Versio 1.15 / 23.10.2026. Rakenne tarkastettu ja kotisivulinkit suurennettu.
Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Paluu Matkat-sivulle.

Autoreissu syksyllä 2026.

Matkakertomus Brittein saarille uusi tuttavuus eli Mansaaret mukaan lukien.

Sisällysluettelo

• Sisällysluettelo
  • Lisää tietoa netistä
  • Valmistelut
  • Siirtyminen Vuosaaren satamaan ja Itämerelle (*)
  • Itämereltä Travemundeen - A1 Rastplatz Kiekut-Nord, Bremen (-)
  • A1 Rastplatz Kiekut-Nord, Bremen - Calais - Folkestone - Milton Keynes, Ramada (*)
    • Ajamisen arvoisia teitä ja paikkoja UK:ssa
  • Bletchley Park, Milton Keynes, Ramada (*)
  • Milton Keynes - M25 - Alderstead Heath Club Campsite
  • Merstham, Redhill - Gatwick - Thorncombe Farm
  • Dorchester - Weymouth - Dart Mouth Caravan Park
  • Dartmouth - Cornwall - St. Austell - Innis Campsite
  • St. Austell - Land's End - Padstow, Dennis Cove Campsite
  • Padstow, Dennis Cove Campsite
  • Padstow - Port Isaac - Treknow - Tingtagel - Ilfracombe, Little Meadow Campsite
  • Ilfracombe - Exmoor-luonnonpuisto - höyryjuna - Cardiff Caravan & Camping Park, Wales
  • Cardiff - Caerphilly - Swansea, Ibis (*)
  • Swansea - Fronalchen Caravan Park
  • Dolgellau - Blaenae Ffestiniog - Walsall, Barons Court Hotel (*)
  • Walsall - Buxton, Lime Tree Park
  • Buxton - Peak District luonnonpuisto - Liverpool (-)
  • Liverpool - katamaraani - Douglas - Glenlough Campsite
  • Glenlough Campsite, 1. kierros saarella
  • Glencough Campsite, TT-radalla ja 2. kierros saarella
  • Glencough Campsite, radioaktiivinen päivä leirissä
  • Glenlough Campsite, workkimista ja 3. kierros (Douglas - länsirannikko - pohjoiskärki)
  • Union Mills - Douglas - Liverpool - M6 Carlisle, Travelodge (*)
  • Carlisle - Whitby Holiday Park
  • Whitby - Best Western Ipswich Hotel & Spa (*)
  • Ipswitch - Martlesham Heath - Bradfield, Strangers (Home) Holiday Park
  • Bradfield - Harwich - Hook of Holland - A1, Rastplaz Hasetal Ost (-)
  • Bremen - Rostock - Campingpark Ostseebad Rerik
  • Rerik - Wismar - Campingplatz Ivendorf Travemunde
  • Travemundesta nousu Itämerelle lähtevään laivaan (*)
  • Travemundesta merelle (*)
  • Helsingistä kotiin

Lisää tietoa netistä

Hotellimajoitukset hoidettiin Booking-, Hotels- ja Trivago.comien kautta, pikatilanteessa myös soitto Irmalle auttoi jos netti ja kännykkä eivät enää toimineet kunnolla kuten 2024 Kanaalisaarilla kävi.

Sisällysluettelossa näkyvät tähdet (*) tarkoittavat majoitusta laivassa tai hotellissa, (-) oli ilmainen.

Kohteet valikoituvat matkan edetessä ainakin helteiden vaikuttaessa pysähdysten pituuksiin ja tuleviin reittivalintoihin. Pari ajankohtaista ja alueellista kohdetta sekä reissun alku- että loppupäivät parine merenylityksineen on jo päätetty, mutta kolmasosa ajasta on vapaasti valittavissa

• https://www.finnlines.com
• https://www.leshuttle.com/uk-en/tickets-fares-add-ons
• https://www.steam-packet.com/
• https://www.directferries.com/harwich_hook_of_holland_ferry.htm

• https://visa-processing.com/uk-eta#/step-1 (lisätietoa https://um.fi/matkustustiedote/-/c/GB)
• https://um.fi/matkustustiedotteet-a-o#I
• https://matkustusilmoitus.fi/public_html?command=jump&t=ilm_matkustaja

• https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/matkustus/lemmikit/eri-maiden-vientiehtoja/Iso-Britannia/
• https://www.gov.uk/bring-pet-to-great-britain/print (koko paketti tulostuskelpoisena, tulostuspainike on avautuneen sivun alareunassa)

• https://www.campsites.co.uk/
• "Camping.Info" Android appi on osoittautunut sangen käyttökelpoiseksi joskaan ei täydelliseksi myös maksullisena versiona (9,99 €/vuosi)

• https://www.iwm.org.uk/visits/iwm-duxford
• https://www.bletchleypark.org.uk/

Alkuun

Valmistelut

• laivaliput meno-paluu, tilattu koirahyttien varmistamiseksi helmikuussa 2026 Finnlinesilta (mopsit, kuski, auto)
• VW Caddy Maxi huollot ja tarkastukset
• tavaratilan lattiaan helposti kiinnitettävien, irroitettavien ja reissatessa käytettävien tavarankuljetuskehikoiden suunnittelu sekä toteutus (YT Masa, kiitän etenkin hitsaustyöstä!)
• koirien rokotukset, passit, normaaleista poikkeavat lääkkeet (Echinokokki ja sen oikea aikataulutus, laajakirjoinen sisäloislääkitys Next Gard Spectra, Bayvantic ja muut kohdealueille suositeltavat), luettavissa olevat sirut ja ja tarvittavat paperit maahantulotarkastuksiin

• kuljettajan passin uusinta + UK ETA muutama päivä ennen matkaa (kännysovelluksella tehden aikaa hyväksyntään meni minuutteja UK.gov-sivustolla, hinta 24€). MIKSI käyttää muita kalliimpia vaihtoehtoja?
• matkustusilmoitus ulkoministeriöön
• Garmin XT:n ja Maps.Me:n OFF LINE-kartat  olivat tuoreimpia saatavilla olleita. Irma käytti myös Google maps:ia, jolla myös haettiin paikkoja ja käytettiin ajo-ohjeiden saamiseen sinne, minne Garmin XT syystä tai toisesta ei löytänyt tai osannut ajattaa.

Muuten valmistelut etenivät pitkälti menneiden vuosien malliin.

VW Caddy Maxi:

Auton huoltokohteet teetätettiin laajennettuna mittarilukeman 101 tkm vuoksi, samalla uusittiin pari akkua ja muutakin sen vanhentuvaa lisäkalustoa renkaat mukaan lukien.

Tavaratilan kuormansidontalenkkeihin (alkuperäiset 8 kpl) ja väliseinän pystyputkeen 250 kg - 1250 kg lukko- sekä räikkäliinoilla kiinnitetyt teräsputkikehikot mahdollistavat sekä matkatavaroiden turvallisemman ja vaivattomamman kuljetuksen, että 12 V Dometic-kompressorijääkaapin helpon ja parikiloisen Co2-sammuttimen nopean käytön.

Koirat matkustavat valjaissaan liukuoven viereisellä alueella, missä ne on normaalisti helppo huoltaa ja tarjota levähdyspaikalla nähtävää tai lisävilvoitusta vain liukuovea raottamalla.

