiri on
edelleen
taipuisa ja halkeilematon eli sikäli
täydessä iskussa).
Muutaman vuoden ikäinen
Suzuki
toimi
ongelmitta koko ajan, tosin reissun jälkeisessä
huollossa (48 tkm) selvisi että nokkaketju ja kiristin
(ehkä
laahainkin) menevät jo nyt vaihtoon. Kiristin lienee
jumittunut
jossain vaiheessa aihauttaen nokkaketjun epätasaisen
venymisen,
mikä kuuluu hetken aikaa kylmän koneen
käynnistyksen
jälkeen. Moottoriöljyä
(10W-40)
kului puolisen litraa ja
CLS:n
omaa ketjuöljyä noin 2 - 3
desilitraa tuhannella kilometrilla. Ketju pysyi koko ajan hieman
öljyisenä
kunhan
sateen jälkeen muisti
säätää
tiputussäätöä isommalle
parinkymmenen seuraavan
kilometrin ajaksi.
Ketjua ei tarvinnut kiristää
kertaakaan,
tosin yksi renkaanvaihto taisi hoitaa sen tarpeen.
Polttoaineen kulutus
oli 3. - 18. päivä keskimäärin
6,09 l ja 19. - 20.
päivä
7,33
l/100 km:
Koska tankkia ei aina
voitu täyttää täsmälleen
samalla tavalla, on arvoissa pientä
keskinäistä heittoa.
Ilman sivu- ja perälaukkuja kulutus olisi
varmasti pienempää (tuulikuorma). Tuo
yhdeksän litran
piikki kulutuksessa vastaa yhtä
tankkausväliä
moottoritiellä Hampurin
ympäristössä ajonopeuden oltua
aika pitkään noin 200 +/- 20 km/h. Se on ainakin
parisen
litraa vähemmän kuin aiemmalla
pyörällä
(vuoden 1983 Suzuki GSX-1100 ESD) suurinpiirtein samalla
matkavarustuksella, tavalla
ja nopeudella ajettuna.
Alkuun
Päivä
1, Turku, Itämeri (4.8.2007)
(Imatra -)
Jyväskylä - Turku, 320 km.
Yhden tankkaustauon (Aura) avulla ajo
Vaajakoskelta Turun
satamaan ja
Check
In:n
avautumista hetken
odottellessa tankin täyttö
lähimmällä
bensa-asemalla
piripintaan. Mukana ollut kopio laivalipun verkkomaksusta
sisälsi
myös
käsittelyä nopeuttavan varauskoodin. Sen
jälkeen oli
aika siirtyä kaistalle yksi, jolle
kasattiin vähänkin normaaliautoista poikkeavat
kulkuvälineet. Lyhyehkön odottelun jälkeen
ajoin
ohjeiden mukaisesti ensimmäisenä laivaan
ylemmälle kannelle, alas
näytti menevän rekkoja ja muuta raskaampaa tavaraa.
Näin
varmaan harhoja, aivan kuin sinne olisi siirretty muutamia
junanvaunujakin.
Seawindin ulkoreunan hytti # 37 oli
yhden hengen versio hintaan 139 € edestakaisin (
Smoton
alennuksella); muuten aivan asiallinen mutta sen suihkuosion
seinillä oli enemmän kuin
riittävästi
mustaa hometta. Onneksi ilmanpoisto toimi kyseisestä
tilasta
ulospäin eikä homeen haju leijaillut hytin puolella.
Pientä evästä ja pari
laivaannousu-olutta
mallia
Newcastle
rinnan alle keulabaarissa, muutama hetki jutustelua parin
rekkakuskin kanssa ja nukkumaan.
Reitillä aiemmin
toisena liikkunut
laiva
Skywind
oli kuulema myyty
ja se teki viimeisen matkansa
18.8.2007. Sen jälkeen paluu Tukholmasta onnistunee vain
päivällä
takaisin Turkuun kulkevalla
Seawind:lla.
Sitä en tiedä
tuleeko myydyn laivan tilalle mitään
uutta, samalla
reitillä kun liikkuu jo nyt useampi saman konsernin laiva.
Alkuun
Päivä
2, Tukholma - Geilo (5.8.2007)
Tukholma - Oslo - Geilo,
775 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Klo 07.30 oli aika poistua laivasta
(GE),
satama-alueen portit avautuvat
tullirakennuksen vieressä vihreällä linjalla
kun ajat
hiljalleen niiden luo. Siihen päälle vielä
pieni
ajomatka Tukholman keskustassa, jonka jälkeen
pyörän
keula kääntyikin kohti Osloa. Alle
jäivät tiet
E18,
E16 ja Oslon jälkeen myös B7.
E4/E18 alkuosa Tukholmassa ja sen lähettyvillä oli
navakasta vastatuulesta
huolimatta hyvää vaihtelua
etelään suuntautuvaan, liiankin tuttuun E4-tiehen
nähden,
mutta näköaloiltaan ja yleiseltä
kiinnostavuudeltaan jo
ennen
Västeråsia täysin vastaavaa tasoa.
Eli nopea,
mutta pitkästyttävä ajettava
ja piikki polttoaineen
kulutuskäppyrässä.
Norjan rajan
lähestyessä alkoivat maisematkin saada mukavan
kaarevia
muotoja ja ajomielenkiintokin alkoi taas
heräämään. Ja sitten
ensimmäistä,
mutta ei varmasti viimeistä kertaa itse ajamalla Norjan
maisemiin.
Mielenkiinto koki tosin hetkellisen kolauksen kun vastaan tuli Osloon
vievällä kapealla rantatiellä mateleva
kilometrien
pituinen autojono, onneksi kaistojen
välissä ajaminen sujui yhteistyössä
paikallisten
kanssa ja pahin ruuhka jäi taakse nopeasti. Ruuhkassa matelu
on
hyvää, verenkiertoa
elvyttävää kahvanvetoharjoittelua
erityisesti vasemmalle kädelle.
Tien kääntyessä Barumista pohjoiseen alkoi
mukaan tulla
jo varsin napakoita nousuja ja laskuja
Sundvollenin
sekä
Honefossin
tienoilla. Niitä paljon parempaa oli luvassa
vihreällä
reunaviivalla karttaan merkityn tien B7 varrella, jossa
oli tuhottomasti sellaisia paikkoja joita olisi voinut kuvata,
varsinkin jossain Noresundin jälkeisillä alueilla
(erityisesti tien reunaa hipovan joen
varrella). Siellä tuli
vastaan suuri määrä erilaisia
moottoripyöriä
joten vasen käsikin sai liikuntaa. Jonkin verran oli
havaittavissa jonomuodostusta mutta ei haitaksi asti, kun oli hyvin
aikaa odotella ja ohittaa hetken päästä
turvallisesti
joko yksi tai sitten kerralla useampi edellä oleva ajoneuvo.
Karttaohjelma olisi opastanut hieman enemmän länteen
olevalle
keltaiselle tielle # 40,
joka liittyi B7-tiehen Geilossa. Sen avulla olisi saanut
kierrettyä Oslon etelärannan ruuhkat. Ehkä
jollain seuraavalla
reissulla keula kääntyykin sinne.
Päivän aikana vierailtujen tankkauspaikkojen
(Örebro, Årjäng, Sokua ja Geilo)
jälkeen siirtymätaival joskus kello 19.00 aikoihin
olikin sitten ohi.
Majapaikka löytyi HI-ketjun
hostellista
Geilo
Vandrerhjem
(60 32.646 N, 8 14.163 E) (GE)
jäsenhintaan 234
NOK/yö omassa huoneessa. Paikka oli noin kahdeksansadan metrin
korkeudessa joten ikkunan sai jättää
hyttysten
puutteen
vuoksi auki vaikka koko yöksi, huoneet olivat pieniä
mutta
siistejä, huoneiden välisestä
äänieristyksestä ei ollut tietoakaan, pesu-
sekä
vastaavat fasiliteetit olivat kunnossa ja muu majoittunut porukka
normaalin huomaavaista ja kohteliasta. Iltapalaa ei
ollut saatavilla.
Illalla piti poiketa hostellin respasta suositeltuun ravintolaan
iltapalalle, joka oli valitettavasti vain seisova
pöytä
hintaan
390 NOK. No eipä siihen aikaan enää
muukaan auttanut
kuin
tarttua tarjoukseen. Ruuan laatu
ja valikoima olivat hyvin kohdillaan,
joten loman
aloittajana ensimmäisen hieman pidemmän ajorupeaman
päälle se kävi kyllä. Eikä
sinne samaan aikaan
pölähtäneistä kymmenistä
japanilaisista
turisteistakaan "haittaa" ollut, tunsipahan itsensä ainakin
hetken ajan
muihin verrattuna pitkäksi ;-)
Sadetta ei ollut tarjolla missään vaiheessa, tosin ei
se aina kovin kaukanakaan ollut.
Alkuun
Päivä
3, Geilo - Bergen (6.8.2007)
240 km + paikan
päällä noin 50 km majoituksen hakua.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Maisema muuttui koko ajan parempaan suuntaan,
oikeastaan Geilon jälkeen nousu vasta alkoi. Jonkun ajan
päästä tienpinnan korkeus alkoi
lähennellä
lukemia 1260 metriä jossain siellä paikallisen
vedenjakajan maisemissa.
Tämäkin
nousun aikana vastaan tullut
järvi
on yli tuhannessa
metrissä. Alla näkyvään kylttin
tekstiin liittyvä
kartta
Juuri ennen viimeistä kahdeksan
prosentin laskua piti poiketa
päiväkahville kulkusuuntaan nähden tien
oikealla
puolella olevalle matkamuistojen myyntipaikalle.
Vieressä
oleva alue on merkitty karttaan nimellä Voringsfossen (GE)
ja se on tien osalta melkoinen pudotus kovin lyhyellä matkalla,
pitkään kallion sisällä
alaspäin korkkiruuvimaisesti kiertävä ajoura
muutamine
ulkoilmapätkineen.
Voi
vain kuvitella millainen dieselin käry
siellä leijaili kun vastaan eli ylämäkeen
jyristeli
täysperärekka poikineen. Tumman ja likaisen visiirin
kanssa
tuokin on varmasti mielenkiintoinen ajettava. Ja pelkän jarrun
avulla laskeutuminen kuumentaa jarrupalat ja -levyt alta
aikayksikön, mikä oli
nenällään helposti
aistittavissa.
Komeaa oli maisema
välittömästi taukopaikan jälkeen,
sen mitä kuskina siitä ehti
nauttimaan. Parempia
kuvia halutessaan olisi pitänyt
härskisti
pysähtyä ajoradalle muutamiin ylimpiin mutkiin ennen
tunneliosuutta,
mutta noissa olosuhteissa siihen ei muun liikenteen
määrän vuoksi ollut
mahdollisuuksia.
Ja pysähtyessään alamäkeen olisi
samalla
pitänyt saada rintamasuuntansa
käännettyä noin 180
astetta kunnon kuvaamisen mahdollistamiseksi, pyörän
selässä tekemätön paikka. Tämäntyyppisillä
alueilla olisi pitänyt mukana olla jo aiemmin hankitut Watec WAT-260S tai WAT-200D
kiinteästi pyörään asennettuna ja
tallennin koko ajan pyörimässä (2022:
nykymittapuun
mukaan vaatimattomia, analogisia valvontakameroita).
Kalpea aavistus rotkon
yläpäästä
majoitusliikkeen
suuntaan (rotko näkyy sen vasemmalla
puolella) ja sitten hetken ajon jälkeen kuva
ylämäkeen
ensimmäisen
ulkokaarteen jälkeen. Tällainen
vuonomaisema
putkahti eteen
merenpinnan tasolla jonkin matkaa ennen lossia
(60
28.297 N, 6 54.665 E) (
lossilippu).
Lossimatkan eteläpää (GE)
ja
pohjoispää (GE).
Lossimatkan
jälkeen oli
mahdollista valita nopeampi reitti
Voss:n
kautta
(tie # 13 ja edelleen E16 - Bergen), tai jatkaa B7 Bergeniin
vievää, vuonon oikeaa
reunaa seurailevaa kapeampaa ja samalla hitaampaa ajouraa.
Jälkimmäinen luonnollisesti voitti
hyvällä
kelillä, saipahan kulutettua enemmän myös
renkaiden
kulutuspinnan reunoja.
Oikeastaan ainoa enemmän varottava
tekijä lukuisien liittymien lisäksi olivat
vastaan
tulleet rekat ja varsinkin lukuisat
"jakelumopot", joiden ohittaminen tai kohtaaminen vaativat
lähes
aina
yhteispeliä eli molempien kuskien hyvää
tahtoa ja
asianmukaista
ohituslevikettä. Homma toimi hienosti eikä kukaan
soitellut
torvea tai vilkutellut valojaan, vaikka parin isomman ajoneuvon
keskinäinen kohtaaminen pysäyttikin koko
liikenteen toviksi.
Bergenistä löytyi
Smyril
Line:n
toimisto
pohjoisesta saavuttaessa helposti
(E16 -> 585
-> Nordens
Fiskerimuseum, jonka vieressä laiturialue
konttoreineen on). Oikean laituripaikan
löytymisen jälkeen oli aika
lähteä majoituksen hakuun, joka olikin taas helpommin
sanottu
kuin tehty.
Alkuun
Kiertelin ensin aikani
kaupungin keskustaa ja sen
lähiympäristöä yleiskuvan
saamiseksi, kysellen
samalla eri majoitusliikkeiden tilannetta (joka paikassa tarjottiin
No
Vacancies poislukien yksi rakennustelineillä
ulkoapäin vuorattu keskustan hotelli,
jossa yö maksoi vain
189 €) jonka
jälkeen etsiydyin keskustan Infoon
(60 23.644 N,
5 19.530 E) (GE).
Turha toivo, siellä oli
H*tinmoinen
ryysis ja
saamani jonotusnumero 636
kertoi
masentavasti sen, että edelläni oli
enää
viitisenkymmentä aiemmin palveltavaa numeroa.
Pyörä oli parkissa
infon vieressä
jalkakäytävällä kaiken kansan
keskellä, joten sitä oli syytä
käydä
epämääräisin välein
tarkkailemassa
(magneettitankkilaukku oli tietysti tyhjennetty kaikesta arvokkaimmasta
ennen alueelle menoa). Kun
Infon
kahden palvelutiskin voimin oli saatu
kerrassaan kolme yksittäistä ryhmää
tyytyväisiksi (majoitusvaraukset ja
retkiä, tms) arviolta viidentoista
minuutin kuluessa, niin
pokkani petti ja lähdin pois. Aamu olisi saapunut
ennen kuin oma vuoroni olisi tullut, toisaalta
siellähän
olisi varmaan voinut yöpyä ilmaiseksi jonoissa.
Päätellen
sen nuorehkon hepun
pienipupillisista
silmistä joka kävi
Infon edessä pukeutuessani jututtamassa kehuen
samalla gps:ni
kalleutta, niin omien tavaroidensa perään kannatti
katsoa
tarkkaan sielläkin. Toki vain tiettyyn rajaan saakka,
pelkkää tavaraahan sekin vaan on.
Ei muuta kuin aiempaa reilummin ulos kaupungista, suuntana
etelä ja ensin
vielä avoimeen
markettiin Nesttunissa. Paikallisen marketin
edustaja kävi ostosten maksun jälkeen
tulostamassa ilman eri
pyyntöä
Gule
sidor-kartan
lähimmän majoitusvaihtoehdon sijainnista, todella
erinomaista
palvelua!
Koska sekin paikka oli täynnä niin ei muu auttanut
kuin
ajaa läheisten leirintäalueiden
kimppuun. Kolmannella sellaisella vuorossa ollut vastaanoton
tyttö
mietti hetken ja
soitti parin alueen verran eteenpäin, josta löytyikin
enää yksi neljän hengen mökki
vapaana - "
haluanko
sen hintaan 500 NOK (64 €),
vaikka siinä ei ole omaa vessaa tai muita
erikoisempia mukavuuksia"?
Myöntävän vastauksen jälkeen
homma oli kertaluokkaa helpompaa
loppupäivän ohjelman
osalta. Kiitokset myös hänelle
ystävällisyydestään,
palvelualttiutta hymyineen edelleen riitti vaikka olinkin ties kuinka
mones tiskillään norkoillut tyyppi senkin
päivän
aikana.
Vielä hetkeksi Grimenistä
tielle 580 - E16
- Ytre Arna - oikealle E30 - Haukås - oikealle
Bergen Camping
Park AS ja portista sisälle respaan
(60 29.081 N, 5 22.978 E):
Eikä tarvinnut edes 150 NOK siivouspanttimaksua
maksaa, kun kerroin huomisaamun
aikataulun ja lupasin siivota kuvassa takana keskellä
näkyvän keltaisen mökin itse
(GE).
Naapurimökeissä oli enimmäkseen paikallista
väkeä ja yksi puolalainen pariskunta, jonka mies pesi
ja
kiillotti autoaan todella pitkään
läheisellä
pesupaikalla. Suzuki alkoikin näyttää aika
likaiselta
sen rinnalla, vaikka takana oli vasta puolentoista tuhatta
ajokilometriä. En tarttunut täkyyn,
kerkiäähän
kulkuvälinettään tiskaamaan tarkemmin
kotonakin.
Matkan varrelta huoltoasemalta ostettu iso salaattiannos ja
valkosipulipatongin pätkä oli hyvä huuhtoa
alas kurkusta
yhdellä
Seawindin
TaxFree-kaupasta
ostetulla
Lonkerolla
(joista viimeisin poistui kirjanpidosta jossain Irlannin suunnalla).
Sadetta ei ollut tarjolla missään vaiheessa.
Alkuun
Päivä
4, Haukås - Bergen (7.8.2007)
16 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Aamulla varhain liikkeelle naapureita
herättämättä (ainakin
yritystä oli)
ja suunta satamaan, jonne oli helppo mennä eilisen kiertelyn
perusteella.
