madewithNvu80x15clear.png
                                                                                                                                     
Pääset tänne ylös "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle. Versio 1.52. Viimeisimmät muutokset: 29.1.2025. Tarkastettu

Reissu pakettiautolla Irlantiin ja Skotlantiin.

Tavoitteena oli ajella Bobin ja Jaron kanssa Tanskasta Ranskaan, viedä Lauralle Farehamiin Englantiin tavaroita ja ajaa Irlantiin viikoksi Irman kanssa. Sekä nähdä Skotlannin ulkosaarista ainakin Harris&Lewis, Orkney ja Shetland.

Sisällysluettelo:

Sisällysluettelo:

Yleistä

Valitettavasti Bergen (Norja) - Lerwick (Shetlanti) tai Scrabster (Skotlanti) laivayhteyttä ei enää ollut käytettävissä kuten kesällä 2007 [L], alla näkyvä kartta olisi silloin muodostunut varsin erinäköiseksi. Samoin kävi Esbjerg, Tanska - Harwich, Englanti vuoteen 2014 saakka kulkeneen autolautan osalta.

Göteborg - Newcastle Upon Tyne -laivayhteys on sekin lopettanut mutta Amsterdam - Newcastle -välillä näkyy laivoja kulkevan ainakin kesällä 2022.
Kaikki kohdalle osuneet tiet olivat jotain rantoja sekä peltotilkkuja halkovista heinä- ja hiekkapintaisista edelleen öljysorapäällysteisten yksikaistaisiin, sekä leveämpiin asfaltoituihin maanteihin, huippuina monikaistaiset maksuttomat ja maksulliset moottoritiet.

Pehmeiden tai muuten haastavampien hiekkateiden määrä oli vähäinen, joten 99.8% ajoajasta olisi pärjännyt myös GSX-1250FA-kokoluokan ja maavaran omaavalla moottoripyörällä; katuenduroilla kaikkialla.

Auton alustan ruostesuojamassaan ilmestyi muutama jälki joistain kivistä ja asfaltin reunoista, mutta ei sen kummempaa.

Punaiset viivat kartalla ovat ajoreittejä maalla, yhteensä noin 11110 kilometriä Garmin Zumo 660:n mukaan, siniset matkoja veden päällä ja mustat nuolet osoittavat liikkeen yleistä suuntaa. Edestakaista saman reitin käyttöä on pyritty minimoimaan paitsi siellä, missä se on ollut pakollista tai muuten järkevää.

Tekstien keskelle lisätyt suorat linkit [L] viittaavat vain omille kotisivuillemme sijoittamiin kuviin, skannattuihin asiakirjoihin tai muihin .pdf- sekä tekstimuotoisiin tiedostoihin.

Linkkejä ulkoisiin tietolähteisiin on aika paljon, joiden huono puoli on niiden vanheneminen jossain aikataulussa. Vähän alempana näkyviä hotelli- ja muita majoituksia lukuunottamatta kaikki muut ulkopuoliset linkit on avattu [  ]-sulkujen väliin kopioitaviksi, jolloin lukijan on helppo kontrolloida mitä haluaa selaimensa avaavan.

Ajoreitti yleisesti Pohjakartan © Google

Liikenneympyröitä oli ajettavana monissa maissa joista ykkösenä olivat UK ja Irlanti. Harmi kun ei ollut käytössä automaattista ja helppoa tapaa laskea kuinka monta sataa erilaista sai tälläkin reissulla ajaa läpi. Osassa suuremmista oli useampi ajokaista jopa liikennevaloineen ja muoto jotain ympyrän, erittäin suuren nollan tai pyöreäkulmaisen suorakaiteen väliltä, pienimmissä pelkkä ympyrämaalaus tai piste muuten tasaisen risteyksen keskellä.

Työmatkaliikenteen vuoksi monet paikallisen liikenteen solmukohdat sekä suurten kaupunkien lähialueet sisäänajoteineen olivat aamulla ja illalla hyvinkin ruuhkaisia lomakauden tuodessa oman mausteensa.

Pisimmät jonot Englannissa ja Skotlannissa olivat vain jotain tunnin - parin luokkaa ja matkassa kymmeniä kilometrejä esimerkiksi jonkun suuremman kaupungin (Glasgow, Manchester, Liverpool, Birmingham) sisäänmeno- ja ulostuloreittien luona. Lontoo (M25) oli ehkä yksi pahimmista, joskin sielläkin liikenteen kokonaan pysähtyessä ensimmäisen ja toisen ajokaistan väliin "syntyi" riittävästi tilaa muun muassa moottoripyörien käyttöön.

'Väärältä puolelta' ajo ei sinänsä ollut enää kovin haastavaa paitsi joissain tiukemmissa kohtaamistilanteissa kapeilla teillä, toki tarkkana piti koko ajan olla. Kotimaiseen liikenteeseen tottuneet refleksit aina huomioiden. Erityisesti muotoilultaan normaalia haastavammissa Y- ja muissa vastaavissa risteyksissä + liittymissä, joissa ei voinut vilkaista oikeanpuoleisesta etuikkunasta jyrkästi takaoikealle mahdollisesta taka-sivukatveesta tulevaa ajoneuvoa. Jotka suuremmissa liikenneympyröissä tulivat usein vauhdilla.

Oikealle kyljelle sivuliukuoveen juuri ennen lähtöä asennutettu ikkuna pelasti ainakin parilta torvensoittosessiolta ja helpotti muutenkin ajamista poistaessaan yhden suuren katveen kohdaltaan, mutta peruutus- sekä sivukameroistakin huolimatta sille takakulmalle jäi vielä ainakin yksi pimeämpi sektori.

Katveen olemassaolon havaitsi suoralla monikaistaisella moottoritiellä kun mikään ikkuna, vasen-,  tausta- eikä pienellä pallopeilillä täydennetty oikeanpuoleinen sivupeili, saati katolla olevan sivukameran kuvakaan kertoneet liittymästä takaviistoon oikealle ujuttautuneesta mustasta pikkuautosta. Paitsi kyseisen auton äänitorvi, kiitos sen kuljettajalle aiheellisesta palautteesta.

Peruutuskamerasta sen auton kulman kyllä näki, valitettavasti pienessä monitorissa ei ole näytönjakomahdollisuutta samanaikaisten videokuvien seuraamiseen.

Hyvä tuuri kantoi kaikkien autolautta- ja lossireittien yli, missään niistä ei merenkäynti kasvanut häiritsevän suureksi. Moottoripyörällä liikkuessakin olisi selvinnyt vähäisellä pyörän kanteensitomistarpeella, tosin mistäpä sitä varsinkaan tuolla pidemmällä Kirkwall - Lerwick - Aberdeen -reitillä lähtösatamassa varmaksi tiesi.

Yhdellä ylityksellä auton takapyörän taakse ilmestyi laivayhtiön miehen toimesta kuminen kiila, vaikka ykkösvaihde ja käsijarru päällä olivatkin, muualla ei mitään.

Alkuun

Laivat, autolautat, lossit ja muut vastaavat

Reitin alkupään laivat oli varattu reilusti etukäteen paitsi ne pienimmät ja helpommin kierrettävät. Travemunde (tai Rostock) - Helsinki -reitin varaus olisi todennäköisesti pitänyt tehdä vähintään paria-kolmea kuukautta aiemmin, sillä itselleni ja autolle olisi pari-kolme viikkoa ennen liikkeellelähtöä vielä tilaa löytynyt mutta koirille ei.

# Päivämäärä Mistä - Minne Laivayhtiö Laiva Hinta
1 05.06.2019 Helsinki, Olympiaterminaali - Värtahamnen, Tukholma, Ruotsi Silja Line Silja Serenade 126 €
2 06.06.2019 Ruotsi, Göteborg, Stena Line Danmarksterminalen - Fredrikshavn, Tanska Stena Line Stena Danica 98 €
3 08.06.2019 Tanska, Agger-Thyborøn 14 €
4 09.06.2019 Saksa, Brunsbüttel-Brunsbüttelkoog (Kielin kanavan ylitys) 0 €
5 09.06.2019 Saksa, Glückstadt - Wischhafen (Elben ylitys) 10 €
6 13.06.2019 Ranska, Calais - Dover, Englanti. UK  *) P&O Ferries 193 €
7 16.06.2019 UK. Wales, Holyhead - Dublin, Irlanti Stena Line Stena Superfast X 335 €
8 22.06.2019 UK. Pohjois-Irlanti, Belfast - Cairnryan, Englanti (sisältyy riviin 7) Stena Line Stena Superfast VIII  --
9 23.06.2019 UK. Skotlanti, Gourock McInroy's Point - Dunoon Hunters Quay Western Ferries Sound of Seil 20 €
10 24.06.2019 UK. Skotlanti, Malaig - Armadal, Isle of Skye CalMac Ferries Ltd 14 €
11 25.06.2019 UK. Skotlanti, Isle of Skye, Uig - Tarbert, Isle of Harris CalMac Ferries Ltd 35 €
12 28.06.2019 UK. Skotlanti, Isle of Lewis, Stornoway - Ullapool CalMac Ferries Ltd M.V. Loch Seaforth 68 €
13 28.06.2019 UK. Skotlanti, Gill´s Bay -  St. Margaret's Hope, Isle of Orkney Pentland Ferries 59 €
14 29.06.2019 UK. Skotlanti, Orkney, Kirkwall -  Lerwick, Isle of Shetland Northlink Ferries M.V. Hrossey 398 €
15 02.07.2019 UK. Skotlanti, Shetland, pääsaari/Toft - Ulsta/Yell (14£ kertamaksu, rivit 15-18) 4 €
16 02.07.2019 UK. Skotlanti, Shetland, Yell/Gutcher - Belmont/Unst (maksukuitti kerättiin pois) 4 €
17 03.07.2019 UK. Skotlanti, Shetland, Unst/Belmont - Gutcher/Yell 4 €
18 03.07.2019 UK. Skotlanti, Shetland, Yell/Ulsta - Toft/pääsaari 4 €
19 04.07.2019 UK. Skotlanti, Shetland, Lerwick - Aberdeen, Skotlanti (sisältyy riviin 14) Northlink Ferries M.V. Hrossey  --
20 08.07.2019 UK. Englanti, Harwich - Hook of Holland, Alankomaat Stena Line Stena Hollandica 187 €
21 10.07.2019 Ruotsi, Slagsta - Ekerö 7 €
22 11.07.2019 Ruotsi, Kapellskär - Naantali, Suomi Finnlines M/S Finnswan 150 €

*) Flexi-lipun muutoksen yhteydessä Calaisin satamassa varmistettiin ensimmäiseksi koirien Echinokokki/Tapeworm-rokotteiden olevan asianmukaisesti voimassa. Lisäksi koirien passit tarkastettiin, sirut luetutettiin tarkastuskopin edessä ja kaikki numerot verrattiin sekä merkittiin erilliseen paperiin [L] lähtötarkastuksessa ennen laivaan pääsyä.

Aikamoinen ero ainakin Suomen käytäntöihin nähden, esimerkiksi kesällä 2017 Helsingissä ja äskettäin (2019) Naantalissa ei ketään ainakaan virallisesti näyttänyt kiinnostavan olivatko maahan tuodut koirat saaneet Echinokokki-rokotteensa viimeistään vuorokautta ennen paluuta Suomeen vai eivät.

Norja on tiettävästi EU-alueen kolmas, vielä Echinokokki-vapaa maa, mutta heikäläisestä tarkastusmentaliteetista ei vielä ole omakohtaista kokemusta.

Alle 190 cm korkea auto olisi joskus selvinnyt vähän pienemmillä lauttamaksuilla, mutta kahden kattotelineen alla roikkuvan aurinkopaneelin kehikon kiinnityspulttien yläpäät nostivat maksimikorkeuden juuri sopivasti sen yläpuolelle. Toisaalta auton katolla alemmassa kuvassa näkyvät antennit olisi silloin pitänyt irrottaa jalustoistaan ennen laivamatkojen alkua, nyt riitti taaemman eli korkeamman piiskan taittaminen katon päälle sen alaosan jousitetusta taitoskohdasta.

Alkuun

Flexi-liput vähän korkeammista hinnoistaan huolimatta puolustivat paikkaansa lähdön mahdollisen viivästymisen vuoksi, tullen päivämäärä- tai vuoromuutoksin myös hyödynnetyksi Calais - Dover, Holyhead - Dublin ja Belfast - Cairnryan -reiteillä.

Yhdeltä lautalta myöhästyminen ei välttämättä aiheuttaisi samaa seuraaville, sillä etenkin Skotlannin pienten saarilauttojen suuri täyttöaste olisi voinut aiheuttaa niistä myöhästyneelle pitkiä viiveitä ennen seuraavalle lauttapaikalle tai estää saarelle pääsyn kokonaan käytettävissä olleen aikaikkunan kuluessa. Esimerkiksi Uig - Tarbert -matkalla edelliselle lautalle ei muuan moottoripyöräilijä sopinut isolla matkaendurollaan, jotka yleensä mahtuvat melkein mihin rakoseen tai soppeen vaan. Ja kiihkein lomakausihan oli vasta edessä.

Klim Strand Camping, Tanska. Kuskin ikkunassa näkyy korvausilmasäleikön ensimmäinen proto.

Tyypillinen leirintäaluekuva, tuossa Klim Strand Camping ja aamukaffin keitto

Alkuun

Muita maksuja

VW Caddy ja kyytiläiset ensimmäisen automajoitusyön jälkeen.

Klim Strand Camping ja leiri sivulta

Suuria tavaroita oli yön yli auton etuosassa ja yksin ajettaessa kyyditettävän puolen jalkatilakin täynnä painavimpia tarvikkeita. Dometic CDF 11-jääkaappi oli kiinnitettynä etupenkin turvavöihin yläosassaan olevan turvavyöuran kautta Dubliniin saakka.

Sivuovesta pilkottaa etuikkunan sisäpinnalle imukupeilla kiinnitettävän lämpö- ja pimennyspeitteen reuna sekä kaikenlaista pikkutavaraa täynnä ollut, tarvittaessa muovipussilla vuorattu matkavessanpytty. Tavarat hakivat vielä käytön kannalta järkevimpiä ja mahdollisen kolarin kannalta turvallisimpia paikkojaan.

Alkuun

Majoitukset

Alla näkyvässä taulukossa olevat, majoituspaikkoihin suoraan ohjaavat linkit toimivat 06/ 2022. Näet linkin sisällön viemällä kursorin linkin päälle ja katsomalla ruudun alareunasta minne se viittaa.

Summat on pyöristetty ylöspäin, autolautoissa hinnat sisältyvät matkan hintaan joskin joillakin väleillä se on voitu helposti erotella näkyviin.

Yö # Ajankohta Laatu Nimi Linkki Paikka Hinta
1.  05.06.2019 hytti Suomesta Ruotsiin (kokonaishinta näkyy edellisestä taulukosta)  [L] Autolautta Helsinki - Tukholma  --
2.  06.06.2019 1hh Hotel Jutlandia [L] Fredrikshavn, Tanska 96 €
3.  07.06.2019 auto Klim Strand Camping [L] Thorupstrand, Tanska 21 €
4.  08.06.2019 auto Stjerne Camping [L] Vejers, Tanska 21 €
5.  09.06.2019 auto Camping Seelust [L] Cuxhaven, Saksa 20 €
6.  10.06.2019 auto Reisemobilhafen Detern [L] Detern, Saksa 8 €
7.  11.06.2019 2hh Cottage Hôtel [L] Calais, Ranska 64 €
8.  12.06.2019 2hh Cottage Hôtel [L] Calais, Ranska 64 €
9.  13.06.2019 2hh Carrington House Hotel [L] Bournemouth, Englanti 50 €
10. 14.06.2019 1hh Carrington House Hotel [L] Bournemouth, Englanti 54 €
11. 15.06.2019 auto Petruth Paddocks [L] Cheddar, Englanti 22 €
12. 16.06.2019 auto Lentokenttä, ulkokehän kiertotie  --- Dublin, Irlanti 0 €
13. 17.06.2019 2hh Travelodge Galway City [L] Galway, Irlanti 98 €
14. 18.06.2019 2hh Travelodge Limerick Ennis Road [L] Limerick, Irlanti 80 €
15. 19.06.2019 2hh B&B Douglasha House [L] Fossa, Irlanti 50 €
16. 20.06.2019 2hh Travelodge Waterford [L] Waterford, Irlanti 100 €
17. 21.06.2019 2hh Travelodge Waterford [L] Waterford, Irlanti 100 €
18. 22.06.2019 auto Strathavon Caravan Park [L] Girvan, Skotlanti 17 €
19. 23.06.2019 auto Glen Nevis Caravan & Camping Park [L] Fort William, Skotlanti 14 €
20. 24.06.2019 auto hostelli The Cowshed Boutique Bunkhouse [L] Uig, Isle of Skye, Skotlanti 24 €
21. 25.06.2019 auto Laxdale Holiday Park [L] Stornoway, Lewis Isl, Skotlanti 16 €
22. 26.06.2019 auto Laxdale Holiday Park [L] Stornoway, Lewis Isl, Skotlanti 16 €
23. 27.06.2019 auto Laxdale Holiday Park [L] Stornoway, Lewis Isl, Skotlanti 16 €
24. 28.06.2019 auto Orkney Caravan Park at The Pickaquoy Centre [L] Kirkwall, Orkney, Skotlanti 11 €
25. 29.06.2019 pod Orkneylta Shetlannille  --- Autolautta Kirkwall - Lerwick 18 €
26. 30.06.2019 auto Levenwick Campsite [L] Levenwick, Shetland, pääsaari, Skotlanti 18 €
27. 01.07.2019 auto Levenwick Campsite [L] Levenwick, Shetland, pääsaari, Skotlanti 18 €
28. 02.07.2019 auto Gardiesfauld Youth Hostel [L] Uyeasound, Shetland, Unst, Skotlanti 9 €
29. 03.07.2019 auto Levenwick Campsite [L] Levenwick, Shetland, pääsaari, Skotlanti 18 €
30. 04.07.2019 pod Shetlannilta Skotlannin pääsaarelle  --- Autolautta Lerwick - Aberdeen 18 €
31. 05.07.2019 1hh hotelli Sneyd Arms [L] Stoke-on-Trent, Englanti 34 €
32. 06.07.2019 koti Laura ja Alex  --- Fareham, Englanti 0 €
33. 07.07.2019 auto Strangers Public House & Strangers Caravan and Camping Park [L] Manningtree, Bradfield, Englanti 11 €
34. 08.07.2019 auto levähdysalue Rastplatz Langwege Ost  --- Inklage, Saksa 0 €
35. 09.07.2019 auto Göranssons Camping & Entreprenad HB [L] Trelleborg, Ruotsi 28 €
36. 10.07.2019 1hh First Hotel Brommaplan [L] Bromma, Ruotsi 66 €
37. 11.07.2019 hytti Ruotsista Suomeen [L] Autolautta Kapellskär- Naantali  --

Yöpymiset Helsingistä Naantaliin: auto 20 kpl, B&B- ja hotellihuoneet 12 kpl, laivat 4 kpl, Laura&Alex 1 kpl.

Northlink Ferriesin käyttämä makuutuoli (sleeping pod) toimi kelvollisesti ainakin tällaiselle keskimittaiselle matkustajalle, lisäksi hintaan 18£/suunta kuuluvista oheisvälineistä sekä palveluista pitää antaa lisäplussaa laivayhtiölle. Pidemmälle tila riittää kuulemma vähän heikommin yhden parimetrisen matkustajan aamuisen kommentin mukaan.

Toki 'podin' hinnan säästämällä voisi ostaa vaikka viisi Famous Grouse-timppiä baarista, mennä elokuvahuoneeseen ja elokuvien loputtua pistää maate pehmeälle matolle yleisiä tiloja hieman paremmin ääniltä vaimennetussa katsomossa. Ilmapatjoja ja makuupusseja käytettiin yleisesti julkisten tilojen lattioilla. Ja laivan respa/info myy suihkurahakkeita yhden sellaisen riittäessä hyvin noin viiden minuutin suihkuun.
Alkuun

1. Imatralta Tukholmaan päin

5.6.2019 keskiviikko

Herätys kuudelta ja auton pakkaus jatkui kiivaana. Kello 08:00 haettiin koirille Echinokokki-tablettilääkitykset passimerkintöineen ja kello 09:30 kuskin ikkunaan yöaikaiseen käyttöön tehty korvausilmaventtiilin prototyyppi.

Polykarbonaattilevyyn myöhemmin poratuilla rei'illä, ulkopuolelle kiinnitettävillä, veden sisäänvalumista ja niiden kautta ovien sisäpuolisten lukkokahvojen ronkkimista hankaloittavilla ritilöillä sekä hyttysverkoilla parannettiin raittiin tuloilman sisäänpääsyä autoon. Poistoilmapuhallin on auton takaosan katossa.

Protossa käytetty -levy ei hevillä halkeile, kestää hyvin UV-säteilyä ja koviakin iskuja ollen materiaalina myös käsityökaluilla helposti muokattavaa, sitkeää sekä joustavaa, huomattavasti parempaa kuin helposti halkeileva plexi tai monet muut vastaavat materiaalit. Levyn alareunan ja ikkunan yläreunan välisen sauman tiivistää alumiininen, levyn alareunaan liimattu H-profiilin pätkä.

Ajoreitti: Imatra - Kouvola - Helsinki - Olympiasatama - autolautta - merelle kohti Tukholmaa.

Kello 11:30 oli viimein aika lähteä tien päälle, tosin Korvenkylästä oli palattava takaisin hakemaan yksi Lauralle menevä laukku mukaan.

Kotiin jäi aikamoinen sekasotku muutaman tarpeellisen tarvikkeen lisäksi: kuten hyvät nauhakengät, sisälämpöeristeen kiinnittämiseen tarvitut sprayliimat, Garmin Fenix 3 -rannekellon USB-latausjohto, ylimääräiset pussilakanat ja tyynyliinat, Trangian tenttu, sähköisten liitosten puhdistusspray ynnä muuta pientä.

Kellosta oli niin ollen pudotettava pois kaikki muut toiminteet paitsi ajan näyttö, jolloin sen vajaaksi jääneen akun varaus riitti joten kuten seuraavat kymmenen päivää eli melkein Dubliniin saakka.

Viimeisellä lähtöä edeltävällä viikolla oli liikaa muuta tehtävää mutta mitäpä siitä, tärkeimmät osaset olivat mukana. Irma toi tarvittuja pientarvikkeita mukanaan lentäessään Imatranajo 2019-viikonloppua seuranneena maanantaina Dubliniin.

Kuutostiellä Helsingin suuntaan ajaessamme lämpöä oli koko matkan vähintään +27°C. Pukarossa pidettiin lyhyt jaloittelu- ja huojennustauko sekä toinen samanlainen sataman viereisessä puistossa.

Olympiaterminaalista päästiin merelle noin kello 17:00. Meillä oli A-hytti # 11806 ulkoikkunalla. Siellä oli paljon muitakin koiria lähihyteissä, joten Jarolla riitti ensialkuun hienoisia orientoitumishaasteita ympäröivään äänimaailmaan Bobin vetäessä (vielä) rennompaa linjaa.

Jaro päivystää ikkunapöydällä.

Hyvin näkee ulos eikä ihan hirveästi edes pelota Autolautalla Ruotsiin

Alkuun

2. Tukholmasta Fredrikshavniin (Tanska)

6.6.2019 torstai

Yöllinen käynti ulkokannen koiravessassa oli tehtävä, onneksi kummallakaan niistä ei enää ole ennakkoluuloja kyseisiä kohtaan. Kahdesta uroskoirasta on sekin hyöty että ne pyrkivät merkkaamaan samaa paikkaa peittääkseen kollegan hajut omillaan, niinpä muutama peräkkäinen paikanvaihto tolpalla kävi nopeasti ja rakkojen tyhjennysprosenttikin nousi siten vähän korkeammaksi.

Ruotsin saaristo näytti auringonpaisteisena jälleen oikein hienolta (koskapa ei) aamun enteillessä kuumaa ajopäivää, tuossa oltiin jo Rindössa tien #274 kohdalla menossa kohti Tukholmaa. Tuolla suunnalla on mukavaa ajomaastoa mikäli on tarvetta tuhlata hieman aikaa, eikä Tukholman keskustassa pyöriminen enää kiinnosta. Etenkin hyödynnettäessä paluusuunnassa Kapellskäristä Suomeen lähteviä autolauttoja.

Tukholma lähestyy

Ajoreitti: Tukholma - E4 - Jonköping - 40 - Göteborg - E45 - autolautta - Fredrikshavn.

Satamasta pääsi ulos helposti semminkin kun Värtanin päässä Norra Länkenin tienoilla oli kulkureitti siirtynyt tunneleihin; enää ei tarvinnut ajella kaupungin normaalin katuverkoston läpi vähintään Cedersdalsgatanille saakka. Parissa kohdassa mainittiin tiemaksusta, saas nähdä paljonko lysti maksoi tällä kerralla. Ehkä vastaavia tunneleita nähdään joskus myös Helsingissä, tosin en itse taida olla sitä riemua enää näkemässä..

Caddyn sisätilojen jäähdytys toimi noin +30 °C lämpötiloissakin vielä hyvin, joskin valjaidensa kautta lattian kuormansidontalenkkeihin kiinnitetyillä mopseilla saattoi ajoittain olla toisenlainenkin mielipide huolimatta allaan olleen erillisen lattian ääni- ja lämpöeristyksestä. Suoraan mustalle turkille tummennettujen taka- ja sivuikkunoiden läpi tunkeva auringon paahde lämmitti ilmeisen nopeasti.

Jatkossa vapaa-aika.comin myymästä seitsenkerroksisesta Termofolio-peitteestä takaosan ikkunoiden mittojen mukaan tehtyjen imukuppikiinnitteisten lämpösuojaverhojen avulla säteilylämpökuorma ainakin vähenee.

Valitettavasti reissun jälkeen käytin yhtenä kylmänä aamuna takalasinlämmitintä jättäen suojan paikoilleen, jolloin yksi sen pinnalla ollut, keskelle lämmityslankaa sattunut imukuppi nosti lämmenneen suojafilmin irti lasin pinnasta muodostaen kupin kohdalle ilmakuplan. Joka ei painu kokoon ainakaan ilman hiustenkuivaajaa, vast. Talveksi siitä tehty väliseinäkangas ohjaamon ja tavaratilan väliin todennäköisesti nopeuttaa etuosan lämpenemistäkin.

E4:lla on useimmiten joutuisa ajaa eikä nelikymppinen Jonköpingistä Göteborgiin päin ole sekään huono, joskin hieman hitaampi muun muassa usein toistuneen vetoketjuilmiön vuoksi (kaksikaistaisella ohituskohdalla yksi tai useampi ohitettavakin alussa kiihdyttää ja lopussa jarruttaa). Siellä on käytettävissä yksi tai kaksi kaistaa lähes koko matkalla ohituskaistan vaihdellessa ajosuunnalta toiselle noin puolentoista - kolmen kilometrin välein.

Eri suuntiin menevät kaistat on erotettu niin sanotuilla vaijerikaiteilla, joista näkyi parissa paikassa olleen jonkinlaista hyötyä toivottavasti autojen pitämisessä omalla puolellaan. Moottoripyöräilijälle ne voivat olla kertaluokkaa fataalempia varsinkin osumanottovaiheessa. Kuten nuo Imatralta etelään suuntautuvan nelikaistatien välikaiteet alapäästään suojaamattomine U-profiiliterästolppineen.

Tankkaus 626,8 km edellisestä/47,16 litraa eli 7,53 l/100 km.

Göteborgin läpiajo onnistui helpohkosti useista keskustan katutöistä ja niihin liittyvistä Zumo 660:n kakisteluista huolimatta, joiden jälkeen jatkettiin lähtösataman varjoihin. Vielä kolme varttia ruokailuineen ja +30°C hikilenkkeineen, kunnes oli aika ajaa sisäänkirjautumisjonon jatkoksi. Tuo E45:n jatkeella oleva satama on helppo läpäistävä vaikka ensikertalaisellekin.
Alkuun

Laivamatka Fredrikshavniin tehtiin kuvan kennelissä, tuossa tapauksessa kannen tarkoitukseen osoitetulla osalla muiden matkustajien joukossa. Matkan kesto oli rapiat neljä tuntia eikä koirien kanssa ollut ulkokansille lupa mennä, sikäli kun ymmärsin oikein sikäläisittäin kuulutetut ohjeet. Mahdollisen koiravessan olemassaolosta saati sijainnista ei ole havaintoa.

Kaikilla kuvassa näkyvillä oli ainakin yksi koira mukanaan. B&J.

Kennel Fredrikshavniin vievässä laivassa Autolautalla Tanskaan

Irma tutki samaan aikaan nettiä ja varasi meille hotellin Fredrikshavnista, Tanskasta.

'Hotelli Jutlandia' Fredrikshavnissa oli hyvä, meillä huoneesta #526 josta oli tällaiset yönäkymät takapihan ja ydinkeskustan sekä kävelykadun suuntaan. Tiettyä Hansa-kaupunkimaisuutta on havaittavissa varsinkin hieman keskemmällä kaupunkia, kuvassa vasemmalta oikealle suuntautuvan kävelykadun tienoilla, vaikka sellaisesta kaupungista ei ollutkaan kyse. Satama on kuvaajan selän takana.

Kuuma päivä jatkui tihkusateisena iltana.

Yönäkymä hotelli Jutlandin huoneesta ulospäin

Alkuun

3. Skagenin kautta Klim Strandille (Tanska)

7.6.2019 perjantai

Aamupala oli hyvä ja aika hyvänhintainenkin (noin 130 DKK eli 17 €), tosin ruokailun yhteydessä sai nauttia kuudennen kerroksen näköaloista satamaan päin.

Tanska_Fredrikshaven-satama

Ajoreitti: Fredrikshavn - tie # 40 - Skagen - Hirtshals - tie # 55 - Lokken - Thorupstrand - Klim Strand Camping.

Normandian maihinnousualueita lukuunottamatta aiemmin ohitettu, mutta tämän reissun Atlantin Valli-painotteinen sotahistoriaosuus alkoi Skagenissa. Monet web-sivustot toimivat tiedonlähteinä myös Tanskan alueella. Facebookistakin löytynee jotain paikallista kieltä paremmin taitavalle.

Noiden ja vastaavien tietolähteiden ollessa helposti halukkaiden käytettävissä on kuhunkin kohteeseen liittyvää omaa teknispainotteista mitä, missä, milloin ja miksi -tyyppistä pohdiskelua sekä ääneenajattelua minimoitu.
Ensin ajettiin Tanskan pohjoisimmalle niemelle, Skagenin ja Grenen alueille.

Punainen = majoitus, sininen = tutustumispaikka tai -alue, musta = liikkeen suunta.

Ensimmäisen ajopäivän kohteet Tanskassa Pohjakartan © Google

Väkeä oli jonkin verran rannalla ja läheisellä parkkialueella [L] kauppoineen, bunkkeri- (Skagen Bunkermuseum) ja rannikkomuseota (Grenen Kunstmuseum) unohtamatta. Niemen kauimmaisin kärki häämöttää kuvan horisontissa oikealla.

Tanskan pohjoisimman pisteen viereistä bunkkerialuetta

Oikealla näkyvien aallonvaimentimien vieressä vellova merivesi erilaisine hajuineen näytti kiinnostavan koiria erityisen paljon. Vaihtelua siis niillekin.

Melkoisen tiheästi on betonirakennelmia aikoinaan tuonnekin rakennettu. Hiekan korkeus on paikoitellen muuttunut melkoisesti niistä ajoista, viereistä maastoa ja bunkkerin paljastuneita alaosia toisiinsa verrattaessa. Ja parin sadan metrin säteellä näkyi aika monta hiekan melkein kokonaan peittämää vastaavaa.

Paluumatkalla ajettiin nopea mutka Tanskan maantieteellisesti pohjoisimpaan paikkaan, sijainti lähellä olevan Battervej-Nordstrandsvej pohjoispäiden risteyksen alueella. Hiekkaa riittää dyyneiksi sielläkin, onneksi niiden pintaan pureutunut viherkasvusto hidastaa irtohiekan vaellusta paikasta toiseen.
Alkuun

Pätkä moottoritietä mahtui väliin mutta yleensä alla oli hyvinkin kapeita pikkuteitä, lopussa muun muassa Kollerup Strandvej ja Havvejen.

Myöhemmin eteen avautui Thorupstrandin kalasatama rannalle vedettyine kalastusaluksineen, suoramyyntiä laidan yli paikalle kokoontuneille sekä tuoretta merenelävää lounaaksi viereisestä kalamyymälästä kuvasta hieman oikealle. Paikallisen rannikko- tai merivartioston (?) punainen toimitila näkyy taustalla.