Takarenkaan kohdalla pystyssä näkyy HF-alueen piiska-antennin (Alpha Promaster 10-80 m) jalustaputki syöttöpisteineen sekä kaapeleineen ja keskellä on kolmen 4,5-metrisen teleskooppivavan sekä alumiinisen teleskoopin varassa roikkuva aurinkovarjoverkkokangas (Dogman 3 x 3 m).



Kymmenmetrinen DX-Wire HD -teleskooppimasto tarvikkeineen jäi kotiin mutta kuuden bandin DX Wire OCFD ei. Yksi asia unohtui tarkastuslistalta, josta lisää ennen Walesiin siirtymistä.

Käyttötestissä on HellermanTyton Softfix M joustavia nippusiteitä muun muassa tuon varjostuspeiton virittelyyn ja erilaisten putkien kiinnittämiseen suurempaan tavarakehikkoon Intin pomminkestävien nahkahihnojen puutteen vuoksi. Ollapa pidempiäkin Softfixejä mukana.

Avointen takaovien päältä sisään pyrkivää sadetta pitää rajoittaa kabiinikankaasta (vast.) mittojen mukaan tehtävällä sadesuojalla.

Alkuun

1.9. tiistai

Kaikki materiaali pakataan laatikoihin ja nostellaan autoon sekä tehdään taas koeajo ylimääräisten äänien poistamiseksi.

Näkymä sivulta parinsadan ajokilometrin jälkeen:



Echinokokki-tabletit annettiin koirille EijaS:n Ressussa vasta klo 1600 saadaksemme mahdollisimman paljon aikaa siirtyä ajojärjestyksessä toiselle lautalle vajaan 850 kilometrin päähän Travemundesta.

Alkuun

Siirtyminen Vuosaaren satamaan ja Itämerelle (*)

2.9. keskiviikko

Kello 03 valmistelu jatkui. Kaikki tarvittava pienin puuttein oli muokattu ja lastattu autoon viitisen minuuttia ennen määräaikaa 0830. Finnlinesin satamaan Vuosaaressa on ehdittävä kello 1200-1400 välisenä aikana.

Hansaterminaaliin ajettiin parilla pysähdyksellä ja nuo viime metrit köröteltiin tunnelityömaan kiertotien kautta.



Jonotusalueilta laivaan nousijoita oli paljon ja lähtö myöhästyi lähes tunnin. Meille sillä ei ole juurikaan väliä kun mikään aikakriittinen jatkoyhteys ei osu kohdalle ja eiköhän viivettä yritetä ajaa hieman kiinni ennen määräsatamaa.

Aurinko paistoi vielä ja viereisten motoristien kanssa kelpasi rupatella.



Matkavarustuksessa, takaa:



Moni tarvike löytää oikean paikkansa tai /dev/null:in vasta muutamien leirien pystytysten ja purkujen jälkeen. Pidempi tai voimakkaampi sade tuo esiin kaikenlaista parannettavaa myös kuljetuslaatikoiden sisältöihin.

Teoriassa päivittäiset tarvikkeet ovat repuissa ja pienissä kasseissa "tarvikevaraston" sijaitessa takakehikon sisällä muovilaatikoissa. Kaksi pientä kassia sopii muovilaatikoiden taakse noihin suurempiin aukkoihin ja viisilitrainen vesiastia oikealle.

Alkuun

Radioamatööriantennit poistettiin katolta ja auto ajettiin M/S Finnmaidin kahdeksannen kannen ylimmälle alueelle. Poistuminen sieltä tapahtuisi huomenna peruuttamalla takaisin päätyseinän luo ja sitten keula edellä oikealla näkyvää luiskaa alas ajaen.

Sivuliukuoven pääsi avaamaan vasta siirrettyäni autoa vasemmalle lähimpien kanssa-autoilijoiden poistuttua - sama show on edessä huomenna ellen nosta koiria hetkeksi etupenkille.

Auton peruuttelu ilman peruutustutkaa muiden autojen seassa vain kuskinpuoleisen sivupeilin avulla kyytiläisen peilin ollessa käännettynä viereisen tukirakenteen vuoksi ja ilman peruutuskameroita oli tiettyä lisävarovaisuutta vaativaa puuhaa.



Koirille oli tiukka paikka hypätä autosta tuolle kapealle tasanteelle, sen sijaan loppupäivästä ulkokansien 11 ja 12 välisen taustattoman eli läpinäkyvän teräsportaikon käyttö onnistui vanhalla rutiinilla paljon paremmin.

Tuollaisten käyttö ei sen sijaan oikein maistunut kummallekkaan vaikka Jaro aina muutaman pisaran tikistettyä saikin. Otto ei yleensä noita edes nuuhkinut, sen verran tanakka käry molemmista 7. ulkokannen eriöistä nousi. Noihin tarpeensa tekijät olivat harvassa, varsinkin silloin kun Info-taulun mukaan laivan nopeus oli parikymmentä solmua ja puuskaisen tuulen yhteisvaikutus ajosuunnassa parhaimmillaan >25 m/s.



Posetiivista noissa oli tuo kohdistustolppa keskellä. Ja tupakoijiakin seisoskeli vähän kauempana oikealla ulko-oven viereisten tuhkakuppien luona.

Majoitus oli seitsemännessä kerroksessa kolmen hengen ikkunattomassa koirahytissä #7029, jonka ympärillä oli hyttitolkulla muitakin nelijalkaisia. Pientä eroahdistusta ja haukkuherkkyyttä kuului paikoitellen olleen jossain muttei vaivaksi saakka. Käytävällä ohi kulkijat huomioitiin aina muutamista hyteistä.

Roamausestoinen kännykkäverkko katkesi kokonaan jonkun matkaa Naissaaren eteläpuolella. Fenix 3 rannekellokin hyppäsi toiselle aikavyöhykkeelle mutta läppäri eikä kännykkä vielä silloin. Laivan WLAN ei tullut valituksi, joten 99% datapimennys iski kohdalle = hyvä syy sekin käydä todella ajoissa nukkumaan.

Alkuun

Itämereltä Travemundeen - A1 Rastplatz Kiekut-Nord, Bremen (-)

3.9. torstai

Kello 02 oli koirien ensimmäinen kupa-kierros aikaisen nukkumaanmenon vuoksi. Myös seitsemännellä kannella kävi kostea puhuri kimppuun niin, että pitkähihaiselle vaatetukselle oli tarvetta.

Aamiainen tarjoiltiin keulan 11. kerroksen ravintolassa hintaan 17 € ja sen hinta-laatu oli erinomainen. Sen jälkeen levättiin varastoon tulevaa öistä ajomatkaa varten, sen mitä laivan monikielisten kuulutusten seassa pystyi.

Onhan tämäkin melkoista istuskelua ja jäiden polttelua, mutta Ruotsin - Tanskan tai Via Baltikan lävitse köröttelyyn verrattuna ei vaivannäkömielessä yhtään mitään. Edestakaisin tehtävänä paluumatkasta saa kelvollisen alennuksenkin ja mukana olevia kirjoja lukien aika kulunee kotimatkalla nopeammin.

Vaihtoehtoinen paluumatka Tanskan ja Ruotsin lauttojen sekä siltojen että tiestön läpi + lautta Kapellskär-Naantali nousevat melko lähelle samaa summaa. Lopussa on pientä vertailua kustannuksista, tosin monet vaihtoehtoiset reitit sekottavat pakkaa.

Yhdennentoista kannen baarissa Cesar-salaatti ja iso kahvi maksoivat 19 €. Erinomaista ja tuoretta eikä väsytä illemmalla.