Smyril Line:n
toimistolta ajetaan satama-altaan vasenta reunaa noin 200 - 300
metriä keskustaan päin ja
ensimmäisestä risteyksestä oikealle
löytyy
oikea sisäänkäynti laiturialueelle (60
23.902 N, 5 19.200 E).
Tällainen kyltti
ohjaa
viimeisessä risteyksessä oikealle, jonotus- ja
lastausalueelle
(GE):
M/S Norröna
satamassa:
Viimeisen
vilkaisun maalle
voi
heittää Norrönan
takaluukulla (GE).
Laiva on melkoisen suuri mutta kyllä sekin ottaa
sivutuulta
ja aaltoa sen verran, että huonolla kelillä
ylimmissä
kerroksissa on parasta olla omaamatta meritautiherkkyyttä.
Ja kakkoskannen
sleep-in
kämppien (
Couchette)
ympärilläkin on oma
äänimaailmansa meren
jyllätessä muutaman metrin
päässä keulan
teräslevyjen ulkopuolella ja niitä vasten.
Ilmeisesti tuon kokoluokan laiva
työntää edessään ja
syrjäyttää samalla
ympäriltään melkoisen suurta ilmamassaa,
sillä
paria isohkoa siltaa alittaessamme kuului hetken aikaa metkaa suhinaa
ulkokannen yläpuolelta. Ja turistien videokamerat
kävivät koko ajan..
Kuvia kaupungin
suuntaan,
laivan
sisältä
autokansi,
couchette
ovelta sekä sen edessä oleva
käytävä,
jonne pääsi yleisistä tiloista vain
magneettikortilla.
Näkymä
laivan
kannelta keskustan puolelle muutaman minuutin liikkumisen
jälkeen.
Laiva on kaiken kaikkiaan hyvin siisti ja
täsmälleen yhtä tylsä kuin kaikki
vastaavat
verrokkinsa, aika tyhjän oloinen kuten autokannen kuvastakin
näkyi - kahta muuta samaan paikkaan
matkavarusteiden perusteella majoittunutta
henkilöäkään ei
näkynyt koko matkan aikana. Onneksi samaan couchetteen sattui
muuan
Trondheimiläinen motoristi, jonka kanssa jonkin aikaa kilpaa
kuorsattuamme
päädyimme samaan kahvilan
pöytään ja luppoaika
kului edes hieman nopeammin muutaman tunnin pituisten
höpinöiden saattelemana.
"
Are
we there yet?"
kysyi
kaveri pilke silmäkulmassaan aika monta kertaa
päivän
mittaan,
hänelläkin oli muutama mukula ja tietysti kokemusta
reissaamisesta heidän kanssaan. Kaveri oli liikkeellä
uunituoreella
FJR:lla
joka kuului olevan aika hinnakas Norjassa
(yli 28 000 €, eikä se ole
edes kallein malli). Useimmiten ovat olleet hauskaa
porukkaa nuo
Norskit
eikä tämäkään
henkilö tehnyt poikkeusta.
Juhlavan näköisiä ja kokoisia rakennelmia
eli
öljynporauslauttoja näkyi siellä
täällä
matkan varrella.
Satamaan tulo oli aika pitkä prosessi sillä
lepotiloista piti
poistua jo kello 23.00 mennessä, vaikka autokannelle
pääsikin
vasta kello 00.32 jälkeen.
Rappukäytävässä oli tunnelmaa..
Sadetta riitti merellä lähes koko
päiväksi.
Alkuun
Päivä
5,
Scrabster - Thurso - hieman yöajoa - Orkney (8.8.2007)
190
km yöllä ja aamulla + 157 km Orkneylla.
Aamu
ja päivä
AutoRoute-muodossa.
Norröna
avasi luukkunsa Scrabsterin satamassa
(58 36.789
N, 3 32.406 W) (GE)
kello 00.52, jonka
jälkeen oli vuorossa pikainen rajatarkastus ja tullin
läpiajo. Tämä olikin reissun
ensimmäinen paikka
jossa tarkastettiin konelukulaitteessa passi, seuraava
pintapuolisempi tarkastus oli Thurson hotellissa ja sitä
seuraava
Irlannissa Wexfordilaisessa hostellissa.
HI-ketjun
hostelleissa
passia ei tarkastettu mukana olleen jäsenkortin
näyttämisen jälkeen.
Ei muuta kuin etupää kohti Thurson kaupunkia ja
miettimään mihin
sitten lähtisi. Hetki meni orientoituessa
"väärän
puolen" ajokaistojen käyttöön mutta nopeasti
juonesta
sai
taas kiinni, vaikka kaupungilla muuan laivassa juuri saapunut auto
sikäläisittäin
väärällä kaistalla
vastaan kerran tulikin. Luultavasti auton kanssa sopeutuminen olisi
vienyt
hieman kauemmin.
En saituuttani = hölmöyttäni ollut varannut
mitään
majoitusta niiksi muutamiksi aamuyön tunneiksi (8 kpl), jotka
kuluisivat ennen kuin seuraava lautta Orkneylle lähtisi ja se
jos
mikä oli vikatikki niissä olosuhteissa.
"Hetken aikaa kaikkia paikalla
olleita nauratti hyvinkin taajaan"*)
ajellessaan edestakaisin pimeitä, kapeita teitä
veden vihmoessa vaakatasossa kohti ja kylmän merituulen
ollessa vähintäänkin
navakkaa etenkin puista
vapaan rannikon läheisyydessä (A9 - A882 - A99 - A836
Latheroniin saakka + rannikkoa takaisin pohjoiseen).
Luonnollisesti yksikään vastaan
tullut hotelli ei siihen aikaan ollut auki.
*)
suora lainaus Pahkasika-lehdestä.
Välillä
piti lisätä kaikki mahdollinen lämmin
ajovaate +
sähkölämmitinelementit ajoasun alle
ja myöhemmin
parkkeerata pimeän bensa-aseman
mittarikentän katoksen
alle sateensuojaan, nostaa pyörä
keskiseisontatuelle, ottaa
avaimet
virtalukosta sekä nukkua hetkinen istualtaan satulassa
kypärän visiiri tankkilaukkuun nojaten. Hyvin se
onnistui
noin tunnin verran kunnes oli pakko
lähteä liikkeelle paikkojen
puuduttua riittävästi. Menee se yksi yö
noinkin kun mukana ei ollut muita, eipä tarvinnut edes
makuupussiin
turvautua ja parilla kertakäyttöisellä lämpögeelipakkauksella lepomukavuus olisi parantunut roimasti.
Yön vaihtuminen aamuksi virkisti oloa ja ajoin
samantien pohjoisrannalle Gills Bayn pieneen lauttasatamaan
(58
38.298 N, 3 09.718 W) (GE)
aamiaiselle (pikkupurkillinen
Trangialla
lämmitettyä hernekeittoa ja pari kupillista
Presidentti-kahvia.
Jopas maistui, vaikkei kaikissa
ympäristön
kauneusarvoissa kehumista ollutkaan. Pidin aika
matalaa
profiilia sillä muutaman metrin
päässä laiturilla oli muutamia pikkuautoja täynnä
unessa tai
ainakin kylmänhorteessa "makaavia"
ihmisiä, ilmeisesti hekin jonottamassa Orkneyn aamulautalle
pääsyä. Turha heitä oli kahvinhajulla
kiusata.
Alkuun
Ylityksen hinta oli 12
£ pyörä ja 10 £ aikuinen
per suunta.
Kun lauttayhtiön henkilökunta oli ilmoittanut mihin
aikaan pitää
tulla takaisin lauttajonoon, niin oli hyvää aikaa
kierrellä lähimaastossa.
Pohjoisin
piste mantereesta
(58 40.233 N, 3 22.581 W) (GE)
ja taustalla Orkney, kuva
sisämaahan
(puut eivät jaksa kasvaa jatkuvassa tuulessa mainittavan
korkeiksi).
Noissa maisemissakin
pomppi ainakin
paikallisten puutarhurien "iloksi"
kymmenittäin villejä kaninpoikasia, joista
yksi päätti hypätä
vauhdistaan suoraan Suzukin
vasemmanpuoleiseen jalkatappiin. Harvinaisen huono idea kanin kannalta.
Vaikka kyseinen reitti (Gills Bay - St. Mary´s Hope)
(GE)
puuttui hyvin monesta kartasta, karttaohjelmasta sekä muista
vastaavista
lähteistä ja satama muistutti paljolti vanhojen
romujen
keräyspistettä,
niin tuossa kuvan vanhassa
Claymore-laivassa
saati sen henkilökunnan
ammattitaidossa ei ollut
vähäisintäkään
valittamista. Hintakin oli puolet siitä mitä
Scrabster -
Strommness -väli olisi maksanut (ja vei varmaan puolet
vähemmän
aikaakin lyhyemmän ajomatkansa vuoksi).
Pyörä pääsi
sisään ensimmäisenä. Eturengas piti
ajaa ohjeen mukaisesti kiinni
laivan sivuseinään ja pyörä
jättää
sivuseisontatuelle, jonka jälkeen yhtiön mies
hoiti kiinnisitomisen ja siteiden avaamisen perillä,
koko homma siis täysin pyöräkuskin omia
näppejä likaamatta.
Enpä ole missään
tavannut aiemmin moista huolellisuutta pyörän
sidonnassa:
kaksi reilun vaaksanlevyistä paksuhkoa matonpalaa suojaksi
leveän
sidontahihnan ja satulan väliin, jousitusta painettiin kasaan
ennen hihnan kiristämistä jolloin poikittainen
vääntö ei kohdistunut suoraan
sivuseisontatuen pulttiin,
takarenkaan taakse potkaistiin kumikiila
ja kaiken kruunasi hihnan yli vedetty
varmistusköysi.
Eikä kaverin huulenheittovalmiudessakaan ollut valittamista
seuratessamme paikallisten
autokuskien peruuttelua laiturin
suuntaan, alushan lastattiin ja purettiin sen takaluukun kautta..

Orkney oli hyvällä
kelillä todellinen motoristin makupala, vaikka alkuun vaikuttikin
jotenkin pikkunätin pliisulta ja ennenkin nähdyltä.
Maisema on hyvin loivalinjaisen avaraa eikä metsistä ainakaan
ajamillani reiteillä ollut tietoakaan. Eteläosassa oli useita
pieniä luotoja ja saaria yhdistetty toisiinsa pengerretyillä
teillä, joten Onkneylle pääsi näppärästi
ajoneuvolla kahta ja jalankulkijoiden osalta kolmea eri reittiä
lähimmältä mantereen nurkalta (Scrabster - Stromness,
John o'Groats - Burwick (jalan) sekä edellä mainittu).
Muita reittejä on Aberdeen - Kirkwall, Lerwick - Kirkwall ja
vastaavat laivareitit, lentokenttiäkin näkyi saarella olevan
useampia.
Hetken sikäläisiä teitä ajelleena ruokahalu alkoi
kasvaa ja lopputulos oli se, että ennen iltaa koko saari oli
kierretty ja vähän paikalliseen historiaankin perehdytty
niillä suurimmilla sikäläisillä kohteilla. Yksi
radioamatööriasemakin tarttui silmiin Lounaisnurkalla.
Tiestö oli todella hyvässä kunnossa, ainoastaan
yhdessä mutkassa oli hieman hiekkaa sisäkurvissa ja
siitäkin oli esille laitettu erilliset varoitusmerkit.
Sielläkään ei kannata liikaa innostua kaasukäden
kääntöön, ettei muistoksi ilmesty maksullista
muistomateriaalia; paikallisille jaetaan ajokorttipisteitäkin.
Kirkwall oli sen verran suuri kaupunki että sinnekin olisi voinut
jäädä loppupäiväksi vaikkapa kävelykadun
katukahviloihin auringosta nauttimaan. Sieltä Shetlandille
Lerwickin satamaan lähtö oli jo unohdettu
vaihtoehtovalikoimasta siltä erää, yksi todella
hyvä ajopäivä vastaavassa ympäristössä
Orkneylla riitti hyvin.
Muutamissa taloissa näytti olevan joku oma versio Englannin
lipusta, normaalisti valkoinen pohja oli korvattu vaaleankeltaisella
värillä.
Alkuun
Muistoja
menneisyydestä sijaintipaikkoina (Google Earthista
kyseisiä pisteitä löytyy enemmän):
- Rennbister:
(58
59.770 N, 3 03.046 W, Maanalainen talo. Kävele
maalaistalon
pihalle saakka ja katso siellä oikealle puolelle rinteeseen)
- Gurness:
(59 07.422 N, 3 05.023 W, Viikinkilinnake, tien B9057
jatkeella rantaan. Maksullinen)
- Skara
Brae: (59 02.928 N, 3 20.124 W,
Neoliittisen ajan asuinpaikka 5000
vuoden takaa, Maksullinen,
sisäänpääsy 6,5
£/aikuinen)
Kuvia: Maisemaa
saaren eteläkärjessä, Rennibister
ja Skara Brae
1
ja 2.
Päivä
kului nopeasti ja viimeisen mantereelle
vievän lautan lähtöaika
kello 17.00 lähestyi vauhdilla. Jos olisin tiennyt millainen
ryysis
mantereen majoituksissa siihen aikaan oli, niin en olisi
palannut takaisin ennen aamua. Mutta kun sitä en
vielä
tiennyt, niin matka jatkui tukka
putkella
St. Margaret´s Hopen
satamaan (58
49.895 N, 2 57.768 W)
aamusta tutulle lautalle,
pääsisipähän sitten
aamulla suoraan turistitielle Ullapoolin suuntaan. Rannalle
paluun
jälkeen jatkoin voitonvarmana valitsemaan sopivan
niistä
useista B&B:stä,
joissa vielä aamulla luki Vacancies.
Ei
perhana,
nämähän ovat nyt kaikki varattuja.
Ties monennenko
B&B
-pysähdyksen jälkeen piti ajaa suoraan Thurson Infoon
(GE)
ja sen jälkeen
aloittaa soittelemaan sen ikkunasta löytyneet
majoitusvaihtoehdot
läpi, tietysti jokaikinen niistäkin oli jo varattu
sillä monet minua aiemmin paikalle ehtineet olivat
jo kulkeneet saman pisteen kautta. Hmm, edellinen
yö meni jo ulkona ja menettelee pakkotilanteessa toki
seuraavakin,
mutta ei oikein huvittaisi => soitto
Visitscotlandille
ja
kymmenen minuutin päästä paikallisesta
Park-hotellista
löytyi varaus yhteen kahden hengen huoneeseen,
hinta 80 £ ja sekin vain yhdeksi yöksi (vapaita
huoneita oli
itseasiassa silloin vielä kaksi, tunnin
päästä
ei
enää yhtään vapaana).
OPPITUNTI #1:
Kun heillä on loma-aikansa ja ulkona sataa, niin
silloin majoituksissa riittää tilaa -
kun ulkona paistaa aurinko niin silloin porukka
lähtee
liikkeelle
ja joka paikka on nopeasti täynnä => aloita
seuraavan
majoituksen haku mieluiten heti aamulla tai
viimeistään kello
16 aikoihin, myöhemmin aloitettuna se
saattaa olla jo
liian myöhäistä siltä illalta.
Pahimpaan
loma-aikaan elokuussa tuokaan ei
välttämättä
riitä, vaan on varminta soittaa vuorokautta tai
kahta aiemmin.
Hotellin/
B&B:n
huone
(GE)
oli aivan hyvä mutta taas sai havainnon
siitä
että heillä ja meillä
tehdään tiettyjä
asioita hieman eri tavalla: vaikka ulkona oli
lämmintä
ainakin 23 astetta niin huoneen kaikki lämpöpatterit
olivat
melkein täysillä ja mieleen tulikin
ensimmäiseksi
huonosti lämmitetty sauna. Vessassa ei ollut
minkäänlaista näkyvää
ilmanvaihtoa muuten kuin
oven kautta (ellei sitten poisto ollut hoidettu vessanpöntön läpi, tjsp),
niinpä pitkän suihkun aikana syntynyt
vesihöyrypilvi oli
nopeinta kierrättää makuutilojen ja raollaan
olleen
ikkunan tai avatun ulko-oven kautta ulos.
Vesihana oli
mielenkiintoinen,
yhdellä vivulla varustettu malli: vipu asennossa klo 21 =
kiinni, klo 20 = kylmää
vettä pienellä
paineella, klo 19 kylmän veden paine nousee, klo 18 sekotettua
lämmintä vettä, yhteinen vedenpaine
noussut täysille, klo
17 =
varsin kuumaa ja klo 15 = tulikuumaa vettä pienellä
paineella. Lavuaarin
tulppakin toimi hyvin kun muisti painaa sitä toisella
kädellä koko ajan, lukitusautomatiikan
säätö oli hieman
pielessä.
Ulko-ovi ei mennyt lukkoon ellet nostanut kahvaa ylös samalla
kun
käytit avainta tai sisäpuolista nuppia.. Aina oppii
uutta.
Puhelinlaskua ei ole
vielä kuulunut mutta jonkinlainen kustannuspiikki on
odotettavissa
kyllä
(1.10.2007:
tekstiviestit maksoivat keskimäärin 0,3 €
kappaleelta ja puhelut yhden euron minuutilta. Puhelinlasku koko matkan
ajalta oli yhteensä 112 €).
Hotellissa oli kolme vanhempaa italialaista motoristia, joiden
kanssa ainoa yhteinen puhekieli oli heidän omansa.
Pysyttelimme
siis pitkälti elekielen puolella (kuten hotellin
vastaanoton rouvakin). Seuraavan kerran samaan
majoitusrakennukseen eksyi motoristeja vasta parin viikon
päästä, vaikka tien
päällä heitä
riittikin yllin kyllin.
Alkuun
Päivä
6, Thurso - Achmelvich (9.8.2007)
290 km (josta taksissa
85
km).
Reitti
AutoRoute-muodossa. Kohdat
2 - 6 kuuluvat renkaan paikkauskeikkaan liittyvään
taksiajeluun.