Takuulla tuoretta kalaa suoraan aluksen reelingin yli

100 DKK (13,40€) oli päivän hinta kala-annoksesta vesineen, pienehkö annos mutta laatu kohdallaan. Lähdevesi oli tuolla pakattu noin [L].

Yöksi palattiin vuodelta 2001 tutulle leirintäalueelle [L] nimeltään 'Klim Strand Camping'.
Pienehköjä muutoksia aiempaan on näkyvissä.

Leirintäalueen vanha päärakennus Jaro&Bobi

Leirissä ennen yön laskeutumista tehtävänä oli tuuletusilmareikien poraus, rosteristen suojaritilöiden sekä tiheän hyttysverkon asennus kuskin oven ikkunan yläreunan ja karmin väliseen rakoon yöksi asennettavaan polykarbonaattilevyyn, sekä yleistä tavaroiden inventointia ja järjestelyä vähän järkevimmille sijoituspaikoilleen. Kyllä, kyseisestä syystä mukana oli myös akkuporakone tarvikkeineen kuljetustilaa viemässä ja auton painoa sekä kulutusta lisäämässä.

Alueen koirapuistossakin käytiin pyörähtämässä, vaikka Bobi jäykistelee takaosaansa hitaassa kävelyvauhdissa. Se ei eläinlääkärissä käynnin perusteella vaikuttanut matkalle mukaan lähtöön. Jonkin perhekoiran kanssa kotonaan elävä pikkupoika naapuriautosta kävi niitä silittelemässä useaan otteeseen, muistaen aina tervehtiä niitä tullessaan vastaan jossain päin aluetta.

Viimein päästiin kokeilemaan myös auton majoitusominaisuuksia. Sänky, 110 mm paksu Dream Zone-patja, muistivaahtotyyny, petivaatteet ja makuupussi oli tuttuja kamppeita, samoin koirille allaan olleet paksut patjat.

Uusinta oli lähiympäristöstä autoon kantautuva äänimaailma, katossa olevan poistopuhaltimen ääni eri kierrosnopeuksilla ja sivutuulilla, sateen ropinan voimakkuus auton katolla sekä korvausilman riittävyys juuri tehdyn räppänän reikien läpi. Sekä takatilan valoaukkojen kunnollinen pimentäminen käytettäessä auton etusivuikkunoihin suunniteltuja lämpöverhoja; mitä enemmän valoa karkaa aamutuimaan sisälle, sitä aikaisemmin koirat alkavat vaatia aamulenkkiä ja aamiaista. Yöt olivat valitettavan valoisia tuollakin.
Koiria varten kasattuun matkavarustukseen kuului muun muassa seuraavia tarvikkeita [L].

Alkuun

4. Tanskan länsirantaa alas Vejersiin

8.6.2019 lauantai

Hyvin siellä rauhallisen teltta- ja matkailuvaunu- sekä -automajoitusalueen takakulmalla nukutti, katossa olevaa tuuletuspuhallintakaan ei muutamaa enää yötä myöhemmin häiritsevänä äänilähteenä havainnut.

Sisätilojen kosteusprosentti pyrki hieman nousemaan aamuun mentäessä kolmen hengittäjän kuormalla, neljännellä todennäköisesti tarvittaisiin lisää ilmavirtausta ainakin ulkoilman kosteusprosentin pysyessä auton sisäpuolta alempana. Sateella ilman kosteudenpoistoa lisätystä ilmankierrosta tuskin olisi suurempaa apua.

Jos jossain vaiheessa selviää että riittävän huonoissa ympäristöolosuhteissa kyseisen räppänän kautta autoon alkaa imeytyä myös pölyä tai jopa sadevettä, niin lienee syytä tehdä toiseen etuikkunaan vastaava systeemi ja käyttää vain suojaisemmalla puolella olevaa, sekä lisätä niiden sisäpuolille EU5- tai EU7-tason pölysuodattimet.

Etuikkunoiden yläreunoihin pitää asentaa sopivat tuuli- ja vedenohjaimet ylempää valuvan veden sisäänpääsyä vaikeuttamaan - heinäkuussa 2020 sitten asensinkin siihen Tuuliohjaimet.fi sivuston kautta hankitut puolalaiset, polykarbonaatista mallikohtaisesti tehdyt versiot [L]. Ne ovat näyttäneet toimivuutensa myös vesisateessa paikallaan ja ajon aikana. Ilma kiertää ajaessa kokolailla paremmin joskin ajomelukin kuuluu hyvin sisälle.

Kommentti 7.11.2024: Hyvin ovat toimineet joskin kyytiläisen puolelta toinen metallikiinnike rikkoutui ja kaksipuoleisen teipin pala piti uusia. Pientä ylimääräistä suhinaakin on havaittavissa sopivilla ajonopeuksilla.

Bobilla oli aamuyöllä taas omat kuvionsa; molemmille saisi alustan ja oman pikkutyynyn lisäksi olla mukana omat peitot nukkumapesien tekemistä varten, kun ne paksuhkot Best4Pets-makuualustat eivät näköjään anna pidemmänkään raapimisen ja äheltämisen aikana riittävästi periksi.
Ajoreitti: Klim Strand Camping - Hanstholm - Nationalpark Thy - Klitmoller - pieni autolautta - Thyboron - Thorsminde - Hvide Sande - Varde - Blåvand - Vejers.
Yöpymispaikkojen väleillä rantoja pitkin ajellen ja useissa paikoissa pysähdellen kului tuo päivä. Rannan muotoja löyhästi seuraileva suunta Tanskan ensimmäisen luonnonpuiston alueella, sen tarjoamia elämyksiä sopivasti seuraillen ja Thyboroniin vievä pienehkö autolautta huomioiden on aika hidas pätkä. Sateessa kunnon sivutuulella vieläpä varsin hauska ajettava kaksipyöräisillekin..

Karttamerkintöjen väritys on sama kuin edellisissä kartoissa. Lyhyitä pysähdyspaikkoja ei ole merkitty.

Tanskan länsirantaa alas etelään päin Pohjakartan © Google

Hanstholmin bunkkerialue oli suuri ja nähtävää paljon ilman museon sisälle menemistäkin. Muutaman sadan metrin lenkki käveltiin alempana näkyvän opastaulun keskivaiheilla ja nelospatterin pimeässä bunkkerissa tovi Mini-Magliten tuottamassa led-valossa, myöhästyttyämme alemman kyltin mustavalkoista pilkkuviivaa ajavan ammusjunan kyydistä.
Hanstholm. Bunkkerialueen kartta. © MuseumsCenter Hanstholm

Päivän ensikaste saatiin kaatosateessa museorakennuksen ulkopuolella vedenpitävän kalvotakin jäätyä autoon. Ohut takki ja paita märkänä ei sisälle museoon viitsinyt mennä varsinkin kun koirien olisi pitänyt jäädä suojaamattomina ulos sateeseen siellä jo uikuttavan yksilön kaveriksi. Päivän neljännellä kastumiskerralla alkoi kurkku käheytyä ja tämän reissun ensimmäinen flunssa iski hieman myöhemmin.

Ja pois, tielle #181, suunta etelään.

Hanstholmin satamaa käytettiin vuoden 2009 reissulla Islantiin [L] Mikan, Markun ja Pirkon kanssa.

Alkuun

Klitmøllerissa oli pienellä alueella lisää samanlaista ylijäämäbetonitavaraa, osa palasina ja maisemoituina kylän keskellä.
Kuvan paikka on kylän eteläreunalla Trøjborgvej-nimisen tien pään hiekkarannalla. Se näytti olevan myös surffausta ja muita ranta-aktiviteetteja harrastavien suosimaa aluetta.

Rantabunkkereita meren armoilla

Rannalla olevat erilliset betonirakenteet olivat jo kallistelleet mikä mihinkin suuntaan kuten horisonttiin vertaamalla näkyy; paljon painoa, heikko rakennusalusta ja lähellä vellova, korkeuttaan jatkuvasti vaihteleva merivesi eivät näytä olevan kovin hyvä yhdistelmä pidemmän päälle. Vahän kauempana rantaviivasta olleita isoja rakenteita oli joskus pistetty huolella palasiksi ja osa niistä oli jo peittymäisillään hiekkaan. Ruiskumaalipurkkejakin oli heiluteltu..

Monessa tienvarsi- ja levähdyspaikassa mainostettiin tanskalaisten mansikoiden lisäksi uusia perunoita, samoin muita uuden satokauden tuotteita. Parsaakin olisi voinut kokeilla mahdollisimman tuoreena voissa paistinpannun kautta kierrättäen, muttei sattunut silmiin.

Jokaista vastaavaa rakennelmaa ei jatkossa enää etsitty vaan ajettiin tietä #181 Nissum Bredning-lahden ylittävälle Thyboron lautalle, sekä kiinni olleen Sea War Museum Jutland ulkoalueen kautta Esbjerkin luoteispuoleiselle niemelle alemmassa kuvassa näkyvän Blåvandiin majakan viereen rantamaisemia katselemaan.
Thyboron ja 1. maailmansodan meritaistelun muistoalue -merkkeineen © Paul M. Cederdorff  

Tuon kyltin etupuolella oli oma muistokivensä jokaisesta laivasta uhrimäärineen.

Matkan varrelle yölepoon jääminen ei olisi ollut ongelma, sillä vastaan tuli useita matkailuautoille varattuja levähdyspaikkoja teiden varsilla, Hvide Sandessa ja muissa pienissä satamissa, kylissä, hiekkadyynien viereisillä merkityillä alueilla ja muuallakin.

Tuon majakan takaisella ampuma-alueella harjoiteltaneen kaikenlaisen muun lisäksi myös F16- ja muita lentopommituksia, niinpä alueella oli kuvauskielto sekä liikkuminen paikoitellen rajoitettua tai kokonaan kiellettyä. Punaisia ampumaratavaroituspalloja näkyi alueen ulkokehällä ja niin hyvin oli jokainen havaittu sisemmälle vievä kulkureitti merkitty, että sinne eksyminen vahingossa vaatisi vaivannäköä tai reilusti promilleja vereen.

Alkuun

Ampuma-alue sijaitsee kuvasta oikealle.

Esbjergin länsipuolella oleva niemi majakoineen

V147-mallin bunkkeri näkyy vasemmalla, muuta tutka-asiaa löytyy linkeistä.
Vähän kauempana rannalla sijainneelle, isolle WW II-aikaiselle tutkabunkkerille saakka ei vallinneissa hiekka- ja tuulioloissa viitsitty monien muiden turistien lailla raahustaa. Pehmeä, jalan alla painuva hiekka on muutenkin aikaa vievää tallattavaa eivätkä Bobin akuutisti temppuilevat takajalat kannustaneet siihen.

Merituulta riitti niin, että rantapenkereiden hiekka lensi ensin rantaviivalta ylämäkeen ja sitten vaakasuorassa sisämaahan, jonka koirat etenkin kuonossaan, silmissään ja korvissaan varmasti huomasivat. Sekä rennosti vastatuuleen lorotellessaan, mikä vaati illemmalla suihkuhuoneessa käyntiä. Alempana rannalla muiden nelijalkais-ulkoilijoiden seassa ne olisi voinut nakata suoraan rantaveteen puhdistumaan, onneksi niille paremmin soveltuvia/tarkoitettuja pesutiloja oli etenkin Tanskan leirintäalueilla.

Kymmenlitrainen hätävara-matkasuihku jäi reissun kuluessa testaamatta, samoin se pienehkö muovinen hätävara-vessanpytty muovipusseineen.

Rantabunkkerin päältä puuskaisessa merituulessa kännykällä vain käsivaralta kuvaaminenkin oli noin epävakaata [L] ja äänekästä. Canon G10 Gorilla-jalustallakin olisi saanut betonireunuksella seistessään kyytiä.

Oksbyn kylän kyljessä ollut suuri leirintäalue 'Hvidbjerg Strand Camping & Resort - Blåvand Camping' oli tarpeeseen nähden turhan hintava ja viereisen kyläkeskustan lailla täpötäynnä äänekästä porukkaa parveilemasssa kaikkialla, joten siirryimme suosiolla kahdeksan kilometriä ampuma-alueen toispuoleiseen leiriin Vejersiin. 'Stjerne Camping'-nimisen leirintäalueen hinta 156 DKK (21€, suihkunkäyttöaika viisi minuuttia mukaan lukien), mikä oli hinnaltaan noin 1/3-1/2 edellisestä.
Suihku toimi sielläkin älykortilla, jotka usein toimivat myös suoraan suihkuhanan viereen asennetun RFID-lukijan avulla; korttiin voi ladata etukäteen haluamansa määrän suihkuaikaa käyttämättömän ajan palautuessa takaisin luottokortille uloskirjautumisen jälkeen. Tietynkokoisten kolikkojen tai erityisten suihkurahakkeiden tarve alkaa selvästi vähentyä ja hyvä niin.

Joissain paikoissa lämpimän suihkuveden kolikkoautomaatti oli asennettu vieläpä suihkutilojen ulkopuolelle (kuten yleiseen keittiötilaan Shetlannilla): saippuoit ensin itsesi jos saat suihkusta edes kylmää vettä, sitten menet suihkukopista ulos keittiöön, pudotat kolikon ovenvierusseinän automaattiin, palaat takaisin suihkuun ja toivot että lämmin vesi sekä aika riittävät pesuaineiden levitykseen, hankaukseen ja huuhteluun ilman toisen 20 pencen kolikon lisäämistä oven ulkopuolelle.. 

Trangian polttimeen edelliseltä leirintäalueelta ostettu bioalkoholi toimii lähes yhtä hyvin kuin kotimainen Tenttu, nesteen tuoksu on jotenkin tuttu jostain muusta asiayhteydestä. Onneksi polttoaine kesti myös pientä vesilantrausta kattilanpohjien nokeutumisen vähentämiseksi. Lämpöarvo tuntui vähän tenua huonommalta mutta eipä suuremmista pakkasistakaan ollut tällä reissulla pelkoa - polttimen alle napsautettavaa esilämmitintä ei tarvinnut missään.

Ruuanvalmistuksen lisäksi keittimen polttoainetta kului etenkin kahvin keittoon: 0,7-litran terästermospullollinen vahvaa kahvia pitkin päivää nautittuna piti ajovireyttä yllä, pakotti pysähtelemään aika usein ainakin lyhyiksi hetkiksi ja auttoi päänsäryn hätistämiseen kauemmaksi.

Alkuun

5. Vejersista Cuxhaveniin (Saksa)

9.6.2019 sunnuntai

Yöllä oli kylmää ja sateista sekä huomattavan tuulista, joten tehokkaille kosteudenkerääjille olisi ollut tarvetta.

Lidlin pussimaiset tuotteet olivat kelvollisia pikkuauton kojetaululla tuulilasin huurteenestoon, mutta kosteuden sitomispasiteetiltaan aika rajoittuneita raskaampaan tarpeeseen; ensi kerralla mukana tulee olemaan vähän isommalla vedenkeruuastialla ja vaihdettavilla kuivaustableteilla/-pusseilla, sekä hiljaisella puhaltimella varustettu malli.

Isomman matkailuauton kanssa käyttäisin jopa Ilmankuivain Cello 10l, tai vastaavaa kompressorikuivainta ainakin sen maasähköön tai voimakoneeseen kytkettyäni.

Tankkaus (15159 km/684,9 km edellisestä/48,74 litraa eli 7,12 l/100 km).

Ajoreitti: Vejers - Esbjerg - Ribe - Niebüll - Husum - Meldorf - Brunsbüttel - pieni autolautta - toinen pieni autolautta - Glückstadt - Wischhafen - Cuxhafen.

Väritys on muuten sama kuin edellisissä kartoissa, mutta Elben alkuperäinen ylityssuunnitelma näkyy sinisellä ja alempi toteuma punaisella.

Cuxhaveniin Pohjakartan © Google

Cuxhaveniin vievä ylin, kuvaan mustalla ruksilla korostettu lautta ei vielä tuolloin kulkenut tai reitti on kokonaan lopettanut toimintansa. Eipä se juuri haitannut, sen verran mukavan näköistä maastoa tuolla Elben pohjoisrannalla oli kuljettavana. Minkä monet suurehkot jalankulkija- ja polkupyöräilijäjoukotkin olivat hyvin huomioineet.

Alkuun

Vähän idempänä oli ensin pieni lossi tai lauttayhteys Brunsbüttelin kaupunkialueella Kieliin vievän kanavan yli, sitten suurempi alempana Altendorfin kohdalla. Se vei Elben yli hintaan 10 €.

Täpötäysiä leirintäalueita riitti Cuxhavenissakin paikallisten pitkän viikonloppuvapaan vuoksi, joten vasta kolmas vastaan tullut alue tärppäsi. Majoitus onnistui 'Seelust'-hotellin respan antamilla ohjeilla hotellin viereiseltä 'Camping Seelust'-leirintäalueelta, josta vapaa paikka löytyikin kyselemällä vakituisempien saksalaisturistien matkailuvaunujen ja -autojen keskeltä.
Maksu hoitui seuraavana aamuna leirintäalueen toimiston avauduttua. Alle 20 € yöltä oli alueen palveluiden hinta-laatusuhde huomioiden hyvin kohdallaan ja juttuseuraa olisi riittänyt koirien vuoksi pidemmäksikin ajaksi. Lähiympäristöön aiemmin leiriytyneet asukkaat tarjosivat llalla myös paikallista olutta, josta oli vielä keskeneräiseen kaksoisantibioottikuuriin ja hyvin orastavaan flunssaan vedoten helppo kieltäytyä.

Extravahva olut tai jokin taskulämmin kirkas raakana ei muutenkaan kuulu ykkössuosikkeihin, mistä seuraavana aamuna edellisen illan eräitä juttukavereita nähdessään sai olla hyvinkin tyytyväinen ;-)

Läheisille merenrantarantapenkereille tehtiin useita kävelylenkkejä sinne kokoontuneita, teltoissaan yöpyviä lasten ja nuorten rantalentopalloturnausporukoita väistellen, varsin komeaa merenrantamaastoa oli sielläkin katseltavana.

Kuvassa näkyvän uimarannan kyltin mukaan ilma oli tuolloin 16°C ja merivesi 17°C, vain muutamaa viikkoa myöhemmin reilusti enemmän.

Uimarantaa rantapenkereen takana pohjoissuuntaan

Koirat saivat taas vaihteeksi raakaa jauhelihaa jonka lopusta kypsensin Trangialla Spagetti-Bolognesea. Ilman jonkin kassin syövereissä edelleen lymyilleitä suolaa ja pippuria lopputulos oli aidosti mautonta, mutta nälkä kuitenkin siirtyi.

Osalle ruuanvalmistusta sivulta seuranneista Tenttua polttoaineenaan käyttävä Trangia oli tuntematon apuväline ja herätti hienoista mielenkiintoa.

Toinen mikä etenkin siellä herätti keskustelua ja kysymyksiä oli päällä koko matkan ajan olleet Imatran Moottorikerhon Imatranajo 2019 -paidat, joissa painettuna näkynyt kilpailuajankohta sattui tulevalle viikonlopulle. Saksassa siitä kyseltiin lisätietoja mutta muualla lähinnä katseltiin hiljaa sivummalta. Samoin auton takaovessa ollutta banneritarraversiota, joka näytti herättävän keskustelua yhdessä motoristiporukassa jollain sikäläisellä levähdysalueella. Liikkuva kisamainosalusta siis..

Monet autoon pakatut tarvikkeet eivät vielä tuolloinkaan olleet lähelläkään [L] parhaita sijoituspaikkojaan, muun muassa auton etuselkänojien taustoille ja väli- sekä sivuseinille pitää hankkia/tehdä/teetättää helposti irroitettavia ja kiinnitettäviä, mielellään monilokeroisia sekä kunnolla suljettavia tavaransäilytyspusseja kevyimmille tavaroille lattiatilan vapauttamiseksi autolla normaalisti kuljetettavan rojun ja etenkin koirien päivittäiseen kuljetuskäyttöön.

Painavammat tavarat pysyivät keskellä alhaalla kuormansidontalenkkien (8 kpl) välissä, jotkut mieluiten lattialla väliseinärakenteiden välittömässä läheisyydessä (kuten kaksikiloinen hiilidioksidisammutin, akkutoiminen matkajääkaappi, renkaanvaihto- ja kuormansidontavälineet sisältävät reput sekä joskus myöhemmin myös Honda EU22i), tai osa niistä hetkellisesti oikeanpuoleisen etupenkin jalkatilassa.

Sisäseinien ja ovien lämpö- sekä ikkunoiden valoeristyksiä pitää koirien normaalia lämpimämmissä tai/ja kylmemmissä olosuhteissa kuljetusten vuoksi kohentaa huomattavasti. Kaasu- ja palovaroittimetkin olivat vielä irrallaan.

Alkuun

6. Saksan länsirantaa alaspäin

10.6.2019 maanantai

Cuxhavenin sukellusvenemuseoon voisi mennä aamulla heti kello 09, paitsi että se oli juhlapyhien vuoksi neljä päivää kiinni.
Keskustan ison Lidlinkin edessä oli jonoa ainakin viisitoista minuuttia ennen sen avautumista; syynä todennäköisesti uunituoreet paistokset ja leivonnaiset, jotka näkyivät tekevän hyvin kauppansa. No ajanpa sitten tuonne Bremeshaveniin.

Ajoreitti: Cuxhaven - Bremerhaven - Varel - Wilhelmshaven - Wiesmoor - Detern.

Deterniin Pohjakartan © Google

U-Boot Wilhelm Bauer (ex. U-2540, type XXI, kelluu kuvassa oikealla) on komea vene ja todella edistynyt malli valmistumisaikoinaan. Sisäänpääsymaksu oli vain muutaman euron.
Ainoa kelluva XXI-luokan sukellusvene Bremerhavenissa

Koirat pääsivät sen keulaan saakka mutta väenpaljoudesta johtuen niitä ei saanut viedä mukanaan sisemmälle; onneksi saivat jäädä hetkeksi lipunmyyjien/oppaiden luo. Kiitos siitä!

Alkuun

Peränpuoleinen kyltti uloskäynnin lähellä.

Kyltti veneen perän vieressä © U-boot Wilhelm Bauer

Vanhempi ja aikoinaan paljon yleisempi, maalle tutkittavaksi nostettu VIIC/41-luokan vene U995 [L] löytyy Kielistä, sekin on viimeinen museoitu edustaja lajissaan.

Parkkipaikan löytäminen vaati hieman viitseliäisyyttä ja tuuriakin sillä täyttä oli joka paikassa. Samoin iski valitettavan myöhäisherännäinen ajatus että enpä tullut seurailleeksi saastevyöhykemerkkejä kaupungin sisäänajoväylällä, enkä siten muistanut ajoissa kysellä olisiko edes isommilta huoltoasemilta saanut ostaa niitä Saksan vihreitä emissiotarroja dieselauton tuulilasiin.

Niitä ei ollut ainakaan käymiltäni asemilta saatavilla vaan se on Dekran (vast.) bisnestä, saapa nähdä paljonko tuo käynti tulee maksamaan. Summa voi pahimmillaan olla vaikka 80€, joka on mainittu rajoitetulle alueelle ajamisesta tai sinne pysäköinnistä Autoliiton Autoillen Euroopassa-kirjan sivulla 235.

Kesän 2020 hankinta.

Saksan dieselautojen vihreä emissiotarra.

Auton painepesu itsepalvelupisteessä.

Bremenhavenin satama-alueella näkyi olevan erittäin suurten tuulimyllyjen komponenttivarasto ja kokoamis- sekä lastausalue, mikä kokonsa vuoksi tarttui silmiin. Tuulimyllyjä sinänsä oli näkynyt etenkin Tanskassa melkein joka paikassa.

Seuraava kohde oli Deutches Marinemuseum Wilhelmhaven satama-alueella. Sisäänpääsymaksu 12,50 €.
Saksan merimuseo Wilhelmshavenissa

Noista laitteista enemmän kiinnostuneille nähtävää olisi helposti ollut vaikka päiväksi-pariksi.

Koirien jäätyä auringonpaisteiselle parkkipaikalle autoon oli oma ajankäyttö suunnattava vain muutamaan kohteeseen ja jätettävä loput mahdolliseen, joskin epätodennäköiseen toiseen käyntikertaan. Etenkin tuon isoimman laivan radistin hytti ja maston yläpäässä ollut tiltattava antennipiiska olisivat kyllä kiinnostaneet.

Satama-alueen sivulla Banter See Parkin luona purettiin jotain vanhoja rakennuksia, ettei vaan ollut joku vanha järeämpi betonirakenne pian väistämisvuorossa. Bunkkereita oli merkitty sähköisiin karttoihin aika nirkoisesti eikä teiden tai katujen varsilla niihin viittaavia opasteita juurikaan silmiin sattunut. Historian painolastia, luulen, jolle tosin saattaisi tulevaisuudessa olla kysyntää ainakin sirpalesuojina.

Hetken ajelun jälkeen väsytti sen verran, että jonnekin leiriin oli päästävä suhteellisen pian rantoja pitkin eteläänpäin ajelu unohtaen. Irma kaiveli nettiä kaupungista ulospäin ajellessani löytäen kahdeksan euroa per yö kustantavan matkailuautoalueen Reisemobilhafen Detern.

Sen täpötäynnä pitkään pysytelleen ravintolan Dur Koppel mahdottoman suurine ruoka-annoksineen oli Info-pisteen kyljessä alueen reunalla helposti saavutettavana.

Yllättäen sen erilliseen vessa-, suihku- ja keittiörakennukseen ei ollut pääsyä kello 22-08 välisenä aikana eikä sen pienessä keittiössä ollut ruuanvalmistusvälineitä saati liettä, tosin alueen suuremmilla matkailuautopaikoilla nähtyjen matkailuautojen koon ja laadun perusteella kovin moni tuskin niitä mitään olisi tarvinnutkaan.
Nenä vuotaa solkenaan flunssan iskettyä kunnolla. Vielä osin keskeneräisestä antibioottikuurista ei ollut suurempaa apua, joten se meni ilmeisen viruspohjaisena ja onneksi keuhkoihin painumatta ohi muutamassa päivässä.

Vicks VapoRud ja vastaavat voivat joskus olla hyvinkin tarpeellisia apuaineita henkilökohtaisen ilmankierron avaajina. Ja rullatolkulla Emboa tai muuta pehmeämpää paperia auton eri nurkille ripoteltuina myös koirien silmien, nenäpoimujen ja vastaavien puhdistamiseen.

Alkuun

7. Deternista Calaisiin (Ranska)

11.6.2019 tiistai

Aamusuihku hoitui alustavasti ulkona koirien kanssa kävellessä ja perusteellisemmin huoltorakennuksen ainoassa vapaana olleessa invavessassa, jossa lämmin suihkuvesi maksoi kolikkoautomaatin ohjelapun mukaan euron minuutilta - paitsi että yhdellä euron kolikolla hoitui koko viisiminuuttinen suihkusessio alusta loppuun.

Kamat kasaan, koirat kyytiin, lähiympäristön viimeinen tarkastus maahan unohtuneiden tarvikkeiden tai roskien varalta ja takaisin tielle.

Ajoreitti: Detern - Zumo:n nopein mahdollinen reitti - Calais. Pelkkä siirtymä jonnekin kohteen hotelliin toipumaan, ei suurempia poikkeamia sivummalle.

Matkalla pysähdyttiin Belgiassakin vain sen verran, että termospullon sai täytettyä kuumalla kahvilla ja koirat jaloittelutauon ruokineen. Diesel oli vielä toistaiseksi halvempaa kuin bensiini.

Lounas ja kahvinkeittohetki

Ilmeisen suosittu tapa einehtiä ja lepäillä tankkauksen tai auton pesun ohessa, sillä kaikki ulkopöydät olivat käytössä ja lähialueet varsin täynnä parkkeerattuja, tiheästi vaihtuvia ajoneuvoja matkustajineen.

Tankkaus (15802 km/ 643 km edellisestä/43,58 litraa eli 6,78 l/100 km).

Liikenne ei enää ollut läheskään yhtä sujuvaa kuin Saksassa, jossa täynnä olleilla teillä yht'äkkiä kaistaa vaihtavia tai muuten vaan miten sattuu -sykyileviä autoilijoita oli kertaluokkaa vähemmän liikenteessä.

Yhdellä aikaisemmalla reissulla muuan paikallisissa kilvissä ollut auto pyrki varottamatta Ison Rosvon (Suzuki GSF-1200/S Bandit) kylkeen kesken vapaata vasenta kaistaa tehtyä ohitusta, jonka hipomisen edelleen muistaen tuli etenkin tuolla pidettyä hoksottimet tehostetusti hereillä joka suuntaan. Mielenkiintoista on havaita kuinka suuria eroja liikennekulttuurissa esiintyy vain muutaman sadan ajokilometrin varrella.

Teiden laatu oli erittäin hyvää tasaista ja monikaistaista, joskin muutamien isompien liittymien kohdalla kannatti olla tarkkana oikeiden ajokaistojen löytämiseksi. Asfaltointitöitä oli tehty monilla alueilla, onneksi sadevesi ei pahemmin näyttänyt jäävän asfaltin pinnalle ainakaan syvempiä lammikoita muodostamaan.

Perillä poikettiin yhteen vuodelta 2017 tuttuun ruokakauppaan Calais-Folkestone-junayhteyden Pet Reception-rakennuksen läheisessä kauppakeskittymässä, jossa oli myös pankkiautomaatti.

Hotellivaraus oli tehty netitse Hôtel Restaurant LE Cottage Calaisiin, hinta neljä yötä á 44€/yö ilman aamiaista muistaakseni hotels.comin kautta. Olipa se ihmeen halpa tarjous. Tosin he eivät palauttaneet erotusta hotellista eikä sitä myöskään tehnyt Hotels.com, kun seuraavana päivänä hain koirille Echinokokki- eli Tapeworm-rokotukset ja aikaistin UK:hon lähtöajankohtaa parilla päivällä lisäajan saamiseksi saaren eteläpään läpiajoa varten. Eikä ilmoittamassaan hinnassa tietenkään ollut mukana veroja tai koirien lisämaksuja, joista tuli reilu 40 € lisää maksettavaa jo kahden päivän osalta. Hotelli sinänsä oli huoneineen aivan kelvollinen, jonne voisi vaikka pyöräreissulla poiketa yöksi.
Lämmintä oli päivällä riittävästi, sen sijaan yöllä palelsi ajoittaisen kuumeen vuoksi.

Alkuun

8. Kaupunkipäivä Calaisissa

12.6.2019 keskiviikko

Aamulenkki ja liikkeelle, aamiaisen saa kaupungilta vaikka ensimmäisen pysähdyspaikan toimien yhteydessä.

Ajoreitti: Calais - lähiympäristöä - takaisin hotellille.

Osa alkupään viivoista puuttuu. Vihreät viivat ja punaiset pisteet tulevat auton kiinteän 10-wattisen aprs-lähettimen, lähetystaajuus 144.800 MHz, lähettämien paikanmäärityspisteiden perusteella aprs.fi-palveluun muodostuneesta kartasta.

Päivän ajoja hieman karsitusti Pohjakartan © Google

Rokotteet koirille olivat päivän ykkösasia niiden määrittäessä pääsenkö huomenna UK:hon vai en ja jos, niin mihin aikaan. Kesältä 2017 tuttu Centre Véténaire Curie avautui kello 09 eikä sinne vieläkään tarvinnut varata aikaa etukäteen. Echinokokki-rokotteet ruiskeena suuhun á 15€ ja passien merkinnät aikaleimoineen á 30€ + 11,50€ koirashampoosta teki yhteensä 91,50€. Aikaa kului eniten passien täyttämiseen, joka näkyi laskun erittelyssäkin.

Ihanan edullista mutta teepä ite niin, että kelpaa UK:ssa.

Toinen asia oli likapyykin kierrätys pesulan kautta puhtaina ja kuivina takaisin isoon iippokassiin. Hotellin respan nuori mies ei tiennyt ko. mahdollisuudesta juuri mitään konkreettista ja tuli siksi vähän ajeltua ympäriinsä niitä respan väen vinkkien perusteella hakiessaan. Omatoiminen KVG auttoi.

Mukana ollut nestemäinen pyykinpesuaine kelpasi kysyessäni kuvan vasemman päädyn eriössä touhunneelta rouvalta tarkennusta pesuaineen annostelusta, sijoittelusta ja ohjelmasta kahdeksan kilon pesukoneessa. Puolentoista tunnin jälkeen tuon kokoluokan pesu- sekä kuivauskoneilla saavutettu lopputulos oli puhdasta ja neutraalin tuoksuista viereisellä rosteripintaisella pöydällä rullattaviksi tai viikattaviksi. Aamiaisen sai nautittua lähimaastossa koneiden pyöriessä itsekseen rouvan ja valvontakameroiden silmien alla.