Sauna jäi tällä kertaa väliin tikatun sormen vuoksi, mutta paluumatkalla jo onnistunee. Siis suihkuun ja viimehetken levolle ennen ulosajoa.

Alimmilla kansilla olleet purettiin tietysti ensin ja me kahdeksannen parkkikannen onnelliset viimeisinä sinne ohjatut motoristit mukaan lukien. Olin viimeinen joka pääsi ulos laivasta rekkoja lukuunottamatta mutta eipä siinä mitään.

Joku olisi ehkä kännykästä Garmin Drive-apin käynnistyksen jälkeen vielä kerran tarkastanut, että se varmasti kommunikoi Garmin XT:n kanssa viimeisimpien liikennetietojen huomioimiseksi tulevassa ON LINE-reittisuunnittelussa. Eikä luottaisi kotona tehtyihin kenttätesteihin ja hyviin kokemuksiin aiemmilla reissuilla. Prkl. Jouduimme pyörimään sateessa jonkin aikaa kuni puolukka pullossa, kun laajat tietyöt katkoivat tuttuja ajoreittejä ja siirsivät niitä kiertoteille läpi lähimpien kylien. Kertavirhe.

Pari tuntia puolenyön jälkeen oli aika kävelyttää koirat ja pistää paavoristo hetkeksi kyljelleen Bremenin alapuolisen moottoritien A1 avoimella, vähän himmeämmin valaistulla levähdysalueella Rastplaz Kiekut-Nord.

Noita lepomahdollisuuksia riittikin moneen kohtaan moottoriteiden varsille hyödyntäjinä kuskit pikkuautoista rekkoihin sekä linja-autoihin. Ammattikuskeilla on tietysti omat ajoaika- ja lepomääräyksensä noudatettavina.

Alkuun

A1 Rastplatz Kiekut-Nord, Bremen - Calais - Folkestone - Milton Keynes, Ramada (*)

4.9. perjantai

Nelisen tuntia unta riitti hyvin matkan jatkamiseen heti aamukävelyn jälkeen.

Aamupalapysähdys jollain moottoritien huoltoasemalla, Jaro syö edelleen aina ensin ja Otto seuraavana.



Lunta ei sentään niskaan saatu mutta melkein kaikkia muita olomuotoja heiteltiin päälle joskus paksuna mattonakin, rannikon navakkaa puuskittaista tuulta unohtamatta.

Belgiassa ihailtiin tutun sujuvaa kotelokuskien maantietyöskentelyä vain parin heistä pyrkiessä varoittamatta lähes peltikontaktiin. Ajokulttuureilla on suuret erot eri maissa, missään muualla ei esimerkiksi näkynyt kolmea rekkaa rinnakkain ohittamassa toisiaan samaan aikaan. Neljäs kaista jäi kaikille muille.



Punaiset pisteet ovat pysähdyspaikkoja sillä koirat tarvitsevat huoltoa ja jaloittelua siinä missä kuskikin. Yhteen pötköön ajetut, lyhyemmät Rautaperseajot kaksipyöräisillä ovat asia erikseen. Haastavinta tuolla pätkällä oli pitää huomiokyky kiinni oleellisessa, tauottaa ja tankata ainakin suurinpiirten oikein vireystilan ylläpitämiseksi ja painella koko päivä jarru- kytkin- sekä kaasupolkimia ilman suurempia kramppeja tai suonenvetoja alaraajoihin päivän lopussakaan.

Alkuun

Kelien huonontuessa ja illan lähestyessä päätin Calaisissa että LeShuttle eli Eurotunnel Calaisista Folkestoneen on tämänkertainen Kanaalin "ylitysratkaisu", semminkin kun viimehetken Calaisista Doveriin -laivalippujen hinnat ovat pompanneet riittävän lähelle ja aikaa niillä hukkuisi 90 minuuttia junan reilua kolmeakymmentä minuuttia vastaan. Toki sen junankin hinta oli tapissa siihen aikaan.



Liput varattiin netissä Pet Reseptionin vieressä autosta käsin ja sitten junayhtiön pikakopille näyttämään läppäristä tehty varaus, koirapassit sekä lukemaan niiden niskoissa olevat sirut. Viitisen-kymmenisen minuuttia siihen ehkä meni ja sitten päästiin Check In:in kautta rajaviranomaisten juttusille.

Junayhtiön vastaanottokopin mies hyväksyi mukinoimatta että tilauksen yhteydessä heidän järjestelmänsä päätti autoni olevan toistakymmentä senttimetriä todellista matalampi ja siirsi meidät lisäkorvauksetta korkeampien jonoon. Koirien kuljetuskin maksoi, mutta se taisi kattaa enimmäkseen pikakoppien tarkastushenkilöstön palkka- ja vastaavia kuluja.

Ranskalainen rajamies lukaisi passini erään tunnetun valmistajan passi- ja sirulukijassa palauttaen sen pian takaisin hyvän matkan toivotuksin.

Englantilaisten puolella jouduin pitkästä aikaa ykköstarkastushalliin autoa näyttämään ja normaalia tarkempaan maahantulopuhutteluun, jossa osin kuivan englantilaisen huumorin siivittämänä selviteltiin motiivejani maahantulolle. Ehkä UK ETA:ssa viikkoa aiemmin annettu vastaus "Työtön" vaati esimerkiksi matkan rahoitusmielessä (?) tarkennusta, kun "Eläkeläinen"-vaihtoehtoa ei ollut valittavissa. Tai ei vaan osunut silmiin.


Ja muuta sellaista kaikilta rajoilta tuttua kevyen kuuloista, mutta oikeasti merkitsevää jutustelua ennen ratkaisua, tälläkin kertaa passin palautusta näppiin ja Hyvää matkaa! Kakkostasan tarkastuksessa aikaa olisi kulunut vielä enemmän.

• https://www.iwm.org.uk/visits/iwm-duxford

Tuossa on vähän suurempi sisäkuva junanvaunun sisältä pysäköintivaiheesta [L]. Hetkeä myöhemmin junan henkilö kävi kertomassa mitä saa ja mitä ei saa tehdä - muun muassa autosta ei saa poistua. Noh, Ranskassakaan moni asia ei aina ole niin tarkkaa, niinpä vaunussa sekä niistä päätyovien kautta toisiin juoksenteli edestakaisin pian äänekäs joukko englantilaisia pikkulapsia ja nuoria äiteineen. Joopa joo.

Videota junan vaimeasta heiluriliikkeestä ja äänimaailmasta [L].

Alkuun

Matka-aika reilu puoli tuntia sujui heiluvassa vaunussa hyvin, hengitysilma ei kylläkään ollut edelliskertaa parempaa.

Folkestonessa ensimmäisellä huoltoasemalla antenneja takaisin katolle kiinnitellesssäni ihmettelin jostain alempaa kuuluvaa kitinää. No pianhan sen lähde selvisi kun lokinpoikanen pyöri lähialueella toisen vanhempansa vahtiessa ja opettaessa ehkä jälkeläistään myös kerjäysäänen käyttöön.



Jaro ei tällä kertaa päässyt autosta ulos sillä 2017-reissulla se sai juurikin tuon bensa-aseman nurmikolta mehiläisen piston etutassuunsa ja oli kolme seuraavaa tuntia oikeasti kipeänä.