Thurso, The
Park Hotel
aamulla. Päivä aukeni
aurinkoisena vaikka yökastettakin näkyi olleen taas
reilusti.
Aamupalalla nuori tarjoilijatar
ihmetteli puoliääneen kun Full
Scottish Breakfast
ei
kelvannut yhdellekään
kaksipyöräisten kuskille. Vielä ei ollut
aika niin energiapitoiselle aterialle.
Kaikki
näytti vielä hyvältä siinä
mielessä että
seuraavaksi oli hyvää aikaa ajaa turistireitti
rannikkoa
pitkin Ullapooliin sillä keli oli mitä mainioin ja
matkaa alle 200 km.
John o'Groats -
A836 -
Thurso - A836 -
Tongue - A838 - Laxford Bridge - A894 - Unapool -
A894 -
Ledmore - A835 - Ullapool.

"Operaatio
Takarengas":
Forssin
kylässä
kymmenkunta kilometriä Thursosta karttalänteen tuli
vastaan
motoristi, jolle luonnollisesti heilautin kättäni,
samaan aikaan olin kuulevinani suhahduksen takarenkaani suunnalta.
Eikä mennytkään kauan kun ajamiseen alkoi
tulla
tiettyä "
etenee
kuin täi tervassa" -efektiä,
liekö takarengas mennyt
puhki? Ja niin olikin; kun sain pyörän
pysäytettyä oikealle kaartuvaan kaarteeseen
oli takarengas
jo tyhjä. Onneksi vain takarengas, molemmat renkaathan
menivät suurin piirtein samaa reittiä pitkin.
Eipä siinä muukaan auttanut kuin varoa koko ajan
muuta
liikennettä, nostaa pyörä
keskiseisontatuelle,
sitoa se hetkeksi kiinni
kaiteeseen kaatumisen estämiseksi, irroittaa liikenteen- eli
oikeanpuoleinen sivulaukku, tutkia
renkaan tilanne ja koettaa paikata reikä kahdella
tubeless-renkaan paikkaussarjan vulkanoituvalla "
narunpätkällä/
tapilla" +
purkillisella
paikkausvaahtoa (
turhaa työtä),
keskustella hetki paikalle pysähtyneiden toisten
italiaanojen kanssa
("
Liian paha vaurio, ei
voi muuta kuin vaihdattaa kokonaan uuden renkaan
tilalle, kiitos vaan
avuntarjouksesta!"), irroittaa loput sivu- ja
perälaukut pois ja
siirtää pyörä hieman
kevyempänä sen
vierellä kävellen turvallisempaan paikkaan.
Lähimmän talon vanhaemäntä antoi
luvan
käyttää talonsa viereistä
hiekkatienpätkää
(
58 35.670 N, 3 39.563 W)
korjauspaikkana, joten irroitin
takarenkaan siinä.
Eikä
siinäkään vielä
kaikki: Suzukin mukana tulleen 12 mm kiintoavaimen
laatu on sen verran
/C..
syvältä poikittain,
että
eihän sillä saanut edes oikeaan momenttiin
kotona vast'ikään
kierrettyä
jarrusatulan
kiinnityspulttia auki, niinpä kävin lainaamassa
naapurista
vasaraa. Suurempien vahinkojen välttämiseksi ja
ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta koko jarrusatulan
irrottaminen reaktiotangon
alapäästä, josta sinänsä
ei ollut muuta haittaa kuin hieman
enemmän
ährättävää
takapyörän akselin kasausvaiheessa.
© Google
Hetken aikaa teki jo mieli
kiroilla ääneen mutta hyvän kelin
vallitessa
ei vieläkään tarvinnut. Ennen
seuraavaa reissua jokainen
työkalu on tarkastettava ja kaikki
vähääkään rimpulat lelut
siirrettävä
lähimpään
metallinkierrätyslaatikkoon.
Hetken päästä kaikki oli valmista taksin
soittamiseen,
tosin sitä ennen oli aika pirauttaa vakuutusyhtiön
ulkomaanpalveluun ja keskustella jatkotoimenpiteet läpi. Taksi
tuli ja lähdimme liikkeelle, tulipa samalla kerrattua paljon
puhekielen sanoja kun kuski kuului olevan melkoinen moottoriturpa
lajissaan. Kuski muun muassa ripitti yhtä hieman
töykeästi käyttäytynyttä,
Castletownissa
liikettään pitävää
uunituoretta mp-kauppiasta sen verran
hyvin, että sieltä olisi saanut molemmat renkaat
pakettitarjouksena yllättävän halpaan
hintaan (tosin
vuorokauden odotusajan jälkeen, renkaat olisi tilattu
Invernessistä reilun sadan mailin
päästä).
Kolmannessa kaupungissa (Wick) haeskelu lopulta palkittiin eli
aavistuksen
vanhaa mallia edustava
Bridgestone
Batlax BT-20 löytyi
ja vaihtui puolessa tunnissa vanteelle (jonka aikana poikettiin kuskin
kanssa Wickin
WW II -ajan
edelleen toiminnassa olevalle lentokentälle [
L]
kahville), renkaan hinta oli tasan 100 £ (148
€) töineen. Kuski
porhalsi takaisin Forssiin ja otti palveluksistaan kohtuullisen 74
£ (109 €) käteiskorvauksen (85
kilometriä ajoa, joka oli
mahdollinen hotelliyö + renkaan
toimitus- ja muu odotteluaika sekä
pyörän siirto hinausautolla Thursoon, kaikki palvelut
vakuutusyhtiön
piikkiin)
verrattuna selvästi halvempi ratkaisu, semminkin kun kaikki
paikalliset majoituspaikat olivat jo täynnä).
Noin neljä
tuntia siihen meni, josta reilut pari taksissa. Taksin kuitti visusti
talteen,
kamat kasaan, lähitaloon käsien pesulle, kun muu ei
kelvannut
korvaukseksi avusta niin syvä kumarrus
ystävällisille
henkilöille ja pyörän keula kohti
Ullapoolia.
Rauhallisesti, jotta takarenkaan pinnassa oleva liukas
muottivaha kuluu pois ja rengas asettuu kunnolla vanteelle.
Alkuun
Kovin oli hienoa maisemaa
A836/838 -teiden varrella
Melvichin länsipuolella (GE),
Bettyhillin
eteläpuolella
(GE)
ja vähän
edempää,
Laidin
ja Portnancon lähellä
(GE),
ei voi muuta sanoa.
Ehkä ainoa hieman heikko puoli oli monessa
paikassa ainoana vaihtoehtona ollut asfaltoitujen teiden
yksikaistaisuus, joka hidastaa
merkittävästi liikkumista mikäli
liikkeellä on
vähänkin reilummin porukkaa joille niillä
ajaminen ei ole tuttua; kuten hotellin respan rouvakin sanoi:
"
Varo, siellä
on paljon turisteja liikenteessä". Toisaalta
asfaltoitua tietä riittikin sitten melkein joka paikkaan
missä keksin ajaa.
Irma varasi yöpaikan vähän Ullapoolin
yläpuolella olevasta pienestä hostellista, jonne
osaaminen
vaati ajo-ohjeen, sen verran monen kapean mutkan takana se oli
(58 10.164 N, 5 18.108 W) (GE).
Hostel Achmelvichin vetäjät olivat erinomaisen
mukavaa väkeä,
nuori isäntäkin kävi
kättelemässä etunimeni
mainiten heti hostellin parkkipaikalle ehdittyäni. Hostellissa
oli
porukkaa varmaan parisenkymmentä miestä,
naista ja lasta.
Kuvassa oikealla
näkyvä osa
oli varattu naisille, vasemmalla on päärakennuksen
takaosassa
miesten puoli. Kuvauspaikan takana reilun parin sadan metrin
päässä oli
meri, takaoikealla pieni
karavaanialue ja Ullapool muutaman kymmenen kilometrin
päässä oikealla. Dormissamme oli
väkeä alkujaan pari punkallista, vapaita paikkoja
jäi vielä viidelle muullekin. Yhteisistä
vessasta ja
suihkusta johtuen suihkussaoloaika oli rajoitettu viiteen
minuuttiin, mikä riitti hyvin.
Hostellin paikka meren rannalla oli muuten erinomainen mutta
siellä oli reippaanlaisesti
vanhoja tuttuja, nimittäin niitä pieniä
surviaissääskiä
(midges)
jotka
polttavat kiitettävästi purtuaan palasen
ihoa mukaansa.
Sääskien välttelyyn auttaa kuulema joku
paikallisesta apteekista
saatava
Citrus
Oil, jota paikalla ollut nainen jakeli auliisti
vähän jokaiselle käsiensä
heiluttajalle. Kyseinen
sitruunaöljy auttoi vähän muttei
täydellisesti ja
on aika sottaista tavaraa lyhyisiin hiuksiin
(käytännössä
päänahkaan) levitettynä.
Hostellin väki
ruiskutti joka päivä jotain vastaavaa vesiliukoista
ainetta
kaikkien
ikkunoiden ja tuuletusaukkojen ympärille
estäen siten
kiusankappaleiden
massaesiintymisen hostellin sisätiloissa.
Harmi etten
löytänyt siihen
hätään
muistaakseni
mukaan
pakkaamaani
Punkki-OFF
-suihketta, joten sen tehosta noihin p*rulaisiin ei
vieläkään ole
omakohtaista havaintoa. Pitäisiköhän laittaa
yksi
sumutepullo testattavaksi tuonne.. Harvat paikalliset
henkilötkään
pystyivät sivuuttamaan niitä
pelkällä
olankohautuksella. Kuten emäntä tuumasi
"Sellaiset kalastajat,
maanviljelijät,
karjanhoitajat,..
jotka ovat niiden vaikutuspiirissä jatkuvasti, tuoksuvat usein
oikein hyvälle". Syynä on
sitruunantuoksuinen ihorasva, jolla on
ötököitä karkoittavia ominaisuuksia.
Rustic hostel Achmelvichissa
oli sen verran mukavat isännät, tunnelma ja kaikki
muukin tarpeellinen kunnossa, että olisin
jäänyt sinne
toiseksi
yöksi ilman noita verenimijöitä.
Kotiin palattuani odotti
sähköpostissa
Hostelbookers.comin
pyyntö arvioida
kyseinen hostelli annetulle lomakkeelle majoittujan
näkökulmasta, samanlainen tuli myös
Hostelling
Internationalilta Cheshuntin hostelliyöpymiseen
liittyen.
Mikäs siinä, hyvää palvelua on
erityisen helppo
arvioida sortumatta silti ylisanoihin.
Alkuun
Päivä
7, Achmelvich - Ullapool - Uig (10.8.2007)
375 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Aamutoimille piti laittautua sopivasti
siten, että keittiön avauduttua kello 07
pääsin
suoraan ruuanvalmistuspuuhiin.
Hetki meni miettiessä jatkoreittiä
(Stornoway, Ulko-Hebridit vai Isle of Skye,
Sisä-Hebridit)
mutta sitten öinen
sade loppui. HI-hostellit tilaavat haluttaessa seuraavan
yöpaikan valmiiksi ja
höyläävät luottokorttiakin, joten
ei tarvitse kuin ajaa
seuraavaan
paikkaan ja käydä taloksi.
Pitäähän noita
palveluja hyödyntää kun ne
kuitenkin näkyvät hieman hostellien
hinnoissa.
Semminkin kun oli tiedossa että erityisesti Skyellä
on täpötäyttä noihin aikoihin..
Pyörän keula kääntyi ensin
Lochinveriin ja
siitä edelleen Loch Assyntin ohitse Ullapoolin
suuntaan.
Loch Assynt
(GE),
kuva järven
keskelle ja toinen
länteen)
Ullapool on mukavan
näköinen
pieni rannikkokaupunki, josta
olisi päässyt Stornowaylle menevään
laivaan
(Ulko-Hebridien ylimmät saaret Lewis ja aivan sen alapuolella
oleva Harris). Tällä kertaa se mahdollisuus
jäi
aikataulusyistä
käyttämättä ja luulenpa
[L])
että sinne tuskin tulee enää
myöhemminkään lähdettyä
kun seuraavat kaksi
sen alapuolella olevaa saarta on ajettu läpi ja
kolmannen
satamassa poikettu, eivätkä ne
herättäneet valtaisaa uudelleenmenemisen himoa.
Näkeehän vaikkapa tuon Lewisin ison
lentokentän muutenkin
(GE)
[
L].
Arvaus
mikä osoittautui vääräksi (2019).
Matka jatkui edelleen Isle of Skyen
pohjoispäähän Uigiin pariksi seuraavaksi
yöksi. Reitti Isle of Skyelle ja Uigiin
oli monimuotoinen: Ullapool
- A835 - Braemore - "
Coastal
Route" - A832 - Laide - Poolewe - Gairloch - Kinlocheve -
A896
- Annat - Ardarroch - A890 -
Strathcarron - Achmore - Auctertyle - A87 - Kyleakin - Broadford -
Sligachan - Portree - Uig.
Välillä oli erinomaista baanaa ja
välillä
edessä avautui yksikaistaisia teitä useimmiten
komeiden
maisemien seassa. Eteneminen sujui hyvin niin kauan kun tiellä
liikkujat
palasivat yhteen etenkin yksikaistateillä. Aina se ei
toiminut:
muuan edellä
hiljakseen ajanut
täysperärekka blokkasi tehokkaasti ja
pitkään
kaikki ohitusyritykset vaikka näkikin
peileistään hyvin
taakseen, kunnes lopulta kohdalle sattui vapaa kaksikaistainen
osuus. Oikeanpuoleisen kahvan
käännöllä sekin ongelma poistui
päiväjärjestyksestä itseasiassa
aika nopeasti, tosin jonossa taaempana olleilla
henkilöautoilla
heikommin.
Broadforfissa piti poiketa markettiin
täydentämään ruokatarvikevarastoa
seuraava
päivä huomioiden (aamupala hostellissa), vaikka
hieman
aiemmin Kyleakinissa oli ruokailua pitkän kaavan mukaan
harrastettukin.
Pitkä
kaava
tuli siitä, että poika unohti
toimittaa
ruokatilauksen keittiöön ja ruuan toimituksessa oli
siten
varsin huomattava odotusaika. No mikäs kiire siinä
oli,
olipahan aikaa seurailla paikallisen porukan
pub-elämää
heti työpäivänsä lopuksi. Aika
mallaspitoiseltahan
tuo näytti, promilleraja taitaa olla
sielläpäin 0.8.
Isle of Skyen silta Kyleakinissa [
L] on
nykyään maksuton.
Alkuun
Kuuleman mukaan Isle of
Skye oli elokuussa Skotlannin suosituin
lomakohde paikallisten joukossa ja sen helposti uskoikin kun matkan
varrella oli kymmenittäin ellei sadoittain
B&B
-majoituspaikkoja, joissa jokaisessa luki
No
Vacancies. Koko kahden päivän aikana
siellä ajamaltani
alueelta näkyi ainoastaan kolmessa
B&B:ssa
Vacancies -kyltti.
Eipä olisi riittänyt edes aamulla aloitettu
seuraavan yön kämpän etsiminen.
Uigin hostelli
(57 34.922 N, 6 21.468 W) (GE)
on lyhyen tienpätkän
päässä rinteessä rantaa
kiertävän
valtatien yläpuolella (noin 80 metrin korkeudella
läheisestä merenpinnasta, näkyen vasemmalla
ylhäällä
tämän
kuvan vastarannalla).
Muutama kuvassa hostellin alapuolella näkyvä lyhyt
peräkkäinen ja jyrkkä mutka
(kuvassa ikään kuin kyljellään
näkyvä M-kirjain) pitivät huolta
siitä, että maisemien katseluun ei
jäänyt aikaa. Jos
sellaisessa mutkassa tulee auto vastaan niin
toimintastrategia
kannattaa olla valmiina, ettei iske "toimintatragedia"
kaatumisen tai muun ongelman muodossa. Kyllä niihin
mutkiin
useimmat pyörät kääntyvät
kevyesti mutta
maltin on syytä olla
mukana ja kaasukahvan liikkeet rauhallisia.
Maisemaa hostellin lukuhuoneen ikkunasta alas lahdelle:
Majoitus oli
päärakennuksen viereisessä
pienemmässä rakennuksessa parinkymmenen
hengen dormissa
(# 6),
joten viimeinkin kävi niin "hyvä onni" että
pääsin yöksi kerrossängyn
yläpedille. Koetin
kysellä
illan mittaan useampaankin otteeseen olisiko alle majoittunut kuulunut
paikalla
olevaan nuorisojoukkoon ja voisiko henkilö vaihtaa paikkaa,
mutta turha toivo: alapunkkaan majoittui reilu 60-vuotias jenkki, jonka
ilman
muuta kuuluikin nukkua alempana. Heppu oli erittäin mukava ja
heitti läppää pitkin iltaa alkaen julkisella ihmettelyllä
siitä kenellä voi olla noin suuret saappaat
(katseli siroja #
45:n
Oxtar-ajosaappaitani),
yms. Hänen
illemmalla tiedusteltuaan: "
Meinaanko
pudota
yöllä hänen päälleen
yläsängyn
pohjan pettäessä?" oli helppo vastata:
"Ei
hätää, senkun vaan väistät
riittävän
nopeasti pois alta".
Keittiö oli ok, samoin muut tilat.
Pyykitkin piti pestä ensimmäistä kertaa
siihen
mennessä (pyykit koneeseen, kolme pussia
Y3:a
päälle, kansi kiinni, 1,20 £ kolikoina
raha-aukkoon ja pesupuoli oli
siinä. Kuivausrumpu maksoi 0,20 £ noin
kahdentoista minuutin kierrokselta (pistä
punnan kolikko koneeseen ja paina viisi kertaa
peräkkäin
käynnistä-nappulasta,
niin pyykki on varmasti täysin kuivaa koneen lopulta
pysähtyessä)). Koska Irma ei
ollut mukana niin piti, näköjään
useista aiemmista
käyttäjistä
poiketen, lukea kuivauskoneen
käyttöohje; siihen
puhdistusta odottavaan filtteriin aikojen kuluessa kertyneellä
"kuitumatolla"
olisi täyttänyt kevyesti
pienemmän tyynyn.