Ensimmäinen pesulareissu, Calais, Ranska

Kovasti näytti olevan tuolle konerivistölle käyttöä.

Kolmas asia eli laivalipun vaihto huomiselle onnistui 'P&O Ferries Calais' -yhtiön satamakonttorissa helposti, kun koirien rokotuspuoli oli kunnossa ja toimenpiteet dokumentoituina asianmukaisesti. Pientä välirahaa vastaan vaihto onnistui haluamalleen laivavuorolle, joita lähti yötä-päivää tunnin välein 24 tuntia sen koirapasseihin merkityn rokotusajankohdan jälkeen. En tiedä miten mahdolliset puutteet koirien rokotusten tarkastamisesta on laivayhtiöille sanktioitu, mutta tarkkuudesta päätellen se on tuntuva.

Noiden asioiden jälkeen oli mahdollista ajella aikeisemmin käymättömällä alueella Calaisin pohjoispuolella. Tihkusateesta ei ollut haittaa hyvinkin kapeilla, peltoja halkovilla hiekkateilläkään.

Peijakkaan paljon on vanhaa betonia ripoteltu sinnekin, kuvan vähän isompi asema on sataman läheisen Digue Taaf-nimisen hiekkatien varrella, sisämaan puolella suuaukko vinosti rantapohjoiseen päin suunnattuna. Osa Batterie Waldamia.
Sisämaassa

Tuonne Calaisin pohjoispuolelle isompien bunkkereiden etupuolelle on kylttien mukaan ja EU-avusteisestikin kaiveltu matalia vesialtaita ampumapaikkoineen.

Sisäänkäynti katettuun ampumasuojaan. Sisällä on seisomapaikkoja ja kyynerpäätukimahdollisuus aseelle. Sorsia ja muita sallittuja vesilintuja kohteina, kenties.

Sisäänkäynti seuraavan kuvan tyyppiseen rakennelmaan

Alkuun

Noita on alueella aika monta kartoistakin näkyvinä ryppäinä, lammikoiden ampumasuunnat yleensä rantapohjoisesta rantaetelään tuosta oikean reunan katetusta, ehkä makuumallisesta suojasta käsin. Sijainti hiekkatien Englannin Kanaalin rannan- eli lännenpuoleisella sivulla:

Siitä sitten vaan..

Vaarallinen alue:

Vesilintujen metsästystä ja muuta vastaavaa © kyltin tekijällä 

Tuo sinisellä rajattu alue oli jo perusteellisesti siivottu ja hyvin maisemoitu, eikä kuvan rakennuksista ollut jäljellä muuta kuin niittyä. EU-tukirahaa siihen oli osoitettu useampi satatuhatta €uroa paikalla olleen kyltin mukaan.

Battery Oldenburg vesisateessa, hieman kuvasta oikealle Calaisin sataman suuntaan on toinen vastaava.
Katolle oli tehty kaiteilla rajattu näköalapaikka, portaat takapuolelta alas maanpinnalle.

Tykin paikka

Reissun Atlantin Valli -painotteinen osuus oli sitten kutakuinkin siinä. Pelkkä pintaraapaisu toki flunssan iskettyä parhaan terän tylsäksi, mutta tuokin antoi vähän lisää perspektiiviä aiheeseen. Asiansa osaavalle oppaalle olisi monessa paikassa ollut oikeasti tarvetta. 

Alkuun

9. Calaisista Doverin kautta Bournemouthiin (UK)

13.6.2019 torstai

Ajoreitti, alkuosa: Calais - satama - autolautta - merelle.

Ajo Calaisin satamaan, tarkastukset ja laivaan nousu. Koirat matkustivat autossa laivan takakannella ilman pelkoa ylikuumenemisesta. Sen kummempaa merenkäyntiä ei tälläkään kertaa kohdattu.

Mitä pienemmille lauttareiteille mentiin, sitä enemmän siellä tunnuttiin tarvitsevan kaikenlaisia lippuja, lappuja ja tulosteita. Eräs yhtiö vaati viisi yksipuolista A4-tulostetta joskin kaksipuoleinenkin tuloste kelpasi pienellä nurinalla; paperit jotka asiakkaan piti tuoda tullessaan ellei halunnut jonottaa netistä varattujen lippujensa tulostamista satamakonttorin tiskillä. Suurempia ajoneuvo- ja asiakasmääriä siirteleville riitti yleensä (passi ja) jonotusalueen kopilla kerrottu varausnumero, joskin tuon oikeanpuoleisen toimijan piti täyttää lisäksi erillinen B5-koon lappu UK:hon vietävistä koirista [L].

Pientä sisällön tietosensurointia esiintyy.

Kolmen ylityksen liput © asianomaiset laivayhtiöt

Vasemmanpuoleisella firmalla kullekin autossaan koiria kuljettavalle tulostui viisi pientä pahvilappua, joista pari jäi jo jonotusalueen järjestelijöille. No eipä tarvinnut konttoreitaan etsiä kun tulostusmahdollisuus on kotona olemassa.

Joskus voisi pienelle, ajoneuvo-olosuhteet ja harvoin tapahtuvaa käyttöä kestävälle matka-laserille olla tarvetta, tosin saman homman voinee hoitaa jonkun maksullisen sisämajoituksen nettikonenurkkauksessakin.

Dover laitureineen näkyy edessä. Toivottavasti saarilla sataa riittävästi merellä auton pinnoille levinneen suolavesisumun laimentamiseksi ja poistamiseksi. Ei huolta, sitä herkkua saatiin lähiaikoina useampaankin otteeseen.

Tuosta se kohta vääräkätisesti taas lähtee.. Autolautalla Englantiin

Ajoreitti, jatko: mereltä - Dover - Faversham - Ace High Street - Maidstone - Hastings - Worthing - Chichester - Portsmouth - Fareham - Southampton - Ringwood - Bournemouth.

Alkupätkä Doverista Hastingsiin Pohjakartan © Google

Tankkaus tehtiin Doverissa mäen päällä A2:n varrella, jossa tavallinen, reissun toiseksi kallein diesel oli jo kalliimpaa kuin ysivitonen bensa 550,7 km edellisestä/41,54 litraa eli 7,54 l/100 km.

Alkuun

Pari Kylmän sodan aikaisten troposcatter-asemien aikoinaan käyttämää paikkaa ohitettiin matkalla Hastingsiin, joista hieman lisää tuolla [L].
Kovin oli kapeaa yksikaistaista mutta oikein mukavan näköistä, paikoitellen suurehkoja korkeuserojakin tarjoavaa, metsiä sekä kiviaidoillakin rajattua, peltoja halkovaa tiestöä tarjolla tuon vihreän alueen poikki ajaessaan. Paluu Maidstonesta Englannin Kanaalin puoleiselle rannalle oli paikoitellen samantyylistä mutta onneksi leveämpää baanaa.

Aika yksiselitteiset ovat ohjeet koirien käsittelystä Hastingsin ranta-alueilla:

Hastingsin rannan koiraohjeita © Hastings Borough Council

Kuvattu karttalounaaseen päin.

Hastings ja rantanäkymää eteläään

Majoitusvarausvaihtoehto 1 (VE1) netissä tienvarsipubin mainion Fish & Chips-annoksen nautinnan yhteydessä meni halvimmalle, tosin lauttayhteyden takana Isle of Wightilla sijaitsevalle hotellille, joka valitettavasti lähinnä aikataulusyistä oli illemmalla peruttava. (VE2) Fareham, Red Lion jossa ei enää ollut vapaata tilaa koirille ja halvin huonekin maksoi 120£ - ei tullut tällä kertaa kauppoja semminkin kun tuosta juuri peruutetusta varauksesta palautettiin varausvaiheessa kerrotun mukaisesti tasan 0£.

Tavaroiden luovutus sopi 6 PM jälkeen noin 1/2-tunnin ajomatkan päähän (Lauran ja Alexin ollessa muualla) hänen työkaverilleen, josta matka jatkui Bournemouthiin. Siellä odotti Irman varaama (VE3) Carrington House Hotel. Kahden hengen huoneen hinta oli 28£ + 20£ koirista ja 7,50£ aamiaisesta.
Kulunutta mutta toimivaa ja porukkaa kuin pipoa kuten kyseisiä kansakoulun vaatenaulakoiden hattuhyllyillä aikoinaan. Hintataso lienee ollut kohderyhmälle sopiva, samoin sijainti. Lähiympäristö on vanhahtavaa ja osin vähän näyttävämpää rakennuskantaa useine hotelleineen.

Huone #13 oli paikassa jossa hissin kulku ja alakerran suositun karaokebaarin älämölö kuuluivat huoneeseen vallan hyvin pitkin iltaa. Hotellin oltua "täynnä" busseilla liikkuneita eläkeläisiä oli meno illemmallakin sen mukaista. No, pääasia että osallistuneilla oli ilmeisen hauskaa. Repussa kulkee aina mukana syvälle korviin työnnettävät silikoniset korvatulpat, mutta varsinkaan niiden ääntä eniten vaimentavien vaimenninputkien kanssa ei kuule juuri mitään oveen potkimista kevyempää. Kuten kauempana käytävillä kilisevää palohälytintä, tms.

Mopsit (Pugs) kiinnostivat sielläkin monia läsnäolleita.

Alkuun

10. Panssarimuseopäivä Bovingtonissa

14.6.2019 perjantai

Hyvin nukutti sielläkin kun tasaiseen meluun ja melskeeseen tottui varsin helposti.

Aamiainen oli todella monipuolinen tyyliin kaikkea riittävästi eli FEB ja Continental breakfast vaikka sekaisin nautittuina, puurolla ja erilaisilla juomilla täydennettyinä.

"See You tomorrow, Maybe" sanoivat naapuripöytien iäkkäät ruokailijat nauraen toisilleen poistuessaan, myös sitä seniori-ikäisempää eläkeläistä oli paljon reissaamassa keskenään jostain jonnekin. Ote, elämänasenne ja realiteetit olivat heillä kohdallaan kyllä.

Klo 10 mennessä huoneen luovutus, ulos ja Bovingtonissa 'HHQ Royal Tank Regiment':n kyljessä olevan panssarimuseon suuntaan.

Ajoreitti: Bournemouth - Bovington - Bournemouth

Päivän ajoreitti Bournemouth - Bovington Pohjakartan © Google

Lisää tietoa alueesta ja museosta löytyy tuolta.
Museon ehdotus kiertojärjestyksestä © The Tank Museum

Muistoseinä sijaitsee pääaulan nurkalla vähän tuon punaisen Olet täällä-merkin alapuolella:

Muistoseinä © The Tank Museum

Alkuun

'The Tank Story'-halli.

Noita ensimmäisen maailmansodan aikaisia vaunuja oli myös halleissa kaksi ja kolme + paljon muuta sen aikakauden materiaalia. Aika monessa tuon ajan keksinnössä näytti koko sisätila olleen yhtä ja samaa avointa tilaa, joten on helppo kuvitella kuinka kuuma kyseisen sardiinipurkin sisällä on AINA moottorin käydessä ollut. Ja karmea melutaso..

Vasen Halli

Suomesta saatu/ostettu/vaihdettu/tjsp Sturm nimeltään "Maija" Ps531-44 oli entisöitynä muiden joukossa, samoin eri versioita Kyproksella YK-joukkojen käyttämistä pienistä panssaroiduista Ferret-autoista, sekä usean Tiikeri-panssarivaunun muodostama kokonaisuus omassa nurkkauksessaan. Kuningastiikeri kävi näyttäytymässä Parolan panssarimuseossa joku vuosi myöhemmin.

Ja multimediaesityksiä, kokonaan halkaistu Centurion taistelupanssarivaunu miehistön ja ko. vaunun taistelua sisältä ulospäin kuvaavine videofilmeineen (näkymä eteen, miehistön keskustelut ja radioliikennettä), karttoja, valokuvia, lisää videoita, henkilökuvia, esitteitä sekä paljon, paljon muuta.
FOB Op Herrick (Royal Armoured Corps, Royal Marines ja monien muiden Afganistanissa toimivien joukkojen elämän kuvausta leiriolosuhteissa):

Afganistanin kuulumisia

Museon myymälässä oli kaikkea mahdollista ja mahdotonta aiheeseen liittyvää mutta yksi ilmeisen haluttu tuote ainakin yhden asiakkaan mukaan puuttui; kunnollinen isohko Iippokassi olisi käynyt hyvin kaupaksi.

Ulkoalueella oli kenties entisöintiään vielä odottavia ajoneuvoja kuten pst-ohjuksilla varustettu Daimler Ferret Mark 5 Swingfire, erilaisia koottavia betonirakenteisia sirpalesuojia vanhojen kuorma-autojen hyttien ympärille kiinnitettäviksi, miinanraivausrullat vaunun telojen eteen, panssarivaunujen torneja ja ampumaradoilla osumaa ottaneita maaleja sekä erilaisia sotaromuja.

Vuoden ajan vapaan sisäänpääsyn tuohon perusnäyttelyyn mahdollistava pääsylippu maksoi 12 £ [L]. Tankfest- ja muut liput tilaisuuksien mukaan hankitaan erikseen.

Viereiselle panssarirykmentin aidatulle alueelle eikä suureen entisöintihalliin tavallisella museovieraalla ollut asiaa. Parkkipaikan vierellä alempana oli myös suurehko maapohjainen kenttä maastoesteineen, jonka jokavuotisissa tapahtumissa katsojille esitellään milloin minkäkin kaluston liikkuvuutta ja muuta toimintakykyä. Kyytiinkin näkyi joskus pääsevän.

Valitettavasti museon avoimella parkkipaikalla ei ollut lainkaan varjoja muualla kuin puiden vähän varjostamien invapaikkojen luona, joten auringossa lämpenevällä autolla oli siksi syytä käydä noin 30 minuutin välein aukomassa ovia, korjaamassa tuulen liikuttelemaa ulkopuolista varjostuskangasta, tarjoamassa vettä ja oiotuttamassa koirien koipia ympäri parkkialueen reunoja kävellen. Hyvin se toimi noinkin eikä se ei tietenkään ole museon vika, että joillakin on vähän lämpöherkempiä matkakavereita kyydissään.

Hieno oli tuokin aselajimuseo eikä muutaman tunnin kiertelystä huolimatta ainakaan allekirjoittanut ehtinyt tulemaan juuri hullua hurskaammaksi. Tämä oli toinen suurimmista ja monipuolisimmista vastaan tulleista panssarivaunumuseoista, israelilaisten vähintään vastaavankokoisen ja suomalaisten vähän pienemmän version lisäksi. Jos saksalaistenkin versiota pääsisi joskus (2024 OK) kiertelemään, niin alkaisi ehkä muodostumaan jonkinmoinen teknispainotteinen mielikuva aihepiiristä. Pietarin iso sotamuseokin on vielä (ja jääkin) käymättä vastaavista jenkkiversioista puhumattakaan.
Irma varasi toisen yön samasta hotellista, 3. krs 1hh #100 maksoi koirineen 48£. Huoneen hintaero ilman koirakustannuksia suoraan hotellin raspasta versus hotels.comin kautta varaten oli 50£ (55,7€) / 29,6£ (33€). Ja Bookingin nettisivulta sai välillä alennusta riittävän monen varauksen keskihinnan mukaan - olisikohan ollut joka kymmenes kerta. Siisti mutta kuumahko huone koko ajan avoimena olleesta ikkunasta huolimatta. Ei hissiä seinänaapurina eikä alapuolista karaokea, hyvä niin.

Säästin olevinaan hupiakkua ja nykäisin iltahämärässä yhden ylimääräisen piuhan irti Caddyn kojetauluun lisätystä 12 VDC OUT-jakajasta sillä seurauksella, että kompressorillaan akkua vain vähän kuormittava 11-litrainen Dometic-jääkaappi lämpeni sisätiloiltaan yön aikana plus kolmesta plus kymmeneen asteeseen. Eipä ollut repussa olleen miniläppärin StepUp-hakkuripowerin piuha se.

Illemmalla yksi hotellin takapihan ulkopelialueella hengaillut tummahipiäinen poikaporukka taputteli koiria ja ihmetteli keskenään kuinka uskalsin kävellä heidän ryhmänsä läpi noin vain. Ikäänkuin siitä siinä kameravalvotussa ympäristössä olisi ollut sen kummempaa vaaraa, saman hotellin asukkaita hekin olivat ja joku tunnisti minutkin (mopsit) sen asiakkaaksi.

Yöllä jossain hiljaisessa puistossa vieläkin sivummalla sen sijaan en ainakaan paljain käsin varsinkaan yksinäni olisi moiseen ryhtynyt.

Äänekästä elämää riitti ulommaksi ja pitkin yötä paikallisten nuorten(kin) juhliessa ensin sata lasissa illalla sekä palatessaan lähes samassa tyyli- ja äänilajissa aamulla takaisin majoituksiinsa.

Alkuun

11. Bournemouthista Moottorimuseon kautta Cheddariin

15.6.2019 lauantai

Bobi herätti 04, taitaa raukka vielä elää Suomen ajassa. Lauantaina aamupalalle pääsi vasta 08 joten hyvin ehti suihkutella ja pakata tavarat autoon. Jossa kaikki ruoat paitsi keitetyt kananmunat ja hyvin tumma suklaa joutuivat lämmenneestä jääkaapista suoraan roskiin. Prkl, ei ollut sulake eikä muu tekninen vika vaan tunari ihan ite..

Tuo ei toistu, sillä autoon asennetusta akkusähkön jakokeskuksesta löytyy jääkaapillekin oma sulake liitosrimoilta [L]. Kuvassa on 12VDC-jakokeskuksen reissunaikainen "evoluutioversio 0.8" joka uusiutui keväällä 2020 [L] hupiakun vaihdon [L] yhteydessä.

Ajoreitti: Bournemouth - Gaydon - Salisbury - Frome - Cheddar.

Aamulla suunnattiin ensin British Motor Museum, Banbury Road, Gaydon vajaan 30 km päähän tuonne kartan oikeaan alanurkkaan.
Bournemouthista Moottorimuseon kautta Cheddariin Pohjakartan © Google

Alueen edustan risteyksessä tarjottiin mahdollisuutta osallistua Volkswagen-merkkipäivään, jonka sisäänpääsylippu maksaisi vain 12,5£ museolipun normihinnan ollessa 25£. Hyvin myyty joten kaupat syntyivät heti. Tuossa näkyy vähän sen pääkadun alkupäätä [L].

Kaikenlaista tieliikennekelpoista ne siellä erilaisista volkkareistakin tekevät; osa oli komeita ja käyttökelpoisen näköisiä kun toisissa 'All Done With Best Possible Taste'-ajattelu punki aika päinvastaisessa mielessä pintaan. Toki sekin oli vain oma mielipiteeni.
Alueen keskiosaa, sisäänkäynti alueelle oikealta takanurkasta, museo on vasemmalla takana Ilmaradan alla olevia Volkkareita

Tuossa [L] on yhden huolella rakennetun pakun sisustaa, seuraavassa vähän lisää Vintage Villagen yhden tyylisuunnan antia [L] ja oli siellä leirialueella muutama tällainenkin [L]. Järjestäjän edustaja kertoi että Ford-autojen vastaavassa merkkitilaisuudessa alueen väkimäärä moninkertaistuu nähdystä ja näkyvillä olleet esittelykentät sekä leirialueet pakkautuvat tupaten täyteen.

Wheeler Dealers -ohjelmakin oli siellä kuvaamassa taustamateriaalia, toivottavasti emme joskus tulevaisuudessa näy jonkun Volkkaripätkän täytemateriaalina.

Hintataso on Englannissa melkoinen, sillä eräs näytillä ollut uunituore retkeilymallin VW paku kokoluokkaa Transporter edestä ylös nousevalla katolla ja sisätilat ko. tarkoitukseen suunnitelluilla sisustuselementeillä, sekä retkeilyvarusteilla varustettuna maksoi 54 000£. Eli himpun yli 60 k€, jolla saattaisi löytää jotain vähintään vastaavaa kotimaastakin.

Muuan itsekin vanhan motorhomen/RV:n omistava yorkilainen matkamotoristi totesi Stornowayn leirintäalueella myöhemmin: "VW:n hinta UK:ssa on suurinpiirtein kaksinkertainen Fordin vastaavan kokoluokan malliin nähden".

Alkuun

Moottorimuseo oli hieno ja täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ajoneuvoja vuosikymmenien varrelta. Koirien odotusalue oli tuossa oikealla rappujen alapäässä.

Museo edestä

Museossa oli myös tällainen kunniaseinä: Your Top Twenty [L] [L] © British Motor Museum. Kuvissa on vähän zoomausvaraa.

Näkymää suurinpiirtein pääsisäänkäynnin suuntaan.

Top Twenty-taululta näkymä keskelle

Toisessa kerroksessa kuvaajan ympärillä oli suuri kokoelma eri-ikäisiä ja -mallisia moottoripyöriä. 

Alkuun

Tuo on yhtä turvallisen näköinen kulkuväline kuin 'London National Maritime Museum':ssa nähty vanha nopeuskilpavene.
Kaikenlaisilla ne jotkut ovat kisailleet..

Moottorimuseon pääsisäänkäynnin lähellä oli kiljahduksista päätellen jokin elämyshalli ja vasemmalla Top Gear-ohjelman ajoneuvoesittelyalue, jossa oli eri ohjelmissaan käytettyä materiaalia. Takana näkyy myös aluetta kiertäneen vihreän ilmaradan pysäkki.

Leipää ja sirkushuveja kansalle?

En ollut ainoa niille päätäni pudistellut hymyilijä. Jotenkin herrojen toilailuja seurattuaan mieleen alkoi nousta takaumia toisesta ryhmästä Jenkeissä ainakin tietynlaisen anarkistisen otteen yhteneväisyyden vuoksi.
Pääsy paria päivää aiemmin Brittein saarille mahdollisti näidenkin museoiden kiertämisen ja tapahtumiin tutustumisen, joka kannatti pienistä majoituskustannuspuolen tappioista huolimatta.

Ja pois, suuntana Cheddarin mutkatie. Hieno se B3135 Green Oresta Cheddariin saakka oli, etenkin tuon punaisella ympyröidyn loppupätkän osalta. Ympäristö muuttuu alun maalaismaisemasta lopun jyrkkiin kallioihin ja serpentiineihin.
UK_20190615_Cheddar2 Pohjakartan © Google

Kallioiden välissä ajaessaan havaitsi usein ettei kahden metrin VHF-taajuuksilla kuulunut ketään tai mitään (APRS mukaan lukien) ja samaa haastetta näkyi esiintyvän kännykkäverkossakin. Jossain sivummalla myös useimmat ULA-radiolähetykset painuivat vähintään hetkellisesti kokonaan kuulumattomiin.

Paikalliselle kämppärille vei tie seuraavaksi yöksi. Nettivarausta kysyttiin respassa ensimmäiseksi mutta sen puuttuessa varaus tehtiin nettiin alueen tiskillä, maksu luottokortilla. Ei erillisiä suihkunkäyttömaksuja. Alueen toisella nurkalla oli paljon lapsiperheitä eli todennäköistä melua mistä erikseen varoitettiin, mutta myös vessat sekä suihkut eli sinne.
Uudesta Motonetin halvasta Mustang-kaasuliedestä otettiin kuumat tyypit ja toimihan se, kun ei tuullut. Kuvassa näkyy vastaava, samoin rajoituksin toimiva malli auton B-pilarin ulkotelineessä yhden aiemman reissun aikana [L]. Se ei todellakaan haasta Trangian omaa kaasupoltinta vähääkään vaativammassa käytössä myöskään tietyn kuljetusasennosta riippuvan kaasunvuotoherkkytensä ansiosta. Mutta sen lämmönsäädön tarkkuus oli riittävä ja joskus 80-luvun alussa ostetun Trangian vanha "teflon"-pinnoitettu paistinpannu kesti vielä niidenkin lihapullien kypsennyksen sekä kastikkeen kokoonkeiton.

Alkuun

12. Cheddarista Holyheadin (Wales) kautta Dubliniin (Irlanti)

16.6.2019 sunnuntai

Aamuyöllä satoi niin paljon, että kaikki kolme auton vieressä ulkona ollutta isohkoa ruoka-astiaa olivat piripinnassa vettä ja lähialueella kuivailtiin telttavarusteita sekä aika monta telttaa pakattiin autoon heti aamuvarhaisella. Peltomaisella, lähes tasaisella alueella veden poistuminen haihtumalla, maaperään imeytymällä tai muualle valumalla vie aikansa, onneksi alue muuttui mutavelliksi vain paikoitellen. Ilmakin raikastui entisestään.

Kahvipisteen edestä pääportin suuntaan kuvattuna.

Sateen läpikastelemaa nurmikenttää Cheddarin leirintäalueella

Noin 99% lähialueella jonnekin suuntaan kiitäneistä pikkulapsista meni kuravettä roiskutellen tuon lammikon läpi elleivät vanhemmat ohjanneet heitä muualle. Ja harva sen teki tämän paikan oltua erityisen lapsiystävällinen lajissaan - kuten yhdessä kyltissä kerrottiin "Lapset saavat mieluusti olla lapsia" ;-) 

Autossa ei aamuisesta vedenpaisumuksesta havaittu sateen ropinaa kummempaa. 

Alueen vessat olivat siistit ja suihku suorastaan erinomainen, molemmat sijoitettuina erillisiin parakkeihin. Lämmintä suihkuvettä oli vallan riitävästi, joskin kuvassa näkyvää rapaa alkoi kantautua kenkien pohjissa sinnekin. Erillisille varvassandaaleille oli käyttöä pesu- ja suihkutilojen tiheästä siivoussyklistä huolimatta.

Aamupala löytyi läheisistä kojuista: tupla-annos vahvaa kahvia ja pari juustolla/makkaralla/kananmunalla täytettyä, pannulla paahdettua quesadilla-lättyä. Asiakkaita riitti, aiheestakin.

Omistajien lammaspaimenkoirat olivat umpiravassa. Kepin heitto toimi hakukehoituksena ja toisesta sai heti kaverin, joka tiputteli keppiä jalkoihin useampaan otteeseen. Ryhmä lapsia mukanaan juuri ja juuri kävelemään oppinut nappulakin kävivät paijaamassa mopseja pariin otteeseen.

Tuollakin voisi poiketa uudestaan ja viettää iltaa vaikka Cheddarin kylällä, kunhan teltta ei ainakaan sadekelillä ole ainoa majoitusvaihtoehto. Pyörän vienti sateen pehmentämälle pellolle parkkiin ei olisi ensimmäinen ajatus.

Syksyllä 2024 kävin tuolla porttirakennuksen luona kääntymässä mutta leiriin en jäänyt toisen aluebuukauksen vuoksi. Kovin oli alue kasvanut ja kehittynyt noista päivistä.

Alkuun

Ajoreitti: Cheddar - Winscombe - Weston-super-Mare - M5 pohjoiseen - M4/Prince of Wales Bridge - A449 - Raglan - A40 Crickhowell - A479/A470 - Staylittle - Glantwymyn - Trawsfynydd - Pont-rug - Parc Menal - A55 - Holyhead - autolautta - Dublin - kansainvälinen lentokenttä.

Tuo pitkä vihreä viiva ei tiestöllä ollut lähimainkaan noin selväpiirteinen ajettava, se kertoo vain lähetettä kuunnelleiden asemien vähäisyydestä ja maaston katveista.

Cheddarista hekomuseon kautta Dubliniin yöksi Pohjakartan © Google

Tankkaus Cheddarissa koko reissun toiseksi halvimpaan litrahintaan 604,1 km edellisestä/42,18 litraa eli 6,92 l/100 km.

Liikkeelle, lyhyehkön ajon jälkeen vastaan tuli The Helicopter Museum, Locking Moor Rd, Weston-super-Mare.
Ulkona oleva kyltti© The Helicopter Museum

Jos tuollainen kyltti osuu näköpiiriin ja aihe kiinnostaa vähääkään niin sisällä kannattaa poiketa. Jos ei muutoin niin kannatusmielessä.

Hangaarin vasemman takanurkan ei-ihan-uusinta kalustoa. Noihinkin on näemmä omanlaisiaan 'värikuoria' tarjolla.

Hekomuseon yksi sivukäytävä korjaustilan vieressä

Tuolla RAF RESCUE:n takana oikealla reunalla taisi olla myös Vietnamin sotaelokuvista tuttu Bell UH-1.

Seinän takana oikealla on korjaamo ja entistämö useine keskeneräisine projekteineen (alemmassa kuvassa takana näkyvän valkopunaisen hekon vieressä vasemmalla). Keskikäytävältä näkymä sinne hangaarin takaosaan päin.

Keskemmältä näkymä takaosaan päin

Kaikkialla hangaarin lattioilla oli ties mitä helikoptereiden osia yhdet sellaisinaan, toiset avattuina osittain tai purettuina kokonaan, kolmannet sähkömoottoreiden pyörittäminä toimivina esittely- ja opetusmalleina. Ei pelkkää sotamateriaalia vaan paljon muutakin, kuten tuo autogiro tuossa oikealla ja vastaava seuraavassa kuvassa, oheislaitteita kuten etsintävaloja, kameradomeja, melkein mitä vaan.

Keskellä lattiaa näkyvässä kyltissä kerrottiin MI-8:n olevan salaisessa tehtävässä ja palaavan myöhemmin takaisin.

Alkuun

Sisääntuloaula on hangaarin takanurkassa oikealla.

Suunta takaisin tuloaulaan päin

Mustan laatikon päällä oleva kirkas turbiini esitteli toimintaansa käynnistysnapin painalluksen jälkeen. Joitain pienoismallejakin näkyi oikeiden laitteiden seassa.

Kahvilasiiven sisäreunaa sen oikealla reunalla.

Vanha kaksimoottorinen keksintö kahvilasiiven sisäreunalla

Kaksiroottorisen kopterin runko sisäseinän vierellä. Kahvio on takana vasemmalla sivulla. Hangaarin laajennusvarat näyttivät jo aika vähäisiltä.

Asiansa tuntevan oppaan kanssa ja reilusti pidemmän ajan kuluessa noista olisi saanut paljon enemmän irti, semminkin kun esillä oli vain muutama itselleen erilaisista työympäristöistä vähääkään 'tutumpi' laite. Monenlaista oli tuollakin myynnissä alkaen helikopterin instrumenteista ja muista tuotteista sekä pakollisesta rihkamasta, jatkuen vaikkapa tällaisiin [L].

Alkuun

Matka jatkui Snowdonian kansallispuiston läpi ylös Holyheadiin saakka ajoittaisen sateen kastelemalla tiestöllä. Maisemissa silmä lepäsi ja liikennettäkin oli mukavan vaihtelevasti.

Levähdyspaikan viereistä maisemaa järvelle.

Snowdonian kansallispuiston aluetta

Majoittuminen myös maastoon [L] on Skotlannissakin varsin vapaata; ilmankos se näytti niin suosittua olevan.
Holyheadissa Stena Linen Check In-kopilla kyselin onnistuuko vaihto jo satamassa olevaan laivaan. Muutama minuutti naputtelua ja kalliimman vuoron lisäkustannuksen 37£ maksua myöhemmin homma oli ok, lastauksen alkuun jäi aikaa vielä 10 minuuttia.
Pikimmiten siirto autojonon jatkoksi, koirien kanssa ulos, paluu takaisin autoa siirtämään ja sama uudelleen kunnes jonon pää liikahti reilummin. Ajo laivaan, etuikkunat riittävästi raolleen, valjaat irti koirien autossa liikkumisen helpottamiseksi, vettä kuppiin, takatilan katon puhallin ulospuhallukselle ykkösasentoon, kumitalla järjestävän seuran toimesta takarenkaan taakse, ykkösvaihde ja käsijarru päälle sekä ruokailemaan ikkunapaikalle laivan ravintolaan. 

F&C kuvan mukaisesti vähän hernepuurolla tuunattuna. Yllättävän hyvää tuossa muodossa vaikka pelkkä turska tai kissakala olisi riittänyt. Nähtävää on merelläkin oikeanpuoleisen kyltin mukaan.

Fish & Chips vähän muutetulla kokoonpanolla   Pari sanaa laivojen kulusta © Stena Superfast X/Stena Line

Kännykkäkenttä katkeili jo lähtösatamassa mutta hajaosumia tuli ajoittain sen verran, että sms-viestit liikkuivat ja Whatsapp päivittyi joten kuten.

Merellä satoi ja keinutti 1200 henkilölle mitoitettua laivaa vain kevyesti. Taas päästiin vaivatta yli, tällä kerralla Wärtsilän valmistamien pääkoneiden (4 kpl) á 11520 kW voimalla ja noin parinkymmenen solmun ajonopeudella, kuten laivan teknisiä tietoja eritellyt kyltti kertoi. Pahimpaan loma-aikaan noiden laivavuorojen hinnat kuulemma pompsahtavat reippaasti. Kyllä, joissakin matkustusmuodoissa halvimmasta kalliimpaan lähes kaksinkertaiseksi.