Varsinkin iltapäivän loputon köröttely Lontoon kehää (M25) myötäpäivään eli ajallisesti pitkäkestoisen laaja, mateleva ruuhka tuntui lopulta kaasu-jarrujalan nilkan ojentajissa arviolta tuhannen hitaan painalluksen, pidon ja päästön jälkeen.

Connected Cars-äppi kertoo loppuosuudesta (väli A - B moottoria sammuttamatta) seuraavaa:



Jalkoja mukavasti rassannut alue näkyy yläkuvan vasemmassa alareunassa ennen ajonopeuden suurempaa pudotusta ja jatkuvia nopeusmuutoksia M20 - M25 nopeuskäyrässä oikean reunan mateluviivan loppuun saakka, ennen ajonopeuden nousua takaisin M1:n rampin jälkeen. Harmaat ympyrät ovat normaalia kovempia jarrutuksia tai kiihdytyksiä

Jokunen minuutti kului seuraavaa majoitusta haarukoitaessa ja sellainen löytyikin sopivan matkan päästä seuraavan päivän käyntikohteesta. Tai niin ainakin luulin..

Kaikki ajat tästä eteenpäin ovat paikallisia (GMT/UTC), kunnes palataan taas aikavyöhykkeitä itään päin. Finnlinesin laivoissa ainakin paluumatkalla oli käytössä Suomen aika.

Vääränpuoleinen liikenne vaivasi ensimmäiset kilometrit, mutta sen jälkeen sai ajella jo vähän rennommin muun liikenteen seassa. Mailia tunnissa-asetuksen käyttöönotto Caddyn nopeusmittarissa auttoi sekin, sen sijaan Gps pysyi koko ajan perusasetuksillaan jota hommassa säilyi edes jokin tolkku.

Alkuun

Ajamisen arvoisia teitä ja paikkoja UK:ssa

Kansallispuistojen alueille osuvia reittejä voi hieman taustoittaa tuolta [L].

Noita reittejä kehuttiin paikallisen motoristin suulla (thanks Kevin for the 1st - 4th) ja Jounille kiitos välitysavusta. Linkit ovat ViaMichelin.png -kuvia kyseiselle alueelle, ei keskitettyinä pilkulleen oikeaan kohtaan kartassa.

• A39 Cornwall [L] uusittu
• B3135 Cheddar Gorge [L] OK
• A39 Glastonbury - Bath [L] OK
• A346 Marlborough - Wiltshire [L] OK

Ja noita alla olevia AI:n kautta (samoja suosituksia eri lähteistä on korostettu samoin värein)

Top Scenic Motorcycling Routes in the UK

• North Coast 500 (NC500), Scottish Highlands: 500+ miles (loop from Inverness), Dramatic coastal roads, white-sand beaches, and rugged mountain backdrops. [L] OK
• Bealach na Ba (Applecross), Northwest Scotland: ~35 miles (via A890/A896), Britain's steepest ascent road with hairpin turns and views toward the Isle of Skye. [L] OK
• Buttertubs Pass (B6270), Yorkshire Dales, England: ~5.5 miles (Skipton/Hawes area), High moorland road featuring steep dips, quick crests, and dramatic limestone pot-holes. [L] uusittu
• Black Mountain Pass (A4069), Brecon Beacons, Wales: 12 miles, Sweeping hairpins and open mountain climbs reaching 493 meters above sea level. [L] uusittu
• Kirkstone Pass (A592), Lake District, England: ~13 miles (Windermere to Patterdale), High mountain pass with dramatic glacial valley views and tight twists. [L] uusittu
• Antrim Coast (A2), Northern Ireland: 60 miles (Larne to Portrush), Coastal tarmac running along the famous North West 200 racing route. [L] OK

Autot ovat pääosissa tästä alaspäin

Fifth Gear, Tiff Needell

• North Coast 500 (NC500), Scotland: A 500-mile coastal loop starting and ending in Inverness. Voted a top favourite by motorists and publications alike for its remote, dramatic scenery.
• Black Mountain Pass (A4069), Wales: Located in the Brecon Beacons National Park. Features 12 miles of thrilling hairpin turns, sweeping bends, and stunning mountain views.
• Cheddar Gorge (B3135), England: Runs through the Mendip Hills in Somerset. Offers dramatic limestone cliffs, tight corners, and grazing sheep.
• Snake Pass (A57), England: Crosses the Peak District between Sheffield and Manchester. Known for its 13 miles of challenging, serpent-like curves over bleak moorland. [L] uusittu
• Cat and Fiddle Road (A537), England: Connects Macclesfield to Buxton in the Peak District. Famed for its dry-stone walls and sweeping hilltop views. [L] uusittu

Top Gear, Jeremy Clarkson

• Black Mountain Pass (A4069, Wales): A 19-mile stretch through the Brecon Beacons with dramatic dips, climbs, and sweeping hairpin turns.
• Buttertubs Pass (Yorkshire Dales, England): A narrow, undulating climb with steep drops and cattle grids that became one of Jeremy Clarkson's favorite UK roads.
• Bealach na Bà (Applecross, Scotland): A historic mountain pass with tight hairpin turns and a 2,054-foot summit, offering an intense alpine-style driving experience in the Scottish Highlands.
• Cheddar Gorge (B3135, England): A 3.6-mile gorge road winding tightly between high limestone cliffs in Somerset.

Car S.O.S.

• North Coast 500 (NC500) – Inverness, Scotland: A 500-mile coastal route featuring stunning highland scenery.
• Cheddar Gorge (B3135) – Mendip Hills, Somerset: Dramatic cliff faces and tight twisting turns.
• Snake Pass (A57) – Peak District National Park: A winding 26-mile mountain pass between Glossop and Sheffield. 
• Kendal to Keswick (A591) – Lake District: Classic lakeside and mountain views. [L] uusittu
• Llanberis Pass (A4086) – Snowdonia, Wales: A dramatic pass nestled between high mountain peaks. [L] uusittu
• St Ives to St Just (B3306) – Cornwall: Rugged coastal vistas. [L] uusittu
• Best of the Moors (A169 and A170) – North Yorkshire Moors. [L] uusittu
• The Cotswolds – Cheltenham to Stratford. [L] OK
• Cat and Fiddle (A53/A54/A537) – Peak District. [L] uusittu (ja yläkautta takaisin Macclesfieldiin [L] jos ajaminen vielä maistuu)
• Black Mountain Pass (A4069) – Brecon Beacons, Wales.

Wheeler Dealers, Mike Brewer

• A93 (Cairngorms, Scotland): Runs from Blairgowrie to Tomintoul. It offers smooth tarmac, great sweeping bends, and amazing mountain views. [L] uusittu
• Dava Moor (A940, Scotland): Connects towards Forres. It provides open horizons and fantastic driving flow for classic sports cars. [L] uusittu
• Black Mountain Pass (A4069, Wales): A famous UK route featuring hairpin turns and steep climbs across the Bannau Brycheiniog (Brecon Beacons) National Park.
• Snake Pass (A57, England): Cuts through the Peak District with challenging twists, dramatic elevation changes, and tight corners.