Tällaisella
lapulla pääsi tunniksi nettiin:
Hostellin
isäntä oli kohtelias ja erittäin sanavalmis
nuorimies, juttuakin riitti sen mitä ehti
kuuntelemaan. Jossain vaiheessa kaveri itsekin tokaisi
että "
Joku
päivä hän vielä hankkiutuu
hankaluuksiin suuvärkkinsä ansiosta"
heitettyään aika rankkaa
juttua paikallisten herrasmiesten kanssa.
Eikä se apunaan ollut tyttökään
niitä maan
hiljaisimpia tainnut olla, mikä tuollaisessa hommassa oli
tietysti pelkkä etu.
Kännykkä
sattui soimaan
sopivasti (olin takaboksilla naukkaamassa fingerporillisen
paikallista
yskänlääkettä
viileän
illan varalta),
Irma ja ystäväköörimme
kuuluivat olevan
viettämässä vuosittaisia rapujuhlia
kotinurkilla,
äänestä päätellen jo
hyvässä
nousuvauhdissa. Kahden tunnin aikaero selvitti syynkin siihen.
Melkoinen tuhina kuului dormissa yön mittaan joten
Achmelvichin
hostellissa oikein erikseen mainittu
tae hyvälle
yöunelle eli
korvatulpat olivat monelle erinomainen lisävaruste. Voi
niitä
joilla sellaisia ei ollut ja kuuluivat herkkäunisten
joukkoon. Mutta sellaista se on ja kuuluu hostellien piirteisiin, tosin
niissäkin pyritään
häiritsemään muita
aina mahdollisimman vähän, etenkin
yöaikaan käytävillä ja huoneissa
liikuttaessa.
Kuka mistäkin tykkää mutta minulle
tuollainenkin
majoitustapa sopii hyvin, kunhan se ei ole aivan
jokapäiväistä eikä ainoa vaihtoehto.
Alkuun
Päivä
8, Isle of Skyen ympäriajo (11.8.2007)
Noin 230 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Aamu oli aurinkoinen. Irroitin aamuisella ulkoilukierroksella
sivulaukut telineistään ja laitoin ne ketjulla viereisen
lammasaidan tolppaan kiinni.
Jenkkiporukka vaihtoi majapaikkaansa ja alapunkan henkilö luovutti
punkkansa minulle. Siitäkös riitti hetken juttua kun hän
yllättäen vaati vastalahjaksi pyöräni avaimia.
Tottakai olisin luovuttanut ne hänelle jos olisivat olleet mukana.
No, annoin hänelle pari pakettia Eareja seuraavan yön
hyvän unen varmistamiseksi. Hän oli liikkeellä
viisihenkisen perheensä kanssa vuokratulla henkilöautolla,
jossa oli käsivaihteisto ja hallintalaitteet osittain peilikuvina
kotimaan automaattivaihteiseen autoon nähden, niinpä
pientä kämmäystä oli havaittavissa
parkkipaikallakin. Mies ei ollut siitä moksiskaan, kehui vaan
että "On tosi helppoa ajella paikallisessa liikenteessä kun
takapenkilläkin on kolme apukuskia (naista) alati neuvomassa".
Eareille taisi olla käyttöä ajaessakin ;-)
Ei muuta kuin saarta kiertämään, aivan sen
eteläisintä kulmaa lukuunottamatta reittiä: Uig - A855 -
Portree - A87 - Sligachan - A863 - Talisker - B8900 loppuun - A863 -
Dunvegan - A850 - Grepigill - Portree - A855 - numeroimaton tie
Brogaigista Sarlen ja 15 % nousun kautta ylängön yli - Uig.
Aurinko paistoi ja välillä tuli kevyitä vesikuuroja
kelin muuttuessa todella nopeasti. Maisemissa ei edelleenkään
ollut moittimista, ei ihme että paikka on niin suosittu.
Tiestön laatu on hyvä myös sivummalla, tosin Uigin
yläpuoleisella rannikkoalueella ajorata on
pääsääntöisesti yksikaistaista mallia. Saaren
keskivaiheilla ja pohjoispäässä laaksoissa näkyi
suuria avohakkuita istutusmetsissä, jotka erottuivat
väriltään harmaina muuten tasaisesta nummi- ja
peltomaisemasta (tiheän, vihreän havupuun poiston
jälkeen esiin tuli paljas, kuiva maapohja).
Monissa paikoissa silmiin osui erinomaisen komeisiin paikkoihin
ripoteltuja pieniä hautausmaita, sen mitä ne metsien suojassa
hävisivät niin ympäröivissä maisemissaan
voittivat.
Yhdessä laaksossa oli arviolta kahden - kolmen
neliökilometrin kokoinen istutettu havumetsä, josta oli ajan
kuluessa muodostunut ilmeisen haluttu vierailukohde. Sen edessä
oli suuri määrä autoja ja sisäänkäynnin
kohdalla porukkaa jonoiksi asti. Mikä ettei, kaipa tuollaisen
vajaan kymmenmetrisen puuston seassakin kelpaa kierrellä muuten
varsin paljaalla saarella. Ei se tietystikään ainoa
metsä = puupelto lajissaan ollut.
Oikotiellä Stenschollista
Portreen kautta A855 Uigiin tuli
vastaan
napakka 15% nousu (
näköala
Brogaigiin päin)
(GE).
© Google
Alkuun
Reissun ensimmäinen viskitislaamo
Talisker (GE)"osui"
myös matkan varrelle. Esittelykierrosten aikataulu oli sen verran
huono, että jatkoin ajoa sen ohi vievän tien B8009
päähän, Fiscavaigin taakse. Yhdessä talossa oli
melkoinen armeija pikkulapsia hauskaa pitämässä,
liekö kaikki olleet vieläpä samaa perhettä.
Siellä on epäilemättä hyvät ja rauhalliset
kasvuolosuhteet sen ikäisille.
Toisen talon pihalla oli alun toistakymmentä ruotsalaista
henkilöautoa pitkin, poikin nurmikoita, mikä lie autopurkaamo
tai Saab-kokoontumisajo siellä lie ollut kyseessä. Jotenkin
tuli mieleen eräs tunnettu sketsi aiheesta Lada-kokoontuminen,
tosin tuolla oli porukkaa paljon enemmän. Saabit lienevät
jonkinlaisen kulttiauton maineessa, mikäli on uskomista
erääseen taivaskanavien näyttämään
sikäläiseen autonkorjaus- ja myyntiohjelmaan.
Kaikesta päätellen aivan kaikki sikäläiset asukkaat
eivät vielä olleet muuttamassa suurempiin paikkoihin, vaikka
koko reissun aikanaja pienellä alueella nähtyinä tuolla
olikin reilusti eniten taloja myytävinä.
Dunveganissa sain leipomosta käytännön oppia siitä
miten kannattaa syödä halvemmalla eli kirjaimellisesti
ulkona: verotuksellisista syistä Take away-ruoka on huomattavasti
halvempaa pois vietynä eikä sitä saa syödä
myyvän liikkeen sisätiloissa, siellä on
käytössä täysin eri hinnat samalle aterialle. Sen
sijaan kyseisen aterian saa nauttia liikkeen pääoven
ulkopuolelle sijoitetulla puutarhapöydällä ja -tuolilla,
myyjän sinne tarjoilemana. No mikä ettei, pitihän
tuotakin kerran kokeilla.
Illalla saatiin kevyesti sadetta ja hostellillakin oli hiljaisempaa.
Huoneessa # 6 oli vain kaksi henkilöä kun samaan aikaan eilen
tilanne yhtä vaille täysi. Mutta se ei ollut koko totuus
sillä illemmalla, jo nukahdettuani, oli paikalle
pölähtänyt reilusti yöpyjiä ja aamulla meteli
oli taas melkoinen.
Mukana oli yli 60-vuotias skottilainen pikkumies, kooltaan
lähinnä kiitolaukkaratsastajan kaliberia, liikkeellä
kippurasarvisella vaihdepyörällään. Kova kaveri:
hän ajeli noin 100 km päivämatkoja ollen silläkin
alueella ties monettako kertaa, suunnaten seuraavana aamuna North
Uistille ("Satoi tai paistoi, aivan sama" ja kyllä se seuraavana
päivänä sitten satoikin). Kuuleman mukaan yhteensä
vajaat kahdeksan kiloa tavaraa erilaisiin sivulaukkuihin jaettuna on
maksimikuorma mitä viitsii raahata mukana, päällä
olevien varusteidensa lisäksi. Eikä hän ollut ainoa
vastaan tullut pyöräilevä henkilö niissä
maisemissa. Pitää olla oma ihmislajinsa joka ei ole
moksiskaan päivätolkulla jatkuvasta sateesta ja puhurista kun
niissä maisemissa vuodesta toiseen pyöräilee.
Kaverin puheesta oli ajoittain mielenkiintoista yrittää
kaivaa tuttuja englanninkielisiä sanoja esiin, parin muunkin
kohdalla piti usein miettiä että mitähän
henkilö sanoikaan ja turvautua tarvittaessa vastauksessaan
pelkkään leveään hymyyn.
Vanha totuus sateesta brittein saarilla liikkuville toimi aina "
Kun miettii vain sitä kuinka huonot kelit siellä taas on, niin harvoin pettyy".
Eri kansalaisuuksilla molemmat sukupuolet huomioiden oli huomattavia
käytöstapaeroja keitiössä ja yleisissä
tiloissa liikuttaessa, kuten tietysti asiaan kuuluikin: Skotlantilaiset
ja muut alueen henkilöt tervehtivät jokaista ja
heittivät sanan - pari aina mahdollisuuden salliessa,
espanjalaiset eivät olleet näkevinään
ketään muuta kuin oman porukkansa, ranskalaiset
pysyttelivät omissa porukoissaan mutta vastasivat
sentään tervehdykseen ja kysymyksiin, jenkit puhuivat
kuuluvasti keskenään lähes lakkaamatta ja niin edelleen.
Minut varmaan laskettiin jonnekin epämääräisten
pohjoismaalaisten sakkiin kulkuvälineestä ja siihen
liittyvästä pukeutumisesta johtuen (+ muutaman millin
pituiseksi jo kasvanut hiuskuontalo ja ajamaton lomaparta), puheesta
kuulema erotti että kyseessä ei ollut normaali
keskieurooppalainen vaan jostain pohjoisemman kieliopetuksen
vaikutusalueelta tuleva henkilö.
Alkuun
Päivä
9, Uig - Lochmaddy - Lochboisdale (12.8.2007)
120 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Sadepäivä alusta loppuun.
Uigin satama
(57 35.104 N, 6 22.327 W) (GE).
Ylityksen hinta
oli 33,30 £ eli 51€.
M.V Hebrides -laivassa oli matkan aikana puolisen tuntia
kestänyt hälytysharjoitus
henkilökunnalle, sen seuraamiseen ei tarvinnut erikseen
paneutua
kun kuulutuslaitteissa käytetty
äänenvoimakkuus oli
ulkokansilla vähintäänkin
riittävä. Sisätiloissa ei
pitkään viitsinyt olla
päällä olleiden ajovarusteiden vuoksi (
Craft ja muuta
alusasua oli riittävästi ajopuvun alla eli
hikeä pukkaa liian
lämpimässä)..
Pyörä
keskiseisontatuella
laivan keulassa, oikealla puolella lattiaan kiinnitetty irtoteline
pehmusteineen + pätkä narua:
Huomasit
varmaan
oikealla olevan telineen kiinnityssuunnan lattian kiinnitysputkin
nähden? Aivan, myötäsuuntaan. Eli sinne
mihin
keskiseisontatuki tuuppaa mopoa pompatessaan takaisin
normaaliasentoonsa vaikkapa laivan keulan osuttua kovemmin
satamalaituriin.
Reitti:
Uig
- lautta - Lochmaddy
(GE)
- A867
-
Clachan
- A865
-
Lochboisdale
(GE).
Tuulta ja tihkua vaakatasossa tuli riittävästi koko ajan
eikä mieli tehnyt vilkuilla ympärilleen jotta vesinoro ei
löytäisi reittiä ajotakin kauluksen kautta
sisäpuolelle. Ajoin hetken englantilaisen
moottoripyöräporukan jatkeena kunnes he
kääntyivät saarten puolivälissä sijaitsevan
B&B:n pihalle - onneksi, sillä olisin ollut heikoilla
joutuessani heidän jälkeensä kyselemään
vielä yhtä vapaata huonetta jossain seuraavan lauttasataman
ympäristön majoituksessa. Onneksi bensatankkini oli
täynnä ja ajovarusteet kunnossa eikä tarvinnut turhaan
pysähdellä. Vain hienoisia kännykän latausongelmia
ilmeni perillä hotellin parkkipaikalla (laturi tai akku on
lähestulkoon sökö) ja päivää
myöhemmin selvinnyt uusi vesivuoto toisessa sivulaukussa.
Sen mitä ajaessaan väkisinkin näki, oli samanlaista kuin
Orkneylla. North- ja South Uist ovat paikallisten mielestä hyvin
kaunista aluetta jota ei käy kiistäminen
pelkästään yhden vesikelipäivän
ajokokemustensa perusteella. Saarten pohjoisosa oli varsin tasaista ja
eteläosa hieman epätasaisempaa ajomaastoa. Jos rantahiekkaa,
puhdasta ilmaa ja merta aaltoineen haluaa kokea, niin tuolla
näyttäisi olevan siihen erinomaiset mahdollisuudet.
Mainosten mukaan siellä oli koko Euroopan puhtain ilma. Eipä
silti, kun noita GE:n kuvia katsoo lähemmin vaikkapa South Uistin
ja Eriskayn välisen vesialueen suunnalta, niin merivesikin
näyttää olevan melkoisen kirkasta. Eri puolilla
näkyi vanhoja raunioita eli pienehköjä
paksuseinäisiä kivitaloja, joiden molemmissa päissä
oli tulisijat savupiipuineen. T-kirjaimen muotoisissa taloissa
niitä oli kolme ja eräässä kirkossa useampikin.
Kun puuta ei ollut poltettavaksi saakka niin puutetta korvasi
paikallinen turve, jota oli yhdenkin omakotitalon pihalla sopivasta
turvepenkasta erikoisella lapiolla leikattua pitkänomaista
brikettia kuutioittain kuivamassa, joka kuivuttuaan
riittävästi näkyi palavan savupiipun suun merkeistä
päätellen varsin savuttomalla ja puhtaalla liekillä.
Meri oli kohdellut kaltoin yhtä pengertietä jonkun
myräkän aikana, melkoisen suuria kiviä näkyy
vaihtavan paikkaansa kun aallokon voiman takaa muutama tuhat
kilometriä vapaata merta aivan saarten ulkopuolella. Puusto oli
sielläkin minimissä, sen sijaan kaikenlaista pansaikkoa ja
nummea sekä hieman peltoakin riitti joka puolelle. Jonkin verran
näkyi myös polkupyöräilijöitä, joita ei
tosiaan käynyt kateeksi heidän polkiessaan posket punottaen
vastatuuleen ja päin sadetta.
Jahka meren pinta nousee muutaman metrin seuraavan sadan vuoden aikana
niin tuonkin saariryhmän rantaviivat kokevat melkoisia muutoksia.
Ja mikäli se Palman saaren kulma joskus romahtaa mereen
Teneriffalla niin silloin olisin mieluummin jossain reilusti
korkeammalla tsunamiaaltojen saapuessa tällaisiin maisemiin.
Alkuun
Hotel Lochboisdale:n
hinta (1 hh, # 3) kuului aluksi olevan
yhdeksänkymmentä
puntaa
(138 €) yö, joka hinnan hyväksynnän
jälkeen
putosi hotellin baarissa
nautittujen paikallisen
oluen ja ruuan (pirskatin hyvää ja vahvasti
maustettua
currykanaa) aikana viiteenkymmeneen puntaan (76 €). Olikohan
taas
kerran pyrkimys siirtää yksi hintoja
kyselevä,
vettä lattialle valuva motoristi sangen sujuvasti muualle?
Olisihan saarilla ollut
hostellejakin
mutta
sellainen ei juuri nyt kiinnostanut erityisesti siksi, että
sikäläiset korpihostellit eivät esitteiden mukaan
ole samaa
tasoa kuin
normaalit
HI:n
vastaavat. Niitä ei esimerkiksi voi varata netin
kautta vaan kaikki riippuu paikallisesta
Wardenista,
siispä
soita hänelle ensin tai mene
käymään, majoituksen
saanti selviää vasta sitten.
Aurinkoisella
kelillä sellainen olisi käynyt hyvin mutta
nyt piti saada pahimmat
vedet haihdutettua huolella kastuneista ajovarusteista eikä
oman
sängyn ja
huoneen saaminenkaan kuulostanut ollenkaan huonolta.
Varsinkaan
kun siellä oli myös oma kylpyamme ja kuumaa
vettä
riittävästi.
Iltapäivällä
keli parani
hetkeksi jolloin kiertelin
eteläisimmässä kärjessä:
näkymä
eteläisimmälle saarelle eli Barralle vievän
pikkulautan
satamaan (57 04.231
N, 7 18.481 W) (GE)
sekä saman tien päässä hieman
kauempana ollut
kalastusvenesatama
(GE).