Purkaminen Dublinissa kävi nopeasti eikä autokannella tarvinnut pitkään odotella. Lähtö Dublinin satamasta muutaman mutkan kauttakin vei vain hetkisen.

Sataman läheisen maantietunnelin käyttömaksu lentokentän suuntaan oli reilu 3 €, jonka jälkeen etsin mieluiten ilmaista loppuyön viettopaikkaa ensin lentokentän sisä- ja ulkoparkkialueilta. Jollaista ei useammankaan kierroksen aikana löytynyt joten seuraavaksi siirryimme kentän pohjoispuoleista aitaa seurailevalle tielle (Naul Rd), jossa parkkeerasin auton lentokentän aitaan rajoittuvan irlantilaisten ja puolalaisten työ- tai/ja majoitusalueen edustalle. Tietysti tien reunaan pysäköidyn autojonon viimeiseksi sillä joukkovoima, mahdollisuuskin sellaisesta todennäköisesti vähentäisi satunnaisten ohikulkijoiden autoni ikkunoihin tai oviin suuntautuvia koputteluja ja muuta mielenkiintoa.

Alkuun

13. Dublinista Galwayhin

17.6.2019 maanantai

Hyvin sai nelisen tuntia siinä nukuttua vilkkaasta ohittavasta liikenteestä huolimatta, kuivaa mutta melkoisen kylmää aamua pukkasi. Kenttää edelleen vastapäivään kierrellen etsiydyttiin sen pääpoistumistien varrella olevan Mäkkärin ja huoltoaseman väliselle parkkipaikalle siivoamaan autoa, ruokkimaan koirat ja lopulta itsekin Mac-pohjaiselle aamupalalle. Kokemus sekin.

Viereisessä parkkiruudussa oli eturenkaastaan klampattu auto jonka käyttäjä soitti paikalle avaajan, hepun saapumiseen kului puolisen tuntia ja käynti näytti maksavan reippaan viiskymppisen verran. Aktiivinen heppu kiersi kyseistä parkkialuetta usein ja kolmannella kierroksellaan kuvasi kaikki autot riippumatta siitä oliko kuski paikalla vai ei.

Kyseinen parkkialue oli lähinnä Mäkkärillä syövien ja asiakkaita odottavien taksien suosiossa, kuten viereisen huoltoaseman kaikki vapaat ja vapautuneet parkkipaikatkin. Jopa niin, että maastapoistumispäivänä piti auto jättää hetkeksi kauimmaiselle sen edustan ainoista vapaista invapaikoista nopean sisälläkäynnin ajaksi.

Irma saapui alueelle. Sivuliukuoven ikkunan tummennus toimii näköjään aika hyvin.

Irma Caddyn ohjaamossa

Nuo kyydissäolijan edessä kojetaululla näkyvät kengät poistettiin etummaisen Airbagin toiminnan varmistamiseksi. Samasta syystä kojetaulun etureunassa ratin kehän takaa näkyvässä telineessä ei ajon aikana ollut Kenwood TS-480:n käyttölaitetta.

Ajoreitti: lentokenttä - Dublin - M50 - N4 - M4 - M6 - Galway.

Päätimme lähteä Galwayhin. Hetken liikenneruuhkissa pyörimisen jälkeen sovimme, että Irma suunnittelee haluamansa kohdepaikat ja maksaa majoitukset kunhan ei pääse ajamaan koko aikana. Ja minä vaan ajan maksaen myös polttoaineet ja muita menoja. Galwayhin mennessä vettä tuli välillä todella reilusti, onneksi vain ajoittaisina suihkuina. Välillä sai kaivaa kuvetta maksullisten teiden käytöstä.
Kelistä johtuen menimme suoraan Travellodge Galway City-hotelliin (yöpymisen hinta oli vajaa satanen koirineen, aamupala á 9,50€ päälle). Kahden henkilön ja koiran  automajoitusta ehditään kokeilemaan jossain myöhemminkin sen sisätilojen lämpöeristysten ja muiden töiden valmistuttua halutulle tasolle.

Alkuun

Suihkuun ja hetken kuluttua kävelemällä keskustaan. Kuvan kävelykatualueella olleen ulkoilman pöytään kannettu, ensimmäinen hanasta sopivan lämpöisenä lasiin valutettu Guiness-tuopillinen vajaaseen puoleen vuoteen maistui varsin kelvolliselta. Sen jälkeen jatkettiin ties kuinka monennen kymmenen koiria paijanneen henkilön kanssa keskustelua.

Kapeita katuja, mukavan näköistä ympäristöä

Alkuun

Porukkaa ja katusoittajia riittää

'Laumavahti' Jaro etummaisena on tarkkana katoamiseni varalta, tai todennäköisemmin on jo haistanut lihakaupassa takin taskuun äsken piilotetun lihapalapussin sisällön.

Valvonta pelaa

Tuolla kävelykadun jatkeella hieman rannempana oli mukavan vihreätä aluetta siltoineen, kanavineen, vesialueineen ja jalankulkureitteineen. Siistiä seutua.

Koirille annetiin puistovälipalaksi hieman tuoretta lihaa lihakauppiaan niille kasaamasta annospussista. Nelijalkaisia ei saanut viedä sisemmälle ravintoloihin eikä ruokaa tarjoiltu ulos niissä paikoissa jonne yritimme tuon kierroksen jälkeen mennä, lopulta Irma haki pizzeria-takewaysta pari lättyä nautittaviksi läheisellä torilla.

Reilun kahdeksan kilometrin kävelyn jälkeen koirillakin oli helppo homma panna maate jo iltayhdeksän aikoihin. Joka sisäisten kellojen mukaan oli kotona jo puoliyö.

Alkuun

14. Galwaysta Limerickiin

18.6.2019 tiistai

Olipas siellä aamiaishuoneessa paljon ympäri maapalloa saapuneita nuoria, Down Under mukaan lukien. Busseilla eri suuntiin menossa ja illalla taas tulossa.

Tankkaus 650 km edellisestä/44,64 litraa eli 6,87 l/100 km.

Ajoreitti: Galway N67 - R477 ja vastaavat kapeimmat rantatiet - Lahinch - N85 - Limerick. Tie R477, Black Head ja muistolaatta.

Päivän ajoreitti tärkeimpine kohteineen Pohjakartan © Google Maps Muistomerkki rannalla © Kyltin tekijä

Muckinish Hill:n lähellä.

Maisema on kuin postikortti

Hienoja maisemia riittää kallioisen ja repaleisen rannikon varrella etenkin sen kapean rantatien vierellä. Samoin noita kuvan kiviaitoja, joita Irlannissa on kaikkialla. Tuokaan aita ei kasvustostaan päätellen ole aivan viime vuosien tekosia.

Alkuun

Aivan rannimmaisille teille ei aina päästy.

caut

Tuollapäin oli oikein kuvan kanssa varoitettu korkean kalliojyrkänteen reunalla istumisen vaaroista, kohdetytön kasvot oli sentään blurrattu kuvasta tunnistamattomiksi.

Tuosta jonkun matkaa eteenpäin tien sivulla avautui suora pudotus rantakallioita vastaan vellovaan mereen, niiden halkeilleiden ja urautuneiden kielekkeiden kohdalla (Bothar nA hAillite). Eivät he aivan viimeisellä äkkijyrkällä reunalla ole, vaikka ehkä jo näyttääkin.

Hyvin se puuskainen tuuli heilutti myös repeämän pohjukassa videota alaspäin kuvatessa.

Irma hyppii rantakallioilla kännykkäkameransa kanssa

Tuo rantakallioiden kiviaines oli kuivana oikein hyvää nilkka- ja polvitreenimaastoa epätasaisuutensa vuoksi.

Alkuun

Rantareitti vei myös maksulliselle näköalapaikalle 'Cliffs of Moher' jossa Irma kierteli aluetta enemmän meidän kolmen repiessä supaa ylhäällä tuulisemmalla, mutta viileämmällä paikalla. Aurinko kuumensi mopsien turkit polttavan pintakuumiksi alta aikayksikön, josta moinen. Joku lennätti pientä dronea alueella liikkuvien yläpuolella kieltokylteistä huolimatta, mutta hyvinhän se kesti hallinnassa.

Meitä turisteja oli paikalla paljon ja alueen edessä olevan suuren parkkipaikan alimmat autopaikatkin jo varsin täynnä. Ja joka paikkaan riittävästi jonoa sisätiloissa.

Aika pieneltä näyttää tuo vasemmanpuoleisella huipulla oleva ihmisryhmä ympäristöönsä verrattuna. Hieman ryhmästä vasemmalle oli laitumilla lehmiä ja lampaita, toivottavasti nekään eivät karkaile ainakaan hernerokkasumussa väärälle puolelle aitaa.

Cliff of Moheer

Jos jokaisesta koiria taputelleesta tai muuten niitä lähestyneestä henkilöstä olisi saanut euron, niin hotellihuoneen hinta olisi kertynyt helposti kasaan tuonkin päivän kuluessa ;-) Missään ei käyttäydytty niitä kohtaan huonosti joten siitä vaan, niin kauan kuin se koirille käy.

Monenlaista muistotarviketta olisi ollut saatavilla rinteeseen upotetuista pienistä myymälöistä ja kahvila-ravintolasta.

'Travellodge Limerick' oli seuraava kohde, josta nopea ulkoilutusmutka lähistön Tescoon. Eipä löytynyt yli 150 cm -pitkiä harjanvarsia HF-antennin kotiin jääneen teleskooppiputkijalan korvaajaksi, mutta niitä valumattomia kosteudenkeräystyynyjä kyllä löytyisi á 10€ kpl, Suomessa sai niitä samaan hintaan kolme.

Illemmalla lounas/päivällinen 50-luvun tyyliin brändätyssä ravintolassa nimeltään Shake Dog, josta on kuva vähän alempana; burgerinsa olivat oikeinkin kelvollisia ja paikan interiööri mukavan poikkeava.

Alkuun

15. Limerickista Fossaan

19.6.2019 keskiviikko

Kerrankin sai nukkua pitkään Irman käytyä aamuyöllä koirien kanssa aamulenkillä. Aamiainen, FIB - Full Irish Breakfast, josta kaksi eri kokovaihtoehtoa edellä mainitussa ravintolassa maksoi kahveineen 9,5€ per nenä.

Ajoreitti: Limerick - M20 - N21 - N22 - Killarney - (Ring of Kerry) N71 ja R568, Waterville, Aghatubrid, Cahersiveen ja Caragh Bridge - Killorglin - Fossa.

Aluksi mutka kaupungin ja sen ranta-alueiden kautta, sitten kartassa alla näkyvää suoraa reittiä kohti päivän ykköskohdettä, kuvassa näkyvää maisematietä The Ring of Kerry. Tuossa on yksi siitä kertova sivusto.
Renkaan oikea kiertosuunta näkyy auton kuvakkeesta. Reitin rengasosa suurennettuna löytyy tuolta [L].

Limerickista Ring of Kerryä kiertämään Pohjakartan © Google Maps

Matkalla vastaan tuli muutakin silmiä ilostuttavaa, kuten muuan pikkukylä pääkatuineen. Abbeyfeale. Pittoreskia oli tuollakin, pakko myöntää.

Pienen kylän raittia, silmä kyllä lepää noissa, myönnän

Alkuun

Kehätiellä bussien kiertosuunta oli ennalta määrätty eli vasta- ja muiden pienempien ajoneuvojen myötäpäivään - joka on todennäköisesti harkinnan ja käytännön sanelema juttu suurten ajoneuvojen liikkumisen helpottamiseksi. Kahta pientäkään bussia ei samalle tielle olisi saanut vierekkäin eikä vastakkain kovinkaan monessa kohdassa ilman ruuhkaa, peili-, pelti- tai muita kontakteja. Hyvä jos bussin ja tavallisen auton sai, nimittäin matkustajan oikeanpuoleisen peilin vieressä viuhui vastaantulleiden peilejä ja isompien autojen etukulmia, mutta onneksemme ne eivät hipaisseet saati osuneet kertaakaan vastaan tulleiden ajoneuvojen kuljettajien hoitaessa sisemmän kohtaamisalueen.

Automme vasemmanpuoleinen peili ropsutteli tienvarsipusikoita monessakin kohdassa tiukimpien kohtaamisten aikana. Muutama moottoripyöräkin liikkui autojen seassa, enimmäkseen niitä katuenduro-mallisia ja jokunen customi; olisi sinne yksi GSX-1250FA:kin sopinut hyvin sekaan.

Jossain matkan varrella tuli puhetta meikäläisittäin väärällä puolella ajamisen vaikeudesta. Itseasiassa noin kapeilla teillä vilkkaan liikenteen seassa se mielestäni oli useammin pelkkä etu että ulkomainen kuski näki ahtaassa kohtaamistilanteessa hyvinkin tarkkaan, mihin kohtaan autonsa renkaisiin nähden vasemmanpuoleisen ajoradan asfaltin reuna päättyi ja siitä alkanut, joskus hyvinkin syvä sorastamaton alue tai oja alkoi. Se näytti monille paikallisille kuskeille olevan huomattavasti vaikeampaa.

Pari kertaa kohtaamistilantessa oli pakko vain luottaa siihen, että auto pysyy vaikka kävelyvauhdissa juuri ja juuri asfaltin ulkoreunan paremmalla puolella, kun joku yleensä turistibussilla ajanut törppö tuli vastaan muita reilummin keskilinjan väärällä puolella, luottaen vissiin isomman oikeuteen valita ensin ajolinjansa.

Vuokra-autolla ajelu tuollaisissa maisemissa kannattaisi tehdä alkuun hyvinkin rauhallisesti, varsinkin jos on onnekseen saanut alleen halvemman mutta käsivaihteisen auton (muutenkin siellä saattaa olla ylimääräistä haastetta havainnoida ympäristöään vähintään sadalla prosentilla koko ajan, jota väärän käden puoleinen vaihdekeppi ja vasemmanpuoleisella ajokaistalla ajo mukavasti sekottavat). Sama pätee kotona opittuun tausta- ja sivupeilien käyttörutiiniin sikäläisen vasemmanpuoleisen liikenteen seassa.

Reitin alkuosa oli jo aika hienoa maastoa järven rantaa seurailevan, kuin lehtometsän peittämän tien osalta ja jatko ylempänä sekä rannikolla vielä hienompaa. Paluu takaisin sisämaahan päin oli sekin maisemallisesti aivan kelvollista, muttei kaikkeen turtumisen jälkeen enää mitään uutta. Karttaetelässä Kenmaren kohdalla tehtiin pieni oikaisu (R568) majoittumisajankohdan aikaistamiseksi, maisemien laadussa ei todennäköisesti hävitty sielläkään.

Ladies View, Lakes of Killarney
Ladies View, Lakes of Killarney kuten kyltissä luki

Krysanteemit sun muut rehut kukkivat komeasti teiden varsilla.

Kukkaloistoa RoK:lla

Alkuun

Wild Atlantic Way ja Ring of Kerry jatkuvat edelleen

Aurinkoakin näkyi välillä, jolloin ympäröivät pellot tuntuivat saavan Irlannille tutunomaisen viherloisteen yllensä. Kuvasta sitä voi ainakin auttavasti kuvitella itsekin.

Korkeuserojakin oli

Watervillen pienessä rantakylässä käytiin lounaalla, ruokalista ohessa [L] ja kuvaamassa mustavalkoelokuvien aikaan erittäin suositun Mr. Charlie Chaplinin patsasta. Hän oli viettänyt aikaansa sielläpäin. Moottoripyöräilijöillekin vinkattiin liikkumisestaan.
Auton ikkunasta ohimennen räpsäisty kuva myös kyseisen hepun patsaasta.

Siitä vaan lausumaan    Aja varovasti    Tutun näköinen hahmo patsaalla

Majoitus Douglasha House B&B:ssa, huone 3 kerros 2. "Eihän teitä häiritse mahdollinen melu naapureiden toimesta" ja samassa lauseessa rouvan jatkokysymys "pitävätkö koiranne sellaista melua, että joku muista asukkaista voisi häiriintyä"? Onneksi ei kysynyt kuorsaamisesta ;-)

Alkuun

16. Fossasta Waterfordiin

20.6.2019 torstai

Ajoreitti: Fossan B&B - Mallow - Cahir - Waterford.

Tämä taas oli siirtymispäivä jonka ajomatkasta ei juurikaan jäänyt mitään lapsille kerrottavaa.

Tarkoitus oli ajaa N72:sta Fermoyn kautta N25:lle ja Waterfordiin, mutta gps:n nopein reittiasetus tai perinteellinen näppihärijö kohdetta määrättäessä ajatti hieman ylempää.

Fossasta Waterfordiin Pohjakartan © Google

Erään Waterfordilaisen eläinlääkärin mukaan voimassaolevat rokotukset ovat riittävät, eikä takaisin UK:hon mentäessä tarvita mitään muuta hänen monivuotisen, omien koirien kuljetuskokemuksensa mukaan. "Eivät ne siellä Skotlannin rajalla mitään koirien päälle ymmärrä" kuulosti hieman omanlaiseltaan eläinlääkärin suusta käsin, mutta jutussa tuntui piilevän hieman osatotuutta muun muassa verrattaessa irlantilaisten ja skotlantilaisten suhtautumista koiriin. Liikaa yleistämättä, poikkeukset huomioiden mutta erojakin selkeästi havaiten. Joista pari sanaa vähän myöhemmin.

'Travelodge Waterford', varaus kahdeksi yöksi huoneeseen #39. Kelpo paikka ja sijainti lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Vieressä oli suurehko puisto jossa aamu- ja iltalenkin teko onnistui vaivatta.

Lähikaupasta löytyi riittävän pitkien puisten harjanvarsien (vast.) sijaan noin parisenttinen kromattu metalliputki 'Alpha Promaster 10-80m'-antennille jalustaksi. Sen lisäksi pari pientä tiivistä ruoka-astiaa matkajääkaappikoossa sekä läheisestä Lidlista aiemmin kokeilemattomia viljattomia hampaidenpuhdistustankoja koirille (BS). Ensimmäinen punkkupullokin jäi sieltä mukaan sitten joulukuun 2018. Enpä kehuisi sitä äkkiseltään kovinkaan herkulliseksi tuoteryhmäksi vaikkapa hanasta juuri laskettuun, sopivanlämpöiseen Guinessiin verrattuna. Tölkki-Guinessista ei samassa yhteydessä kannata mainita yhtään mitään.

Pyykinpesukäynti paikallisella K-Circle bensa-asemalla ml. koirien patjojen kuoret, pyyhkeet, peti- ja muut vaatteet kaikki samoissa 18 kg koneissa yhtäaikaa. 44 minuuttia talon pesuaineilla maksoi 8€ ja kuivaus isossa rummussa 3 x 15 min yhteensä 6 € päälle. Kunnon vehkeet, hölmömmällekin selkeät käyttöohjeet jokaisen luukun vieressä ja puhdastahan siitäkin tuli seuraavan asiakkkaan jo odotellessa vuoroaan. 

Läheisen huoltoaseman takana erillisenä saarekkeena

Alla näkyy Shake Dog-ravintolan vieno toivomus pyyhepaperitelineidensä päistä käsin.

Voihan sitä toivoa © Shake Dog

Irma lähtisi kotiin 22.6. kun minulla jostain syystä oli laivalipuissa päivämäärä 23.6. No, se oli helppo ratkaista kun Irlannin vielä tähystämättömän lounaisnurkan ajo päivässä ei järkevästi onnistuisi ja flexi-lipuilla laivan vaihto onnistuisi ongelmitta. Viimeistään 24 tuntia ennen lippuun merkittyä laivan lähtöä lippujen peruutuskin olisi ollut täysin ilmaista. Ja päivän aikaistamisella sai lisää kiertelyaikaa ennen Uigista Tarbertiin menevän lautan lähtöä.

Alkuun

17. Waterfordista kierros rannikolle

21.6.2019 perjantai

Aamupalan sai taas tuolta. Valittavana oli FIB, Omelettes tai French toast. Aina, onneksi annoskokoa sai pienennettyä.

Saman ketjun sama brändi oli muuallakin tarjolla

Päivän ajetut lähialueilla:

Waterfordin alapuolisilla alueilla kartan mukaan Pohjakartan © Google

Periaatteen "Mitähän tuon seuraavan mutkan tai mäen takaa löytyisi" noudattamisen näkee hyvin auton karttaseurannan avulla.

Tyypillisesti noissa "oksissa tai pistokkaissa" pääkulkusuunnan sivuille on yritetty päästä esimerkiksi kapean tien päähän meren rantaan, korkean mäen päälle, jonkin oikotien läpi sen takana olleelle puomille saakka tai muuta vastaavaa. Samaa reittiä takaisin ei mielellään ajaisi paitsi nähtävyyksien määrän maksimoinniksi.

Alkuun

Mukava päivä lyhyin paikanvaihdoin sään suosiessa, tässä aloiteltiin päivän ohjelmaa japanialaisessa puutarhassa. Kartan 1. sininen soikiomerkki Tramoressa:

Käymisen arvoinen, rauhaisa paikka.

Japanilaisen puutarhan kartta © Lafcadio Heard Gardens

Hyvin tehty ja maisemaan sopiva puutyö on usein komeata katsottavaa.

Puutyötkin onnistuvat erinomaisesti

Monenlaisia yksityiskohtia piilotteli alueella; minkähänlainen asukas esimerkiksi tuolta oikealta puun juurikolossa olleen oven takaa löytyisi?

Kukahan tuolla asuu?

Alkuun

Kävelyä märällä rantahietikolla Tramoressa, jossa koirat saivat hetken kirmata vapaina muiden lajitoveriensa mallin mukaisesti. Köli kastui aallokossa kyllä mutta sen syvemmälle ne eivät kahlanneet. Kartan 2. merkki Tramoren edustan rannalla.

Kelpasi tuolla koieienkin juoksennella vapaina rantavedessä muiden mallin mukaisesti

Kapeille rantaan vieville teille ajettiin Corsallyssa ja Ballymacaw Cove Beach:lla, jossa kieltoja ja ohjeita riitti vasemmanpuoleisen kyltin verran. Vähän oli jäänyt tilasta täyttämättäkin tulevien kieltojen varalta. Myös simpukoiden ja muiden merenelävien keräilystä, kalastamisesta ja rannoilla jalan liikkumisesta oli muutama rivi omia ohjeitaan. Kartan 3. merkki Browstown Headin sivulla.

Ei. Kaikki on kielletty! © Waterford City&County Council

Kotimaassa tämä selkeä, helpommin ylläpidettävä versio tuntuu saaneen varauksetonta kannatusta joidenkin kansanedustajien suunnalla.

 Tai helpommin näin

Alkuun

Rathmoylan Cove Kartan 4. merkki Rathmoylan Coven maisemissa.

F&C-annokset nautittiin tuolla Dunmore Eastissa sataman viereisessa kalamyymälässä. Kartan 5. merkki Dumnore Eastin alapuolella.

Tällaisella kelillä ei niinkään vastenmielisen näköistä seutua monenlaisine veneily- ja ranta-aktiviteetteineen. Tuoretta kalaakin olisi usein myytävänä satamassa.

Dunmore East

Paluun yhteydessä poikettiin toisella eläinlääkärillä varmistamassa että voimassa oleva rokotussuojaus tosiaan olisi Englantiin paluuseen riittävä, mahdolliseen karanteeniin tai vastaavaan kun jatkovarausten aikataulujen vuoksi ei ollut varaa juuttua. Rokotesuojaus oli hänenkin mielestään riittävä mutta kyseinen herra oli koiria näkemättäkin vahvasti sitä mieltä, että hänen pitäisi tehdä molemmille koirillemme kliininen tutkimus niiden matkustuskunnon määrittämiseksi, joka toki merkittäisiin mahdollisin hoitomääräyksin myös niiden passeihin. Sitä vaadittaisiin kuulemma myös Suomeen palatessamme.

Hmm. Olisinko tosiaan lähtenyt niiden kanssa liikkeelle jos siitä olisi ollut minkäänlaista epäselvyyttä kun lähtiessä sitä imatralaiselta eläinlääkäriltä koirien kanssa käydessäni nimenomaan kyselin - Calaisissakin molemmat koirat seisoivat jonkin aikaa toisen lääkärin edessä rokotteitaan odottelemassa. Ennen reissua tehtynä varmaan perusteltu sekin.

Syksyllä 2024 Calaisissa se tehtiin näin: lääkäri katsoi lampulla silmät, korvat, nenän, suun, kuunteli keuhkot ja sydäntä stetoskoopilla, siveli kehon pintaa taivutellen vähän niveliä ja mittasi hännänaluslämpötilan tehden tarvittavat merkinnät passeihin.

Illalla kävelylenkki keskustan kävelykaduille, joissa pari ei liian kylmää Guinessia jota jopa Irmakin kehui juotavaksi, elävää musiikkia kadun pätkällä suuren puurakenteisen Viikinkimiekan vierellä.
 Jaana: Bobikin käveli illan viilennyttyä kävelykadulta pari kilometriä takaisin kämpille aivan hyvin, joskaan ei aivan parhaaseen vauhtiinsa.

Alkuun

18. Waterfordista Belfastiin ja Cairnryanista Girvaniin (Skotlanti)

22.6.2019 lauantai

Aamu oli normaali ja FIB -annosten yläraja alkoi olla saavutettu. Keli suosi liikkujia matkalla pohjoiseen.

Ajoreitti: Waterford - Dublin lentokenttä - Belfast - autolautta - Cairnryan - Girvan.

Kaksi tankkausta saman päivän päivän aikana, sekä Waterfordista lähtiessä 749,1 km edellisestä/51,74 litraa eli 6,91 l/100 km että lähellä Belfastia 331,7 km edellisestä/21,50 litraa eli 6,48 l/km, jotta illemmalla Skotlannissa ei ihan heti tarvitsisi tankkauspaikkoja etsiä.

Irman kännykkä toimi hyvin autossa ollen välillä 4G ja pudoten toisaalla H+:ksi. Elisa on hänellä, Telia minulla, kelvollisesti toimivat molemmat ainakin asutuilla alueilla. VHF-alueen APRS-peittoakin löytyi yleensä paikassa kuin paikassa paitsi Snowdonian luonnonpuiston joillain alueilla. Skotlannissa tilanne muuttui paikoitellen paljonkin huonommaksi.

Koirien (Jaro edessä, Bobi takana) vuoro nauttia päivän toinen ruoka-annos.

C Chaplinin lomakylässä liikelounaalla

Kun yksi syö niin kaikki syövät..

Irma jäi Dublinin lentokentälle, jonne jätti kamat mennen bussilla hetkeksi Dublinin keskustaan tiedustelemaan jonkin tulevan pitkän viikonlopun paikallista maastoa, samaan aikaan me muut ajoimme yhden välipysähdyksen taktiikalla kohti Belfastin satamaa.

M50-moottoritien käytöstä saapui pieni lisälasku 19.9.2019 [L] ja [L].

Flexi-lipun siirto vei aikaa pari minuuttia ja siitä meni enää varttitunti lastaukseen, hyvin siis ehdittiin oikomaan koipia. Lähtötarkastus ei liikaa aikaa vienyt: "Onko mitään palavia nesteitä mukana? Jaa ei, hyvää matkaa".. Koirista ei mitään mainintaa eikä autoon edes vilkaistu sisälle. Ne matkustivat auton takaosassa autokannella #2; aika paljon oli auton ympärillä ympärillä vapaata tilaa joten juomavesi, raollaan olevat ikkunat ja kattopuhallin sisäänpäin puhkuen takasivat niille rauhallisen lepotauon jatkumisen.

Laivabaarin Cesar-salaattikaan ei ollut huono vaihtoehto pitkästä aikaa.

Kello 16:05 Pohjois-Irlannin rannikko alkoi kääntyä sivuun 4G:n toimiessa edelleen. Kohta piti lähteä tuuliselle ulkokannelle pällistelemään maisemia. Joka kannatti kun yhdeksän Hawkia veti timanttimuodostelmassa matalalta laivan yli, lienee treenejä tai näytös lauantain kunniaksi jossain lähellä? Niiden kuvaajia riitti ulkokansilla kyllä, taskusta pikaisesti kaivetulla XCover4:lla sai talteen vain roskikseen joutuneen kasan kärpäsen jätöksiä taivaansinessä.

Kyseinen kännykkä valitti ylikuumentumisesta oltuaan hetken suorassa auringonpaisteessa. Jäähdyttely ilman akkua kannet auki, buuttaus ja samalla tuli varoitus 11GT kaistan käytöstä 31.5.-30.6. välisenä aikana. Paketti sisälsi Pohjoismaiden ulkopuolella 10 GT datansiirtoa mutta reissun loppuun mennessä kertyneestä kaistankulutuksesta ei aiheutunut ylimääräisiä maksuja. Kaistankulutus oli vain muutama Gigatavu Tanskasta siirtymisen jälkeen, johon saakka ja josta takaisin pohjoiseen ns. Rajaton.

Tavallisessa käytössä aprs-paikkatietolähetykset, läppärille jaettu datayhteys, muu vähäinen nettiselailu, sähköposti, joskus Facebook-, WhatsApp- ja tekstiviestejä lähetellen kymmenen gigaa tuntui riittävän hyvin reissukuukaudeksi EU-alueelle. Jatkossa UK:ssa ulkomaalaisten kännykkäpalveluntarjoajien roaming-hinnastojen tilanne palannee takaisin huonommalle tasolle eli kalliimmaksi.

Alkuun

Cairnryanin satamassa Skotlannin puolella ei purkuvaiheessa turhaan hidasteltu. Suunnaksi valikoitui A77 ja Ayr, varmaan joku leiripaikka viimeistään sieltä löytyy. Jo ensimmäinen nousu oli mukavan nousujohteinen ja lisää mäkistä ja mutkaista tietä löytyi muun muassa Glenapp Castlen suunnalta. Noinkin lyhyellä matkalla ajoympäristön laatu muuttui todella paljon edellisen saaren ajomaastoihin verrattuna.

Kello alkoi Girvanin läheisyydessä olla jo sen verran että matkailuautoalue Strathavon Caravan Park (Girvan) Ltd sai meistä yövieraita. Maksu oli 15£ yöltä vain siksi, ettei heidän suihkurakennuksensa ollut vielä käyttökunnossa. Hinta-laatusuhde oli mitä oli mutta vessat hyviä ja alue hiljainen. Maps.Me löysi senkin alueen.

 Iltalenkillä satamassa ja keskustassa kellon mukaan. Siistiä aluetta eritoten tuolla ylemmällä puoliskolla.

1. majoittuminen Girwan UK Pohjakartan © Google Maps

Kuvanottopaikka löytyy helposti vertaamalla näkymää ylläolevan kartan punaisiin kulkureittiviivoihin. Hämyistä tunnelmaa vaikka auringon laskuun oli aikaa vielä reipas tunti-kaksi.

Sataman suun suuntaan

Alkuun

The Harbour Bar:ssa oli muitakin koiria ja sulauduimme sekaan helposti. Läppä lensi paikallisilta koko ajan ja naurunrähäkkä seurasi toinen toistaan. Harmi kun jutun seuraaminen oli välillä aavistuksen haasteellista ei niinkään puheensorinan äänenvoimakkuudesta, vaan lausunnastaan ja paikallismurteestaan johtuen..

Tuollainen sen pubin baaritiskin pitäisikin olla. Tuonne yläreunan Single Malt-pullorivistöön ei taaskaan ollut asiaa.

The Harbour Bar tiski alasektorista kuvattuna

Joillakin asiakkailla omat mukinsa roikkumassa baarin katossa ja väkeä baaritiski sekä muutamat lähipöydät melkein täpötäynnä, pihallakin muutama tupakilla, lauantaina kello 21:30 kaljalla ilman ainuttakaan ainakaan vielä aidosti kännissä olevaa henkilöä. Oikealta valkoisen hiuspehkon alla sijainnut mies on rajattu pois hygieniasyistä.

Tunnin päästä pois lähtiessämme muuan ehkä noin +kuuskymppinen iso mies pyysi luvan nostaa mopsit vuoronperään syliinsä ja sen tietysti saatuaan taputteli, silitteli, jutteli niille, piti hetken rintaansa vasten ja lopuksi myös suuteli niitä molempia poskelle ennen palautusta takaisin maanpinnalle kavereidensa hymyillessä vieressä ;-)

Kaikki sielläkään eivät näköjään olleet myyneet sieluaan koirankikkareiden bongaamiseen ja niistä muistuttamiseen kymmenistä sikäläisissä tolpissa ja kaiteissa, jopa yhden veneen keulassakin olleista tarroista sekä katumaalauksista huolimatta.