Sekä

• Snowdonia (Yr Wyddfa) National Park, Wales: (007, The World Is Not Enough, 1999), Pohjois-Wales, Snowdonian kansallispuisto.
• Glen Etive Road & A82, Skotlanti: (007, Skyfall, 2012), Buachaille Etive Mòr -vuorten syleilyssä. [L] ja A82 alaspäin [L] uusittu
• A832 ja Cairngormsin kansallispuiston alue, Skotlanti: (007, No Time to Die, 2021), Skotlannissa Loch Lagganin ympäristössä sekä Cairngormsin kansallispuiston maisemissa. [L] uusittu
• https://www.shelsleywalsh.com/: Shelsley Walsh is the oldest motorsport venue in the world still to run events on the original course. [L] OK
• https://en.wikipedia.org/wiki/Beachy_Head: Beachy Head cliff is the highest chalk sea cliff in Britain, rising to 162 m above sea level. [L] OK
• https://en.wikipedia.org/wiki/Isle_of_Man_TT_Mountain_Course [L]

Eiköhän noista löytyne jokaiselle jotain.

Alkuun

M25 oli ajoittain tukossa niin, että Hampurin vastaavat kohdalle sattuneet ovat olleet enempi lasten leikkiä ainakin ajallisesti. Oikean kautta kiertäen olisi yhden sillan ylittämisestä tullut maksettavaa kuten edeltäneellä UK-reissulla havaittiin, siksi koemielessä jatkoimme vähän pidemmän kautta eli vasempaan. Kiertoajassa aikaeroarvio oli noin kolme minuuttia.. ISO BS-yskäisy.

Siellä oli muutama tiealue joissa kaikilla ajokaistoilla kuului renkaista tasavälein melkoisia jyrähdyksiä vähän samaan malliin kuin aikoinaan itänaapurin puolella sen entisen ohjustukikohdan ohittavalta betonilaattatieltä suurine rakoineen laattojen väleissä. Alkuun kuulosti että rengas tai parikin oli tyhjentynyt varoittamatta - rengaspaineiden nosto 0,4 kilolla saattoi vähän auttaa ääntelyherkkyyteen.

Elisalta tuli onneksi tarjous sms:lla aktivoitavasta Reissunetistä, jonka 'Kesto 14 vuorokautta sisältäen 10 GT datansiirtoa hintaan 24,99 €'. Pitkään ei tarvinnut miettiä kun pelkällä roamauksella hintataso olisi vain datansiirrosta ollut hulppeat 18,99 € per gigatavu. Eikä jonkun paikallisen prepaid-data -simmin toimivuuteen ollut enää suurta luottoa vuoden 2024 Jerseyn ja Guernseyn kokemusten perusteella.


Jos hakemalla hakee negatiivista niin vanha totuus useista samannimisistä paikoista kaikkialla muistuttaa nimien ja osoitteiden lukutarkkuudesta, josta pienikään laistaminen (oliko se kova vai pehmeä p-kirjain ja iso vai pieni sellainen, välilyönnillä vai viivalla, ..?) saattaa ajattaa myös melkein haluttuun kohteeseen, tällä kertaa vain 2,5 tuntia suunnitellun majoituskohteen sivuun. Täkäläinen "saman niminen" kohdealue ei ollut enää edes toiminnassa.

No Bletchley Park on kuuden minuutin ajon päässä ollen tämän viikonlopun ykköskohde, eikä pari yötä hyvän camping-alueen sijaan halpishotellissa ole maata kaatava juttu loppukuun tulevan automajoitusjakson muistaen.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Enigma_(salauslaite)
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Lorenz_SZ-40/42
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Bombe
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Colossus_(tietokone)
• https://www.tnmoc.org/witch

Vierailuaikasuositus on vähintään neljä tuntia mikä ei kyllä riitä alkuunkaan, jos kaikki siellä oleva kiinnostaa edes vähän. Siihen löytyy apuakin, esimerkiksi Kriha-kortilla sai Military-eläkeläisalennusta ja vuodeksi tuollaisen itselleen nimikoidun lipukkeen.



Alueen kartta löytyy tuolta

• https://www.bletchleypark.org.uk/map (koko vajaa 2 MT).

Alkuun

Bletchley Park, Milton Keynes, Ramada (*)

5.9. lauantai

Kello 0451 kerroksen paloilmaisimet alkoivat piippailemaan eri huoneissa ja yöunet jäivät siihen. "Hotellin yöhenkilöstön oma moka kuulemma vain, sori."

Aamiainen 11,90 £ hintaan oli perinteellinen mutta puolilämmin FEB. Jotkut tekkööt nuinkin mutta nälkä siirtyi ja seuraavan aamun kunnolla tehty vastaava korvasi edellisen yrityksen kevyesti.

Ilmankos hotellihuone #90 oli saavuttuamme kuin huonosti lämmittty sauna:



Huoneen korvausilman tulon eli ulko-oven alareunan raon takana on umpinainen, molemmista päistään palo-ovilla tukittu lasikäytävä, jonne aurinko paistaa tuntitolkulla. Tuohon sopisi tarvittaessa paksumpikin endoskoopin letku ja ohi kävelevien asukkaiden liikkeetkin kuuli ongelmitta.

Aamulla piti väärän ramppivalinnan =  tarpeettoman M1-moottoritielenkin jälkeen ajaa myös pätkä paikallista kapeateistä kylämaisemaa ennen viikonlopun ykköskohteen, Bletchley Parkin luo pääsyä.



Seuraava vähän ylimääräistä ajattanut iski kohdalle Liverpoolissa turhan tiukan GPS-konfiguroinnin vuoksi.

Valitettavasti tuohon oikealla olevalle parkkialueelle ei koiria sisältäneellä autollakaan ollut pääsyä, vaikka ne autossa koko ajan olisivat olleetkin - onneksi lähikadulta löytyi ilmaista ja aika käyttökelpoista parkkitilaa.

Vaikka auton ikkunat olivat hieman raollaan peitettyinä heijastinkankailla ja poistopuhallin oli täysillä, niin puiden lehvästön suojaa olisi kyllä kaivattu vieläkin enemmän.



Nurmikot olivat tuollakin kuivia ja ruskeita, vedenpuute oli laajoilla alueilla silmiinpistävää. Lontoossa pohjaveden taso oli uutisten mukaan jo laskenut niin, että se aiheutti juomaveden käytörajoituksia kasteluun.

Alkuun

Tällaistakin taustamateriaalia riitti (koko prosessi selvitettiin pala palalta loppuun saakka) lukuisten Enigma-ja Lorenz-versioiden sun muiden ohessa.

© tekijöillään

Step 1: Listening in on the Enemy, 2: Breaking the cipher, 3: Making sense of nonsense, 4: Translation time ja niin edelleen, näyttelystä sitten loput yksityiskohtineen.

Hagelin C38S oli ja vitriinissä, samoin Enigman yksi kirjasinkiekko avattuna; kaksi punertavaa puukiekkoa akselissa vasemmalla ovat vain tukemassa kyseisiä osia [L]. Valinnanvaraa ruskean kiekon eri asennoille akselin molempiin päihin verrattuna riittää..

Koko homman pyörittäminen aiheutti muutakin touhua pääasian (10 850 Navy and Air Force + 3 140 Naval = 13 990 decrypts per week) ympärille, tuon henkilöstön tekemänä

© tekijöillään

Kuvassa on vain pieni ote samasta tukitoimintojen seinätaulun alanurkasta

© tekijöillään
 
Alkuun

Matalien parakkien ja kartanon lisäksi alueella oli muita raskastekoisempia rakennuksia; osassa vanhimpia parakkeja oli pöngät ovilla ja keltaisia "Warning. Asbestos!"-tarroja ikkunoissa.



Ja RSGB:n ylläpitämä radioamatööriasema esittelijöineen



Pahus kun ei tullut puheeksi löytyisikö mistäänpäin maata yhtään satawattista Birdin HF-alueen palikkaa ostettavaksi.