Kovin pitkään ei siellä sateessa
viitsinyt ajella kun
saarten teiden rakennekin oli kuin kalan selkäruoto:
vähän parempi
tie
oli saaren keskellä ja siitä erkanee
tarvittava
määrä "luita"
molemmille sivuille rantaan - tylsää edestakaisin
ajettavaa
pidemmän
päälle silmukoiden vähäisen
määrän
vuoksi. Lampaita riittää
täälläkin
mutta
eräs liikennemerkki saaria
yhdistävällä,
kivisuojatulla pengertiellä oli uniikki:
Varokaa,
merisaukkojen
ylityspaikka; muita vastaavia
merkkejä olivat ne normaalit kotieläimistä
ja pari
päivää aiemmin
bongattu, tietä ylittävistä sammakoista
varoittanut merkki. Joku motoristi oli
pystyttänyt tunnelitelttansa rantanurmelle aivan meren
äärelle, luulisi nukuttavan hyvin sateen ropinaa ja
meren kohinaa
aikansa kuunneltuaan. Vuorovesi huomioiden..
Hotellin parkkipaikalla oli jonkin verran vanhempi
paikallisten
moottoripyörä, josta näki hyvin
mitä meren suola
saa aikaiseksi. Kaikki ohuemmat peltiosat olivat joko puhki tai
hyvää vauhtia puhkeamassa ja alumiiniset osat
syöpyneitä sekä hapettuneita..
Hotellin baarin ylähyllyillä oli kunnioitusta
herättävän pitkä rivi erilaisia
Single Malt
-viskejä. Osa
pulloista ja etiketeistä näytti tutuilta mutta
valtaosa oli täysin
tuntemattomia. En edes kysynyt drinkin hintoja, ne eivät
tunnetusti ole
kovinkaan halpoja missään Skotlannin alueella. Joku
halvempi
Single
taisi maksaa siellä päin pubissa reilut puolitoista
puntaa paukulta.
Suosittu
Metsäkana (
Teeri?)
-annos kuivana maksoi punnan ja oli aivan riittävän
hyvä verenkierron
kohentaja. Parissa paikallisessa oluessakaan ei ollut moitteen sijaa,
vaikka en mikään olutharrastaja olekaan.
Postikortteja lähti iso nippu liikkeelle kun hotellin baarissa
ja
huoneessa oli aikaa niitä kirjoitella. Kortteja
postiin viedessä kiinnitti huomiota paikallisen
poliisiaseman ikkunassa olleet julisteet:
Ilmianna veistä
kantavat
henkilöt! ja
Kanna
veistä kadulla,
niin näet
sellaisen seuraavan kerran parin vuoden kuluttua!. Siellä
näkyikin pitkästä aikaa
paikallisten poliisien ajoneuvo liikkeellä.
Juolahtipa taas
mieleen
että takaboksissani lukon takana oli
Marttiinin kunnollinen
ja riittävän terävä
kurssipuukko, joka on muine
tykötarpeineen
ollut mukana jostain 1980-luvun
alkupuolelta saakka jokaisella työ- tai vapaa-ajan
metsä-, teltta- ja vastaavalla reissulla, eikä siihen
olla missään kiinnitetty
koskaan minkäänlaista huomiota. Parempi niin.
Tämä oli sellainen paikka jossa oli ajoittain niin
hiljaista,
että samanlaista en muista kokeneeni ihan
äsken missään! Vaikka
avasi huoneen ikkunan ja yritti pinnistää kuulonsa
äärimmilleen, niin sateen ja tuulen
tyynnyttyä sekä
aallokon
rauhoituttua oli hetkittäin täydellisen hiljaista,
ainoa
mikä kuului oli
oman veren kohina korvissaan. Lintujen saati hyönteisten
ääniäkään
ei kuulunut vaikka meri oli
alle viidenkymmenen metrin päässä. Jos
sellaista rauhaa on
vaille, niin ehkä tuonne kannattaa mennä
muutamaksi
päiväksi kuuntelemaan ajoittain
ei
mitään?
Paikallislehdessä oli juttua että yksi syy noiden
saarien
vakituisen väkimäärän
vähenemiseen ovat
liikkumiskustannukset saarelta mantereelle: esimerkiksi Hearthrown
lentokentältä pääsi lentokoneella
jenkkeihin noin
kahdellasadalla punnalla kun samaan aikaan lento saarilta Heathrowlle
maksoi noin kolmesataa puntaa. Siellä on saman sanomalehden
mukaan
ilmassa oli aikomus "pakottaa" lauttapalveluja tarjoavat
yhtiöt
pudottamaan
hintojaan lähes sille tasolle, jota perittiin
esimerkiksi
eräillä maksullisilla moottoriteillä tai
eräitten
maksullisten siltojen ylityksestä.
Toivottavasti johti
tuloksiin,
senhetkiset laivalippujen hinnat olivat
yksittäiselle
turistillekin aika suolaisia, saati jos mukana olisi
ollut toinen
pyörämme ja koko nelihenkinen perheemme (varovaisesti
arvioiden > 2000 € pelkkiin laivalippuihin =>
reittikin olisi
todennäköisesti ollut toisenlainen isommalla porukalla liikuttaessa).
Alkuun
Päivä
10, Lochboisdale - Oban - Loch Lomond (13.8.2007)
140 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Ylityksen hinta oli 61,05 £ eli 93,4 €.
Tuulta ja sadetta oli tarjolla koko aamun.
Hotellin respan nainen kertoi
aamulla että heillä oli ollut viikkoja paremmat ilmat
kuin
mantereella, jopa niin että vedestä alkoi olla pulaa
luonnossa, onneksi viimeisen viikon on satanut senkin edestä.
Niinpä niin, normaalia tuuriani vaikka toisaalta en
mantereella joutunut myöskään
väistelemään teille
ja alaville paikoille nousevaa sadevettä, jota oli muutamaa
viikkoa
aiemmin ollut reilusti
eri puolilla (jälkiä niistä tulvista
näkyi monessa
paikassa
edelleen). Taisipa se suu- ja sorkkatautikin
päästä liikkeelle ja
leviämään
tulvavesien mukana.
Kello 06.30 vesisateessa kiitoravia hölkäten
paikalliseen
Calmacin
toimistoon lippuja
ostamaan
(57 09.151 N, 7 18.298 W).
Tilaa oli tällä kertaa paremmin, mutta pari viikkoa
aiemmin
samaan aikaan laiva oli kuulema ollut kuin nyrkillä
täyteen lyöty. Toki
kaksipyöräiselle useimmiten tilaa useimmiten
löytyy,
vaikka ennakkovarausta ei
olisikaan.
M.V Clansman oli
melkein
laiturissa koko yön, peruuttaen
oikealle kohdalle vasta lastauksen alussa. Alla
näkyvät
matkaliput kerättiin aina pois jo odotusalueella, joten
tämä valokuva on ainoa
näköiskappaleeni
sikäläisistä laivalipuista.
Täälläkin riitti sukunimen ja
rekisterinumeron
ilmoittaminen.
Lastaus alkoi kello 07.00 eli hotellin keittiön avautuessa samaan
aikaan jäi hintaan kuulunut lämmin hotelliaamiainen
syömättä.
Pyörän ensimmäinen sidontayritys autokannella meni niin
pahasti /C:lleen että oli pakko puuttua tilanteeseen, vaikka
sitojana oli laivan autokannella työskennellyt mies jonka olisi
luullut osaavan hommansa. Keskiseisontatuelle käskystään
nostettu pyörä olisi kaatunut varmasti etukautta kyljelleen
kun hepulta menivät sidonta- ja kiristyssuunnat täysin
sekaisin. Näytettyäni mikä meni pieleen suostui hän
hakemaan toisen sidontaliinan ja kiinnitti sen vetämään
pyörää taaksepäin, eli esti keskiseisontatuelta
tipahtamisen. Tuskin siinä olisi mennyt muuta kuin peili, vilkku
tai kanteen osuva kahva poikki ja jokunen naarmu ilmestynyt katteisiin,
mutta nekin olisivat kyrsineet vissillä tavalla (jarru- tai
kytkinkahvan katkeaminen riittävän läheltä
nestesäiliötä olisi pahimmillaan voinut estää
ajamisen vähääkään pidemmälle).
Alkuun
Laiva lähti
klo 07.40 ja laivassa oli tarjolla
Full Scottish Breakfast hintaan
kuusi ja puoli puntaa + kahvikupillinen päälle.
Päiväruoka
siihen lisättynä nosti molempien ruokailujen hinnat
yhteensä kahteentoista puntaan.
OPPITUNTI
#2:Ota
mallia paikallisista kulkijoista äläkä kiirehdi laivan
ravintolan jonoon ensimmäisinä niin saat vähän
myöhemmin juuri paahtimesta nostettuja paahtoleipiä ja
lämmintä ruokaa, kun aiemmin jonottaneille kiireisimmille on
tarjottu etukäteen tehdyt, kenties hieman jo viilenneet annokset.
Kylmähkö täysi skottilainen aamiainen on varsin
mieltä ylentävää purtavaa, jos antaa kulinaristisen
puolen vaikuttaa asiaan. Toisaalta, jos on nälkä niin
sillä on harvinaisen vähän väliä.
Kyseiseen aamiaiseen näkyi yleisimmin kuuluvan pari palaa
paahtoleipää, paistinpannulla rasvassa lillunut lyhyt
makkarapötkö yhtä tai kahta sorttia, puoliksi paistettu
kananmuna, black pudding eli mustaa makkaraa muistuttava paksuhko
viipale (kuin kansakouluajoilta tuttua veripalttua ilman
sipulinpalasia) ja papuja tomaattikastikkeessa. Joskus saattoi mukana
olla myös paistettua kinkkua, pari isohkon perunaletun
neljännestä tai paistettuja herkkusieniä. Paahtoleiville
sai ottaa päällysteeksi erilaisia marmeladeja tai voita.
Tomaattiketsuppia, sinappia ja muutakin vastaavaa lisämakua
löytyi annospusseina. Saihan sitä olla vaikka mitä
tarjolla, mutta varsinkin pavut tomaattikastikkeessa ja sienet saivat
jäädä suoraan tarjoiluastioihinsa. Juurikin sopiva
aamiainen useimpien makuun, jonka jälkeen ei ihan heti tarvitse
jääkaapilla pyörähtää.
Laivamatkaan kuului lyhyt pysähdys saariketjun alimmalla saarella Barralla, Castlebayn satamassa
(56 57.214
N, 7 29.302 W) (GE).
Oban
(GE)
näytti aurinkoisella ilmalla paljon isommalta kuin muutama
vuosi aiemmin, kun ajoimme sen läpi vesisateessa.
Koska päämääränä
oli Irman ja
lasten valitsema Loch Lomondin
järven lounaiskulmassa oleva iso hostelli
(56
00.982 N, 4 37.101 W),
niin en jäänyt sen enempää
ihmettelemään
Obanin mahdollisia ihmeitä. Bensatankkikin alkoi olla jo kuiva
kun
edellisillä saarilla ei ollut bensa-asemia auki ainakaan
kulkureittini varrella.
Reitti:
Oban
- A85 - Clifton - A82 - Crianlarish - Ardlui - Tarbert - Youth Hostel
Loch Lomond
(GE).
Loch Lomondin järven rantaa seuraillut ajoreitti
oli hidasta ajettavaa usein toistuvien ja toisen ajokaistan
kokonaan katkaisseiden tietöidensä vuoksi. Hostellin
vieressä oli puiden
lehvästöjen kokonaan varjostama tunneli ajotien
ympärillä, paksuimpien puiden runkojen
ympäröimiseen olisi tarvittu
vähintään neljä
käsi-kädessä
kädet
levällään seisovaa aikuista.
Hostelli Loch Lomond
oli tosiaan melkoinen
linna,
joka
oli luovutettu pysyvään
hostellikäyttöön
vuonna 1945. Tässä on näkymä sen
keskellä olevaan
halliin.
Alimmassa kerroksessa oli respa, yhteiset keittiö- ja
ruokailutilat, nettihuone, kirjasto ynnä muuta
vastaavaa, toisessa kerroksessa hallin lisäksi muun
muassa
neuvotteluhuoneita ja aamiais-/ruokailusali. Yhteismakuutilat eli
dormit pesutiloineen olivat kolmannessa kerroksessa.
Molemmat sivulaukkujen sisälaukut
sisältöineen piti kantaa dormiin kuivamaan,
kun
Kappa
Touring -laukkujen
kantokahvojen
päällä olevat punaiset heijastimet
eli
epämääräiset muovipalat
kiinnitysruuveineen olivat
löystyneet ja
päästivät sisälle vettä.
Ei vedestä muuta haittaa ollut mutta
laukussa oli
läjäpäin karttoja, matkaoppaita ja muuta
sälää vaatteiden seassa. Eipä
siinä muukaan
auttanut kuin kysyä hostellin respasta neuvoa ja sen
jälkeen polkaista vartin
ajomatkan
päähän Dumbartoniin
etsimään sieltä se
vuorokauden ympäri auki oleva "ostoshel..
eikun
-paratiisi"
(GE)
kunnollisen ilmastointiteipin hankkimiseksi.
Kauppakeskuksessa oli varmaan kaikkea mitä ihminen
elämässään tarvitsee, käytävien ja
hyllyjen sekä esillä olevien tarvikkeiden
lukumäärästä päätellen. Onneksi
tyttäret eivät olleet mukana, silloin kaupassa olisi varmaan
mennyt iäisyys. Aika kauan siellä meni nytkin kun olin
liikkeellä t-paidassa sekä shortseissa ja ulkona pieni
ukkospilvi tyhjensi itsensä kerralla kaupungin kaduille.
Jälleen kerran huomiota kiinnitti maksamisen helppous. Kun isket
luottokortin kassalla lukijaan ja tarjoat sille pyydettäessä
oikean pin-koodin, niin homma on ohi melkein
silmänräpäyksessä (enää ei mennyt
varttituntia kortin hyväksymiseen, kuten meni vielä kolme
vuotta sitten eräässä englantilaisessa
pikkukylässä). Väärän pin-koodin
kirjoittaminenkin aiheutti poikkeuksetta sen, että kassa printtasi
ulos kuitin ja otti siihen nimikirjoituksen ilman
minkäänlaista elettäkään henkilöllisyyden
tarkastamiseksi. Kadonneen luottokortin kuoletuksen on parasta tapahtua
nopeasti.
Kämpille takaisin päästyäni kuului molemmista
sivulaukuista rasahdus, joiden jälkeen oli huomattavan helppoa
liimata sopivat Kenny Roberts -teipinpalat paljastuneiden, noin
viisimillisten kiinnitysreikien (2 kpl / laukku) päälle.
Koska mukana ei ollut muuta puhdistusainetta niin pahin lika oli pakko
irrottaa talousviskiin kostutetulla paperinenäliinalla, joka oli
silkkaa jalon aineen väärinkäyttöä. Nuo
reiät pitää tukkia kotona kunnolla, joko
ultraäänihitsauksella tai sitten sopivalla Sikaflex-massalla.
Ja niiden tilalle ehkä liimata jotain kunnollista 3M:n (vast.)
punaista heijastinteippiä.
Alkuun
Päivä
11, Loch Lomond - Cairnryan - Larne - Bushmills (14.8.2007)
250 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Matka Skotlannin puolella karttaetelään Glasgown ohi oli puolikuiva, Irlannissa hyvinkin märkä.
Reitti Skotlannissa: Hostelli - A82 - A898 - Erskinen silta - M8 - A8 -
B768 - M77 - A77 - Maybole - A77 - Girwan - A77 - Cairnryan.
Ennen kello 07 ylös ja aamutoimiin. Punkat olivat taas niitä
narisevia, peltirakenteisia, kaukoidässä tehtyjä
vehkeitä, mutta sehän ei ole meidän majoittuneiden
vikamme että äänetön nukkuminen on niissä
mahdotonta. Dorm #202 oli yöllä melkein
ääriään myöten täynnä (10
henkilöä).
Aamupala maksoi toisen kerroksen aamiaishuoneessa 2,5 £ ja
hintaan tarjottiin myös erityisen mukava näköala ulos.
Paikallista työväkeäkin kuului käyvän
siellä joka aamu ruokailemassa eikä monipuolisessa
Continental Breakfastissa mitään valittamista ollutkaan.
Pari hollantilaista kaveria oli menossa kokeilemaan miltä tuntuu
ajaa samaa rautatietä tien A830 molemmin puolin, jossa joku Harry
Potterin junamatka on ainakin osittain kuvattu (Fort William -
Mallaig). Kyseinen rautatie näkyy hyvin GE:n asianomaisen
kerroksen valinnan jälkeen.
Lehdissä ja uutisissa kerrottiin moottoritiellä tapahtuneesta
motoristin ampumisesta englannin puolella, mutta onneksi se tieosuus ei
sattunut reittini varrelle tutkinnanaikaisten suurten ruuhkiensa
vuoksi. Uutisoinnista päätellen kyseessä oli
tilaustyö eli kliinisen tarkasti hoidettu
moottoripyöräjengiläisen poisto muonavahvuudesta, ei
mikään moottoritiellä automaattiaseella arviolta
ympärilleen roiskineen sekopään avautuminen.
Siksipä tapahtuma ei vaikuttanut minunkaan ajamiseeni sen
enempää.
Glasgowssa oli melkoisesti tietöitä eri puolilla
moottoriteillä joten kämmäsin tietysti itsekin yhden
väliaikaisen kiertotien aikana yhden paikallista
jalkapallostadionia edeltävän kiertoliittymän oikean
uloskäynnin kokonaan (käännyin oikealle poikkikadulle,
mutta kaksi uloskäyntiä liian aikaisin eli 180 astetta
väärään suuntaan). Hetkellinen
lukkihärijö vissiin kun aurinkoakaan ei näkynyt
missään. Kun siitä muutaman sadan metrin
päässä sivummalla Shieldall Roadilla tutkin hetken
karttaani tuli joku paikallinen henkilö tarjoamaan apuaan.
Hän olisi tarvittaessa lähtenyt vaikka omalla autollaan
näyttämään oikean risteyksen, mutta antamansa
suulliset ohjeensakin olivat aivan riittävät, kiitos vaan
avusta. Kun gps:n kartallekin ilmestyi lopulta oikea etelään
vievä tie eli M77, niin jatko oli taas pala kakkua paitsi
että siellä moottoritien varrella oli erittäin
harvakseltaan bensa-asemia, joista huomautettiin moottoritien alussa.