"We are watching You!" toitotti yksikin kyltti. Tai juuri niiden vuoksi; asia sinänsä on juurikin oikea (reissussa kaikki J&B:n kiinteä jäte pussitetaan ja siirretään aina roskiksiin), mutta tuollainen itseään jatkuvasti myös lammas-, lehmä- sekä hevosaitauksien seassa toistava esiintuonti tulee samalta suunnalta kuin ne kikkaratkin.

Alkuun

19. Girvanista Fort Williamiin

23.6.2019 sunnuntai

Auton katon päälle yltäneestä puusta oli tippunut reilusti tahmeaa mahlaa kaikille yläpinnoille, amatöörimäinen moka allekirjoittaneelta parkkeerata suoraan sellaisen alle. Sama puulaji joka karistaa myös paljon varsinkin telttakankaaseen, jalkapohjiin, kenkiin, vaatteisiin, renkaisiin ja pyörän päälle tarttuvaa roskaa alleen sekä lähelleen, kuuluen vahvasti välteltävien päällyspuiden ryhmään. Onneksi muutaman sadepäivän kuluessa kyseinen moska alkoi itsekseen irtoamaan auton pinnoilta.

Nokka kohti Fort Williamia, välissä oli yksi ajomatkaa säästänyt lauttayhteys (18£), jota seurasi vierailu Dunooniin raha-automaatille, kahvilassa sekä isossa kaupassa ruokavarantojen täydentämiseksi seuraavan yöpaikan ja sen palvelutason ollessa vielä täysin avoin.

Ajoreitti: Girvan - A77 - Ayr - A78 - Ardrossan - A770 - Gourock McInroy's Point Ferry Terminal - pieni autolautta - Dunoon Hunters Quay Ferry Terminal - Dunoon - A885 - A815 - A83 - Inverarey - A819 - A85 - Inverlochy - B8074 - Achnafalnich - Easan Dubha, Waterfall - A82 - helvatan komea laaksoalue - Altnafeadh - Glencoe - Corran - Fort William - Glen Nevis Caravan & Camping Park.

Reitti noudatteli aivan tuolla loppupäässä samaa reittiä kuin vuonna 2004 siellä Irman kanssa kahdella mp:lla Laura ja Jaana kyydissä [L] liikkuessamme. Mukava oli nytkin kuunnella lahden vastarannalta samaa reittiä kauempana perässämme tulleiden pyörien pakoääniä myös tuossa North Ballachulishin tienoilla juomataukoa pitäessämme.

Päivän ehdoton kohokohta Dalmallyn jälkeen oli ensin tie B8074, yksikaistainen öljysorapintainen "polku" River Orchy-joen varrella. Sinnekin olisi voinut jäädä yöksi, jos jostain kuvallisesta paikasta joen varrelta olisi vielä riittävän tasaisen, vapaan autopaikan löytänyt. Komeata oli se seutu kyllä, reissun kenties paras oikaisu tähän mennessä. Vapoja ja kanootteja kanniskeltiin ja grillit sauhusivat nuotiopaikoilla.

Toinen vastaava oli todella jylhän laakson läpäisevä tie A82 Altnafeadhin alueella. Edellisen täydellinen vastakohta, mutta aurinkoisella kelillä vähintäänkin yhtä mieleenpainuva pitkälti puuttomien tienvierusmaisemiensa suureellisuuden ja korkeuserojen vuoksi.

Punainen viiva (alempi) = koskien katkoman joen vartta seuraileva yksikaistainen tie, oranssi viiva (ylempi) = todella komeaa "vuori-laaksomaisemaa", pieni punainen rinkula = leiri, musta = yleinen kulkusuunta.

Parhaat palat matkalla Fort Williamsiin Pohjakartan © Google

Aika monta levähdys- ja maisemien katselupaikkaa löytyi tuolta, useimmat tupaten täynnä ajoneuvoja ja maisemien katselijoita, maastoreiteillä kävelleitäkin liikkui maisemissa. Google Mapsin mukaan seitsemänhissinen laskettelukeskus Glencoe Mountain Resort oli kulkusuuntaan nähden vasemmalla puolella. Kyyditettävän kannalta erinomaista maisemaa katsottavaksi vähän pidempäänkin, kuskilla sitä samaa etuoikeutta ei jonnekin tien varteen pysähtymättä ollut.

Alkuun

Fort Williamsin viereltä oikealta löytyi kämppäri Glen Nevis Caravan & Camping Park hintaan 12,5£/yö. Hieno ja laadukas kuin peijooni varsinkin edelliseen verrattuna. Paljon erilaisilla kulkuvälineillä liikkuneita ihmisiä näkyi joka puolella mutta sopivaa majoitustilaa riitti hyvin. Sen kotisivuilta löytyy muun muassa hyvännäköistä 360-asteen kuvaa laaksosta lähiympäristöineen. Tuonne menisin toisenkin kerran yöksi tai pariksi.
Yksi suurimman osan ajastaan henkilöautossaan istunut mies kuvasi hartaasti meihin päin puhdistaessani irrallaan silloin olleen Bobin korvat ja nenäpoimun, mutta lopetti kun otin pari kuvaa vastapalloon niin että varmasti havaitsi sen. Joku satunnainen tarkkailija kenties, harmi vaan ettei käynyt juttelemassa jos koirat kiinnostivat. Tai ärsyttivät.

Hetken päästä pällistelimme molemmat tuota hekoa päällämme.

Canon G-10 -kameralla käsivaralta yläsektoriin; tuon parempaan räpsäykseen en vaan pystynyt. Kiikaritkin olivat jääneet kotiin.

Suurin piirtein Super Puman kokoluokkaa ollut helikopteri jyristeli yläpuolella, mikä lie malliltaan vai Agusta Westland AW139, tms. mutta veikkaisin yleisesti kaksimoottorista (meri)pelastuskopterin tyyppistä vinsseineen, kameradomeineen, hakuvaloineen sun muine varusteineen.

Tuo lenteli edestakaisin viereisten mäkien päällä tunnin - pari

Vaikea arvata oliko sillä joku maalimiehen etsintä vai oikea SAR-tehtävä menossa sen pyörittyä todella pitkään useiden läheisten huippujen (GE:n mukaan korkeudeltaan n. 500 - >1300 metriä meitä ylempänä) yläpuolella häipyen välillä kauemmaksi. Lopputulos jäi hämärän peittoon.

Koirille oli tälle ruokintakerralla varattu jälkiruuaksi 250 grammaa lampaan putki- ja lapaluita yhteishintaan 63 penceä, joten seuraavaan puoleen tuntiin ei niiden suunnalta muuta kuulunutkaan kuin epämääräistä mässytystä. Ja jottei totuus unohtuisi, niin ahneuksissaan liian suurina paloina niellyt luukalvot ja pureskelussa irronneen nivelpintamössön voi vapaasti puklauttaa pari-kolme kertaa takaisin nurmelle märehtien ne kohta uudelleen. Onneksi kyseisiä kököjä ei ilmestynyt enää yöllä auton lattialle.

Viereiseen telttaan majoittunet tytöt tekivät iltaruokaansa harvemmin sielläpäin nähdyllä Trangialla kaasupolttimineen. Useimmilla muilla oli joku kertakäyttöisen kaasupatruunan päälle kiinnitetty tuulensuojaamaton malli.

Keltainen Varoitus saatiin sillä kertaa kovista sateista muuttuvista opasteista matkan varrelta, mutta taivas lienee pudottanut vetensä jo ennen kuin ehdimme kohdalle. Ellei sitä sitten tuuppaisi lisää yöllä, johon olemme varautuneet leiripaikkaa valitessamme. Onneksi tämänkertaisen majoitteen alta virtaava vesi ei ihan heti muodostuisi ongelmaksi.

Alkuun

20. Fort Williamista Malaighiin ja Armadalista Uigiin

24.6.2019 maanantai

Sateisena näytti keli jatkuvan. Yöllä näkyi tiputelleen vettä vähän reippaamminkin.

Ajoreitti: Leirintäalue - Fort William - A830 - Malaig - pienehkö autolautta - Armadal - A851 - A87 - An t-Àth Leathann - Portree - Uig - Calmac Ferries Uig, Skye - The Cow Shed.

Tankkaus 351,2 km edellisestä/22,34 litraa eli 6,36 l/100 km.

Siirtyminen hoitui mukavasti polveilevaa tietä pitkin jälleen yhdelle CalMacin lautalle Mailaighiin sen Harry Potterin elokuvista tutumman, velhokoululle vievän rautatien vierustaa välillä hivotellen.
Rautatiellä näkyi liikennöivän myös niitä heidän pieniä tasapäisiä henkilöjuniaan, joissa vaunun etu- ja takapäässä olevat tuulilasit ovat painanteen pohjalla ikäänkuin samanlaisen muovitötterön keskellä, mitä jotkut mopoilevat isovanhempamme talviaikoina pitivät kasvoillaan. Niiden tiiviit reunat kuulemma muodostavat keskelle ilmapatjan, joka pitää keskustan tuulettomana ja silmälasitkin puhtaampina..

Kello 11 AM lähtevään lauttaan ei puuttuvasta varauksesta johtuen vain tuntia aiemmin kysellen enää päässyt, joten kulutimme luppoaikaa satama-alueella henkilökunnan edustajan kanssa mopseista tietysti keskustellen ja sataman ympäristössä kierrellen, kunnes kello kahdentoista lähtö oli oikea hetki päästä merelle kohti Armadalia Isle of Skyellä.

Tuo itselleni uusi reitti erittäin kauniille saarelle kelpaisi myöhemminkin. Lomakauden kuumimmilla viikoilla ennakkovaraus lienee käytännössä pakollinen valmistelutoimenpide.

Kuljetusalusta ja majoitus lautan reunalta kuvattuna.

Caddyn katon varustus

VW Caddy Maxi:n yläpinnalla näkyvää kalustoa:
Antennien säteilykuvioiden tasaisuuden kannalta keskellä kattoa oleva aurinkopaneeli telineineen eikä lähellä olevat kattotelineet ole paras mahdollinen vaihtoehto. Paneelin ympärillä ja alla pyörivän ilman, kattotelineiden lähellä olevien runkokiinnityspisteiden tukevuuden sekä paremman kuormitettavuuden kannalta paikka on aika hyvä.

Eikä tarvitse pelätä että kyseinen paketti tai sen osia lentäisi takanatulevien silmille kovemmassakaan vastatuulessa vaikkapa Saksan vapailla moottoriteillä, jossa useamman vähän pidemmän kokeilun mukaan auton maksimi 173 km/h ei vaikuta tuon kiinnityksiin mitenkään (autojen välinen nokkakolari tai törmäys kiinteään esineeseen olisivat toki asia erikseen).

Kuluneet kolme vuotta tuon telinehässäkän ensiasennuksesta seurannutta ulkona oloa näkyi telineiden rakenteissa ainoastaan hienoisena pintaruosteena jalkojen alimpien metalliosien pinnalla. Kaukaloa piti hieman modifioida, samalla alareunan ja sivujen maalipinta uusituttiin ammattiliikkeessä 05/2022. Syksystä 2024 lähtien se on taas hieman muutenkin paranneltuna paikoillaan toistaiseksi.

Alkuun

Isle of Skyen maiseman korkeuserot tien vierellä olivat Armadalesta Bradfordiin päin ajettaessa aluksi vain metriluokassa, mutta kauempana Luibin luona jo tuollaisia. Tuo oikeanpuoleinen huippu on Google Earthin mukaan yli 600-metrinen, keltaisen viivan kuvatessa tie A87 reittiä.

GE:n keinotekoista kuvaa on hieman paranneltu Canon Digital Photo Professional-ohjelmalla. Kyllä tuostakin ympäröivien näkymien idea selviää valokuvaamisen oltua matalien pilvien ja sateen vuoksi mahdotonta. Matka jatkui alhaalta kuvan vasemmalta reunalta "sisään" ja oikean reunan keskeltä oikealle.

Keinotekoista Isle of Skyen maisemaa © Google

'Co-op Food' - Broadfordista sai lisää purtavaa, josta ajo jatkui Portreen keskustan kautta Uigiin satamaan tiedustelemaan josko sittenkin olisimme päässeet Harris & Lewis-saarille jo silloin. Ei puhettakaan, joten vaihtoehtoina oli tukeutuminen joko sataman jonotusalueeseen ja yleiseen vessaan ilman suihkumahdollisuutta (OK), tai läheiseen leirintäalueeseen, josta laivayhtiön tyttö tuumasi ettei hän itse sinne menisi. Kävin sen portilla koiria kävelyttämässä enkä ainakaan siitä mitään ulospäin näkyvää negatiivista havainnut.

Aiemmalta mp-reissulta tuttu Hostelling International Youth Hostel:lle kiinnosti enemmän,vaikka oli uusittu ja nykynimeltään 'Cow Shed'. Siispä tuonne kuvan osoittamalle paikalle pelkästään sen edustamaiseman vuoksi. 

Uigin satama näkyy vastarannalla oikealla. Keskellä kuvaa näkyvä ruostuva härkäpatsas aiheutti Jarolle sen verran henkistä hiertymää, että sille piti äy'yätä useampaan otteeseen ennen kuin uskalsi mennä jalan juureen saakka haistelemaan ja merkkaamaan sen.

Isle of Skye, Uig, Cow Shed-hostellin näkymää alas

Lisäksi tuulisemmalla paikalla on usein vähemmän myös niitä kirottuja polttiaisia tai sääskiä (Midget, tjsp), joita ei oikein edes näe mutta iholla käynnin takuulla tuntee polttavan puraisun jälkeen. OFF hyttys- ja muita suojalitkuja oli mukana pariakin erilaista, mutta hyvin vähälle käytölle onneksi jäivät. Samoin erillinen Thermacell -hyttyskarkoitin butaanipulloineen ja myrkkytyynyineen johtuen sen myrkyllisyydestä koirille.

Hostellin viimeinen vapaa kuuden vaiko kahdeksan hengen bunk bed-dorm:n vuode #1 hintaan 22 £ varautui minulle, sillä pelkkää autopaikkaa ei kuulemma voinut myydä kun kaikki tila piti säästää myöhemmin saapuvien autoille. Olisin mielelläni maksanut saman hinnan ilman sänkypaikkaakin, jonka olisi voinut myydä jollekin muulle mutta tämä näytti olleen heille helpompi vaihtoehto. No, dormin oven avain, tasainen parkkipaikka autolle koirineen, kunnolliset sisävessa ja -suihku sekä pesu- että kuivauskoneen ja keittiön palveluiden käyttömahdollisuus oli sillä maksettu. Ruokailu- ja oleskelutilat mukaan lukien. Koiria ei saanut viedä sisälle joten nukuin niiden kanssa autossa, jossa oli huomattavasti viileämpää ja rauhallisempaa verrattuna noin +25-asteiseen dormiin.

Tuon kuvassa näkyvän pyörän yorkilainen motoristi vietti yönsä sellaisessa ja hyvin kuulemma valvotti.

Silloinen Hostelling International -ketjun hostelli on omistajanvaihdoksen, remontin ja tilamuutosten jälkeen tasoltaan sekä ulkoasultaan jotain aivan muuta hienostuneempaan suuntaan. Sen koki välittömästi vessoissa ja etenkin suihkuissa käydessään kun lämmintä suihkuvettä tuli kunnon paineella, termostaatti piti sen tasalämpöisenä eikä virtauksen loppua näkynyt - täysin eri tasoa moneen aiemmilla brittien loma- ja työreissuilla käytettyihin, joskus aika hintaviin heidän hotelleihinsa verrattuna. Tunnelma oli mukava ja rento erityisesti ystävällisen henkilökunnan ansiosta.

Pitääpä tuo majoitusmahdollisuus pitää edelleen korvan takana jos tuolla päin tulee liikuttua. Hostellin piha-alue oli aamulla täynnä illalla ja yöllä paikalle saapuneiden autoja, joista osa näkyi aamulla samassa laivajonossa.

Tarbert (Harris Isl.) on kauempana tuon valokuvassa pitkän, vähän vaaleampana näkyvän Halistra-nimisen niemen ja sen edessä aavistuksen tummempina näkyvien Ascrib-saarten takana noin 45 kilometrin päässä tuosta satamalaiturin päästä vinosti oikealle.

Hebridit ovat Wikipedian mukaan gaeliksi Na h-Innse Gall ("Islands of the strangers"). Sisä-Hebridit (kuten Isle of Skye, Mull, Islay, Jura ja Staffa) ovat gaeliksi Na h-Eileanan a-staigh ja Ulko-Hebridit (muunmuassa Lewis ja Harris, Berneray, North Uist, South Uist, Barra ja St. Kilda) Na h-Eileanan Siar.

Alkuun

21. Uigista Tarbertin kautta Stornowayhin (Harris&Lewis)

25.6.2019 tiistai

Aamulla ajoissa satamaan ja platalle autojonon jatkoksi. Laivaannousuoikeus tarkastettiin kahteen eri kertaan mukana olleista A4-tulosteistani parin niistä jäädessä samalla heidän haltuunsa.

Täyteen tuli sekin laiva ja keskimmäisenä näkyvä motoristi kertoi ettei mopoineen sopinut edellisen päivän vuoroon, niin täysiä ne jo olivat. Heppu oli osin valvotun yön jälkeen aamulla tyytyväinen tarjottuani pari aamiaisella matkaevääksi tehtyä paahtoleivän palaa pahimman nälän taltuttamiseksi, kaupassakäynti oli jäänyt kuulemma väliin ;-)

Vasemmanpuoleinen mies taisi olla liikkeellä jollain vanhemmalla 450-550 cc brittipyörällä. Yorkin mies on keskellä. Oikeanpuoleisen koiramatkailujuttuja löytyy Naamakirjasta tankkilaukun tarran osoitteesta.

Uig, jonotusta laivaan

BEST REGARDS, FELLOWS!

Uigin satamassa lauttaa odottamassa

Laivaannousun jälkeen oli aikaa ottaa pikatirsat ja ruokajonon pienennyttyä riittävästi myös meriaamiaista. Aamiaisjonoon ei ollut kiire kun ne ensimmäiset jonottajat saattavat vieläkin saada eteensä ennakkovalmistellut tarjottimet valmiiksi viileine paahtoleipineen ja osin muine ruokineen, kuten aikoinaan Lochboisdalessa itse karvaasti havaitsin paikallisten istuskellessa ruokailun alkuruuhkan ajan sivummalla.

Isle of Harris -tietoutta löytyy muun muassa tuolta sivustolta.
Tarbert, Isle of Harris, laivan purku jatkuu näköjään edelleen. Aika pien-, paketti- ja matkailuautovoittoista näyttää laivasta purkautuva ajoneuvokalusto olevan, tosin täkäläinen osin kapea ja mutkitteleva tiestö huomioiden syystäkin. Toki suuria nelivetoja trailereineen ja peräkärreineen löytyy saarelta suurempien ajoneuvojen sekä työvälineiden ohessa. Bussitkin kulkevat. Harris Isl. jää kuvassa selän taakse, Lewis Isl. näkyy edessä.

Harriksen satama

Alkuun

Päivän ensimmäinen kierros myötäpäivään suuntautui Harriksen eteläpäähän reitille Tarbert - A859 - numeroton yksikaistainen tie - Aird Mhige - Beacravik - Fleoideabhagh - Finsbay - paluu A 859:lle - Rodel - Leverburgh - Na-Buirgh - Tarbert.

Silmukoita on tiestössä vähemmän ja omia jälkiään sai palailla usein.

Kartta ajetuista reiteistä U-H-L Pohjakartan © Google

Harriksen kiertosuunta oli myötäpäivään Tarbestista alaspäin.

Datasiirron määrän vähentämiseksi punaisten paikannuspisteiden edelleenlähetysväliä on reilusti kasvatettu ja nuo maalla näkyvät ilmestyivät karttapohjalle automaattisesti noin varttitunnin välein; Tarbertista Lewikselle lähtiessä appi näyttäisi olleen kokonaan pois päältä. Merellä pistin niitä käsin liikkeelle nähdäkseni miten kännykkäverkkojen peitto merellä kattaa tasaisia alueita laivan sisältä ulospäin.

Olipahan mielenkiintoista ajettavaa tuo rikkonaiseen rantakalliomaisemaan tiukoille mutkille levitetty öljysorapintainen tie noin 50-100 metrin välein toistuvine ohituspaikoineen, ylä- ja alamäkineen, pimeine mutkineen ja mäenhuippuineen. Sumussa, pimeällä ja jäisellä tienpinnalla ajeltuna suorastaan haastavaa, luulisin.

Paikoitellen saari on maastoltaan hyvin pienimuotoista, toisaalla on muutamia taloja ja talokeskittymiä harvakseltaan siellä täällä meren rannalta syvemmälle sisämaahan päin rajautuvalla kaistalla. Sekä pieniä satamapaikkoja lahtien pohjukoissa kalastusveneineen ja lampaita lähes kaikkialla kulkureittien varsilla, samoin karjaritilöitä ja aitoja niiden liikkumista muka rajoittamassa. Vähän oli vihreätä syötävää lampaita suurempien nelijalkaisten ravinnoksi, seassa näkyi olemattoman matalia pensaita jos niitäkään.

Puita oli rajoitetusti lähinnä kunnolla aidatuilla alueilla, joille lampailla ja vastaavilla ei ole asiaa. Paljon näkyi ja kuului etenkin merilintuja ja niiden suojaisen näköisiä pesintäpaikkoja. Kaikkinensa tuo oli komean karua maastoa siellä harvoin liikkuvan silmin tarkasteltuna.

Ohituspaikoille sopi yleensä korkeintaan pari autoa kerrallaan, joten pidemmän autojonon oli pakko jakautua laajemmalle tiealueelle.

Maisemaa jossain Geocrabin tienoilla. Harvinaisen pitkä vaan ei tasainen suora tulosuuntaan päin.

Rantamaisemaa Harriksella

Vaatinee sopivaa mielenlaatua ja karaistunutta kehoa asustella noissa maisemissa varsinkin syys- ja talvimyrskyjen pauhatessa nurkissa. Etenkin merestä perheensä toimeentulon hankkivilta kalastajilta.

Talojen lämmitys hoitunee kenties vanhaan malliin kuivatuilla turvebriketeillä, muutamien talojen katoilla näkyi myös aurinkopaneeleja ja vastaavia käyttöveden tyhjiöputkilämmittimiä. Eri kokoisia 2-3 -lapaisia tuuligeneraattoreitakin pyöri monessa paikassa myös pienempien talojen pihoilla.

Monenlaista sivubisnestä mainostettiin teiden varsien kylteissä ja erilaisia taidepajoja tai vastaavia näytti riittävän. Yksi leirintäaluekin mainosti itseään Tarbertin suunnalla. Kouluja näkyi harvakseltaan matkan varrella, onneksi niitäkin vielä saarelaisten yhteisöjen tulevaisuuden kannalta oli.

Kohtaamistilanteessa yksikaistaisella tieosuudella tilaa saatiin ja annettiin, kumpi sitten lähempänä väistöpaikkaa tai muuta leveämpää kohtaa olikaan. Ja jokainen vastaantulija tervehti/kiitti kädenheilautuksella, olipa sitten kyse turistista tai paikallisesta. Matkailuautoja liikkui tavallisten seassa moottori- ja polkupyöristä (-ryhmistä) puhumattakaan, mutta matkailuperävaunuja saati rekkoja ei onneksi tullut vastaan niissä maisemissa, muualla kyllä.

Joitain kertoja oli viisainta peruuttaa lyhyt pätkä takaviistoon kun pimeän mutkan tai nyppylän takaa eteen ilmestyi auto - myös vastaantulleen tehdessä niin vuorollaan.

Etelärannalla Rodelin alapuolella lähellä pientä satamaa ja remontissa olevaa hotellia oli hyvä aika pitää lyhyt kävelytauko. Siitä rannan suojavarustusten ja parakkien pohjien perusteella päätellyn pienen WW II-ajan asemapaikan suunnalta (10 metriä merenpinnan yläpuolella oleva kostean ruohon peittämä maapohja) olisi HF:lla saattanut olla aika hyvä lähtö eri suuntiin. Viereinen kivirakenteinen St. Clementsin kivikirkkokin kierrettiin, joskin kauempaa.

Alkuun

Laskeutuminen Leverburghiin, tuo oli jo täysin erilaista maastoa aiemmin nähtyyn verrattuna ja tiessäkin on jo leveyttä reilusti yli minimitarpeen. Vähän kauemmaksikin saaristoon tuolta pääsisi [L].

Leverburgh alhaalla

Kylässä näkyi kaupan lisäksi olevan myös pitkä rivitalo täynnä pieniä huoneistoja, kohderyhmänä kyltin mukaan vanhukset. Mikäpäs sielläkään olisi paikallisena viimeiset vuotensa viettää, jos vaihtoehto olisi asustella yksin jossain tuhannen mutkan takana rannempana tai pienillä lähisaarilla. Siinä vaiheessa kun oma apu tai äly eivät enää riitä.

Northonista Sgarasta Mhòriin A859:n varrella oli pitkä hienohiekkainen, tanskalaistyylinen alue valkoisine rantoineen ja ruohon osittain paikoilleen sitomine hiekkadyyneineen. Sekä se pakollinen golf-kenttä. Samanlaista näkyi olleen myös Borvessa ja Na-Buirgh:n tienoilla useammassakin paikassa.

Siellä mainostettiin myös leirintäaluetta vähän Losgaintirista rannemmaksi. Vaikka jonnekin sinne leiriin ja radioamatööriyhteyksiä pitämään jäänti oli enää hiuskarvan varassa, niin Stornoway Isle of Lewiksella veti tuolla kerralla vähän enemmän puoleensa. Ehkä joskus toisella kerralla.

Tarbertissa pidettiin lyhyt jääkaappimagneetin ja tarrapatchin ostotauko, josta kohta ajaen edelleen Stornowayn suuntaan. Aird Asaigin jälkeisessä, yli sata metriä korkeutta nousevassa ylämäessä vaihteista #2 oli hyvä vaihtoehto.

Loppumatkan reitti: Tarbert - A859 - A857 - Laxdale - Laxdale Holiday Park.

Kämppärimajoitusta ei löytynyt Garmin Zumosta mutta Maps.me:sta kyllä, Stornowayn keskustan läheltä ainoa sikäläinen vaihtoehto?

Pääsy 'Laxdale Holiday Park'iin oli tyssätä heti alkuunsa hetkelliseen autopaikkapulaan, mutta tarjouduttuani majoittumaan alueen keskellä olleelle parkkipaikalle enkä tarvitse maasähköä, kiitos, niin tilaa löytyi. 44 £ kolme yötä, joista ensimmäinen maksoi 12 £ ja loput huomiseksi vapautuvassa, oikeassa RV-paikassa (Recreation Vehicle) vähän enemmän.

Paikka oli kerrassaan mainio, pieni telttailjoille varattu ulkokeittiö riittävä varustukseltaan ja kävelymatkaa vaikka keskustaan reilu 2,5 km suuntaansa. Bussilla ja taksillakin olisi kai päässyt. Ulkoilutusmahdollisuuksiakin oli lähellä, tuloportin pielessä jopa koirille varattu oma ulkoilualue kakkapussiroskiksineen.

Illemmalla tavattiin Uigin satamasta kasvotuttuja motoristeja. Ensimmäinen yorkilainen motoristi oli eilen samassa hostellissa ja toinen piti koiraa mukanaan Triumphin päällä aiemmissa koirakuvissa Uigin satamasta.

Porukassa pyöri myös polkupyörällä saaria vähintään kuukausitolkulla kiertelevä varhaiskeski-ikäinen mies, joka kertomansa mukaan teki välillä jossain jotain hanttihommia rahaa ja ruokaa saadakseen. Hän hypähteli polkupyörineen Ulko-Hebridien saarilta toisille majoittuen milloin minnekin säänkestävässä telttassaan, eläen henkilökohtaisen agendansa mukaisesti ja mitä todennäköisimmin omaten aika pienet stressihormonitasot veressään. Kunnioitettavaa lajissaan joskaan ei sitä mitä itse reissuiltani haen.

Auton HF-asema ulkoantenneineen oli illalla sen verran tulilla että näin kaiken olevan suurinpiirtein kunnossa huomista varten. Pitkä alumiiniputkinen keppi herätti myönteistä keskustelua lähiympäristössä ja autolla poikkeamisiakin. Aprs [https://aprs.fi/info/a/OH5XB-9] ei toiminut 144,800 MHz:lla paikallisten vasta-asemien puutteen vuoksi, joten sama palvelu SSID:lla -5 oli kännykän apissa päällä aika usein.

Yhteydenpitopaikat Lewikseltä Pohjakartan © Google

Yöllä oli taas hyvä ettei kylmä, joskaan ei liiaksi. Ai niin, olikos autossa myös Webasto, enpäs muistanutkaan koko keksintöä. Enkä lähes nollakelissä Shetlannillakaan siellä kuvainnollisesti vällyjen sekaan kaivautuessani.

Niitä kahta nelijalkaista lämpöpatteria ei kapeaan telttasänkyyn voinut päästää, sillä sen jälkeen ne olisivat olleet siellä aina (tuolloinkin ne makasivat aika usein telttasängyn pohjakankaan alla tavaroiden päällä eli joltain osiltaan melkein kosketuksissa kehooni).

Alkuun

22. Päivä Stornowayn lähellä

26.6.2019 keskiviikko

Päivän ajelu vei ensin Stornowayn hiekkarannalle saakka yltävän pitkäkiitorataisen lentokentän, sekä sen äärellä olleen muistomerkin kautta taaempana niemellä olevalle majakalle.

Ajoreitti: Leiri - A866 - lentoasema - Rathad A Bhraigh - Rathad an Taigh-Sholuis - Portvoller - Tiumpan Head Kennels & Cattery - Stornoway - leiri.

Siellä, kuten myöhemmin muillakin Skotlannin saarilla, näkyi merelle suurilla kiikareilla ja kolmijaloille asennetuilla maakaukoputkilla tähyilevää porukkaa, syynä todennäköisesti nuo linkissä mainitut. Yksi pyöriäinen nähtiinkin autolautalla Orkneylle mennessämme.
GM/OH5XB toimintakunnossa HF:lla ja VHF:lla.

Asemapaikka Lewiksellä

Puusto ei pahemmin haittaa radioyhteyksien pitoa, tuo sähkölinja kenties hieman. Nummeakohan tuo ympäristön maaston laji lie tyypiltään.

Maasto oli kaikkialla suurinpiirtein kuvan taustalla näkyvää mäkineen ja painanteineen, asfaltoidut tiet pääosin hyväkuntoisia, näkyvilä oli myös muutamia kyliä, vähän suurempia talokeskittymiä sekä maastoon laajemmalle alueelle ripoteltuja taloja aitauksineen ja lampaineen. Turvettakin kerättiin ja kuivailtiin. Autoja liikkui joka puolella, samoin polkupyöriä monessa paikassa.

Radioamatööriasiaa:

Aseman käyttökuntoon laitto vei alle kymmenen minuuttia josta suurin osa kului sisäkkäin painuvien antenniputkien kanssa välppäämiseen. Pidempiaikaisessa mobiilikäytössä tuon kiinteämpään tukiasemakäyttöön tarkoitetun HF-antennin mallin vaihtoa pitänee harkita nopeampikäyttöiseksi ja teleskooppipiiskan putkiliitokset jatkuvaa pystytystä sekä purkua paremmin kestäviksi. Tai toteuttaa säteilijä muuten, vaikka parissa pidemmässä kappaleessa. Ensimmäinen putkiliitoksen lukitseva alkuperäinen letkukiristin hajosikin noin kymmenennellä kiristyskerralla pohjoisempana Unstilla.

Muuten hyvä, mutta kaikki Samsung-miniläppärin pienetkin liikkeet pätkivät USB-kaapeliyhteyttä sen ja TS-480 SAT HF-radioon kytketyn ulkoisen RigExpert TI-7 -äänikortin välillä. Joka yleensä kaatoi WSJT-X 2.1.0-softan tarvitseman audiostriimin ja/tai sekotti radion ohjauksen. Reboottiakin tarvittiin joskus joka noinkin vanhalla Win7-miniläppärillä on hieman hitaampi operaatio.

Onneksi ei tämän kauemmaksi kotoa tullut ajetuksi ennen kyseisen vian havaitsemista - kotona huomattavasti helpommassa pöydänpäällistestauksessahan kaikki toimi testiviikkojen ajan vallan kelvollisesti [L]. Maastotestaus ennen lähtöä oli kyllä suunnitelmissa, mutta jäi kun sille ei näyttänyt olevan todellista tarvetta.