Siellä pääsi "todistamaan" sähkötystaitonsa pumpulla ja kirjoittamaan nimensä radioamatöörivieraiden lokikirjaan ;-)

Ulkoilman lämpötilan nousu pakotti jättämään kiertelyn kesken parin tunnin jälkeen joten jos huomenna ei "Worlds largest collection of working historic computers" ja tuolta tutut "The Bombe, Colossus, The Witch" sun muut toimivat tietokoneet viereisellä paikalla kiinnosta, niin voihan sinne mennä Annual Passilla hetkeksi takaisin.

Seuraavaa majoitusta on haettu Recreation Vehicle eli matkailuauto- ja leirintäalueelta Lontoon alapuolelta M25:n sisäpuolelta, matkaa Gatwickiin siedettävästi ajohetken ruuhkista riippuen. Vastauksia tuppaa tulemaan näihin kyselyihin suorastaan heikosti, ellei kyselyä lähetä noin viikkoa aikaisemmin. Tällä minun matkustustyylilläni se useimmiten on aika tekemätön paikka.

Alkuun

Milton Keynes - M25 - Alderstead Heath Club Campsite

6.9. sunnuntai

Kello 02 kupa-kierros hyvällä tulosprosentilla kun eilisiltainen jäi unitarpeen vuoksi tekemättä; palkkioksi ne saivat eilisen iltapalansa. Kello 07 seuraava kierros, jossa Otto kierroksen lopuksi keksi napata jonkun tuoreehkon pötkön suuhunsa - vielä sillä piruvie vieläkin moista käytäytymistä havaittavissa. Tai mahdoton nälkä sillä ruohokin näkyi välillä maistuvan.

Aamupalalle, kamat autoon ja menoksi.

Jos jokaisesta tänäänkin kuullusta Garmin XT:n ääniopasteesta: "Poistu liikenneympyrän ensimmäisestä liittymästä - Aja liikenneympyrään.." saisi kolikon, niin illalla niitä olisi jo messevä pussillinen.


Tietokonemuseo on samalla alueella Bletchley Parkissa. Kyllä kannatti kävellä muutama minuutti läheisen mäen päälle, se museo ei todellakaan ollut eilistä huonompi vaihtoehto.

3D-kartta rakennuksesta [L] © tekijöillään.

• https://www.tnmoc.org/our-story

Koko ajan piti pitää varansa että aikaa ei pääse kulumaan liikaa, sillä eiliselle parkkipaikalle jätetyn auton sisälämpötila nousi huomattavan nopeasti eilistä kuumemman päivän vuoksi. Ilman sitä useampi tunti olisi kulunut helpolla esityksiä ja demonstraatioita seuratessa, paikalla oli muun muassa Bomben ja Colossuksen vieläkin paremmin kuin hyvin hallitsevia harmaapäitä.

Bombe:

• https://www.tnmoc.org/bombe

© tekijöillään

Melkoisia sähkömekaanisia, hyvin käyttötarpeissaan toimineita taidonnäytteitä. Alkuperäisistä Bombe-laitteista oli jäljellä enää vain museossa nähty pieni kimppu johtimia, kun kaikki toimineet laitteet oli salaussyistä tuhottu heti sodan loputtua, onneksi nähtävillä oli hyvin tehty replika.

Mielenkiintoisia kytkentöjä niissä riittää [L]. Lyhyt video laitteen toiminnasta [L], koko 20,7 MT

Alkuun



Pyörivien rumpujen akseleiden öljyvoitelujärjestelmä näkyy vasemmalla ja toista sataa relettä sun muuta oheistavaraa oikealla.

Äkkiä laskien ylin rumpu kolmesta pyörii 26 x 26 x 26 eli 17 576 kierrosta ennenkuin kolmekiekkoista Enigmaa vastanneen ryhmän alin rumpu on kiertänyt täyden kierroksen ja kaikki vaihtoehdot niillä rumpujen sisäisillä ristiinkytkennöillä oli kokeiltu. Opasteen mukaan yhdessä Bombessa oli maksimissaan 36 kpl kolmekiekkoisen Enigman sanomaa samaan aikaan purettavana.

Kun ylin rumpu näytti kiertävän hieman alle puolitoista kierrosta sekunnissa, niin alimman rummun täysi kierros vie aikaa lähes 3,5 tuntia. Ja viereisissä rumpusarjoissa sama haku pyöri edellisistä sisäisesti hieman muutettuna? Sekin todennäköisesti olisi selvinnyt seuraavan demonstraation kuluessa mutta jäi tällä erää näkemättä. Oheismateriaaleissa ja -kuvissa niihin viitattiin, kannattaa käydä tutkimassa niitä itse paikan päällä.

Nelirumpuisella eli nelikiekkoista Enigmaa matkivalla ylin rumpu pyöri samalla lopputuloksella 456 976 kierrosta eli noin 85 tuntia ennen neljännen rummun yhtä täyttä kierrosta.

Akseleiden, matoruuvien ja muiden painevoitelulle oli selvästi tarvetta, mutta miten lie ne rumpujen jousikontaktipinnat 4 x 26 kpl kestäneet moista rääkkiä.



Kytkentäpintojen läpi menneet virrat lienevät olleet pieniä ja liukupintojen muotoilu liikesuuntaan optimoitua, kenties myös kipinoinnin vaimennuspiireillä varustettuja ainakin releiden käämien osalta ettei liitospintoja kuluttavaa kipinöintiä päässyt esiintymään?

Punaisia ristiinkytkennän lankanippuja liittimineen ja paneeleineen roikkui ympäri laitetta.

Colossus:

Kuvien kiertosuunta on vastapäivään

• https://www.tnmoc.org/colossus

Kuvassa vasemmalla reunalla pyörii kaksi pitkää valkoista, tunnetusti katkeamisherkkää telex-reikäpaperinauhaa, toinen niistä oli taas katkennut edellisenä päivänä. Lyhyt video [L], koko 29,05 MT

Alkuun



Putkien lisäjäähdytystä tarvitaan..

Tuossa on itseasiassa useampi eri laite yhteiskäytössä.



Ja saatujen tulosten tulkkauskykyä.


Asiantuntijoiden ennakkoarvio oli ollut että noin suurta määrää elektroniputkia ei ehkä saada toimimaan yhdessä luotettavasti; onneksi he olivat väärässä eikä siinä pakkotilanteessa voinut asiaa kokeilematta toki muutenkaan löysäillä.

Alkuun

Sen verran paljon tuttua kamaa eri huoneissa oli niiden erikoistietokoneiden ja laskinten sekä kommunikaattoreiden ynnä muiden seassa..



.. että kävi mielessä olenkohan tulossa vanhaksi kun niin moni eri huoneissa nähty kampe on joskus ollut meidänkin käsissämme ja ylläpidettävinä entisen työnantajan hommissa.

Kotimikroista tuttu Super Mario pomppi tuttuun tyyliin parinkin eri tyyppisen tietsikan näytöissä, Space Guest I - II :a en havainnut. Castle Woftensteinin korvasi jokin muu (Doom?) ja F1GP2 sekä Colin McRae Rally -sarjan pelit olivat jossain näkymättömissä..

Ferriittirengasmuistiakin löytyi suurkonepuolelta esittelijän avustuksella. Ja paljon muuta, oli siellä varmaan VAX VMS:kin mainioine Vi-editoreineen jonkun hiuksia harmaannuttamassa. Ja kaikki ne kuulemma toimivina.