Rantatieltä ennen Cairnryania jäi mieleen vähän
kauempana merellä näkynyt pieni korkealakinen saari, jonka
huippu oli kokonaan yksinäisen, paikallaan pysyvän pilven
peittämä. Kaikki muut pilvet olivat jonkin verran
ylempänä ja liikkuivat tuulten mukana eri suuntiin.
Tiettyjen paikallisten lihaelintarvikkeiden vienti rajan yli oli
ehdottomasti kiellettyä Briteinsaaria vaivaavan suu- ja
sorkkatautiepidemian leviämisen estämiseksi, josta
muistuttivat useat suurikokoiset ukaasit eri puolilla satamia.
Ilmeisesti samasta syystä Skotlannin tulli
(54 57.928 N, 5 00.925 W) (GE)
halusi
poikkeuksellisesti tutkia yhden valitsemansa sivulaukun
sisällön ennen Irlannin lauttajonoon
päästämistä.Ja Irlannissa piti
ensimmäiseksi
ajaa jonkun desinfiointiainematon yli sekä ottaa
yhteyttä
paikallisiin viranomaisiin, mikäli oli ollut
tekemisissä
skotlantilaisen karjan kanssa. Lehtiuutisista
päätellen
kyseinen tauti puhkesi juuri pahaan aikaan paikallisten
lampaankasvattajien tuotteiden myyntikauden alussa.
Alkuun
Laivassa pisti
silmään sen
ulkokannella oleva pelastusliivien jako- ja
käyttöohje, joka
oli kirjoitettu englanniksi ja osittain myös
suomeksi,
liivien toimittaja kun oli muuan kotimainen yritys. Laivan ravintolassa
oli
muun muassa erittäin hyvin puhelahjoin varustettu
myyjätär eikä
mennyt aikaakaan, ennen kuin huomasin kantavani tarjottimella
huomattavasti monipuolisempaa (kalliimpaa) ruoka-annosta mitä
alkujaan olin mennyt sieltä hakemaan. Onneksi vesisateessa
ajo
hieman myöhemmin vei nopeasti energiaa eli ei
mennyt hukkaan
sekään sapuska.
Reitti Irlannissa: Larne -
A8 - A36 -
Ballymena - A26 - Ballymoney - B62 - B17 - Bushmills. Vettä
tuli
kuin aisaa etenkin Larnen maisemissa.
Irlannissa moottoriteillä haluttiin joskus
laittaa bensakuitteihin myös moottoripyörän
rekisterinumero, laivoilla riitti varausvaiheessa
yleensä
sukunimi ja rekisterinumero. ICAO:n aakkosilla lausuttuna
sukunimestäni ei näköjään
saanut
kirjoituskelpoista, joten parhaaksi tavaksi osoittautui perinteellinen
tavaaminen kirjain kerrallaan, passia tai mitään
virallista
henkilökorttia ei
turhaan kyselty. Shellin tankkauskortti oli
usein käytössä ja toimi hyvin,
tosin ensi
vuonna sen
käyttöön
tulee lisäkustannuksia pakollisten laskutuslisien
muodossa.
Kaksi yötä Hostellissa aivan Bushmillsin keskustassa
(GE)
pääkadun
varrella kolmannessa kerroksessa maksoi
yhteensä 28.98 £ eli 44,34 €
(55
12.389 N, 6 31.438 W).
Kattohuoneen
# 8 ikkuna
näkyy avoimena kuvassa oikeanpuoleisen lipun
vieressä.
Kuvassa
vasemmalla näkyvä pub oli enää
kolme iltaa auki
ennen kuin siirtyi muualle, niinpä siellä oli hieman
maailmanlopun meininkiä
havaittavissa muun muassa hinnoittelun suhteen; kaikki
olisi viimeisenä iltana ollut
myytävänä ja
halvalla. Onneksi en ollut autolla liikkeellä, toisaalta
esimerkiksi baarin kaikkea
nähneelle isolle
Bushmills-peilille
olisi varmaan sovelias paikka löytynyt kotoakin.
Oikeanpuoleisessa
Terapiassa
ei
tullut poiketuksi.
Hostelli vaikutti varsin
uudelta, jossa oli isot yleiset
tilat, pienehkö yhteinen keittiö ja muut
normaaliasiat
kunnossa,
pyörän sai jättää parin
auton kokoiselle
sisäpihalle yöksi parkkiin. Portti oli yön
kiinni joten lepopuoli oli
pyörän säilymisenkin kannalta kunnossa.
Huone # 8 oli
tarkoitettu neljälle, oletettavasti se oli siis perhehuone
mutta sain sen omaan
käyttööni kuorsausherkkyyteeni vedoten.
Ainoa pitkä
miinus tuli vessan ja suihkun
katossa tuuletuspuhaltimia
ohjaavista, viallisista infrapunailmaisimista, jotka naksuttelivat
käytävälle saakka kuuluvia
releitään jatkuvasti
ja aamuyöllä oli lopulta
pakko ruuvata tulpat
korviinsa. Todennäköisen satunnaisaggression
eli mekaanisen hiljentämisen
välttämiseksi..
Alkuun
Päivä
12, Ajelua Bushmillsin ympäristössä ja
rannikolla (15.8.2007)
85 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Repeämiä pilvipeitteessä klo
6.30 ja aurinkoakin näkyi välillä, napakan
tuulen ja
auringonpaisteen lomassa tuli vain
muutamia pikkukuuroja
pilvenkulmalta. Niinpä oli hyvä syy
lähteä
kiertelemään lähirannikkoa Bushmills:n oman
viskitislaamon nurkan
(55 12.082 N, 6 31.254 W)
kautta. Kun viskintuotantotilojen koko kasvaa
riittävän suureksi, niin niiden
lähiympäristöön
leviävä viljan ja muiden
tuotteiden tuoksu eli selvä hajuhaitta voi olla
melkoisen
vahva sopivissa
tuuliolosuhteissa.
Epäilemättä siihenkin
nenä
tottuu kuten kotosalla oma noihin moniin Imatran ja sen
lähiseudun paperitehtaisiin.
Hostellista tien päälle vaimoineen poistuva
englantilainen motoristi
kertoi pyörineensä siellä
ensimmäistä kertaa
joskus 70-luvun puolella, jolloin esimerkiksi
tunnetuimmissa turistikohteissa oli ollut hyvä
liikkua
lähes itsekseen. Nyt porukkaa oli kuin pipoa joten
minulle riitti oikein hyvin pikaiset kolmioleipäkahvit
tunnetun
vaijerisillan
(55 14.346 N, 6 20.872 W) (GE)
viereisessä kahvilassa.
Paikallinen maaseutu oli hyvin
vihreätä,
pieniä peltotilkkuja
oli toistensa lomassa kauempaa katsoen kuin
tilkkutäkissä. Väliin rakennetut
tiet olivat usein aika hyvin eristetty
ympäristöstään erilaisin
aidoin ja pensasmaisin rakentein.
Siellä oli hyvä ajella suojassa sivulta
puhaltavalta
merituulelta, tosin sadekelillä niistä ei paljoa apua
ollut.
Ajelin koko ajan maaseudulla: yhdessä
kylässä
matkanteon
katkaisi hetkeksi pari
henkilöä, edestakaisin pillin tahtiin juokseva koira
ja
parikymmenpäinen lammaslauma siirtymässä
täsmäohjatusti
pellolta
x päätien kautta pellolle
y. Paljon
treenatun
näköistä touhua, jonka etenemistä
oli mukava seurata vähän
kauempaa.
Siistiä oli yleisesti ottaen tuollakin mutta ei aivan samaa
tasoa kuin pohjoisempana Skotlannin puolella.
Alkuun
Värien
käyttö oli mukavan vaihtelevaa kauppojen ja
asuintalojen seinillä:
Bushmillsin keskustan poliisiaseman ympärillä oli korkea
teräsverkkoaita ja joka sivun aukoitta ristiin peittävä
kameravalvonta. Mastossakin oli kääntyvä kamera ja
radioantenneja siihen malliin että sisäpuolella lienee ollut
kaikenlaista radiotarviketta vähän enemmänkin.
Varustuksesta johtuen en viitsinyt mennä lähemmäksi
kuvaamaan. Muistoja menneiltä, ei niin rauhallisilta ajoilta,
oletan.
Joku mainitsi aiemmin että tiet ovat Irlannissa huonoja mutta olen
eri mieltä ainakin Bushmills-Wexford -välin suhteen, hyvin
siellä pääsi minne halusi vaikka aivan joka paikassa ei
moottoriteitä vielä ollutkaan valittavissa; koska kuitenkin
ajoin kovin lyhyen otoksen sikäläisestä
tiestöstä, niin liian pitkälle meneviä
johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Asfaltti oli
aika karkeata ja märällä kelillä pelloilta tielle
kantautunut multa sekä muta ovat varmasti liukkaita sille, joka ei
moista mahdollisuutta huomioi.
Ajokulttuurissakaan ei ollut valittamista, ainoan kerran koko reissun
aikana minut meinattiin kilkata tieltä vasta Belgialaisella
moottoritiellä, jossa muuan varsin kypsään
ikään ehtinyt autoilijatar unohti vilkaista suoraan sivulleen
ennen kuin alkoi kääntää rattiaan vasemmalle.
Onneksi tuli hölvättyä äänitorven
sähköliitännät CRC:lla ennen
reissuunlähtöä.
Ajo jatkui epämääräisenä kiertelynä
paikasta toiseen ja pian olikin aika lähteä takaisin
tankkaamaan pyörä huomista ajoa varten sekä laittamaan
ruokaa hostellin keittiöön. Sapuska valmistui omatoimisesti
kello 15 eli tämä hostelli antoi liikkua sisällä
myös päivällä, aika usein varsinkin
pienemmistä väki hätyytetään
päiväsiivouksen ajaksi ulos.
Erehdyin käymään kerran pikaisesti paikallisessa Fish
& Chips-kuppilassa; olipa mielenkiintoista nähdä miten
monenlaisia ruokatarvikkeita voi upottaa taikina-astian kautta kiehuvan
kuumaan upporasvaan. Ruuassa (kanahampurilainen) maistui vain yksi asia
(paistorasva), niinpä yksi haukkaus riitti ja loppuannos lensi
suoraan roskiin. Vaikken ole itsekään mikään
neuvolan grammavaa'alla mitattavan kokoinen henkilö, niin tuo
pöperö oli ehdottomasti liikaa.
Paikallisesta marketista sen jälkeen ostettu valmis salaattiannos
kastikkeineen teki paljon paremmin kauppansa, vaikka sen kanssa piti
hetki miettiä mahdollisen jallan (katso vuosi 1985)
tarttumistodennäköisyyttä - toisaalta, jos se olisi
ollut iskeäkseen niin siihen olisi ollut erinomaisia
mahdollisuuksia jo edellisellä viikolla.
Rahoista sen verran että kauppakäynnin jälkeen
kädessäni oli kolme erilaista viiden punnan seteliä:
Bank of Scotland, -England ja -Ireland, kaikki kelpasivat yhtä
hyvin. Ehkä nuo eri automaateista saadut sileät vitoset olisi
voinut jättää matkamuistoiksikin tai ainakin kuvata ne
samassa nipussa. "Rajan" eteläpuolella valuutaksi vaihtui lyhyeksi
hetkeksi taas Euro.
Ylempänä valokuvassa näkyneessä lähipubissa
meni jonkin aikaa jalkapalloa ja tuskin nahoissaan kestäviä
ottelun katsojia katsellessa. Paikka, jossa vanhat ukot lauleskelivat
keskenään tiskillä ties mitä kappaleita ties
millä kielellä, vähääkään
välittämättä varsin aikaisesta kellonajasta saati
tarjoilijattaren useista suorista uhkauksista lopettaa tarjoilu siihen
paikkaan, jonka viimeistään olisi luullut purevan. Siitä
murteesta jäi varmaan 75-95 % "kopittamatta", harmi
sinänsä.
Muuan heistä kävi useampaan kertaan
kättelemässä ja läimäyttelemässä
olkapäähän yrittäen samalla tihrustaa t-paitani
rinnassa olevaa logoa ja Raja-MP-tekstiä. Käsivarsien
tatuoinneista päätellen mies saattoi olla vanha merimies,
joka tunnisti paidan logon oranssi-valkoisen väriyhdistelmän,
vaikkei luultavasti enää nähnyt juuri tuoppiaan
pidemmälle saati sisäistänyt
ympäripyöreistä vastauksistani mitään.
Pari tuttua saksalaista poliisisarjaa piti havaita illemmalla hostellin
televisiosta (pitkästä aikaa, samoin sanomalehtien luku oli
jäänyt pariin lehteen autolautoilla) ja sitten seurasi respan
kanssa puoliväkisin hoidettu yösijan vaihto huoneeseen # 2,
siellä pari päivää majoittuneen saksalaisen
polkupyöräilijän kaveriksi. Edellä mainittujen
releiden pauke kuului yläkerrasta vaimeasti sinne saakka, jonka
hänkin oli noteerannut jo ensimmäisenä iltanaan.
Ehkäpä he viimeinkin laitattavat ne kuntoon, jottei
seuraavien lähimajoittujien enää tarvitse kommentoida
selvää asiaa.
Alkuun
Päivä
13, Bushmills - Belfast - Dublin - Wexford (16.8.2007)
420 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Aamu valkeni sateisena, onneksi keli kuivui ennen Belfastia ja
loppumatka oli sujuvaa matkantekoa, vain muutama sadekuuro putosi
myöhemmin alas taivaalta.
Paljon oli tietöitä eri puolilla rannikkoa menossa, joten
sikäläinen tiestö kohenee vauhdilla. Kolari oli tukkinut
M2-moottoritien kaistamme joten sitä kiertäessä meni
hetki jonoissa ajellessa kapeilla sivuteillä, tosin
pyörällä siellä ei jonoissa tarvinnut
pitkään vanhentua. Jos moottoritie oli kaksikaistainen
molempiin suuntiin niin sen vieressä näkyi usein olevan
sellaista paikallistietä, jolla kaksi kohtaavaa rekkaa tuskin
ohitti toisiaan edes mateluvauhdilla (kapeus, puusto ja mutkat). Liian
tiukkaa ajosuunnitelmaa ei siksi kannattane tehdä ainakaan
pidemmällä matkalla.
Reitti: Bushmills - B17 - B62 - A26 - M2 - A26 - M22 - M2 - Belfast -
M1 - Lisburn - A1 - Nevry - M1 - M50 ohitustie (Dublin) - M11 - N11 -
Wexford.
Belfastissa on paikallisten mukaan jo vapautunut suuri
määrä ja edelleen vapautumassa lisää asuntoja
englantilaisten sotilaitten poistuessa maasta, ei sotilaiden vaan
tavallisten ihmisten jäljiltä. Jäljelle
jäävä sotilasosasto ei kuulema riitä siihen,
että toinen paikallisista kiistojen osapuolesta tuntisi oloaan
enää riittävän turvalliseksi entisillä
asuinalueillaan. Kuinkahan kauan siellä vielä on kaksiosainen
Irlanti tuollaisella kehityssuunnalla?
Belfastin läpiajo ja Dublinin kierto kehätietä
myöten kuuluivat myös ohjelmaan, kun viimeksimainitun
kehätielläkin oli noin kova ruuhka niin millaista se oliskaan
ollut itse kaupungissa. Kollega kertoi aiemmin että paikalliset
taksikuskit ajoivat sielläpäin "riittävän" kovaa
jota en viitsinyt lähteä tarkastamaan, pidän itse
reissussa enemmän moottoriteistä ja vastaavista jos
pitää kiirettä alkaa pitämään. Ja
nautiskellessa mieluummin kunnollisia mutkateitä, kiitos, ilman
ylimääräisiä laukkuja. Mutta kaikkea ei aina voi
saada.
Yhdellä pätkällä kerättiin vajaa euro
moottoritiemaksuakin mutta enpä maksanut sitäkään
koska kaikki eurokolikot olivat perälaukussa eikä
puomikopissa ollut tyttö halunnut käyttää
luottokorttiani vaan avasi mieluummin puomin ja viittasi jatkamaan
matkaa. Monissa vastaavissa paikoissa ei
moottoripyöräilijöiltä kerätty
minkäänlaisia tienkäyttömaksuja,
epäilemättä osittain juuri siitä syystä
että maksutapahtumaan menee (ajovarusteiden kanssa
pelehtimisineen) autoilijoihin verrattuna sen verran enemmän
aikaa, että se aiheuttaa helposti jonomuodostusta kiireisissä
maksupisteissä.
Wexfordin
hostelli (52 20.260
N, 6 27.798 W) (GE)
löytyi paikallisen Parkki-Paavon suosiollisella
avustuksella helposti kello 14.30. Kaveri noteerasi kunnolla vasta
sitten kun oli havainnut puhuvansa turistin kanssa, ilmeisesti
häntä olisi pitänyt puhutella heti alkuun jollain
tietyllä ammattinimikkeellä? Näytti tuo "Thank You, Sir"
kuitenkin kelpaavan keskustelun lopuksi.
Hostelliyö maksoi alle 25 €. Paikka oli kaikin puolin
asiallinen joskohta varsin omanlaisensa positiivisessa mielessä,
emäntä oli tullut Saksasta pari kuukautta aiemmin hoitamaan
hostellia ikään kuin omaan lukuunsa. Pahin kiireaika oli
kuulema ohi josta syystä sain oman kattohuoneen (jälleen
ilmeinen perhehuone) neljännestä, eli ullakkokerroksesta.