Sain tuolta kasaan vain vähän toistakymmentä QSO:a Arppa OH5KUY mukaan lukien, jonka jälkeen kaatuilevan laitepaketin kanssa vääntäminen alkoi riittää - kamat kasaan ja pois.

Asemapaikka Lewiksella majakan suunnalla © Google Earth

Kotimatkalleen poistuva englantilainen poikkesi moottoripyörineen auton luona Ullapooliin lähtevän laivan lastausaikaa odotellessaan. Hymy, pään pudistus, peukalo ylös ja sinne hävisi heppu samaan aikaan kun höpisin mikki suussa paikallisen radioamatöörin kanssa VHF:lla.

Eipä ollut paljon helpommin kuultavaa murretta se sikäläistenkään viljelemä vaikkapa Girvanilaiseen verrattuna. Todennäköisesti vastapää sanoisi allekirjoittaneesta aivan samaa.

Eli seuraavana ajo suoraan Hebridien suurimman ja Skotlannin Ylämaiden kolmanneksi suurimman, reilun kahdeksan tuhannen asukkaan kaupungin Stornowayn keskustaan etsimään ennen myymälöiden sulkeutumista uutta, mahdollisimman hyvin suojattua USB-välijohtoa ja läppärin USB-runkoliitoksen puhdistamiseen soveltuvaa sprayta. Piuha löytyi heti ensimmäisestä suositellusta ja jossain määrin kelvollinen puhdistusspray jo viidenneksi kokeillusta alan kaupasta.
Alkuun

Puhdistus ja sprayn käyttö eivät onneksi aiheuttaneet enempää vahinkoa. Ylihuomenna se sitten Orkneylla selviää oliko kummastakaan apua vai ei, pitkään reissukäytössä hyvin palvelleen Samsung-miniläppärin USB-liittimet alkanevat olla lopussa.
Vuoden 2020 alusta sen nettikäyttö päättyi W7-tuen loputtua joten jatkossa mukana kulkee liisauskierrätetty, W10-käyttöjärjestelmällä varustettu Lenovo X260 tai vastaava. Ehkä Rasberryn uusi v4 voisi ja toimia jossain Linux-distrossa riittävän hyvin (ml. FT8 + lokitus + uploadaus LOTW:iin).

Auton paikka leirintäalueella vaihtui, enää ei olla parkkipaikalla vaan sen lähellä matkailuautopaikalla #B1. Sellaisella kovalla, sorastetulla ja osin asfaltoidulla, johon ei HF-keppiä jalustaputkineen voinut pystyttää maakiiloilla, eikä auton kattotelineissä saati paneelin kaukalossa vielä ollut tukevaa ylätukipistettä eristeputkelle (lisätty 2021). Maasähköä olisi saanut ääreltään mutta 230VAC-liitostarvikkeet ja auton oma sähkökeskus shuko-rasioineen puuttuivat vielä silloin auton varustuksesta.

Auton avoimesta sivuovesta saattoi katseella seurailla ajoittaista siviililentoliikennettä (kokoluokkaa ATR 72 ja pienempiä) noin neljän kilometrin päässä olevalla lentokentällä (Stornoway, SYY), jonka pisin asfaltoitu kiitorata on noin 2300 metriä pitkä ja sen jatkeella vielä puolentoista kilometrin pätkä matalaa rantavettä ennen vastarannan matalaa rantapenkkaa, sekä siitä kauemmaksi hitaasti kohoavaa rinnettä.

Tuokin on entisiä WW II-ajan kenttiä, tuolla kiitotien pituus lienee hävittäjien lisäksi ollut riittävä myös myöhäisempien aikojen suuremmille koneille kuten Avro Vulcan, Handley Page Victor ja muut vastaavat. Tuo vihreä hangaari on GE:n viivaimen mukaan kokoluokkaa 100x50 metriä.

Kentän historiaa:
Srotnoways lentokenttä © Google

Sinisen ympyrän kohdalla oleva muistomerkki, toinen niistä. Uutta elämää pukkaa tuohonkin. Taaemmassa muistomerkissä oli yksilöity henkilöt kaatumisajankohtineen.
Stornoway SYY ja muistomerkki

Alkuun

23. Kierros Isle of Lewiksella

27.6.2019 torstai

Kartta näyttää päivän ajoreitin. Meren pitkähköt repeämät tai vuonot sisämaahan päin aiheuttavat ylimääräistä ajelua maantieteellisesti hyvinkin lähekkäisten paikkojen välille.

Värit ovat samat kuin aiemmissakin kartoissa ja suorat viivat vievät pisteestä toiseen, ei todellisen ajoreitin mukaisesti. Eivätpä ne paikallisten harvat aprs-vastaanottimet poimineet tuolloinkaan juuri mitään joten kännykkäappi piti käynnistää lyhyen ajomatkan jälkeen. 

Lewiksen kierto Pohjakartan © Google

Eoropaidhin kylän talojen pihoilla olleiden puutarhatonttu- ja vastaavien installaatioiden, erilaisten puurakenteisten traktoreiden pienoismallien, kuivamassa olleiden turveharkkokasojen ja vastaavien lisäksi läheisillä pelloilla silmiin tarttui metrin-puolentoista korkuisia, vanhoja maassa makaavan T-kirjaimen muotoisia betoniseiniä. Sivun pituus kymmenen metriä suuntaansa, harvakseltaan siellä täällä mäkien ja tasaisten alueiden päällä. Ehkä lampaille tarkoitettuja tuulensuojia, tuulen suunnasta riippumatta aina jokin kulma tai reuna lienee ollut vähän muita suojaisempi paikka.

Käytännössä puuttomassa ja ohutturpeisessa maisemassa helpot konstit lienevät aika vähissä lampaiden syödessä mahdolliset puuntaimetkin samantien pois. Eikä suojapenkkojen kaivaminenkaan helpolla kaikkialle onnistu.

Kylän keskustassa oli myös joku Eoropie Dunes Park täynnä lapsia harrastamassa ties mitä kesäaktiviteetteja. Ilonpito kuului melkoisen kauas ympäristöön joten onneksi sekään kyläyhteisö ei liene ihan heti tyhjentymässä, sikäli kun olivat edes valtaosiltaan paikallisia mukuloita.
Kauimmaisena pohjoisnurkassa oleva Butt of Lewis majakoineen nähtiin myös, hyvien maisemien lisäksi sielläkin oli tarjolla yli kymmenmetrinen suora pudotus majakan viereiseltä jyrkänteeltä alas. Mutta hyvinhän siellä vieraat reunan paremmalla puolella kestivät ilman kaiteita ja kulkurajoituksia. Kartassa tuon kohdalla lukee Taigh-solais Rubha Robhanais (tjsp).

Tuota samantyylistä antennivarustusta näkyi muuallakin matkan varrella erimaalaisten majakoiden luona, 190-535 kHz radiomajakoita kenties. Kapasitanssihatun asennon vakaana pitävät vaijerit näyttävät olevan tuollakin todella tiukalla.

Butt of Lewis ja majakka

Alkuun

Eipä se noillakaan juuri päätä pakota, Jaron vasemmalla puolella alle metrin päässä on toistakymmentä metriä pudotusta suoraan rantakivikolle. Edes suora vilkaisu reunalta alaspäin ei näyttänyt vaikuttavan kumpaankaan vaikka laivassa aaltoilevan merenpinnan yläpuolella sama temppu pisti niiden polvet tutisemaan ja pudotti hännät tiiviisti takajalkojen väliin.

Flexien narut pysyivät käsissäni sitä tiukemmalla mitä reunemmaksi mentiin.

Lewis, majakka, koirat reunalla

Suosittu paikka jossa väki vaihtui koko ajan. Lampaat pitivät ruohikot lyhyinä ja merilintuja pesineen riitti katseluetäisyydellä lähimpien merenpuolisten, lampailta pääsemättömissä olevien kivi- ja kalliomuodostelmien päällä. Helppoa kiikaroitavaa niiden pesintäpuuhia seuraaville. Ja tornin vierellä kylteissä lisätietoja alueesta, rakennuksista, lintu- ja merinisäkäslajeista ja niin edelleen.

Seuraavaksi ajettiin kylän läpi pohjoispuolella olevaan satamaan. Aika monessa vastaavassa pikkusatamassa tai vähintään kirkkojen luona sekä hautausmailla on ollut muistomerkkejä merellä henkensä menettäneille kalastajille ja muille merenkulkijoille, niin tuollakin. Ja paikalliset sotamuistomerkit päälle.

Kuvassa on Port of Ness (Port Stoth).

Läheisen sataman laskuvedenaikaisella hiekkarannalla saatiin juosta urku auki täysin vapaina, jonka J&B antaumuksella myös testasivat. Sataman aallonmurtajat ja laskuveden aikaan tyhjä -allas häämöttävät rannan keskivaiheilla ja siitä oikealle. Huonot ovat pienten munakivien valikoimat tuollakin, vaikka Masalle löytyikin tilaamansa pikkukivi Ulko-Hebrideilta.

Bobi keikkuu kivellä.

Lewis Port of Ness ja ranta laskuveden aikaan

Melkoisia määriä noita parin kämmenen kokoisia litteitä, muodoltaan soikeampia kiviä oli viety tontteja ympäröivien kiviaitojen harjalle ja betonoitu kiinni toisiinsa 'terävimmät' päät ylöspäin.

Alkuun

Lähistöllä yksi loivasti länteen ja mereen laskeutuvassa, muutan paljaassa rinteessä ollut pieni taloryhmä oli aidattu ja kiviaidan sisälle jäävä tontti istutettu niin täyteen erilaisia puita sekä pensaita, ettei ainakaan sen taakse ja toiselle sivulle näkynyt lehti- ja havumassan seasta mitään muuta kuin kolmen erillisen savupiipun yläpäät. Syys- ja talvimyrskyillä varmaan erityisen hyvä tuulta vaimentava asumisjärjestelmä, joka toiminee myös satunnaisilla kesähelteillä. Jäi mieleen lähinnä siksi että vähän samantyylinen asumus pisti silmään junan ikkunasta muistaakseni aikoinaan Riihimäelle mennessämme.

Seuraavaksi siirryttiin alemmaksi saaren keskiosiin. Nummea aitoineen riitti joka puolella silmänkantamattomiin.

Pikkuisen postin myyjä Great Bernera-saaren Breacleitissa B8059:n jatkeella nuokahteli tuolillaan sinne mennessäni, mutta möi sujuvasti pari postimerkkiä ja kupin kaffia. Pieni oli sekin paikkakunta mutta varmaan palveluiden järjestämiseen riittävä asiakaskunta löytyy alueelta. Myös kännykkäoperaattoreille, 4G näkyi näytössä monilla rannikkoalueillakin.

Saman numeroimattoman yksikaistatien yläpäässä Bosta Beach:lla (Traigh Bhostaidh) oli nykyaikaisen ja osin hyvin uudenaikaisen rakennuskannan lisäksi myös meren rannalle sijoitettu hautausmaa (Cladh Bhostaigh) sekä toisen vastaavan tien varrella rautakauden aikaisen asutuksen jäänteitä.
Lampaita sitten riittääkin joka paikkaan, samoin kivi- sekä verkkoaitaa, joita lienee tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä ympäriinsä tässäkin maisemassa.

Mikäs piru se sieltä kyttää?

Kuka kulkee alapuolella?

Aika monessa meren lahdessa oli kelluvia kalankasvatusaltaita/-kasseja ja toisaalla pinnalla pitkät rivit mustia kellukkeita vierekkäin ja peräkkäin. Suuria naruissa roikkuvia osteriviljelmiä tai vastaavia, jollaisia tuli vastaan kaikilla saarilla pohjoisessa. Ehkä syystäkin, kun aikoinaan South Uistia tuolta rapiat sata kilometriä alaspäin mainostettiin näkyvästi Euroopan puhtaimman ilman ja meriveden sijaintipaikkana.

Asfaltoituja ja öljysorapintaisia teitä riitti, samoin kapeita siltoja pikkusaarten välissä. Matkaendurolle oivallista ajomaastoa, kun tienpinnan korjausmäärärahat näyttäisivät paikoitellen olevan liki samaa olematonta tasoa kuin parisen tuhatta kilometriä pohjoisempana.

Alkuun

Paljon oli jo kauan sitten hylätyn näköisiä, nykyään korkeintaan lampaiden tuulensuojina toimivia rauniotaloja ja farmeja, joissa paljaat kiviseinät päätyjen savupiippuineen muistuttavat menneestä. Sekä uudempia taloja ja erilaisia tontteja myynnissä joka puolella, erityisesti sivummalla keskustoista. Turvettakin nostettiin ikäänkuin VR:n puisten lavojen päälle kuivamaan paksujen turvepenkkojen kohdilta, levyjä tai suikaleita oli kasoittain myös talojen pihoilla ja muutamista piipuista noussut käry oli juurikin sitä aiemmilta saariajeluilta tutun oloista.

Tuohon on olemassa omanlaisensa leikkuu- ja nostolapio.

Turvetta kuivamassa kasalla

Yksikaistaisella pikkutiestöllä ajaen pääsi vielä muutamat viimeiset kilometrit takaisin leiriin tuon sivuitse: Isle of Lewis 1st World War Memorial. Melkoisen suuri ja maisemaa hallitseva rakennelma lajissaan. Sijaitsee vajaan kilometrin päässä leiristä Stornowayn korkeimmalla kukkulalla ja on omistettu ko. sodassa kaatuneiden saarelaisten muistolle. Muistomerkin koosta ja paikasta päätellen heitäkin oli kaatunut paljon.

Stornowayn leirissä paistoi aurinko joskin auton takana varjossa oli jo hyvinkin viileää. Remontissa osittain olleesta päärakennuksesta löytyi yksi toimiva suihkukoppi lisää, jossa lämmintä vettä riitti 100% eilistä huoltorakennusvaihtoehtoa paremmin. Kannattaisi itsekin pitää silmänsä vähän paremmin auki niin ei tarvitsisi illalla miesten vessan kylmässä suihkussa seisoskella; se koiransa kanssa liikkunut Triump-kuski bongasi kyseisen välittömästi alueelle tultuaan. Tyhjiöputkikeräimillä saanee kyllä nopeasti ja edullisesti uutta aurinkolämpöä boilereihin, kunhan se paistaa kunnolla eikä lämpimän veden kokonaiskulutus ole liian suurta. Kylmä vesi on silti aivan OK, sen sijaan tulikuumalla ei peseytymismielessä tee mitään.

Huomisaamuna kello 06 olisi syytä olla lähellä lastauspaikkaa Stornowayn satamassa, mikäli meinaa laivapaikkansa säilyttää. Niinpä kamat piti valmistella illalla siihen lähtövalmiuteen ettei aamunysväyksiin varttituntia pidempään kulu. Hampaat voi pestä autoa ajaessakin..

Alkuun

24. Stornowaysta Ullapooliin ja Gill's Baysta St. Margaret's Hopen kautta Kirkwalliin (Orkney)

28.6.2019 perjantai

Sateinen ja sumuinen aamuherätys klo 0500, satamasta kuului sumutorven törähdyksiä. Kaupunki oli vielä kerrassaan hiljainen siihen aikaan.

Auto parkkiin pitkän autojonon jatkeeksi, ulos ja koirilta pötköt tonttiin eli normityyliin pussitettuina roskiin, uutta muonaa ja vettä sisuksiin, ajo Check-In:n kautta laivajonoon, lastaus, lisää vettä autokannelle autoon jääville ja itsekseen ylemmäksi aamukaffille. Suurin täysi kahvikuppi mitä löytyi, kolmioleipä ja joku banaanikakun viipale kahviosta riittivät pitkälle iltapäivään. Satamassa näki tuskin sataa metriä pidemmälle mutta merellä keli selkeni nopeasti.

Perhana, aloin melkein kaivelemaan työpuhelinta taskuistani kun läheltä kuului hyvinkin tuttu soittoääni (KITT). Harvinaisen hyvä maku oli sillä naapuripöydän herralla.

Canon G-10:n akut 3 kpl sai kahviossa ladattua täyteen eilisen latausurakan loppumetreillä, onneksi UK-sähköadapteri oli matkassa. Nykytyyliin laivan baarin joissain pistorasioissa oli myös USB-latausmahdollisuus niille, joilla on ko. johto mukanaan. Joku tulliin liittyvä kuulutuskin mumistiin laivan kaiutinjärjestelmän läpi, mutta en saanut siitä mitään selvää monen muun paikallisen ohessa.. Koiria, tulli, jotain muuta, mitä???

Ajoreitti: Ullapool - A835 - A9 - A99 - Wick - John o'Groats - Gills - Pentland Ferries, Gill's Bay. Matkaa 210 kilometriä, laskennallinen ajoaika 3:12.

Ajo satamasta satamaan yhteen pötköön, pysähtelemättä muuten kuin tietöiden ja liikenteen niin vaatiessa - oli vähän turhaa aikakapeikkoa autolle aivan liian optimistisesta, Orkneylle menevän lauttavuoron aikatauluvalinnasta johtuen.

Tyylipuhdas ajatusmoka. Etenkin alkupään yksikaistainen tieosuus voi kevyessäkin jonomuodostelmassa, ammo sitten oikeassa ruuhkassa kesälomakaudella, olla aika hidas ajettava muulla kuin kaksipyöräisellä. Perille ehdittiin juuri ennen kuin viimeinen kirjautumisajankohta täyttyi ennen paikkani mahdollista luovutusta jollekin satamassa ilman varausta laivaan jonottaneelle.

Pentland Ferriesin vastaanottaja satamassa oli erittäin Suomi-myönteinen ja kohtelias nuori mies, joka lopuksi vielä kätteli tietysti koirat ensin kehuttuaan. Saas nähdä pääseekö hän ylenmääräisestä mielenkiinnostaan huolimatta koskaan Suomeen saakka, toivottavasti kyllä ;-)

"Vibrant. Distinctive. Innovative. Orkney is a land of opportunity forged by 5,000 years of unique history", kuten kotisivunsa sen kiteyttää.
Laivassa vasemmalla seinustalla, onneksi takanamme, olleen auton nainen jätti vahingossa avaimet sisälle autoon lukitessaan sen ovet. Henkilökunta piti St. Margaret's Hopen satamassa ihailtavasti pokkansa, vaikka purku- ja lastausaikataulujen sujuvuuden osalta se taisi olla ehkä pahin moka mitä siihen kohtaan voi sattua. Josta jotkut muut paikalliset jupattivat sivummalla mutta mitäpä se enää auttoi.

Tarina ei kerro miten he siitä selvisivät, murtauduttiinko siihen vai vedettiinkö auto vain jollain vehkeellä ulos satamalaiturille. Vastaavasta mahdollisuudesta johtuen pidin huolta että samaa ei voi tapahtua itselleen, vaikka yhdet avaimet sisälle autoon jäisivätkin.

Kaikenlaista eläjistä sorsista hirviin varoiteltiin matkan kuluessa ajettujen teiden varsilla.

Varokaa saukkoja

Siitä sitten jonomuodostelmassa nopeinta tietä Kirkwalliin ja sen keskustan Lidliin, kun ensimmäinen Maps.Me:n mainostama vaunuparkkialue oli sopivasti sen vieressä. Tosin oli joskus ollut, joten sujuvasti siirryttiin seuraavaan.

Alkuun

'Orkney Caravan Park at The Pickaquoy Centre':ssa pensaiden varjostama nurmikkopaikka maksoi yhteensä 9,90 £. Hiekkapintainen RV-paikkakin oli tarjolla, mutta nurmialue oli paremman tuntuista omissakin jalkapohjissa. Halpaa kuin saippua, semminkin kun vieressä oli oivalliset ulkoilumaastot, kaupungin keskusta, huoltoasema, pari isoa kauppakeskusta, pienempi satama, alueen huoltorakennuksessa keittiö ruokailu- ja oleskelu- sekä pesutiloineen, hyvät vessat ja kuumat suihkut.

Monesta muusta vastaavasta alueesta poiketen portista autolla yöaikaan liikkuminenkin onnistuisi saadun porttikoodin avulla. Ja moottoripyörällä sopi hyvin väliin jäävästä aukosta sisäpuolelle, jota jollain yölaivalla saapuneet hyödynsivätkin. Yöllä leiriin, vaikka päärekennuksen viereltä paikka teltalle, aamulla maksu konttoriin ja siirto osoitetulle paikalle. Ilman ovikoodia huoltorakennukseenkaan jossa oli vessat, suihkut, keittiö, pyykinpesu, oleskelutilat,.. ei ollut pääsyä.

Iso pyöreä rakenne on pienoismalleille tarkoitettu, halkaisijaltaan noin 200-metrinen veden täyttämä kahlaussyvyinen uittoallas. Eipä ole Imatrallakaan vielä tuollaista..

Kirkwallin leirintäalue ja FT8 © Google Earth

Illemmalla sinne saapui toinen radioamatööri vaimoineen. Vehkeiden vertailu tietysti tehtiin myöhemmin autojen ja radiolaitteiden osalta.

Hänellä oli ajettavanaan tuollainen vanhempi mutta hyvinkin maastokelpoinen, osin militääri- ja osin Field Day-vaikutteinen kokonaisuus radioamatöörilaitteilla, auton keulassa sähkövinssi ja australialaisvalmisteinen 'Codan 9350', virittimen sisältävä HF-piiska, tosin sen viritys vaati kuulemma aina vähän askartelua puuttuneen interfacen vuoksi, sitä kun ohjattiin tavallisella radioamatöörilaitteella. Ja kolme muutakin vihreätä piiskaa korkeammille taajuuksille auton kattotelineen ulkoreunoilla. Codan-antennin ansiosta HF olisi käytettävissä myös ajon aikana.

Aavikkomajoituskelpoinen teltta taittui nopeahkosti siistiin pakettiin kattotelineelle auton takaosan päälle. Hupisähköpuoli oli toteutukseltaan samantyylinen kuin Caddyssa, paremmalla huoltovapaalla akulla mutta ilman aurinkopaneelia. Siisti auto ja kokonaispaketti, joten ilmeinen katu-uskottavuus- sekä maastokelpoisuuspisteet menivät heille vähintään 100-0. PA5TJ luki tuon takaovessa.

PA5TJ leiri

Ympäristöverotussyistä vanhan dieselmoottorin sisältävä auto on kuulemma pois vakuutuksista muulloin kuin tuollaisten lomareissujensa aikana. 

Alkuun

Caddyn maasto-ominaisuuksilla ei voi kehuskella, muutenkin siinä käytetty ja kuljetettu radio-, antenni- sekä teleskooppimastokalusto oli enempi harrastepohjalle tarkoitettua. Venekäyttöön tehtyä hupiakkua myöten, joskin se pysyi koko ajan latingissa myös katolla 'piilossa' olevan paneelin lataamana. HF-asema toimi vasta ulkoantennien pystytyksen jälkeen, sillä HF-Monobander-piiskoja ei ollut mukana tällä reissulla.

Huomattavasti pidemmän, vapaasti parinkymmenen metrin säteelle Caddyn perästä sijoitettavan alumiiniputkikepin + NVIS-langan säteilyominaisuudet ainakin tuohon Lantikan etupuskurin Codanin piiskaan nähden saattavat jonkin verran erota ensinmainitun hyväksi.

Pelkkää kaupungilla käyntiä varten ei tarvinnut tehdä muuta kuin irroittaa piiskalta tai puihin heitetyltä 80-10m OCFD Windomilta tuleva antennikaapeli auton puoleisesta liittimestä ja suojata se/ne sateelta ennen liikkeellelähtöä. Majoitteen purkamiseen riitti tavaroiden siirto sisälle ja ovien sulkeminen, EU6-tason dieselmoottorikin helpottaa ympärivuotista liikkumista kummasti.

Käytettävyys-, tavarankuljetus- ja arkiajopisteet taisivat kääntyä Volkkarin suuntaan.

Mutta molempi parempi tässäkin tapauksessa.

OH5XB leiri

IOTA_EU-009_Orkney Pohjakartan © Google

Radioamatööriasiaa:

10-80 Alpha Promaster nousi ylös ja bandeille mentiin aiemmin käytetyin välinein. Jokunen yhteys syntyi mutta ei ollut alkuunkaan samanlaista vetoa kuin Lewikseltä. Uusi välijohto ja USB-liitosten puhdistus paransivat paketin toimivuutta selvästi. Siitäkin huolimatta istuin pääosan ajasta ulkona tuossa nojatuolilla läppärin ollessa liikkumattomana edessäni kolmijalkaisen retkituolin päällä ja langaton BT-näppis ainoana kosketeltavana rajapintana läppärin suuntaan. Radion ohjauspaneeli oli kuskin penkillä, josta tarvittiin vain Tune-napin painallusta antennin sovittamiseksi lähettimeen suuremman taajuusvaihdon jälkeen.

Illalla oli suorastaan kylmä Webaston unohtuessa jälleen kerran.

Alkuun

25. Kierros Orkneylla ja lähtö Kirkwallista Lerwickiin (Shetlanti)

29.6.2019 lauantai

Aamukävelyllä kulkureitin varrelta bongattua, tarkemmin katsoen bannerissa piilee ainakin jonkinasteinen mielikuvatason petkutus. Paitsi jos se on jotain tuollaista säkkipillin soittoa..
 Tällaistakin on kohtapuoleen tarjolla..

Bandeilla pidettiin muutama yhteys lisää ja aamupalakuvioiden jälkeen suihku sekä best dishes. Alueelta poistuminen hoitui aivan viime tingassa puoleenpäivään mennessä.

Ajantappokierros aiemmin ajetulla reitillä Pohjakartan © Google

Ajoreitti yläpään kautta luoteiseen sekä etelän kautta takaisin ylös lähtöpisteeseen. Komeata ja hoidettua peltomaisemaakin riittää monella alueella.

Lähellä hoitui myös tankkaus tämän reissun tähän saakka kalleimpaan litrahintaan 1,77 €/litra 786,1 km edellisestä/54 litraa eli 6,87 l/100 km.

Alkuun

'Brough of Birsay Car Park, Point of Buckquoy'-maisemaparkkipaikalla Bobi herätti yhden auringossa loikoilleen eläkeläispariskunnan menemällä hökeltämään heidän väliinsä, jota nainen aluksi hieman säikähti kuulemma jonkun aiemman koirahyökkäyksen vuoksi. He eivät ottaneet pahoittelujani kuuleviin korviinsa ja taas rapsuteltiin mopseja urakalla. Ja toinen vanhempi pariskunta NZ:sta kuvasi koiria lähettääkseen kuvat tyttärelleen Australiaan, mopsifani hänkin ;-)

'Sauna huudettu' tai ainakin tuossa kyltissä mainittu, tuumannee Jaro tuossa kuvan oikeassa ylänurkassa.

Skotlanti_Orkney_Birsay-_Time_Tide © Historic Scotland

Opasteisiin ja hyvin tehtyihin tietopläjäyksiin on tuollapäin selvästi panostettu. Ja kävijöitä riittikin niin saarelle kuin sinne vievälle kulkureitille sekä lähiympäristön kävelyreiteille. Kävelimme hetken viereisen jyrkänteen alla veden paljastamalla rantakivikolla. Hyvää jalkavoimistelua sekin autossa istuskelun lomaan, joskin lyhytjalkaisemmille kulkijoille ilmeisen haastavaa.

Skara Brae:n esihistoriallinen kylä jäi tällä kertaa väliin, samoin seisovat kivet ja kivikehät sun muut vastaavat.

Strommnessissa ja saaren etelärannalla oli mahdollisuus poiketa ensimmäistä kertaa. Strommness näytti varsin luismakkaalta paikalta viettää vaikka yönseutu, elämää näytti olleen jonkin verran ainakin satama-alueella ja kapean "kävelykeskustan" liepeillä. Thursosta Skotlannin pohjoisosasta tulee sinne toinen autolauttayhteys.

Alkuun

Scapa Flow nähtiin ehkä parhaiten tuolta Scapan hiekkarannalta käsin. Tuonne kuvan reunan taakse oikealle se saksalaisten laivasto upotettiin omiensa toimesta WW I:n jälkeen, pohjassa lienee vielä viitisen alusta. Niiden uppoamispaikat löytyvät alimmasta linkistä.
 Scapa Flow

Paluu Kirkwalliin.

Laivalippuja sai haettua vasta joskus kello 21:00 jälkeen laivan lähtöajan oltua 23:45. Joten aikaa oli hyvä ettei liikaakin vaikka sateisessa lähimaastoissa pyöriskelyyn.

Koirille olisi kennelissä oma koppi autokannen tasalla ja minulla vähän ylempänä 'Pod', vielä tuolloin en tiennyt millainen se sitten lieneekään. Liput olivat valmiina eikä kokoontumisalueen edessä olleen tarkastuspisteen ulkoikkunan kohdalla tarvinnut sateessa autonsa ikkunasta kertoa kuin nimensä.

Lautta lähti kaupungin ulkoreunalla olevasta satamasta 'Hatston ferry terminal', eikä ohjelappusen postikoodin osoittamasta keskustan pienemmästä jonne paikalliset saarilautat pysähtyvät.

Lastaus oli normihommaa. K kylläennel sijaitsi kauempana laivan keulassa ja aikaa autokannen läpikävelyn huomioiden käytettävissä sinne siirtymiseen oli niin vähän, ettei autoon kannattanut unohtaa mitään.

Autokannen ovet menivät kiinni ja lukkoon jo ensimmäistä koppiinsa laittaessa (niillä ei ollutkaan varattua yhtä isompaa yhteistä, vaan molemmille lattian rajassa oma pienempi - isommassa matkusti yksi koiranpentu).

Info voi auttaa noin 40 minuutin kuluttua lähdöstä, ns.'Red Zone'n päätyttyä, jos on käytävä autolla tai kennelissä viemässä sinne toinen vesikuppi - laivan Infon mies hommasi siihen soveltuvan muoviastian eikä autolle saakka tarvinnut enää mennä. Valvoja lähtee mukaan aukomaan ovia ja kontrolloimaan muutenkin minne ja mitä oltiin menossa tekemään.

M-V Hrossey, kartta, kannet viisi ja kuusi © M-V Hrossey/Northlink

Respasta annettiin podissa nukkuvalle ilmainen suihkurahake. Suihkuun sekä ensimmäiselle viskille (Famous Grouse á 3,5£/paukku) laivan baariin odottamaan vastaanoton miehen ilmestymistä.

Pod # 21 eli Premium Reclines Seat -lepohuoneessa oli uusi kokemus. Niitä oli samassa huoneessa numeroinnin perusteella 24 kappaletta. Aika omanlaisensa tuolisysteemi, mutta sai siinäkin nukuttua kun varustepakettiin kuului myös torkkupeitto, silmälaput, korvatulpat ja suihkurahake. Reppu lojui edessä keskellä jaloissani jalka pujotettuna sen toisen olkahihnan läpi. Kaksi wc- ja suihkuhuonetta oli tilassa majoittuvien käytettävissä.

Ei esiintynyt suurempaa merenkäyntiä eikä tarvetta oksennuspusseillekaan. Kyseisiä muovitettuja paperipusseja oli ripoteltu kaikkialle laivan yleisiin ja makuutiloihin, ilmeisesti matkustusolosuhteet edustavat joskus täysin toista ääripäätä ja niille on todellista tilausta ainakin turistiasiakaspuolella.

Lähellä merenpinnan tasoa olevassa, ylempiä osia hieman rauhallisemmin heiluvassa kennelissäkin saattaisi silloin olla ikävämmät olosuhteet. Siitähän oli vain lyhyt matka keulaan ja siihen murtuviin aaltoihin, mikä eräällä toisella Bergen - Scrabster -laivareissulla M/S Norrönalla lopetti melullaan ja entäs jos se keulavisiiri.. -mietiskelyillään hyvin alkaneet yöunet alkuunsa. Puhumattakaan niistä parin oven takan olevista autohälyttimistä, mitä muutamat kuskit eivät typeryyttään saaneet sammutettua jo lähtösatamassa.

Alkuun

26. Lerwickista Levenwickiin

30.6.2019 sunnuntai

"Shetland. Where Scotland meets Scandinavia and the North Sea meets the Atlantic Ocean. At any time of year, you'll be enchanted by the rugged island beauty and the friendliness of the welcome. Visit Shetland, stay a while. Stay forever.." kotisivunsa kertoman mukaisesti.
Lisää luettavaa paikallisten tarjoamana, linkissä viimeisin. Vaihda kuukaudeksi ja vuodeksi haluamasi, niin saat sen julkaisun luettavaksi.