Pienenä puutteena Nokian 6310i puuttui muuten ansiokkaasta kännykkärivistöstä.

Alkuun

Sorminivelen tikit pitää poistattaa sairaanhoitajalla lähipäivinä. Kompuutterimuseossa kertoivat että soitto 111:een lienee paras vaihtoehto. Pianhan sen näkee kuinka se sininen Eurooppalainen sairaankortti toimii nykyään täällä.

--

Pientä kiertelyä kapeamilla mutkateillä Garminin ohjaamana riitti alkumatkalla ja hyvä niin ennen M25:lle paluuta.

Hyvin sille kehälle riittää kulkijoita myös sunnuntaina kello viidentoista tienoilla, autojonot seisoivat tai liikkuivat hitaimmillaan noin viisi mailia per tunti. Yleisemmin ajonopeus oli rajoitettu 60-50-40 mailiin kaistojen päällä olevilla näytöillä.

Ulkoilman lämpötila kohosi päivällä +30 asteen tienoille laskien onneksi iltaa kohden. Sade näytti hetken vyöryvän päälle mutta Alderstead Heath Caravan Club Site -alueen päällä on ainakin toistaiseksi kirkasta.

Sain hieman alennusta majoitusyöstä vaikken sähköisen leirintäkorttini myöntäjää saati numeroa muistanutkaan. Vuosijäsenyys heille olisi kustantanut noin 75 £, mutta sille ei tällä kertaa ollut tarvetta sen sitoessa tulevaa liikkumista organisaationsa alueille.

Satakielen, mustarastaan (tjsp.) laulu muutaman metrin päässä oli lähes korvia huumaavaa.



Kevyttä kenttäkusetusta ehkä yritettiin harrastaa kanssaleiriytyjän toimesta pian pitchillemme saavuttuani.



Alueen emännän mukaan he ovat siellä tuttu porukka ja ignooraava toimintatapansa tiedossa. Ja sitten huudetaan taas apua. Lapsensa toivotti myöhemmin auton ikkunasta "Bye bye!" joten jonkinlaista palautekeskustelua lienee sen sisällä käyty. Perin harmillista.

Alkuun

Merstham, Redhill - Gatwick - Thorncombe Farm

7.9. maanantai

0530 aamukävelylle, kovin on alueella hiljaista joskin lentokoneet ja M25 pitävät huolta taustaäänistä.

Respan mukaan eilen alueella oli vain kaksi vapaata sähkötöntä paikkaa autoille ja vaunuille, mutta muuten etenkin laajat telttailuviheriöt loistavat tyhjyyttään. Kausi alkanee olla ainakin niiltä osin lähes taputeltu.

Aamutoimet ja kohtapuoleen liikkeelle kun portin ajoesteetkin on passivoitu muutama minuutti sitten.


Irma löytyi Gatwickin lentokentältä ja siitä sitten vaan liikenteeseen motolla "M25:n kautta eikä suoraan alaspäin rannikolle jottei hukata aikaa" (BS-yskäisy)..



Kohdalle sattuneessa maaseutusairaalassa (Country Hospital) ei kuulemma ollut ketään tikinpoistokykyistä paikalla.

Alkuun

Yönviettokohteemme oli tämä ajon edetessä netistä löytynyt maatilamatkailupaikka:



Tuohon Glamping-alueelle vasemmalla päästiin vain niiden asiakkaiden puutteen vuoksi, muuten olisimme joutuneet tuon taaempana näkyvän pensasaidan takaiselle niitylle.

Oikeanpuoleisessa aitauksessa oli toistakymmentä vuohta, tässä yksi uteliaimmista..

© Irma

Van-Camping vai pelkkä Glamping?



Mutta kun sähköt tulivat alueelle takaisin ja vesivessat sekä lämmin suihkukin ovat taas käytettävissä ao. konteissaan niin mikä ettei. Keli on mainio ja läheisen aitauksen asukkaat rauhallisia paitsi ruokinnan aikana.

Näissä peltoteiden puhkomissa maalaismaisemissa vanha lyhyt Land Rover peräosan avolavoineen oli pian tuttu näky. Joskus lavalla oli mustavalkoinen paimenkoira, toisinaan ruoka- ja muita säkkejä.

Kohta tullee taas kylmä.

Alkuun

Dorchester - Weymouth - Dart Mouth Caravan Park

8.9. tiistai

Sade alkoi aamuyöstä. Sattuman oikusta se ei onnekseni ehtinyt tuhoamaan katolle paremman kännykkäverkkokuuluvuuden alueelle illalla unohtunutta, sääsuojaamatonta 4G Hotspot-kännyä.



Sadepäivä jatkui Weymouthin suuntaan noin puolillepäivin, ensin ajettiin Isle of Portlandille sen eteläkärjen majakkaa ja kahviota katsomaan.

Vielä siellä muitakin näytti olevan sateessa liikkeellä kuka koirineen kuka maastopyörineen. Viimeksi mainittuun kuului Kanaalisaarilta oleva henkilö joka vahvisti havainnnon, ettei Trangiaan enää meinaa Briteistä saada sopivalla kierteellä ja venttiilillä varustettua kaasupulloa. Kertakäyttöisiä -purkkeja vielä löytyy. Jotkin uudemmat poltinmallit kuten pumppaamalla paineistettu monipolttoaine, tms ovat korvanneet ne.

Kuultuaan että matkustamme Caddy Maxi -pakettiautolla ihmetteli hän että meilläkö niitä myydään, heillä oli myynnissä vain sen lyhyempää mallia johon ei sovi kunnolla nukkumaan. Seitsemän hengen henkilöautoversiota saa heilläkin. Toinen mikä häntä ihmetytti oli EU-sairaanhoitokortti, jollaista heille ei enää myönnetä ja he joutuvat maksamaan sairaalassa käynnistään täällä itse. Seuraavassa linkissä lienee yksi syy moiseen.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruununalusmaat

Suomalaisten onnellisuusolettama sekä ykköspaikka kansainvälisessä vertailussa nousivat keskusteluun useammassa keskustelussa eri puolilla saaria.

Portland Bill Lighthouse.



Mitä tuollaisten paikkojen luona pysäköinti sitten maksaa?



Alkuun

Tikkien poistamiseksi on tähän mennessä käyty kahdessa sairaalassa, joista viimeisimmässä homma päättyi kun selvisi etten asu UK:ssa. Mutta sain sieltä sentään osoitteen minne kannattaa suunnata.


1979 kielikurssikesältä tuttu Torquay jäi ajosuunnassa vasemmalle, samoin Paington. On se vaan aurinkoisella säällä komeata seutua korkeine mäkineen ja syvine laaksoineen.

Muutamissa pisimmissä ja jyrkimmissä ylämäissä piti pudottaa vaihde kiihdyttäessä kolmoselle ajonopeuden pudotessa, jonon hidastaessa ja väännön alkaessa loppumaan. Jos tuolla joskus sataa lunta edes muutaman sentin niin ei ole mikään ihme, että liikenne sekottuu totaalisesti liukkauden yllättäessä varomattoman talvirenkaattoman.

Ja sellainenkin ihme nähtiin että kahdella tiealueella ylläpitoporukkaa oli keräämässä roskia tien varresta - sitä tavaraa valitettavasti riittikin moneen paikkaan.

Yksi lossipätkäkin matkustettiin Darthmouthissa Dart-joen yli hintaan noin 10  €.