Pyörän parkkeeraus oli homman pahin rasti puuttuvan
parkkipaikan ja autotallin vuoksi, mutta siitäkin selvittiin ilman
koko kapeakäytäväisen talon läpiajoa
sisäpihalle, vaikka emäntä moista
puolileikillään ehdotti (se olisi tuskin onnistunut muilta
kuin Arto Nyqvistiltä takarenkaalla ajaen talon alakerran
käytävän jyrkkien mutkien vuoksi). Onneksi kadun
toisella puolella hostellia vastapäätä olevan firman
henkilö oli sen verran joviaali, että antoi hostellin
pitäjän lapulle raapustamasta pyynnöstä
pyöräni yöpyä liikkeensä edessä ilman
seinäkyltissä uhatun, 70 € arvoisen
pysäköintivirhelukon kiinnittämistä renkaaseen. Oma
kymmenmillinen lukitusketju lukkoineen oli näkyvästi
etupyörän ympärillä etujarrulevyyn ja ketjuun
kiinnitettyjä muita Abloy-lukkoja unohtamatta.
Alkuun
Päivä
14, Wexford - Rosslare - Fishguard - Stonehenge - Cheshunt (17.8.2007)
522 km.
Reitti AutoRoute-muodossa.
Aamu oli pilvinen mutta kuiva, ei edes tuullut pahemmin. Aamupala
valmistui jälleen omatoimisesti keittiössä
heti kuuden
jälkeen ja
sitten olikin aika siirtyä nopeasti ulos
kiinnittämään tavarat paikoilleen
sivulaukkuihin. Vielä avaimen palautus vastaanottoon ja
pyörä
työntäen alamäkeen kauempana tapahtuvaa
lämmityskäyttöä varten.
Matka jatkui
nopealla
lautalla Rosslaresta
(52 15.351 N, 6 20.144 W) (GE)
Fishguardiin
(52 00.565 N, 4 59.182 W) (GE)
kello 08.00 ja
maksoi 73 €
Stena Lynx
III -katamaraanissa
(sinänsä mielenkiintoinen hintaero; Irlantiin
mennessä oli
alla hidas mutta kalliimpi laiva ja paluumatkalla nopea mutta
halvempi
katamaraani).
Katamaraanissa oli toimiva
pyörän kiinnitystapa jolla estettiin
sivuseisontatuen pultin liikakuormitus sekä mahdollinen
pyörän keikahtaminen oikealle kyljelleen satulan
yli menevän toisen hihnan mahdollisesti
päästyä liikkumaan. Yksi liina
meni normaalisti
suoraan satulan yli ja toinen vasemmalle puolelle sivuseisontatuen
alapäähän
estämään sen kiinnityspultin
katkeaminen tai kiinnityslappujen repeäminen (kuvassa
näkyvä räikkä
kiristää sen):
Merellä oli sen verran aaltoja että nukutti hyvin sen
vajaan
parituntisen, mitä siihen ylitykseen taisi kulua. Kun valitsi
istumapaikkansa katamaraanin takaosan salista sopivasti ison
ilmastointiventtiilin alta, niin
horisontin näkymättömyyteen ja laivan
keinumiseen yhdistetty hengistysilman tunkkaisuus eli hetken
päästä iskevä huono olo ei
päässyt
vaivaamaan. Alus oli aika täynnä, ilmeisesti useampi
luokallinen koululaisia vaihtoi saarelta toiselle.
Reitti Englannissa:
Fishguard - A40 - A48 - M4 - (Cardiff) - M4 - M48 -
Beachley - Aust - M4 - A46 - Bath - A363 - Thowbridge - A350 - A36 -
A360 - Stonehenge - A303 - Andover - M3 - M25 pohjoiseen - A10
pohjoiseen - Cheshunt.
Alkuun
Fishguard - Stonehenge
väli oli normaalia,
loppupuolella moottoritievoittoista aika sujuvaa paikasta
toiseen
siirtymistä muuten, mutta
loppupäässä
pääsi
onneksi siirtymään moottoritieltä takaisin
kolmi- ja
nelinumeroisille
pikkuteille, ennen päivän
pääkohteen avautumista
silmien eteen.
Moottoritiellä oli vain pari isoa
siltaa (esimerkiksi
51 36.523 N, 2 38.224 W)
mielenkiintoa
kohottamassa, muutoin siellä ei ollut paljoakaan
katsottavaa saati kehuttavaa. Mitä nyt pari isoa ja kalliin
näköistä neljä- tai
kuusipyöräistä
matkailuautoa hinasi
hyvin lähellä perässään
vetokoukkuun
kiinnitettyä pikkuautoa eli "kauppakassia" jonkun
putkirakenteisen kolmiosysteemin
avulla.
Ajonopeudet moottoritien oikeanpuoleisella
kaistalla näyttivät gps:n mukaan
olevan usein
jossain 140 - 150 km/h yläpuolella.
VAROITUS: Tulipa mieleen
erään hyvin tutun
motoristin kokemukset
sikäläisellä moottoritiellä olevan,
yhtenäisellä valkoisella
viivalla erotetun viranomaiskaistan käytöstä
muuhun kuin esimerkiksi
jonkun vian takia pysähtymiseen. Mikäli
sikäläinen
motoristi käyttää sitä normaaliin
ajoon niin
hänen moottoripyöränsä
takavarikoidaan poliisien
toimesta välittömästi, mikäli
turisti tekee
tietämättömyyttään saman
virheen yhden
kerran
niin siitä voi selvitä vakavalla varoituksella.
Seuraavalla
kerralla pyörä lähtee alta.
Samaa nuivaa
suhtautumista tulisi vastaan yleisemminkin, ei siis
kannata
kokeilla
ainakaan
jonojen suurimittaisempaa ohitusta niiden kautta muillakaan
vastaan tulevilla moottoriteillä.
Tämä
kuva on otettu A350:n varrelta Westburyn läheltä:
Tuo hevosen kuva on ollut paikoillaan jo melkoisen
pitkään
(GE)
.
Kuuluisan
Stonehengen kivikehän
(GE)
vieressä olevan verkkoaidan ulkopuolella kului
hetkinen.
Kivikehä on halkaisijaltaan varsin pieni mutta itse kivet sen
verran suuria,
että niitä on aseteltu jonkin aikaa paikoilleen ennen
kuin
homma on saatu valmiiksi. Se ei ollut ollenkaan huono
käyntikohde
varsinkin
kun paikalla oli ihmisiä rakennelman mittakaavaa
havainnollistamassa (kuten alla olevassa kuvassa näkyy).
Kevätpäiväntasauksen
aikana sinne ilmeisesti pääsee sisälle
saakka seuraamaan
mistä välistä aurinko nousee, nyt
kivikehän ympärillä oli naru jota ei saanut
ylittää.
Alkuun
Alla
näkyvä kuva on otettu
länsipuolella olleen korkeamman kohdan
päälle
vieneeltä ajotieltä, maisema ei siis ole aivan
tasaista. Seuraavassa kuvassa kohde näkyy
vähän
lähempää.
Ympärillä laiduntavat lammaslaumat pitivät
osaltaan huolta siitä, että maisema pysyi sopivan
avoimena.
Matka jatkui
Irman nettivarauspalvelun avulla Lontoon
yläpuolelle A10- ja M25-risteyksen pohjoispuolelle,
vaihtoehtoisena reittinä olisi ollut Southampton ja
rannikoreitti
Calaisiin sekä seuraavana päivänä
edelleen Luxemburgiin päin. Kello 17:00
aikoihin Lontoon isolla kehätiellä M25:lla oli
melkoiset
jonot, jotka seisoivat
parhaimmillaan viiden kaistan leveydeltä.
Onnekseni
älysin siirtyä ajamaan paikallisten mallin
mukaan
äärimmäisenä oikealla olevan ja
sitä edellisen
jonon väliin
jäävään, reilun metrin
levyiseen "peili-"käytävään,
joka veti yllättävän
hyvin kiitos asiallisten autoilijoiden. Mutta varovainen piti olla
kahden sivulaukun kanssa ja antaa
takaa saavuttaneille motoristeille tai jonossa edellisiä
harvemmin paikkaa
vaihtaville autoilijoillekin hövelisti tilaa, heidän
parempi
paikalliskokemuksensa vaikutti jonon ajotyyliin ja -nopeuksiin
sielläkin.
Hostel YHA Lee Valley ****
(GE)
sijaitsi Cheshuntissa Windmill Lane:n
päässä, junaradan takana, hinta 46
£ / 2 yötä
(51 42.240 N, 0
01.346 W).
Neljän hengen dorm # 105, hyvä mutta turhan kuuma jonkun
ihmeellisen uuden maalämpösysteemin vuoksi, jonka
sisätermostaattia ei saanut säädettyä
yhtään alemmaksi (24,5 astetta (C) sisällä ja
ohjeen mukaisesti ikkunat avataan sisälämmön
alentamiseksi halutulle tasolle, jotta lämpötila-asetuksen
muutos ei vaikuta alueen muiden rakennusten vastaaviin
säätöihin).
Energia on vissiin ilmaista, niinpä kämppiä kannattaa
lämmittää turhaan ja ohjata liika lämpö
suoraan ulos?
Pyykit piti pistää koneeseen toisen kerran reissun aikana
(tarvittiin punnan kolikko sekä punnan arvoinen rahake
kuivausrumpua varten respasta) ja sitten syömään. Paitsi
että ruoka olikin jo loppunut hostellin ravintolasta eli
vastaanoton jääkaapista piti hankkia korvikeostoksena 2 x Old
Peculier -olutta hintaan 5 £ iltaruuaksi + sivulaukusta
kiinteämpää sapuskaa (norjalaista
näkkäriä, tanskalaista suolamakkaraa, hedelmiä ja
muuta vastaavaa) kyytipojaksi.
Respan seinällä oli lappu jossa pyydettiin vierailta
etteivät he toisi omia alkoholijuomia mukanaan, koska hostellin
anniskeluoikeus oli sellainen että se salli vain respan
myymät juomat. Epäilemättä, tarjolla olleiden
tuotteiden heille hyvät jälleenmyyntihinnat olivat vain
sattumaa. Useimmissa hostelleissa oli sallittua nauttia ruuan kanssa
viiniä ja muutama olut muulloinkin, mutta terävämpien
kanssa linja oli tiukempi, olihan siellä kaikenikäisiä
henkilöitä paikalla.
Yöllä pimeässä kämpässä liikkuessaan
on parempi pitää ilmansuunnat visusti mielessään,
jotta ei huomaa yllättäen olevansa vessan oven sijasta
huoneen ulko-oven väärällä puolella. Ilman avaimia,
sikeästi nukkuneiden kämppäkavereiden
heräämättä. Jos jollekin onnettomalle niin
kuitenkin sattuisi käymään, voisi tuolta kaarroksen
loppupään 24-h respasta tai turvamiehiltä
löytyä apu siihenkin pulmaan.. Kaverille kävi kerran
siten muiden talojen majoittujien kannustaessa monisanaisen
äänekkäästi mennen - tullen..
Iltakuva viimeiseltä mökiltä rautaritilöin
vahvistetun hiekkatien päästä kauimmaisena olevan respan
suuntaan, kuvassa ei näy mökit täyttäneitä
englantilaisia nuoria:
Alkuun
Päivä
15, Cheshunt - Duxford - Cheshunt (18.8.2007)
115 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Aamu oli pilvinen, sontikan jäätyä kämpillä
olleeseen sisälaukkuun alkoi sade onneksi rummuttaa maisemaa vasta
illalla hostellille jo palattuani.
Englantilaisella maaseudulla oli mukava ajella kun se kuitenkin on
hieman erilaista pinnanmuodoiltaan ja ulkonäöltään
verrattuna Irlannin tai Skotlannin vastaaviin alueisiin. Tuolla
reitillä (Cheshunt <=> Duxford, 111 km) silmään
pistivät erityisesti viljapellot, jotka suurimmillaan
levisivät melkein horisontin päästä
päähän eri puolilla katseen suunnassa.
Päivä kului helposti kello 10:00 - 18:00 välisen ajan Duxfordin ilmailumuseossa
(GE)
ja sen
lukuisissa hangaareissa
(52 05.791 N, 0 08.021 E).
Sisäänpääsy maksoi 27 €, joka sisälsi painetun opaskirjasen.
Jonkun verran oli tehty muutoksia sitten vuoden 1992 kun siellä
viimeksi kävin, muun muassa jenkit ovat
rakentaneet näyttelyrakennuksen lähelle maapuolen
kalustohallia ja lisää vanhoja lentokoneita oli saatu
entisöityä. "Tuoreen" näköistä maapuolen
kalustoa kenties
jostain Persianlahden maisemista, paluukuormassa tuonne kuskattua
näkyi olevan hallin ulkopuolella entisöintiään
odottamassa.
Saman hallin toisessa päässä oli aidattu alue missä muun muassa tukiporukka
'Duxfordin Ystävät'
(tms.) pääsi panssariajoneuvojen kyytiin,
lentokonepuolella heille avautui pääsy useisiin sellaisiin
lentokoneisiin joihin tavallisella vierailijalla ei ollut
pääsyä, eikä alueen pääovellakaan
tarvinnut turhaan jonotella muiden seassa. Hyvä systeemi, jos
sattuisi asumaan lähimaisemissa.
Tässä on vasemmanpuoleisen eli ensimmäisen hallin
sisältöä, mustalla väritetyt koneet roikkuivat
hallin katosta:
Esitteillä oli kaikenlaista muuta kuten
sylilasten
sota-ajan arkea.
Alkuun
Tällä kertaa piti poiketa myös uuden hallin
lähellä olevassa piharakennuksessa, jonne meni nippu
koaksiaalikaapeleita läheisen radiomaston nokassa
pyörineeltä yläbandien
[noin 11 - 30 MHz] logperiodiselta
[eräs varsin laajakaistainen antennityyppi] suunta-antennilta ja muutamilta alabandien dipoleilta
[yleensä halpa ja yksinkertainen alempien taajuusalueiden lanka-antenni].
Rakennuksessa oli näytteillä useita erilaisia vanhoja
radiolaitteita sekä takaosassa radioamatööriasema GB2IVM
(GE).
Paikalla malli-QSO:ja
[radioyhteyksiä] pitämässä ja vierailijoiden kysymyksiin vastaamassa ollut Max, G4WEZ kirjoitti QSL-kortin
[kuittaus yhteydestä] käynnin muistoksi.
Siellä
näkyi käyneen monia muitakin hameja
[radioamatööri]
sivutolkulla meitä kahta samaan
aikaan sinne sattunutta ulkopuolista aiemmin, pöydän
kulmalla
olleessa lokikirjassa oli kuittauksia
[nimi, kutsu, ..].
Samalla saimme
rautaisannoksen tietoa niille ikävuosille kun esimerkiksi
mastoon
kiipeäminen ei enää onnistu tai erilaisten
häiriöiden keskeltä alkaa viimein olla
vaikeata kopittaa
haluttuja hyötysignaaleja; internetissäkin voi
nykyään workkia
[pitää
yhteyksiä]
ikään kuin aidolla radiolla, tosin huomattavasti
paremmalla
audion laadulla. Ehkä ei kuitenkaan ihan vielä sille
asteelle.
Duxfordissa on varmasti käytetty todella huomattava rahasumma ja
valtava työpanos eri näyttelyjen valmisteluun sekä
erilaisten laitteiden entisöintiin; jos moinen historia kiinnostaa
niin tuotakaan aluetta ei kannata ohittaa pelkällä
olankohautuksella (esimerkiksi 8. - 9.9.2007 oli seuraava viikonloppu,
jolloin Duxfordin taivaalla lensi Red Arrow:n lisäksi monenlaista
vanhaa lentokalustoa, säävarauksella tottakai).
Nyt siitä sai vain kalpean aavistuksen kun yksi Spitfirelta
näyttänyt WW II -ajan hävittäjä rullaili
hetken nurmikentällä, nousi lyhyen lähtökiidon
jälkeen taivaalle ja hävisi moottori pauhaten horisonttiin
(joku vuosi sitten Lappeenrannan ilmailunäytöksessä
yhden potkurikoneen (P51, tms) tekemä ylilento kentän pintaa
hipoen, eli lähellä "täysillä" karjuvan yli
2000-heppaisen mäntämoottorin ääni nosti kylmien
väreiden myötä käsivarsien karvat pystyyn).
Myös
poikkeaminen kuuntelemassa kentän
johtokeskuksen toimintaa
(GE)
alueen jouduttua hyökkäyksen
uhan alle oli myös havainnollinen yksityiskohta lähimenneisyydestä (todellista tapahtumahetken
nauhoitettua äänimaailmaa autenttisessa
ympäristössä).
Kämpälle oli saapunut kolmanneksi englantilainen
vanhempi proffa opetusaineenaan luontoasiat ja vapaa-ajallaan
TaiJi sekä
karate. Erittäin
hyvää puhekieltä ja
täsmällisiä lauseita oli mukava kuunnella
pitkästä aikaa. Eipä aikaakaan kun
mies hävisi reiluksi tunniksi
treenaamaan. Polkupyöräilevä mieskin oli
saapunut aamuun
mennessä takaisin punkkaansa.
Sielläkin
käytettiin yhden
lakanan pussisysteemiä, jossa
pussimaiseksi ommeltu lakana muodostaa
tyynynpäällisen
lisäksi alus- ja
päällyslakanan. Yllättävän
monessa paikassa
oli silti tarjolla normaali, mutta enemmän
pestävää
"massaa" muodostava lakanavarustus, hyvä niin. Jossain
paikoissa
lakanat saa ja palautetaan vastaanotosta, jossain ne ovat valmiina
sängyssä eikä niitä pidä
sieltä itse
poistaa lähtiessään vaan
jättää se
siivoojan hommiksi.
Tälläkään reissulla ei
ollut minkäänlaisia
havaintoja patjojen tai muiden petivaatteiden
epähygieenisyydestä, esimerkiksi nuo hankalat
ötököt eli "
bed bugs" loistivat
poissaolollaan.
Makuupussien
käyttö on noissa yleensä ollut
kiellettyä,
epäilemättä muun muassa noiden
ötököiden
leviämisen estämiseksi.