Aamutoimet, FSBlaivan aamiaisravintolassa, klo 07 pääsy autokannelle kennelin portaikon avauduttua, josta koirien kanssa kävellen autokannen toiseen päätyyn (paluumatkalla Aberdeenissa yli 11 tuntia Lerwickistä lähtöä myöhemmin). Autoni takana olleet autoilijat odottelivat tuloamme kun muuta eivät voineet, laivan toisessa päässä olleeseen kenneliin ei päästy yhtään aiemmin. Eipä se toisaalta surettanutkaan kun oli järjestävän seuran toimintapolitiikka: "kyllä ne takanaolijat odottavat kunnes pääset autollesi.." sanoi Infon mies hetkeä aiemmin portaikon yläpäässä.

Lerwickin satama ei näköjään ohjeita kaipaa poislukien tuo ruskea kyltti alempana.

Ajo-ohjeet satamista © Northlink

Huomaa Aberdeenin sataman aamiaisparkkeerausmahdollisuus, joka on selitetty ohjelapun alimmassa bulletissa tarkemmin. Jos bussikuskilta vast. jäi aamiainen kesken tai kokonaan aloittamatta.

Tuo hälytinjuttu saisi olla vakiomuistutuskamaa kaikilla laivoilla, ei tainnut olla montaakaan sellaista laivaa tai lauttaa eikä lossia, millä tauoton ajoneuvohälytinkonsertti ei olisi aktivoitunut heti ensimmäisen kallistuksen, tai aallon osuttua ko. kuljetusvälineeseen. Autojunissa on ollut samaa piirrettä havaittavissa, mikä etenkin pitkissä Alppien alittavissa tunneleissa oli mukava lisämauste makuuvaunuissa matkustaville.

Alkuun

Sateista on. Kyltti sataman ulosmenoportin luona.

Tervetulotoivotus satamassa

Lyhyt ajo lähimmälle soveliaalle viheriölle jossa koirilla oli mahdollisuus huojentaa oloaan. Hetken ajon jälkeen ne saivat toisen tilaisuuden lisäksi aamuruokansa riittävän komealla maisemaparkilla. Tuosta pilvien alareunan tasolta A971 Weisdalen jälkeisellä rinteellä sellainen löytyi. Kauempana edessä vasemmalla näkyy tulotien varrelta kylä Hellister.

Skotlanti_Shetland_B9071-rinnenakyma

Ajo jatkui kohti saaren länsirannikolla olevaa aluetta myötäpäivään yksikaistaisten teiden taakse. Leirintä- ja matkailuautoalueen vieressä sateessa auton ikkunasta tehdyn tarkastelun perusteella jatkoin ajoa, sillä "Shetlannin Kätketty Helmi" nimeltään 'Skeld Caravan Park and Campsite viereisen Skeld Marinan' kyljessä näytti ei niin kiinnostavalta ja matkaa niille parille mäennyppylällekin saaren eteläpäässä olisi liikaa.

Aluetta kyllä kehuttiin myöhemmin yhden siellä yöpyneen matkailuautoilevan pariskunnan toimesta. Pittoreski rauhallinen kalastajakylä keskellä ei mitään teiden A971 - B9071 takana.

Loppupäivän ajoreitti karttapohjalla. Tuolla ajellessaan oli turhan monessa paikassa pakko palata takaisin omia jälkiään.

Shetlanti_Lerwickista-lansi-ja-etelaosiin Pohjakartan © Google

Alkuun

Sandwickin niemellä oli tilaisuus tutkia miten liuskekivillä rakennetaan talon, ladon ja muiden rakennusten seiniä sekä kiviaitauksia. Sikäli kuin pienen matkan päästä tarkastellen näki, ei seinäkivien seassa käytetty ainakaan ylenmääräisesti betonia tai muuta vastaavaa sideainetta. Asuinrakennusta lukuunottamatta.

Kohti Shetlannin eteläkärkeä Sumburgh Headia ja kahta vähän ennen sitä oikealla olevaa mäkeä. Keli ylhäällä mäellä oli tuulesta, sumusta ja sateesta johtuen niin heikko ettei ollut puhettakaan radioamatööriaseman antennien pystyttämisestä sinne, ei edes toisella käyntikerralla auton heiluessa tuulenpuuskissa edestakaisin ja veden lentäessä vaakatasossa. Kun ei ollut pakko. Lisää niistä tuolla [L].

Plan B: suunta saaren etelänurkalle Sumburghin lentoaseman kiitoradan pään läpäisevän A970 kautta ja toisen sieltäpäin löydetyn kämppärin ja majoituspaikan nimeltään Betty Mouat's Böd tarkastus (ei ketään missään). Ja siitä vielä ajo numerottoman tien päässä olevan majakan RSPB Sumburgh Head, Mainland edustan parkkipaikalle jossa otettiin puolen tunnin pikatirsat.

Pyöräilyreitin pohjoisin pää oli Unstilla RAF Skaw-alueen pohjoispuolella.

Skotlanti_Shetland_Sumburg-Head

Lopuksi siirtyminen takaisin yöpaikkaan kolmannelle alueelle nimeltään 'Levenwick Campsite'. Pieni mutta kelpo paikka, jonne maksu hoituisi tarvittaessa vaikka Honestyboxin kautta kirjekuoressa jos vapaaehtoista wardenia ei paikalla näy. 16 £ yö, OK.

Leirintäalueen opastustaulu lähiympäristöä mukaan lukien [L].

Soitto wardenille joka lupasi autopaikan vaikka alemmalta tasolta teltoille yleensä varatulta nurmelta, hän oli vuorossaan klo 19 - 20 silloin kun oli. Kävi kyllä alueella, vanhan herrasmiehen kanssa oli mukava jutustella M/S Norrönasta, turistikadosta Pohjoismaiden suunnilta, heidän pääsynsä vaikeutumisesta Shetlanneilta vaikkapa Pohjoismaihin (laivalla edestakaisin Lerwick-Aberdeen, ajo sieltä Newcastle upon Tyne:en, jatko laivalla jonnekin Norjan tai Ruotsin satamista ja sama toisin päin), yms.

Hän kyseli Suomen keleistä kun edellisenä aamuna yksi suomalainen pariskunta oli poistunut leiristä. Hän vihjaisi myös ettei 20 p/suihkukerta maksavaa keittiön suihkukoppia kannata käyttää, kun parin oven takana ulkopuolella on toinen vastaava. Oikein hyvä oli sekin vaikkei kaikkien mielestä ehkä kovin miellyttävän näköinen, jonka kolikkoautomaatti on harmittavasti rikki ;-)

Mukava lapsiperhekin ilmestyi teltalleen, alueen nurkassa majaili myös yksi keski-ikäisen näköinen mies joka reissailee tuollaisista vähemmän kansoitetuista paikoista toisiin kevyemmin varustein. Linnut kuulostivat olleen heidän harrastuksenaan.

Matkaa lähimmälle, vajaat 100 metriä alempana olevalle Levenwickin hiekkarannalle oli pikkuteitä pitkin noin puolitoista kilometriä.

Radioamatööriasiaa: satakunta radioyhteyttä eli QSO:a [L] syntyi muun Euroopan ohella Suomeen ja Jenkkeihin 80-10 metrin taajuusalueilla, 10-25 Watin lähtöteholla Kenwood TS-480 SAT + joko 10-80 Alpha Promaster-keppi syöttöpiste parisen metriä maanpinnasta tai DX Wire 6-band OCFD "Windom"-lanka-antenni sen syöttöpistettä maasta hieman ylemmäksi kohottaneella teleskooppimastolla.
Asema GM/OH5XB oli äänessä Isle of Lewis, Isle of Orkney ja Isle of Shetlands:lta. Kahdenkymmenen metrin taajuusalueen puheella (SSB) syntyi yksi QSO Suomeen OH6-piiriin ja kahden metrin VHF:lla (FM) toinen paikallisesti Isle of Lewiksellä.

ARRL toimitti tarvittavan sertifikaatin muutamassa tunnissa sähköisestä hakemuksesta, joten kaikki reissu-QSO:t paikkakohtaisine ruututietoineen on ladattu LOTW:iin jo 24.7.2019. Niistä ainakin kolmasosa kuittaantui välittömästi latauksen jälkeisessä ensimmäisessä tietokantahaussa - melkoinen parannus aiemmin pääroolissa olleen QSL-bureau -korttipostitusten perillemenoaikoihin (viikoista vuosiin) TAI suoriin, valmiiksi täytetyllä paluukuorella ja Green Stamp:lla (1-2 USD postikuluihin) varustettuihin kirjelähetyksiin verrattuna.
Nykyään jonkin tietyn radioamatööriaseman ja sitä muualta kuulevien asemien olemassaolon voi usein löytää tuolta sivulta, jossa avautuneen ikkunan yläreunan tietokenttiä ja Näytön lisäominaisuudet-ikkunan valintoja vaikkapa tällä [L] tavalla täyttäen (ja lopuksi Go!-painiketta painamalla) voi halutessaan vilkaista onko HF-radioasemani ollut jonkin ra-taajuusalueen dataläheteille varatulla kohdalla äänessä viimeisen kahdentoista tunnin kuluessa. Eri taajuusalueet näytetään siinä eri väreillä.
Keppi oli kuvan mukaisesti telttailijoille varatun nurmikkoalueen [L] ulkonurkalla. Se veti (workki) joskaan ei ruhtinaallisesti kuvassa vasemmalla olevan mäen varjostaessa pahoin etenkin Amerikoiden suuntia. Eikä lähellä sijainnut kolmivaiheavolinjakaan välttämättä signaalia suuremmin vahvistanut.

Alkuun

Vähän heikko paikka koirien ulkoilutusmaaston osalta, tuossa A970:lla liikkui melkoinen määrä ajoneuvoja molempiin suuntiin eikä tien piennarta juuri ollut käveltäväksi. Onneksi alemmas kylälle vievä pikkutie oli turvallisempi. Naapurissa tuolla pyöreällä altaalla ui ankkoja ja muita vesilintuja, lampaiden ohessa on näköjään muitakin tarhaeläimiä kasvatettavina.

Levenwick Campsite ja 10-80 Alpha Promaster-antennin paikka © Google

Rahan ja ruuan haku onnistuisi vain Tescosta Lerwickista reilun 20 km päästä, sunnuntaina kun tuolla sivummalla on vähän hiljaisempaa. Lompakossa oli kortteja ja pari puntaakin mutta niillä maksaminen ei onnistuisi suoraan valvojan näppiin, lähin ATM löytyisi sekin sieltä. Siis mutka Lerwickiin ja omia jälkiä takaisin.

Keittiössä ei ollut keittolevyä, uunia, jääkaappia eikä sikäläisittäin ihme kyllä minkäänlaista leivänpaahdintakaan mutta vedenkeitin, mikro, ruokailu- ja ruuanvalmistusvälineitä, kaasugrilli vain ulkokäyttöön ja peijakkaan kuumaa käyttövettä lämmittävä laatikko seinällä löytyivät. Sekä pesu- ja kuivauskoneet, oleskelu- ja ruokailutila + yksi suihkuhuone. Hyvä peruspaketti jota omalla tenttu- tai kaasukeittimellä vahvistaen sai ruoanvalmistusmahdollisuuksia laajemmiksi. 

Se saattoi olla joku palomääräysasiakin, sillä saman rakennuksen toisella sivulla oli paikallinen kunnantalo ja ulkona pihoilla kaksi erillistä, pienen aggregaatin kokoista palohälytintä nopeasti käytettäviksi.

Alkuun

27. Levenwickista Mossy Hillille

1.7.2019 maanantai

Satoi yöllä ja aamulla, vasta 12 jälkeen alkoi kirkastua.

Kohta voisi kokeilla josko mäen päälle saisi lanka-antennin levälleen, keppi jääköön leiripaikalle 2. yön paikan varauksen merkiksi. Tarkempi Sandwickista päin kuvattu otos löytyy tuolta [L].

Asemapaikat eteläpäässä Pohjakartan © Google

 Radioamatööriasiaa:
Saihan sen suurinpiirtein itä-länsisuuntaan oikaistun, mutta sangen matalalle hieman ylempänä rinteessä olleen piikkilanka-aitatolpan ja generaattorirakennuksen vastaavan matalamman väliin reippaassa sivutuulessa pingotetun Windomin [L] syöttöpisteen nostettua lasikuituisen, alueen entiseen porttiin kolmannella narulla tuetun putkimaston pätkillä edes vähän korkeammalle. Pari jenkkiä ja läjä eurooppalaisia tarttui aseman [L] haaviin. Aidan sisäpuolelle yhtään ylemmäksi ei autoa viitsinyt peruuttaa siellä olevien harjateräksen pätkien ja vastaavien renkaiden puhkojien vuoksi.
Rakennuksen takana kuvassa vasemman puolen hiekkakentällä on British Telecomin peilien jalustoja.

Mossy Hill ja melkein nollakeliä tuulessa © Google

Olipa siellä kylmä: +7,5 astetta ja varmasti yli kymmenen metriä sekunnissa tuulta. Yksi siilikin hoiperteli vaivaisesti tuulensuojaa kenties hakien. Koirille sivuovea ulosmenomielessä avatessani sain pian vastaani pari sellaista silmäystä, että vedin liukuoven samantien kiinni.

Illalla leirintäalueella majoittinut englantilainen kaveri kertoi kännykkäapuvälineistä, jotka oli itse havainnut varsin käyttökelpoisiksi. Yksi niistä oli tämä:

"The what3words app helps you find, share and navigate to any precise location. We’ve given every 3m x 3m in the world a unique 3 word address. This simple and accurate way to talk about location makes it easier to meet up with friends, discover and tell others about amazing places, and explore the world without getting lost."

Kuulemma etenkin UK:n SAR on tyytyväinen, jos maastosta apua pyytävä on etsinyt paikkansa ja sanelee puhelimessa kyseiset kolme ko. applikaation ilmoittamaa sanaa. Toinen oli jokin jo unohtunut, UK:n leirintäalueiden etsimiseen tarkoitettu harvinaisempi mutta hyvä vastaava, jolle en tosin keksinyt omaa käyttöä.

Alkuun

28. Levenwickista Unstille

2.7.2019 tiistai

Unstin suuntaan, ajomatka noin 140 km ja arvioitu ajoaika maalla noin 2,5 tuntia. Asfaltoitua tai öljysorapintaista tietä riittää lähes koko matkalle.

Shetlannin eteläosasta pohjoisnurkkaan Pohjakartan © Google

Lossimaksu 14 puntaa sisälsi kaikki välillä tarvittavat lossit 2 kpl (Toft-Ulsta ja Gutcher-Belmont) molempiin suuntiin. Kaistat 1 ja 3 menivät lauttaansa ensimmäisinä. Viranomais- ja muut etuajo-oikeudet lienevät olleen voimassa.

Kaistaopasteet losseille ja lautoille

Läheisen kopin seinällä oli lauttojen aikataulujen lisäksi karttaan sidottuina kaikki Shetlannin saarten julkiset tavalliset- ja Invavessat, joihin matkalainen voisi tukeutua. Unstilla neljä samoin Yellilla, Fetlarilla ja muilla pienemmillä tyypillisesti yksi; joillain kauimmaisilla ei ainuttakaan. Hyvää palvelua se on tuokin lajissaan.
Alkuun

Saaren pohjoispäässä oli näpäkänoloinen hiekkaranta-alue Skaw Beach, vanha tutka-aseman paikka RAF Skaw [L] (© kyltin asettaja) ja brittiläisen pyöräilyreitin pohjoisin piste Holsens roadin päässä. Tuosta hiekkarannalta avautuu näkymä Bergeniin (jonne on matkaa noin 300 km) ja vanha tutka-asemakin häämöttää vasemmalla niemen päällä. Imatralle tuolta oli linnuntietä matkaa noin 1600 kilometriä.
Skaw Beach avautuu Bergeniin päin

Alkuun

Asemapaikat pohjoisessa Pohjakartan © Google

Radioamatööriasiaa:

Entisen WW II-ajan tutka-aseman vastaanotibunkkerin ja kahden puumaston sijaintipaikan vierestä kepillä [L] ja FT8:lla haaviin tarttui muun muassa Pave OH5UQ Imatralta. Ja 80:n SSB:lla kuului vitosella OH7SV, mutta Matti ei muiden jaksolla olleiden seasta kuullut minua.

Entinen WW II-aikainen tutka-asema © Google Earth

Tuolle alueelle on suunniteltu satelliittien ja niitä nostavien rakettien lähetysasemaa.
Shetland Space Centre © AECOM

GE-kuvan ottopaikka on tuolla suunnitellun laukaisualusta kolmosen kainalossa. Suunnitelmakuvien [https://pa.shetland.gov.uk/omt-server/lt/] mukaan ainakaan vanhoja voimakone-, lähetin- ja vastaanotinbunkkereita ei poisteta.

Syksyllä 2024 otetussa satelliittikuvassa näkyy jo selvää muutosta aiempaan. Tänään voisi olla hankalampaa ajaa tuonne oikealle punaisen tähden luo pystyttämään HF-radioasemaansa; paikkaan minne nuo oikean alareunan koordinaatitkin viittaavat.

Skotlanti_Shetland_Unst-SaxaVord-Spaceport.JPG

Viikinkien vaikutuksen näki useista paikoista; Norwickissa tien varrella oli mallina kivirakenteinen asunto ja puinen viikinkilaiva, muualla entisiä asuinpaikkojaan. Shetlanninponejakin näkyi reilusti lampaiden ohessa.
Aika vähän mitään leirintäalueita tai vastaavia näytti Zumon ja Maps.Me:n mukaan olevan sielläpäin, vaikka niistä kertovia tienviittoja tai muita mainoksia harvakseltaan näkyikin. Uusin "2019 Europa Camping + Caravaning"-kirja kertoi 968 sivuillaan Lewis&Harris-, Orkney- ja Shetland-saarten sisältävän ei ainuttakaan kirjaansa saakka päätynyttä leirintä- tai matkailuautoaluetta. Ylin ajoreitin varrelta sen sivuilta löytynyt paikka taisi olla John o'Groatsissa Skotlannin pääsaaren pohjoispäässä.

Unstia alaspäin ajaessani kokeilin varmuuden vuoksi Gardiesfauld Youth Hostel:a Uyeasoundissa - warden ei ollut enää paikalla mutta kun kerran tilaa majatalossa oli riittävästi, niin auton sai ujutettua yöksi jonkinlaiseen merituulisuojaan talon päätyseinän vierelle muiden henkilöautojen sekaan.

Alkuun

29. Unstilta takaisin Shetlannin pääsaarelle

3.7.2019 keskiviikko

Aamulla HF-keppi nousi kuvan osoittamaan paikkaan [L] ja FT8:lle. Kelpasihan se radiokutsu silloinkin aika monille.

RV-parkki on suoraan hostellin alapuolisella viheriöllä, rantatien kohdalla nurmella näkyvä alue.

Hostellin pihan nurkka Unstilla antennin sijoituspaikkana © Google Earth

Vierailun hinta maasähköttä parkkialueella eli telttapaikasta kustansi 8£ per yö, pesu- ja kuivauskoneiden käyttö alle vitosen ja lämmin suihku á 20 p kerta. Hyvät välineet keittiössä ja paljon tilaa erilaisissa huoneissa sekä yhteisissä tiloissa. Ja pihanurmikoilla sekä meren rannalla olleessa matkailuautoparkissa tuossa Greenwells Boothin vasemmalla puolella.
Vähän myöhemmin koko rakennus ulkoalueineen oli varattu joidenkin juhlien pitopaikaksi ja muutenkin näytti väkeä riittävän, joten ainakin parhaan turistisesongin aikaan kannattaa paikka itselleen varata etukäteen netistä. Tuolla voisi yöpyä toistekin. Hieman alempana olevalla saarella (Fetlar) olleesta toisesta majoitusvaihtoehdosta ei ole tarkempaa tietoa.

Ensimmäisellä lautalla pääsin pitkähkön autojonoparin Not booked-jonon viimeiseksi, jossa alkoi pian näyttää siltä, ettei ensimmäiseen lastaukseen sovi millään mukaan. Huoli pois, lastausherrat pakkasivat autokannen niin tiukkaan erikokoisia kulkuvälineitä että pääsin mukaan viimeisenä. Vetokoukusta taakse kääntyneeseen metallilevyyn jäi matkaa alle vaaksan verran.

Vastarannalta ajettiin normaali öljysoratieralli seuraavaan satamaan, jossa suuremmassa lautassa oli tilaa hyvin vaikka väkeä siihen kertyikin kahden saaren alueelta. Hyvin toimi se ylityksiin liittyvä pakkaus- ja purkuhomma sielläpäin. Yksittäisiä moottori- ja polkupyöriä sekä jalankulkijoita reppuineen liikkui myös autojen seassa.

Paluureitti kiersi kartan reittiä muuten seuraillen, mutta pääsaaren yläpäässä A968:lta käännyttiinkin oikealle B9076:lle jatkaen lounaan ja lännen suuntiin (Sullom Voe Oil Terminal) ja Scatsta Airport -nimisen lentokentän ohitse Braen suuntaan. Tuollakin lentokentällä ajotie kentän rakennuksille vei kiitoradan pään jatkeen yli. Valo-ohjatusti. Ja ennen lentokoneiden saapumista tai lähtöä kiitoradan läpi näytti ajavan joku tarkastuksen tekevä auto vilkkuineen. Lentokenttiä tuntui olevan vähintään yksi jokaisella saarella.

Aikamme vielä lännempänä A970:n loppupäässä Urafirthissa ja Hillswickissa ajeltuamme alkoi taas satamaan reilummin, joten oli helppo tehdä päätös palata vielä kolmanneksi yöksi Levenwickiin, laivallekaan ei heti aamusta ollut kiire.

Koirat saivat lopulta luvan tulla mukaan lämpimiin sisätiloihin eli keittiöön/ruokailutilan sohvalle, mikä näkyi ja kuului hyrinästä päätellen kelpaavan hyvin niillekin. Kainalossa on ainakin laumahengen ylläpitosyistä vissiin välillä aika hyvä olla, vaikkei lisää ruokaa saisikaan. Eikä muilla sinne saapuneilla ollut mitään niitä vastaan.

Kuski on kameran takana, kainalossa vasemmalla Jaro ja oikealla Bobi. Kauneus tosiaan on katsojan silmissä.

Koirat nauttivat kylkilämmöstä keittiön sohvalla

Alkuun

30. Levenwickista Lerwickiin ja Aberdeeniin

4.7.2019 torstai

Vettä satoi yön yli niin, että yksi kuuden hengen teltta ei kestänyt vallinneita olosuhteita vaan päästi vettä sisälleen useammastakin kohdasta, minkä siinä majoittunut nuorehko pariskunta aamulla jo osin naurahdellenkin vahvisti. Oli illalla jäänyt heille uuden majoitteen narujen kiristys 'vähän vaiheeseen' joten ulko- ja sisäteltta nojailivat tuulessa ja sateessa paikoitellen toisiinsa. Eikä siinä tunnetusti muuta tarvita.

Skotlanti_Shetland_iso_teltta_sateessa

Kennel, J&B ovat tuolla alhaalla kauimmaisina omissa pikkukopeissaan. Reissun ehdottomasti heikoin kennel.

Skotlanti_Kirkwall-Lerwick-Aberdeen_Kennelit

Se sama pitkään alueella majoittunut ollut heppu oli tietysti paikalla reissattuaan vähän aiemmin muutaman kuukauden Patagoniassa, oli tullut joskus junalla Kauko-Idästä Venäjän läpi Helsinkiin saakka. Muun muassa.

Keittiössä ja ruokailuhuoneeseen saapuneiden miesten kanssa kehittyi lisää keskustelua heidän nähtyään pitkään aktiivisessa käytössä jo kulahtaneen mutta terävän kurssipuukon (normaalikokoinen lapinleuku) käyttäessäni sitä normaalin ruuanlaiton apuvälineenä ja suojarasvatessani terän sen puhdistuksen jälkeen. Yksi kommentoi tutkittuaan sitä hetken vähän tarkemmin, että ei kannata kulkea kaupungilla moinen väline taskussa *). Toinen kertoi että keskustelun UK:ssa ollessa vilkkaimmillaan tavallisia keittiöveitsiäkin suunniteltiin kiellettäviksi, mikä onneksi kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Lopuksi jokainen meistä kaivoi esille lyhytteräiset taskuveitsensa joista kolmas totesi pian, ettei yksikään niistä näyttäisi menevän läpi tarkemmasta tarkastuksesta, sillä veitsen 'minkään mittainen' terä ei saa lukittua auki-asentoon, vaan pitää aina pysyä kahvaan nähden liikkuvana vaikkapa Sveitsin armeijan linkkuveitsen tyyliin.

*) Veitsien kannosta yleisellä paikalla aiheutuvista sanktioista UK:ssa olikin jo virallisempi havainto muun muassa vuodelta 2007 [L].

Arppa OH5KUY oli skedivalmiina Suomessa josko vielä kerran olisi pistänyt radioamatööriaseman tulille, mutta aina vaan jatkuva sade pilasi sen mahdollisuuden myös kämppärin osalta. Samoin osaltaan edellisellä paikalla rikkoutunut putkiklemmari alumiinikepin yhdestä putkiliitoksesta, Windomin virittämistä ei märän katon ja maaston osalta viitsinyt enempää edes harkita. Seuraavalla kerralla sitten.

Jäiden poltteluahan onneksi suoraan Aberdeeniin vievän lautan lähdön odottelu eri puolilla Lerwickia marhatessa oli, ei muuta kuin viimein klo 17:50 platalle saakka ja kohta ajo laivaan, onneksi suoraan kennelin luokse parkkiin. Liikkujia oli noina päivinä kuitenkin jo niin paljon, että kotona suunniteltu saarireissun ajankohta ja sen pohjalta tehty varaus piti myöhemmin muuttaa laivayhtiön toivomuksesta, onneksi he suostuivat vastaavasti aikaistamaan saarellepääsyäkin vuorokaudella.

Olisihan tuolla voinut vaikka tuon 2019 ruudussa pyörineen poliisisarjan kuvauspaikkoihinkin tutustua mutta jäi tällä kertaa väliin. Sarjaa seuranneelle sikäläiset maisemat käyvät äkkiä tutummiksi. Maisemat ovat juurikin niin komeita mitä ko. sarjasta tuodaan hyvin esille. Ainakin hyvällä kelillä kesäaikaan.
Tankkaus 701,8 km edellisestä/51,87 litraa eli 7,39 l/100 km.

Koirilla oli alarivin kaksi kauimmaista koppia mutta ensi kerralla vastaavaa reissua suunnitellessaan pitää huolehtia yhdestä yhteisestä suuremmasta. Jospa se vähentäisi hepulointitarvettaan kun paikallinen tuki ja turva löytyy matkan edetessä aina kyljen tuntumasta, ilman välissä olevaa puista levyä.

Kun ne kävivät viimeisen kerran huojentamassa oloaan klo 17:40, niin seuraava tilaisuus siihen tuli seuraavana aamuna Aberdeenissa klo 06:30 jälkeen + laivan purkuaika + lyhyt satamasta-ajo parempien viheriöiden äärelle. Onneksi se ei ollut Lerwick - Kirkwall - Aberdeen -vuoro, koska niiden odotusaika olisi ollut vieläkin pidempi.

En antanut niille edellispäivän liha-aamiaisen jälkeen muuta kuin vettä ja sitäkin vähän rajoitetummin lukuisilla kävelylenkeillä jaksotetun lähdön lähestyessä, jotta niille ei kasvaisi kovin suurta pattia otsaan seuraavaa huojennusta odotellessaan. Kopeissa niillä toki oli omat vesiastiansa ja pyyhkeensä alustoina. Ja viereisistä kopeista ajoittain voimakkaanakin tullut muiden nelijalkaisten matkustajien tuottama äänimaailma.

Autossa tai hotellihuoneissa ei vielä silloin tarvinnut koskaan pelätä koirien merkkauksia, lammikoita nurkissa tai läjiä lattioilla. Ajoittaisia puklauksia kyllä tuli mikä ruuista mikä liikkuvasta ja tärisevästä alustasta johtuen, joka pitää huomioida ruokailu- ja ajoaikoja toisiinsa sovittaessa. Tunti tai muutama myöhemmin tarjoillen ei paljoa haittaa koirienkaan ruokailua. Ja kaksi uroskoiraa käryää aika nopeasti myös muille eritteille, erityisesti onneksi harvakseltaan tuoksahteleva anaalirauhasten sisältö on pieninä pisaroinakin aika vinkeän hajuista tavaraa.

Bobin selkäongelman pahentuessa kesän 2020 reissu Välimerelle olisi Covid-19:a salliessa toteutettu erilaisella jaksotuksella, mutta loppusyksyllä 2020 tilanne muuttui sen osalta huonommaksi.

Alla näkyy Lerwickin satamaa ja vähän kaupungin pohjoispäätäkin taaempana vasemmalla. Ulkomerelle vievä väylä jää 90 astetta kiinni ikkunaan painetun kameran ottaman kuvan vasemmalle puolelle.

Skotlanti_Shetland_Lerwick_satamassa

Lainaus laivan baarissa tuolloin kirjoitetuista muistiinpanoista:

"Pod #11 lepohuoneessa #2. Sain myös sen ulko-oveen käyvän RFID-kulkukortin mutta siitä ei ainakaan ennen laivan liikkeellelähtöä ollut mitään tekoa lukon toimimattomuuden vuoksi. Eikä myöhemminkään.. Nyt laivan kutoskannen baarissa Guiness lasissa, kameran akut latautumassa. Eivät oikein jaksa nämä laivaosuudet enää kiehtoa, mutta pakkohan se on nauttia niistäkin.

Näin mereltä katsellen ne kaksi mäkeä tropoasemineen ovat mukavasti parin vielä korkeamman mäen välissä. Se peilien muodostama hässäkkä kahdella mäellä on varmasti näkynyt kauas [L].
 Piti tilata "jotain kuumaa" baarin tiskiltä niin eikös muuan vanhempi nainen naurahtanut ja osoittanut itseään; no kuumalla kaakaolla kuitenkin mennään ja FG-timppi päälle, yhteensä 5,25 £ (x2)."

Alkuun

31. Aberdeenista Stoke-on-Trentiin (Englanti)

5.7.2019 perjantai

Suihkukoppi siinä pod-lepohuoneessa #2 oli mielenkiintoisesti toteutettu yhden unisex-vessan yhteyteen. Kun peseydyit normaalisti suihkuverhon takana olevassa suihkukopissa lämpötilaa koko ajan edestakaisin (perinteelliseen UK-tyyliin) vaihtelevan suihkun alla, niin laivan keinuessa vettä valui hiljakseen kynnyksen päätyyn jätettyjen valumareikien kautta vessan lattiakaivottomalle rosterilattialle. Mikä ei varsinaisesti helpota kehonsa kuivausta, pukeutumista kuiviin puhtaisiin vaatteisiin eikä seuraavan tulijan vessareissua hänen jalkojaan kastelematta. Eikä lattiankuivauslastasta tai -mopista ollut havainnon palaa.

Tulomatkalla lepohuoneen #1 käytävällä olleiden suihkujen lattiat olivat sentään askelman verran syvemmällä vessan lattiatasosta. No näkipähän tuonkin niiden aiempien reissujen joidenkin pesuhuoneiden kokolattiamatto- ja ammetta kiertävien seinätapettiratkaisujen täydennykseksi. Oven ulkopuolella olleen tarran varoitukselle liukkaasta lattiasta löytyi katetta.

Aberdeeniin saapuminen klo 06:30 eli yli 11 tuntia Lerwickista klo 1740 lähdön jälkeen, koirien haku kennelistä autoon, autokannen sisällön nopea purku, ajo sivummalle, pitkä ja rauhallinen huojennustauko sataman ulkopuolella. Voisin melkein vannoa että Bobin kasvoilla häivähti huojentunut ilme noin minuutin päästä edelleen jatkuneen lorottamisen alettua.

Mutka pohjoiseen ja sitten rantaa pitkin etelään? Vai pitäisiköhän sittenkin ajaa suoraan Farehamin kautta, edellisen laivanmatkan aikaistumisen ansiosta on vuorokausi enemmän aikaa käytettävissä.

Vertailua ajoajoista ja -matkoista perheelleni tutun Dunnottaren linnan parkkipaikalla, ensin meno vaikka Farehamiin ja sitten lähtösatamiin:

    * Aberdeen - Fareham, 8 h 32 min, 921 km
    * Aberdeen - Harwich, 8 h 31 min, 904 km

    * Fareham - Harwich, 2h 32 min, 269 km
    * Fareham - Dover, 2h 7 min, 228 km

Vaihtoehto1 (VE1) voitti eli nopeinta reittiä alas ja yhdeksi yönseuduksi Farehamiin. Näkisipähän vanhemman tyttäreni Lauran ja hänen poikaystävänsä Alexin pitkästä aikaa heidä oltua aiemmalla ohiajomatkallani kiinni muualla. Välillä voisi viettää yön jossain matkan varrella ajamisen alkaessa maistua liikaa puulta. VE2:n varrella olisi ollut muutama vanhan troposcatter-verkon tutustumiskohde lisää, mutta niillä ei ole sen enempää väliä vaikka jäisivät kokonaan käymättä.

Muutamia hyviä ruuhkapaikkojakin tuolla oli suurempien kaupunkien ja liikenteen solmukohtien ympäristöissä, samoin loppupäässä pitkiä tienparannustöitä.

666 km ajoa Pohjakartan © Google

Välillä oli hyvä tilaisuus pistää auto rekkaparkkiin rekkojen sekaan, oikaista ruotonsa kenttävuoteelle ja herätä vajaan tunnin päästä auton sisälämpötilan kohottua riittävän korkealle.

Etenkin tuo keskellä karttaa näkyvän isofonttisen tekstin alle ja alapuolelle jäävä kohta oli korkeuseroineen näyttävän näköistä ajomaastoa.

Irma varasi 666 kilometrin ajon kohdalle Stoke-On-Trentista halvan hotellin vanhan työläiskaupunginosan keskustasta, joka oli riittävän hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Pari Guinessia aulabaarissa ja haisuleiden pesu huoneen suihkussa, jotta ne ehtivät kuivaa kunnolla ennen kuin pääsemme seuraavaan yöpaikkaan.

Siihen päälle vähän pidempi kävelylenkki keskustaan jossa silmiin osui myös tuollaisia tiiliseinän kohotekstejä. Science & Art Institute:n sisäänkäynnin vasemmalla puolella.

Tekstiä rakennuksen tiiliseinässä

Pientä laittoa ehkä kaipaisi jo tuokin fasadi.

Suuri tiilirakennus ja sen fasadia

Alkuun

Edellä mainitun rakennuksen edustalla olevan kadun alikulkutunneli.

Vanhan työläiskaupunginosan koristeita alikulkutunnelissa

Kuvassa oikealla alhaalla näkyy ikuistettuna myös hotelli/pub 'Sneyd Arms' ja sen edustaa - nykytodellisuus on kyllä huomattavasti roskaisempi, samoin tuo puuston muodostama raja-aita vasemmalla lienee melko kaukana horisontissa. Hieno kuvaelma sekä väriläiskä oli tuokin ja toisella puolella vastaava taideteos eri maisemasta. Eikä mitään ylimääräisiä töhryjä kummassakaan.

Lopuksi haettiin ruokaa Aldista ja nukkumaan.

Alkuun

32. Stoke-on-Trentista Farehamiin

6.7.2019 lauantai

Bobi kiehnäsi aamulla sängyn vierellä niin pitkään että lähdimme kävelylle joskus kello 05:n aikoihin. Tunnin kävelyn lopulla alkoi sataa - kiitos vaan hyvästä aikautuksesta jottemme kastuneet enempää.

Vaatekomeron oven ja pöytälaatikoiden kahvat voi toteuttaa noinkin, ruuvien jäljistä päätellen edelliset ovat irtoilleet usein ja voimalla kenties alakerran räväkämpien pubi-iltojen jatkoilla..

Ovenkahvan malli x 

Aika mukavan oloinen kaupunginosa oli tuokin, nykyisiä asukkaita ilmeisen paljon muun muassa Kauko-Idästä ja Afrikasta. Aamulla autoa pakatessani yksi ulkona penkeillä yöpynyt vanhempi nainen kävi juttelemassa haluten nähdä auton sisälle - oli kuulemma ostattelemassa itselleenkin jotain vastaavaa kulkuvälinettä. Pitäähän elämässä suunnitelmia olla, josta hänelle pisteet.

Tankkaus 631,4 km edellisestä/45,79 litraa eli 7,25 l/100 km.

Tuolla oli kaupunkiin vievien teiden varsille oli ripoteltu huomiokeltaisia kylttejä sekä motoristeille "Ala varovasti liikenteessä" että autoilijoille "Katsele peileihisi, siellä voi olla moottoripyörä".

Ruuhkiakin riitti etenkin kymmenien mailien pituiselle moottoritieparannusosuudelle joka alkoi Stoke-on-Trentin eteläpuolelta.

Maksullinen moottoritie M6 oli maksuton pitkien tietöiden vuoksi.
 Stoke - Fare Pohjakartan © Google

Lämpömittari näytti jo +26 ja perillä Farehamissa yhytimme isännät juuri ennen heidän lähtöään Portsmouthiin.

Pyykit piti pestä uudelleen, se Unstin hostellin pesukone oli joko likainen tai käytin liikaa hostellin jauhemaista pesuainetta. Eli kevyempiin vaatteisiin vaihto, kaikki pestävät vaatteet pesukoneeseen ja Alexin pienemmällä autolla koko orkesteri kerralla Southseen laajoille nurmikoille. L&A osallistuivat nettikavareidensa kanssa yhteisiin pelirientoihin, mukavan näköistä yhdessäoloa hyvällä paikalla, rennon pienen kisailun merkeissä. Ja lopuksi jonkun osallistuneen kuoharipullon korkki poksahti taivaalle.

Illalla syötiin pubiruokaa kun vähän matkan päässä olevassa pubissa oli meillekin tilaa ilman ennakkovarausta. Noissa todellakin on omat hyvät puolensa, muun muassa ruokavalikoimassaan riitti mistä valita. Kaikenikäistä väkeä paikalla ja menoa sen mukaan.

Hyvin nukutti lattialla isolla ilmapatjalla B&J:n maatessa usein pitkin pituuttaan kiinni molemmissa kyljissäni. Ei varsinaisesti ollut kylmäkään.

Alkuun

33. Farehamista Bradfieldiin

7.7.2019 sunnuntai, joka vaikuttanee ruuhkien todennäköisyyteen Lontoossa (paluuliikenne). Eli ajoreitin valinta hoitui osittain senkin mukaan.

Aamupäivällä isäntien poistuessa harrastuksiinsa lähdin katsomaan vielä yhtä entistä troposcatter-asemapaikkaa Manor Hill:lla. Ajokelissä eikä vähän suurempia korkeuseroja tarjonneessa maisemissakaan ollut valittamista, pahemmat helteet olivat silloin vasta tulossa Englantiin. Muodostelmaharjoituslentotoimintaa näkyi peltojen yläpuolellakin esiintyvän jota ympäristöään korkeammalta kulmalta oli hyvä seurailla.

Horncastlen suunnalla liikkui myös yksi aika kapealla takarenkaiden välimatkalla varustettu kolmipyöräinen moottoripyörä trike, jonka etenemisnopeus myös mutkaisella tiellä vastoin ennakko-oletuksiani oli melkoinen etenkin muun liikenteen seassa; jäimme kuin nallit kalliolle seisomaan sen posottaessa parilla puolenvaihdolla ensin koko autojonosta ohi ja sitten häipyessään putket paukkuen horisonttiin.

Tankkaus 755 km edellisestä/48,09 litraa eli 6,37 l/100 km.

Sitä seuraava päivän viimeinen kohde, nykyinen Suffolk Aviation Heritage group oli Harwichin lähellä ollut tropo-asemapaikka joka nykyään toimii ilmailumuseona. Kiinnihän se tietysti jo oli.

Jossain siellä suunnalla oli vähän aiemmin ollut jokin autotapahtuma, mikä ilmeisesti oli syynä kun Ipswichin alapuolella A14 Orwell Bridgen ylityksen ajan molemmilla ajosuunnilla autojonojen ensimmäisenä ajoi vilkut päällä poliisiauto, jonka takaikkunan näytössä kiersi punaisella teksti "Ethän ohita, kiitos!". Näytti vahvasti siltä että etuautojen ainoa tarkoitus oli ottaa ajonopeuksia alemmaksi ja rauhoittaa mahdollisia autoilutapahtumasta vaikutteita itseensä imeneitä kuskeja.

Suurempien tietyömaiden kohdalla erityisiä saattoautoja tuli vastaan tai veti letkaa tietyömaan ohi monellakin alueella.

Ja kohti Harwichia josko sinne jonnekin leiriin pääsisi tai sitten yöksi suoraan sataman odotusalueelle. Yksi 10 £/yö paikka löytyi puhtaalla tuurilla matkan varrelta eli leiriin sinne vain vartin ajomatkan päähän satamasta. Strangers Home Inn:a Bradfieldissa ei näkynyt Maps.Me:n eikä Zumon tietokannoissa/kartoilla. Harmi sinänsä, se ajoi hommansa oikein hyvin tarjoten kelvolliset puitteet näköjään isommallekin majoittujaporukalle.

Toisena näkyy kylän vaakuna, heraldiikkaa riittää.

Viimeisen UK-majoituspaikan viereinen kilometritolppa   Heraldiikkaa riittävästi?  Ilmaisia näytteitä vaikka kotiin vietäviksi © Asianosaiset

Alkuun

34. Bradfieldista Hook of Hollandiin ja Saksaan

8.7.2019 maanantai

"Auto satamaan vastaanottoon viimeistään klo 0815 mennessä. Lähtö 0900 Harwich - Hook of Holland 17:15 (Flexi, kennel, sisähytti) eli koirat uusittuun kenneliin (A, iso häkki # 2), itse sisähyttiin #10371, suihkuun ja loppupäivä joutenoloa laivassa. Yöksi voisi jäädä jonnekin 50-100 km säteelle Hook of Hollandista kun ei ole mikään kiire pohjoiseen".

Hyvä suunnitelma muuten, mutta joutenolo = kolmisen tuntia unta sisähytin hiljaisuudessa ja pimeydessä. Eikä leiriytyminen muutama kymmenen kilometriä satamasta ja bunkkerialueelta lähdettyään viehättänyt ajatuksena vähääkään.

Tällä laivamatkalla laivayhtiön asiakkaita varoitettiin useammassa paikassa että he suosittelevat kääntämään puhelimista joko lentotilan päälle tai sammuttamaan virrat. Syynä jotkut kännykkäpalveluntarjoajat, jotka ovat laskuttaneet heillä matkustavia asiakkaitaan satelliittipuhelutaksan mukaisesti, mikä voi olla melkoisen kallista hupia vähänkään suuremmassa mittakaavassa käytettynä.

Satamassa jokainen maahansaapuja autoineen tarkastettiin useammassa rinnakkaisessa jonossa vähintään parin virkapukuisen miehen katseella ja tarvittaessa matkustusasiakirjojen tarkastuksella. Aikaa meiltä siihen kului reipas viisitoista sekuntia + pari vaihdettua nyökkäystä ilman ovien avaamista tai muuta, toisaalla purettiin autoista matkatavaroita kentälle auton viereen.

Hieman lisää Atlantin Vallia: sataman pohjoispuolisella bunkkerimuseoalueella meni hetki aikaa kierreltäessä tropoantennien juurella, vanhassa tähystysbunkkerissa, pitkin poikin alueen pohjoisosaa radioamatöörien kilpailuaseman (PI4CC) antennien alla, lukitun bunkkerimuseon ovella ja niin edelleen.
Hollanti_HoH_museobanneri

Joko taas. Hännistä ja korvista näkee kiinnostuksen määrän. Bobi vasemmalla, Jaro oikealla.

Hollanti_HoH_tahystysbunkkeri 

Kun ajo sujui äskettäisten pitkien laivaunien vuoksi ja leveä hyväpintainen tiestö, sopiva liikenne sekä keli suosivat etenemistä, niin meni helposti yli puolen yön ennenkuin leukoja alkoi repiä riittävästi reilun kuudensadan kilometrin päässä. Yöllä tiet alkoivat taas täyttymään rekoista ja oli helppo vertailla minkälaatuiset ja tehoiset auton keulalla olevat H4-valaisimet ovat.

Enpä kehuisi kovin pitkään varsinkaan lyhyitä, mutta näillä ajomäärillä ja tyypillisillä ajoajankohdilla niilläkin pärjännee. Jotain eturekisterikilven alle piiloon tai kattoasenteisia led-lisävaloja voisi tutkia vähän tarkemmin, kaapeleillehan on jo valmis reitti muun muassa kattopellin läpi ja "kiinteä" kattotelinekin löytyy.

Tankkaus 535,4 km edellisestä/40,39 litraa eli 7,54 l/100 km.

Samassa yhteydessä oli hyvä tilaisuus lisätä viiden litran pönikkä Ad-Blue -ureaa konepellin alle omaan tankkiinsa. Olipahan muuten syvältä poikittain oleva astia sen suuaukkoon vain painettavan, ei kierrettävän sekä lyhyen kaatonokan vuoksi => 100% varmuudella myös väärään paikkaan roiskunut, hyvin metallipintoja korrosoiva litku piti pestä heti pois moottorista ja maaliosilta parilla sangollisella vettä, toivottavasti se riitti.

Varustelistalle on lisättävä kyseiselle litkulle ja auton ao. täyttökorkin reikään sopiva, riittävän korkeareunainen suppilo. Samalla piti kohottaa hieman alle tikun asteikon puolivälin vajunutta moottoriöljyn pintaa 2-3 desilitralla VW:n vaatimaa 507 00-öljyä.

Bensa-aseman maksupisteellä meni hetki miettiessä että Mitäs hel, kun pari suomalaista rekkakuskia tunnisti Imatranajopaidasta yhteisen kotimaamme ja sanoi sanottavansa suoraan ensimmäisellä kotimaisella. Heitä oli siellä useampikin kuski autoineen saman firman palkkalistoilta matkalla Travemunden satamaan. Convoy-ajo jossain muodossa on näemmä edelleen voimissaan..

HoH-Hamersenin lepoalueelle yöksi Pohjakartan © Google

Lopulta kohdalle sattui levähdysalue joka veti riittävästi puoleensa (Parkplatz, 27404 Elsdorf); sinne vaan pikkuautopuolelle muiden pysäköityjen vastaavien lähelle loppuyöksi. Turvallisen oloinen nukkumapaikka kun poliisiautokin ajeli hiljakseen alueen läpi, tosin taisivat tarkastaa sitä etteivät alueella nukkujeet olleet turisteja joiden tulisi mennä mieluummin kaupallisille majoitusalueille(?).

Alkuun

35. Saksasta Tanskan läpi Trelleborgiin (Ruotsi)

9.7.2019 tiistai

Vessarakennuskin oli lähellä takasektorissa.

Rekkaparkki Saksassa

Aamulla sateen vaara ja todennäköisyys kasvoi sellaiseksi, että pienen matkan päässä olevaan panssarimuseoon ei ollut suurempaa intoa lähteä. Jospa ajaisikin Kieliin U-995:sta ulkoisesti tutkimaan [L]. Siis sinne ja olihan sekin laite melkoinen keksintö lajissaan.
Puttgadenin turhankin tuttu lauttareitti taas kerran, vai vaihteeksi ajamalla ensin Koldingiin, sitten E20:ta sillan yli (Fyn) ja toisen (Sjelland) ja edelleen Malmöhön isoimman sillan kautta? Kiirehän ei mihinkään ollut eikä liian tuulinen saati sumuinen sää haittaisi silloilla ajamista saati näköaloja sivummalle.

Viimeksimainittu reittivaihtoehto jostain syystä voitti, tosin tuon toisen sillan etupuolella tapahtuneen liikenneonnettomuuden (palanut rekan vetoauto) vuoksi se oli E47:aa reilusti hitaampi ja siltamaksuineen sekä polttoainekuluineen aika samanhintainen valinta.

Sininen on U995, violetti soikio onnettomuuspaikka sillankorvalla, oikealla punainen on kämppäri.

Saksasta-Tanskan-lapi-Trelleborgiin Pohjakartan © Google

Kuvassa näkyy ruuhkautunut tie ennen ja jälkeen kauempana edessä olleelle onnettomuuspaikalle ajaneiden ambulanssien tuloa. Aika hyvin tuo toimi, kun suurin osa tiesi miten toimia hälytysajoneuvojen vilkkujen ilmestyttyä taustapeiliin. Ja loput ottivat mallia naapureistaan.

Ruuhkautunut tie ennen ja jälkeen ambulanssien läpimenon

Tankkaus 662,3 km edellisestä/50,25 litraa eli 7,59 l/100 km.

Moottoriteiden lisäksi em. onnettomuudesta johtuva matelu ja auton viileänäpito näyttävät ja nostavan hieman kulutusta.

Onko tästä muka ajettu moottoripyörillä ennenkin kun en muista vastaantulleista paikoista juurikaan mitään. Sadekelillä lienee ollut osuutta ko. asiaan? Kyllä, viimeksi vuonna 2012.
Ison Beltin sillan ylitys Malmöön, jossa Ruotsin rajalle/tullille piti näyttää passit. Ainoa maininta viranomaisilta oli kommentti kohta ajankohtaistuvasta toisen rabies-rokotuksesta.

E6 itään ja Trelleborgin kyljestä löytyi erittäin hieno leirintäalue Göranssons Camping & Entreprenad HB hintaan 28,5 €.

Illalla mentiin alueen rannalle kahlailemaan (klo 20:00 jälkeen koirat olivat sielläkin sallittuja) ja lopuksi saatiin paikallisessa ravintolassa pitkästä aikaa todella hyvä salaatti. Koiratkin saivat tulla istumaan sisälle ruokapöydän viereen.

Reissun pisin siirtyminen, lienee ollut jotain 1000-1200 kilometrin kokoluokkaa.

Alkuun

36. Trelleborgista Brommaan

10.7.2019 keskiviikko

Trelleborgista löytyy netin mukaan ainakin kolme eläinlääkäriä, joista mainonnan perusteella ehkä paras piti keskiviikkona vapaata, eli viereiseen Evidensiaan hakemaan Echinokokki-tabletit. Löysivät koirien vuonna 2017 Jonköpingissä annetut tiedot nimelläni tietokannastaan, mikä nopeutti kirjaamista. Kumpikaan koirista ei huomannut tabletteja peiniksi palloiksi puristetun koiranruuan seasta, 95 € passimerkintöineen, kiitos. Hintavaa, mutta hyvin hoidettua toimintaa.

Olipas ripoteltu paljon betonisia asemia etenkin Trelleborgin rannoille, vähän enemmän kuin lähes kylki kyljessä olleita leirintä- ja matkailuautoalueita. Rantoja pitkin jatkettiin kohti itää Ystadiin katsomaan komisario Wallanderia kollegoineen (tuttu satamakin näkyi mutta pääosan esittäjiä ei missään), sekä sen jälkeen itänurkan kautta kohti pohjoista. Pari tuntia itänurkassa sijaitsevasta Brantevikista lähdön jälkeen alkoi särkeä päätä, kun ohittaminen ei näköjään ole pakollista jos voi ajaa porukalla vaikka kympin-pari alle kunkin alueen nopeusrajoituksen. Tien laadusta ja vetoauton taakse kertyvän jonon pituudesta riippumatta.

Sielläkin on niitä uudenmallisia kameratolppia, joita näköjään pelätään kuin ruttoa vaikka jokaisen niiden edessä on oma liikennemerkki varoittamassa kohta eteen ilmestyvästä kamerasta. No olipahan ainakin riittävän suuri marginaali jottei tolppa varmasti reagoi kuin korkeintaan reiluun alinopeuteen.

Samat sanat tästä pätkästä, 99% on jo täysin unohduksissa pl. se "Helvetin Peijooneista" tuttu taukopaikka E22:lla ennen Söderköpingiä vuodelta 2005.

Tankkaus 705,9 km edellisestä/45,61 litraa eli 6,46 l/100 km.

E4:lla sai taas ajaa suuremmitta jonoitta lähes koko matkan Tukholmaan päin.

"Oikotie" hotelliin Brommaan, Zumon mukaan nopeampi Pohjakartan © Google

Hieman ennen hotellia oli yksi lauttamatkakin hintaan 7 €. Hyvää tuuria oli kerrankin: odotusaika kuvan lautalle oli vain viisi minuuttia eli juuri riittävästi laiturin viereisellä matkalippuautomaatilla käyntiä varten.

Bromman lossi

Illan hämärtyessä eikun vaan viimeiseksi yöksi hotelliin, jollaisen Irma varasi Brommasta. Hyvä ja halpa, autokin saatiin parkiin hotellin läheiselle kadulle hintaan 0 SEK klo 19-07, sen jälkeen 50 SEK tunti.
Ei tullut kameratolppamaksuja vaikka niitä uudenmallisia oli joka puolella etenkin Trelleborgin yläpuolella, E4/E20 ja vastaavat poissulkien. Ja vanhempia vastaavia tuosta Ekerön lauttarannasta Brommaan päin.

Alkuun

37. Brommasta Kapellskäriin ja Naantaliin

11.7.2019 torstai

Aamutoimet hoidettiin korostetun hitaasti, pari tuntia lisää parkkiaikaa autolle ja koirille nopea kynsistudio juuri ennen lähtöä.

Hidasta ajelua tiestöllä Tukholman ympäristössä, monenmoista asujaa näkyy pesiytyneen etenkin veden äärelle. Emme näköjään kuulu lähestulkoonkaan samaan sosio-ekonomiseen luokkaan vaikkapa tuolla Täbyn kunnan rannoilla olleiden asumusten perusteella arvioiden.

Komeata luontoakin on aika lähellä halukkaiden saavutettavissa, tosin monen hiekkatien alkupää oli puomitettu.

Viimeinen päivä Ruotsissa Pohjakartan © Google

Osasuurennos ranta-alueesta Tabyn kunnan kohdalta [L] jossa aikaa sai kulutettua helposti pienissä satamissa, rannoilla kävellen ja hulppeiden omakotitaloalueiden läpi ajellen. Korkeuserojakin löytyi. Kuvaan piirretty punainen soikio Bogesundissa sisältää ison golf-kentän (Waxholms golf) ja rannalla olevia leirintä- sekä matkailuautoalueita (kuten Askrike Camping). Vähän ehkä harvinaisempaa ajettavaa eli hiekkatietäkin löytyi samalta suunnalta.

Pirskatti miten nukutti kesken iltapäivää tunti lounaspizzan jälkeen. Jopa ruotsalainen suodatin- tai pikakahvi kelpasi siinä vaiheessa hyvin.

Soitto laivayhtiöön ja varauspapereiden suositusten mukainen varmistus että auto halutaan sataman vastaanottoon klo 19:30 - 20:30. Lähtö 21:30 Kapellskär - Naantali 07:15. Koirat samaan hyttiin, buffet-ateriat kuuluvat myös lipun hintaan.

Finnswan-laiva saapui noin kello 18 kieppeillä. Muun muassa monessa paikassa vuosien kuluessa eri maissa vastaan tulleita Aholan rekkoja näkyi kerääntyvän alueelle useampiakin. Ja joku keskieurooppalainen ex. military-MSKA vaalean "khakin" värisenä, jonkinlainen majoituskontti lavallaan.

Tavarat valmiiksi reppuun ja jäiden polttelu jatkuu.

Motoristien kanssa hetki keskustelua platalla, ikkunahytti #7033 siivouksen jälkeen käyttöön, päivällinen, koirat käymään ulkokannelle ja suihkuun. Käytävän varrella on koiria varmaan alun toista kymmentä, jonka myös kuulee joskus.

Viimeinen kuva laivasta Kapellskärin satamaan, kohteena todennäköisesti noin 1,8-2,0 MHz:llekin virittyvä maatasoantenni (Ground Plane) kapasitanssihattuineen, eristettyine haruksineen ja jalustoineen sekä alhaalla viritin, paksuhkon antenniputken pituus arviolta jotain 25-30 metriä [L]. Tuolle voisi helposti keksiä harrastekäyttöä, mutta onneksi ei ole varaa eikä hyvää merenrantapaikkaa etäkäytetylle vastaavalle.

Alkuun

38. Naantalista eteenpäin

12.7.2019 perjantai

Tulli- ja rajamuodollisuuksia ei ollut joskin ensinmainitussa olisin mielelläni näyttänyt koirien voimassa olevat Echinokokki-rokotusmerkinnät. Mutta eipä sitten.

Loppupäivä meni SRAL-kesäleirillä josta ei sen enempää. SRAL = Suomen Radioamatööriliitto.

39. Kotiin

13.7.2019 lauantai

Tankkaus Imatralla (24661 km/822 km edellisestä/54,26 litraa eli 6,6 l/k100 m).

Kotiin ja kuumaan saunaan toviksi.

Alkuun

Yhteenvetoa

Onnistunut reissu kaikin puolin joskin ajomatkaa oli aika paljon, valitettavasti osin edestakaistakin. Perheenjäseniä oli erityisen mukava tavata eri puolilla liikkuessaan ja koiristakin oli paljon iloa matkakavereina. Ja jään rikkojina, monien ulkopuolisten käytyä vain niiden vuoksi juttelemassa kanssamme/kanssani eri paikoissa.

Pari pidempään suunnitteilla ollutta aluetta pääsi viimein kiertämään riittävän ajan kanssa, kuten Tanskan rantaa ylhäältä alas, pätkä Saksan vastaavaa, Irlantia sen puolivälistä alaspäin, Ulko-Hebrideista aiemmin väliin jääneet Harris&Lewis sekä sokerina pohjalla Shetlanti lukuisine saarineen. Jos jonnekin saman reitin varrelle "pitäisi eli voisi" vielä lähteä uudelleen, niin Irlanti (luoteinen kulma) ja Wales (ainakin Snowdoniaa uudelleen) nousisivat ensimmäisinä mieleen.

Skotlannista etenkin Fort Williamsin ja Isle of Skyen alueet kuuluisivat kyseiseen MUST-maisemakategoriaan. Saas nähdä mitä 31.1.2020 jälkeinen Brexit-tulos vaikuttaa tuollapäin liikkumiseen vuodesta 2021 alkaen.

Saarimaisemista sai tällä reissulla nauttia sen verran, että jonkin aikaa pärjännee näilläkin muistoilla joskin etenkin Shetlannille voisi jollain ajoneuvolla mennä toistamiseen, jos sinne pääsisi vaikka Bergenista suoraan laivalla. Pari viikkoa pidempäänkin reissussa olisi viihtynyt, mutta matkamoottoripyöräilyä vielä muutamaa vuotta pidempiaikaisen harrastepuolen (SRAL) kesäleirilläkin oli taas mukava moikata vanhoja ystäviä ja tuttuja.

Kustannusmielessä ehkä pahimmat piikit lihassa olivat etenkin edestakaiset laiva- ja lauttamatkat Englantiin, Irlantiin ja Shetlannille, joiden osuus kaikista kustannuksista nousivat prosentuaalisestikin aika korkealle. Jos niillä pitäisi tiheämmin liikuskella niin se väistämättä vaikuttaisi vähintään liikkumisajankohtiin (Low-, Middle- ja High Season -hinnoittelu, yms.).

Polttoainetta kului aika paljon, josta varmaan saisi jonkin verran nipistettyä pois pitämällä maksiminopeuden tasaisesti jossain satasen kieppeillä myös Saksan vapailla moottoriteillä kattotelineiden ja aurinkopaneelin aiheuttaman lisätuulikuorman vuoksi. Paljon ja paljon, Suzukillakin siitä olisi selvinnyt korkeintaan litraa tai puoltatoista pienemmillä keskikulutuslukemilla, samoissa olosuhteissa sivu- ja takalaukkujen kanssa senkin tuulikuorma on aikamoinen yli satasen vauhdissa.

VW Caddy Maxi osoittautui lajissaan kelvolliseksi tavaroiden kuljetusalustaksi ja matkustusapuvälineeksi, joka kokonsa vuoksi näyttää olevan onnistunut valinta yhden henkilön ja parin koiran väliaikaiseen yöpymiskäyttöönkin. Kahden aikuisen matkustelun osalta kokemusta ei vielä ole; viikkoa pidempää lomareissua majoittumisineen pelkästään siinä ei kannattane suunnitella, kun pienestä pakettiautosta ei voi tehdä retkeily- tai matkailuautoa kiinteine kalusteineen sun muine häppäsvärkkeineen. Verotustekijöitä unohtamatta.

Matkailuautojakin onneksi saa vuokralle suoraan monesta kohteesta kun sellaisen tarve iskee taas kohdalle. Volkkarin parilitrainen turbodieselmoottori jaksoi vääntää tuolla kuormalla hyvin, mutta joku tuleva Alppireissu kertonee sen nousu- ja laskeutumiskyvyistä (levyjarruista) enemmän, joista ensinmainittuun VW ei suostu ottamaan kantaa. Tuo [L] voisi olla yksi aika hyvä testipaikka.

Etuovien ikkunoiden avautuessa ne päästävät sateella yläreunoistaan vettä valumaan suoraan ovien sisäpinnoille, minkä vuoksi haussa olleet etuovien ikkuna-aukkojen yläreunoihin asennettavat tuulen- ja sadeveden ohjaimet menivät lopulta hankintaan. Näkyvät kestävän useamman talven pakkasetkin.
Jotain pitänee keksiä myös sivuliukuoven yläosan päälle sateen sisääntuloa sen auki ollessa hidastamaan, olipa se sitten joku ohjain, sivuteltta, jokin sivulle asennettava markiisi- tai muu vettä hylkivä kangas.

Kaikkiin renkaisiin juuri ennen lähtöä laitettu typpitäyttö toimi erittäin hyvin, lisätäyttöä tavallisella paineilmallakaan ei tarvinnut tehdä missään. Onneksi ei myöskään vaihtaa perän alla telineessään roikkuvaa vararengasta puhjenneen tilalle, sen paikka on mielenkiintoinen varsinkin toisen takarenkaan tyhjennyttyä. Renkaat näyttävät kuluneen tasaisesti kun rengaspaine vaihtelee vähemmän eri olosuhteissa. Seuraavassa Suzukin rengasvaihdossa laitatan niihinkin typpitäytön.

Normaalia flunssaa kummempaa ei onneksi kohdalle osunut, vakionopeudensäätimen ja Pösö 207:aan verraten erilaisen ohjaamoergonomian pitäessä aiemmat polvi- ja muut jalkakivutkin loitolla. Eikä koirillekaan mitään ampiaisen pistoja tai vastaavia, joskin pieniä polttiaisia (tjsp) pyöri niiden kimpussa välillä reilusti.

Alkuun

Garmin Zumo 660:lla on välillä mielenkiintoisia kuvioita kuva- ja ääniohjauksen synkronoinnissa, jotka eivät taida vielä johtua laitteen iästä (2011-) ja paljosta käytöstä yhtäällä suorassa auringonpaisteessa hyvinkin kuuman kojetaulun päällä talvipakkasiakaan unohtamatta, toisaalla moottoripyörän ohjaustangossa kaatosateessa ja päällysvaatteiden taskuissa täristessä. Välillä joutuu ajamaan pientä tai suurempaakin ketunlenkkiä, jos sen näyttöä ei näe auringon häikäisyn vuoksi luottaen puheopastukseen.

Lokin tallennusvaiheessa oli käyttöliittymäkin muuttunut eikä tiedoston nimi saati pituus kelvanneet ennen reboottia. Kotona piti tehdä tehdasasetuksiin palautus mukaan lukien uusimmat käyttöjärjestelmä- ja karttapäivitykset, mutta toimivuuden muutoksista ei vielä ole kuvaa. Kännyköitä on samassa ajassa vaihtunut useampiakin, joten erillislaitteen hankinnalle on ollut katetta kun sen omaa irtoakkuakaan ei ole tarvinnut vielä uusia.

06/2022 Garmin Zumo 660 vaihtui parempinäyttöiseen Zumo XT-malliin, josta ei vielä oikeata kokemusta ole kertynyt.

Samsung XCover 4:n suojalasissa on näemmä halkeama, olisiko ottanut housujen taskussa osumaa avaimista sillä pistemäinen jälki näytti tuoreelta. Vesitiiviys meni siinä samalla jos yltää alla olevaan näyttöön saakka, pelkään. Vain se panssarilasisuoja rikkoutui.

Tällä reissulla meni hylkyyn tai hävisi vain vähän tavaraa kuten koirien vanhat ruokakupit alustoineen 2 kpl unohduttuaan hotelliin, USB-välijohto autossa, vanhinta vaatetta ja tyynyliinoja koirien puhdistuksen kautta eli ei mitään oleellista.

Mukavahan se tuollakin oli hetkisen verran porukalla kävellä. Tramore, Irlanti, taustalla näkyy Celtic Sea. Vasemmalla on Bobi, seuraavana Irma ja oikealla Jaro.

Irlanti_Tramore_Irma_koirat_rantahietikolla

Tämä oli Bobin eli Bobbyn "Alaunt Carling Gentaur", 20.11.2013 - 25.11.2020 viimeinen pitkä ulkomaanreissu kun Välimeren rannoille kesäksi 2020 suunniteltu useampiviikkoinen vastaava reissu piti C-19 -syistä perua.

Bobin ja Jaron yhteiset, pidemmät autoreissut vuosilta (2013 -) 2017 - 2020 näkyvät karttapohjalle karkeasti luonnosteltuina [L].

Kiitos lukijalle.

Alkuun    Mp-Matkat