Alkuun
Päivä
16, Cheshunt - Dover - Calais (19.8.2007)
180 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Oli aivan liian kuuma nukkua kunnolla joten
olisi kenties ollut viisaampaa ajaa jo eilen
lähemmäksi
Doveria. Lämmöstä johtuen heräsin
jo
ennen aamukuutta; ei muuta kuin pikaiset aamutoimet, vähin
äänin tavarat
kasaan, ajovarusteet päälle, kaikesta varomisesta
huolimatta
heränneiden huonekavereiden kättely
sekä
hyvän syksyn toivotukset.
Polkupyörämies
meni hieman
mietteliääksi kuultuaan tulevan
vuorokauden ajokilometreistä (aamulla Tukholmassa)..
Keli oli
tihkusateinen
joten
en vaivannut heitä
RP:n
lähtötodistajuudella (katso alempaa)
.
Tien päälle pääsin puolisen tuntia
heräämisen jälkeen
jättämällä hintaan kuuluneen
aamiaisen väliin.
Aamiainen katettiin tarjolle 07.30 mutta olin silloin jo
menossa vajaan sadan kilometrin
päässä rannikon
suuntaan. Turvamiehen
paikalla ollessa avainten palautus ja kulku ulko-ovesta sekä
alueen portista onnistuivat
ongelmitta. Liittymä J25 tien A10 ja
M25-moottoritien
risteyksessä oli remontissa, jonka
vuoksi ajo alkoi pitkähköllä
tulosuunnan kierroksella J24:n (A1(M)/M25) kautta.
Reitti
Englannissa: Cheshunt - A10 - M25 - M20 - (Brands Hatch
-moottoriradan ohitus) - A20 - Folkenstone - Dover.
Aurinkoa, sivutuulta, vesisadetta ja loppuvaiheessa sumuakin oli
tarjolla riittävästi, esimerkiksi Doverin kallioita
ei
näkynyt paksun sumun seasta juuri lainkaan. Suurin
osa
autoilijoista sentään käytti ajovalojaan
mutta sekaan sopi
niitäkin, joille ajovaloista ei ollut
mitään
käytännön hyötyä.
Sellaisten lähestyjien
seuraaminen märän visiirin läpi sumun
keskellä kostuneista peileistä oli
varsin mielenkiintoista hommaa.
Dover - Calais, hinta 60 puntaa, liput ostettu lipputoimistosta
(GE)
vaikka
ne olisi voinut hankkia lähempänä laivaa
olevista
kopeistakin
(GE).
Laivan lähtöaika oli klo 09.30.
Tiukalle meni, liikaa aikaa ei ollut edes sen
vertaa että
olisi ehtinyt ostaa paikallisesta
AA:n
toimistosta
Michelinin
uusimman
keskieuroopan
kartan
(51 07.508 N, 1 19.915 E),
joille olisi ollut käyttöä muutaman tunnin
päästä lähintä
bensa-asemaa hakiessa.
Pyöräporukka
ohjattiin muutamaksi minuutiksi ennen laivaan nousua laiturille omalle
kaistalleen, muistaakseni #
187
(GE).
Melkoisen iso kokonaisuus tuo Doverin satama-alue on, mutta
sen
sisällä liikkuminen sujui kunnollisten
ajoratamaalausten ja muiden kaistamerkintöjen avulla hyvin
näppärästi. Edellisestä
läpiajokerrasta olikin kulunut aikaa jo viisitoista vuotta.
Laiva oli kaikin
puolin
normaali. Jos maksoit euroilla niin
mahdollinen vaihtoraha tuli puntina.
Euro-kolikoillakin
pystyi
maksamaan, mutta vaihtokurssi olikin sitten ties
mitä.
Punta
-
Euro
-muunnos ei
onnistunut tavallisissa myyntipisteissä mutta laivan
Infossa se olisi
varmaan onnistunutkin.
Junavaihtoehto esimerkiksi Folkestonesta meren ali Calaisiin
ei ollut ainakaan tälle keikalle sopiva matkustustapa
muun
muassa hintansa ja aikataulunsa vuoksi. Joku reissussa vastaan
tulleista henkilöistä oli kokeillut
sitäkin
eikä pitänyt vaihtoehtoa mitenkään
poikkeuksellisena
muuten kuin vaivattomuudensa vuoksi - nousu Lontoosta junaan,
välillä hetki rajoitettua näköalaa
ja eipä
aikaakaan kun alla on manner-eurooppa.
Reitti mantereella: Calais - E15 - A16 - Dunkerque - E40 - E17 - E313 -
E34 - A67 - Eindhoven - 40 - Duissburg - Essen
- Dortmund - 43 - 1 - Bremen - 1 - Hampuri - 1 - 207 -
Puttgarden -
Rödby - E47 - E20 - Kastrup - Iso-Beltin silta -
Malmö - E6 -
Helsingbor - E4 - Tukholma.
Matka jatkui Calaisista
(50 57.953 N, 1 51.277
E) (GE)
eteenpäin enää pelkkänä
siirtoajona
ilman mitään muuta
päämäärää
kuin olla seuraavana aamuna Tukholmassa laivasatamassa siten,
että
hyvällä tuurilla olisi mahdollista ehtiä ja
saada
vaihdetuksi liput Suomeen aiemmin lähtevään
laivaan.
"Ellei onnistu
niin sitten ajo jatkuu yhtä
soittoa Grisslehamnin ja lautan kautta Ahvenanmaalle, jossa pidempi
lepotauko".
Oppitunti
#3:
Tankattuani Belgiassa aivan normaalisti alkoi tiskin
takana
aseman sisäpuolella oleva nainen huutelemaan jotain heti
aseman
ovesta astuttuani. Koska korvissani oli korvatulpat ei
hänen
sanoistaan
saanut riittävästi selvää, ennen
kuin muutaman
metrin
päässä maksujonossa - hän halusi
minun riisuvan
kypäräni heti ennen mitään muita
toimenpiteitä.
Kysyin tietysti ensimmäiseksi
että
mistäs nyt on kyse, "pyynnön" takana oli kuulema
"yleinen
turvallisuus".
Otettuani kypärämyssynkin pois ja todettuani ettei
tällaista olekaan ihan heti vaadittu
missään
(pankkeja lukuunottamatta), alkoi
nainen selittämään
että Belgian
eteläosissa ei pidä mennä huoltoasemallekaan
moottoripyöräilijän
kypärä
päässä (riippumatta siitä
että olit juuri
tankannut ja että kädessäsi on avoin
lompakko)..
Alkuun
Päivä
17, Malmö - Helsinborg - Tukholma - Turku (20.8.2007)
1750 km.
Iron
Butt eli Rautaperse-ajo:
Matkaa
pitäisi olla riittävästi Dunkerque-Tukholma
vaikka miten vääntelisi Route66-ohjelmalla
lyhintä mahdollista reittiä.
Calaisissa
oli mahdollista tehdä
päätös
kyseisen
ajon aloittamisesta (
SS1000
eli yli
tuhat mailia ajoa 24-tunnissa)
.
Aloitustodistajat 2
kpl, englantilainen
motoristipariskunta
löytyi, samoin
lopetustodistajat 2 kpl laivan
henkilökuntaa sen Infosta.
Molempiin
suuntiin meni sms-kiitosviesti ajosuorituksen
hyväksynnän
jälkeen.
Toteutunut Reitti
AutoRoute-muodossa. ViaMichelin.com
tarjosi 05/2022 sille tällaista [L] reittivaihtoehtoa
asetuksilla bensiini
"2€/litra"
ja "lyhin ajoreitti" erikseen
pakotettujen kulmapisteiden B-F
kautta.
Ajo
sinänsä on pala
kakkua hyvällä kelillä jos
valmistelut on tehty hyvin (kartat, reitit, varareitit, rytmitys, ..)
ja
lepoa on riittävästi alla. Vaikein ajoajankohta
ajolle lienee
syksyllä sateessa ja pilkkopimeän hetken jatkuessa
huomattavasti alkukesää pidempään,
siltä se
ainakin
tuntui Ruotsissa E4:lla joskus aamuyön
kuluessa.
Kommentti
6.9.2007: Ajo näkyy menneen hyväksytysti
läpi joten linkissä [L]
on siihen liittyvä oma dokumentti.
Työkaverilta vastaava testiajo hylättiin sen
vuoksi,
että he, kaksi motoristia vaimoineen, erehtyivät
syystä tai toisesta
käyttämään samaa
luottokorttia molempien
pyörien tankkauksiin eli kyseessä ei ilmeisesti
ollut pyöräkuntakohtainen
yksilösuoritus.
Kuten Irma
totesi Jos
hän
olisi ollut mukana omalla
pyörällään, niin hyvin
suurella todennäköisyydellä meille olisi
käynyt
täsmälleen samalla tavalla. Kenties.
Lisää
tietoa
aiheesta löytyy
osoitteesta
- https://www.ibafinland.fi/
Kello 07.30 viimeinen tankkaus Shellin huoltamolla
Ropstenissa, josta siirtyminen rivakasti SeaWindin
Check In:iin
(GE).
Vuorossa ollut henkilö totesi suomeksi ettei Seawind
kulje
tänään mutta hyvällä
onnella
viereiseen Silja-Europaan ehtii. Tilaa siellä kyllä
olisi mutta
ylimääräistä aikaa ei
ole yhtään
hukattavaksi. Ajoin viivytyksettä takaisin kadulle
ja eteenpäin muutaman sadan metrin verran.
Onneksi
Silja Linen Check In:ssa
(GE)
oli vuorossa erittäin
näppärä nuori nainen,
joka pisti hommaan vauhtia: viidessä minuutissa koko
lipunvaihtoruljanssi soittoineen, lastaajien radiokyselyihin
vastauksineen sekä tarvittuine välirahoineen oli
hoidettu ja
pääsin ajamaan
sisälle laivaan
(GE).
Se lähti samantien liikkeelle eli kyse oli tosiaan
minuuteista.
Erinomaista
palvelua!
Seawindin yhden hengen hytin hintaan piti lisätä 455
kruunua,
jolla sai hytin Silja Europan kymmenenneltä kannelta (#
10800).
Ajoreitin varrelta edellisenä
päivänä ostettu pieni
"jekku"-paukku kitusiin, suihkuun ja hampaatkin kunnolla puhtaiksi,
pari tuntia
unta, hetkeksi tolpilleen, lusikoimaan ravakka annos
kotimaista
perinneruokaa (lihapullat ja muusi) rinnan alle jossain laivan
ravintolassa (12 €,
ensimmäinen
isompi ateria sitten Irlannin laivan) ja sen
päälle lisää unta. Noin
tuntia ennen Turkuun
saapumista kävi hyttiemäntä valmistelemassa
sängyn
siihen kuntoon että rullatun petivaatekasan kulmalla
loikoillen
saattoi vielä hetken nauttia ikkunasta
sisään paistavan
auringon lämmöstä.
Turusta matka jatkui Hämeenlinnan ja Riihimäen
suuntaan Lohjalle (tankkaus),
kunnes Lahden yläpuolella
Matka-Keitaassa
piti toisen kerran tankata pyörää
ja itseäänkin.
Alkuun
Päivä
18, - Imatra (21.8.2007)
400 km.
Reitti
AutoRoute-muodossa.
Kotona 02.30. Matkalla oli parhaimmillaan enää + 10
astetta lämmintä,
joten henkilökohtainen hammaskalusto pyrki jo hieman
kolisemaan kotiovella.
Alkuun
Loppusanat
Kaksi
läpimärkää ja
kaksi lähes helteistä
ajopäivää, loput
siltä ja väliltä - ei ollenkaan paha rasti.
Oletusarvoisesti Brittein saarilla olisi pitänyt sataa
huomattavasti enemmän mikäli oli luottaminen muutamaa
viikkoa
aikaisemmin nähtyihin uutisfilmeihin ja siellä
aiemmin
kesällä käyneiden kertomuksiin.
Monta
sellaista paikkaa tuli ajettua läpi jonne ei perheen kanssa
olisi
tullut
lähdettyä aikataulu-, mielenkiinto-, kustannus- tai
muista
syistä.
Yksin ajaminen oli pitkästä aikaa alussa
hieman orpoa
mutta
parin päivän kuluessa tilanne normalisoitui. Kun on
liikkeellä aivan keskenänsä niin
Ex. Tempore
-tyyppinen
vaeltelu on erittäin mukavaa, vaikka voikin
välillä
kostautua erilaisina pikkuhankaluuksina kuten esimerkiksi
majoitusten
löytymisen muodossa.
Ajettujen kilometrin määrä noin 7100 km oli
aivan sopiva
yksin ajettavaksi mutta liikaa perheelle, ellei
sitten kyseessä olisi samanlainen tilanne kuin Calaisin
lautalla, jossa nelihenkinen englantilaisperhe oli liikkeellä
kukin
omalla moottoripyörällään.
Huonommalla
kelillä tuon pisimmän
rautaperseajopäivän
loppupätkän
ajaminen olisi vaatinut paljon enemmän ajoaikaa, nyt siihen
riitti
kaikkine pakollisine ja ylimääräisine
taukoineenkin noin 17,5 tuntia (Dunkerquesta
Tukholmaan). Loppumatkan
-ajo
onnistuisi
periaatteessa perheenkin kanssa, mutta olisiko
siinä mitään järkeä
vaikkapa lasten kannalta onkin
kokonaan toinen juttu. Tuskin ainakaan meille.
Automaattinen
ketjunrasvausjärjestelmä (
CLS-200u
v2 +
Scottoiler
Dual Head
Injector) jättivät reissun kuluessa
tällaiset jäljet
pyörän takaosaan eri pinnoille. Ei ollenkaan pahan
näköistä saati vaikeasti puhdistettavaa
jälkeä verrattuna aiemmin
käyttämiini spray-ketjuöljyihin ja
-vahoihin:
Kuten öljynlevitysputken
ja
takarattaan hankauskohdan kiillosta näkyy, on uloin
öljynlevitysputki
pudonnut
pois vasta viimeisten kilometrien aikana. Siitä ei kuitenkaan
ole
haittaa sillä
sisempi putki jatkaa edelleen öljyn
levittämistä
takarattaan
pinnan kautta ketjun sisemmälle puolelle ja ulomman putken
runko
pudottelee öljytippoja suoraan ketjun suuntaan(kin). Putki ei
saisi
hangata rattaaseen jolloin se pysyy hyvin paikoillaan. Malli on
uusiutunut eikä sellaisen hankkineen tuosta tarvinne
enää tuskailla.
Kielikylpynä tällainen reissu on erinomainen, matkan
varrella
ei kännykkää lukuunottamatta kuulunut
ainoatakaan
suomenkielistä sanaa muilta liikkujilta niin kauan kun
pysytteli yli sadan kilometrin etäisyydellä Tukholman
lounais-länsipuolella. Sanakirja
(Englanti-Suomi-Englanti)
oli mukana mutta sitä
ei tarvinnut kertaakaan avata, vaikka sanomalehteä lukiessaan
pari
kertaa lähellä olikin.
Huhtikuun lopulla leikattu olkapää kesti reissun
kuormitukset
ilman mitään sen kummempia sivuvaikutuksia tai
ongelmia.
Lappeenrannassa Etelä-Karjalan keskussairaalan
päiväkirurgiassa ortopedian
erikoislääkäri V-M
Pitkon tekemän tähystysleikkauksen jälki oli
todella
ensiluokkaista ja paraneminen Honkaharjun sairaalan fysioterapeutin
monipuolisen jumppaohjeistuksen jälkeen
riittävän
pitkällä reissuun lähtiessä.
Eipä
huonokuntoisella olkapäällä olisi uskaltanut
enää liikkeelle
lähteäkään,
pyörän kaaduttua olisin ollut pulassa
yksikseni vaikka
sivulaukkujen ansiosta pyörä ei täysin
kyljelleen
välttämättä olisi
päässytkään.
Ensi kesänä nosto ei liene enää
ongelma sopivan
tiiviin punttisalikauden jälkeen (eikä ollutkaan,
mikä
tuli testatuksi 2009 Islannissa).
Ihmiset olivat mukavia
joka puolella joskin syystä tai toisesta juuri
Skotlannissa
tunsi olevansa parhaiten kotonaan Suomen ulkopuolella. Ehkä
sikäläisten
määrä noin 5,1 miljoonaa,
ympäristö ja
paikallisten kohdalle sattunut
pääsääntöisesti
myönteinen
elämänasenne vaikuttavat, vaikea sanoa.
Yhteyttä kotiin oli hyvä pitää
yllä
päivittäisillä tekstiviesteillä,
muutamilla
soitoilla ja ajoittain vähän
sähköpostillakin, postikortteja unohtamatta.
Reissun jälkeen kaikki arvot olivat
Omron M7-verenpainemittarin
mukaan suorastaan erinomaisen hyvin kohdillaan. Oletan
että pyörän moottorillekin tuo oli varsin
avartava
kokemus eli koneessa olevan karstan määrän
luulisi
olevan aika minimissään tällä
hetkellä ;-)
Kommentit 13.
ja 14.9.2007: Suurin osa
luottokortti- ja muista laskuista on valitettavasti jo saapunut mutta
jotain pienempää saa
vielä odottaa. Loppusumma jäänee jonnekin
120 - 150
euron päiväkohtaisiin kustannuksiin, oletan.
Mahdollisia kommentteja voi
lähettää sähköpostitse
osoitteeseen
yhteydenotto
ät
oh5xb piste fi (05/2022-).
Parhaat maisemat löytyivät Norjasta B7-tien varrelta,
Skotlannista Orkneylta ja pohjoisen kautta
kiertävän turistitien sekä Isle of
Skyen
maisemista, Irlannista
Bushmillsin ympäristöstä sekä
maaseudulta läheltä Stonehengea. Norjasta
jäi sen verran hyvä kuva että sinnekin
täytyy mennä toistamiseen.
Imatralla 30.8.2007, Kari
Alkuun
Matkat-sivu