Dart Mouth Caravan Park on maaseudulla jossa näyttää tältä



Eipä tuo koirienkaan silmille liene ikävää katsottavaa lampaineen, aaseineen sun muineen ollut, kaikki rauhassa omissa aitauksissaan vaikka yhdessä aidassa olikin kyltti "Eläimet voivat purra".

Otto veti rinkiä urku auki kuten naapurilaitumen pari vasikkaakin, eikä Jarokaan vain paikoillaan istunut.



Ja reissun ensimmäisen yhteisen kenttälounaan pariin (kyllä, hernekeittoa tutusta purkista)



Tuuli puhalsi siihen malliin että pidempää oli syytä vetää päälle. Irman kävelylenkkikin jäi kesken lukuisten aitausten porttien aukomisineen ja sulkemisineen.

Ensimmäinen leirintäalue tähän mennessä jossa näyttäisi olevan Starlink tarjoamassa WiFi-/WLAN-nettikaistaa antennin lähelle majoittuneille.

Alkuun

Dartmouth - Cornwall - St. Austell - Innis Campsite

9.9. keskiviikko

Tänään pitää hakea se paikallinen SIM jotta Ruuvi-GW lähettää 4G-Hotspotin kautta lämpötiladataa autosta pilveen koirien odottaessa parkkipaikoilla.

Vodafonen virallinen liike ei myy kuin sopimusliittymiä mutta heidän ja muiden toimijoiden Prepaid-simmejä jaetaan ilmaiseksi erilaisten liikkeiden seiniltä - hoidat itse niiden aktivoinnin tavalla tai toisella.

Yksi helpoimmista lienee netin kautta tehty aktivointi, kännykän kanssa minun virtuaalinäppäimistön nakkisormi-näppäilytaidoillani, silmilläni ja hermoillani siitä ei tule lasta ei pas..

• https://vodafone.co.uk/topup

 kertoo aiheesta lisää maksutietoja kirjoitellessasi. Käyttöalue UK 1-3 eli Englanti, Wales ja Skotlanti, oletan.



Hadrianin vallin yhtä parkkipaikkamaksua ei tuolla voinut maksaa kun kaikki paukut olivat kiinni datansiirrossa.

Saas nähdä kuinka tuon Elisan paikallisen kumppanin tuote toimii käytännössä, toivottavasti paljon kanaalisaarelaista, Samsung XCover 4:n jumittanutta simmiä paremmin.

TOIMI!

Karkea ajoreitti pysähdyspisteineen tälle päivälle



Parhaimmillaan ajettiin sellaisia kärrypolkuja tuolla East Portlemouth - Salcombe - Frogmore tienoilla, että vastaantulevaa ei ohittamaan sopinut ilman levennyskohdan etsimistä vaikka toista autoa peruuttaen, hyvä jos Caddy yksinäänkään kapeimpiin paikkoihin puskien ja kivisten aitausten sekaan sopi.

Kävelijätkin huomioitiin vastaavasti.

© Irma

Ennen kahtatoista oli niistä pikkukylistä turha haikailla muuta kuin huoltoasemakahvia, joten puoliltapäivin avautuneessa pubissa käytiin syömässä lounasta paikallisen porukan seassa. Hyvää oli joskaan pörssi ei sitä pitkään kestäisi jokapäiväisenä menoeränä.

Alkuun

St. Austell ja keskustan kävelyaluetta; kuvakulmalla on poistettu joukko paikallista väestöä näköpiiristä



Kirkko oli tietysti sielläkin keskeisellä paikalla



Alkuun

Kadut senkun kapenevat



Ja pois bensa-aseman kautta. B7-dieseliä oli palanut rapiat seitsemän litraa sadalle viime tankkauksen jälkeen moottori- ja mutkaisilla kyläteillä ajellessa, eikä se siitä juurikaan näyttänyt muuttuvan matkan edetessä samantyylisesti.

Innis Campsite on nelisen mailia edellisestä keskustasta ja kolmisen kilometriä Eden Project-alueelta, mutta sillä kertaa koordinaattien mukaan kohteeseen hakeutuminen tehtiin ensin normaali varttitunnin ketunlenkki eli oikaisu kapeiden peltoteiden kautta.

• https://www.edenproject.com/

Olimme siellä kuulemma ensimmäiset suomalaiset yöpyjät, saksalaisia ja muita oli tietysti näkynyt enemmän. Eipä ihme, Brittein saarilla on AI:n mukaan matkailuauto- ja leirintäalueita tällä hetkellä tuon [L] verran joten aivan jokaiselle niistä ei suomalaisiakaan riitä. Se olisi noin 33 vuoden pituinen operaatio käydä yöpymässä vuoronperään niillä kaikilla.

Irma ehdotti että jos minä ajan ja hän hoitaa omat ajovuoronsa varailemalla majoitukset ja toimien ON LINE-tiedonkerääjänä sekä -selvittäjänä. Se sopii erinomaisen hyvin.

Alkuun

St. Austell - Land's End - Padstow, Dennis Cove Campsite

10.9. torstai



Lizard Point oli aamun ohjelmassa paikalla #1.

© tekijöillään

Alkuun

Maasta voi täälläkin löytää mitä tahansa.

© tekijöillään

Kuvausluvan saatuani otos kaivauksille:



Alkuun

Suljettu pelastusvenesema ja kalastussatama



Taulu tuon aseman pelastamista ihmisistä [L].

Pussinperällä Porthgwarrasakin käytiin taas pikaisesti jotta Irmakin näki täkäläistä peltotiestöä kapeimmillaan



Vain yksi bemari tuli vauhdilla vastaan kapeassa mutkassa mutta pysähtyi helposti ennen keulaamme peruuttaen samantien taaemmaksi. Sen ratin takana ei ollut mikään pikkupoika..

Parkkialueelle kuvaajan taakse toi asfaltoidulta yksikaistaiselta tulotieltä uusi hiekkapintainen liittymä entisen reitin jäädessä vain paikallisten käyttöön.

Alkuun

Jaroa kiinnosti jälleen tämä paikka, valitettavasti yhtä huonolla menestyksellä kuin viimeksikin



Lands End:ssäkin käytiin aika pikaisesti Irman kävellessä pätkän sen lähiympäristöä, samoin sen läheisessä pubissa lounaalla kun tuolla kuvan kahviolla ei ollut riittävän tukevaa purtavaa tarjolla.

St. Ivesin läpiajon jälkeen seuraava majoituspaikka löytyi Padstowista.

Jutustelu Dennis Cove Campsiten vastaanottohenkilön kanssa poiki nettivarauksesta poiketen myös toisen majoitusyön. Paikka on erittäin suosittu ja täynnä viikonloppuna, vapaan tilan löytyminen oli taas pelkkää tuuria vaikka, tai ehkä juuri siksi että VW Caddyn kuljettaja oli hänkin ;-)

Näköalat ovat alueen korkeimmalta paikalta mainiot, mutta korkeuseroa vessassa käyntiäkin ajatellen on ainakin 20 - 30 metriä sateesta liukkaalla nurmikolla. Tuleepahan treenattua kiipeämistäkin, toivottavasti ei liukumäkeä autolla kun poistumme tuosta parin päivän päästä.

Olipahan muuten paljon kaneja ja niiden koloja, mukavia lisähaasteita nurmialueella pimeässä käveleville.



Ja lampun kanssa liikkuva herätti naapurin koiran kommentoimaan kuuluvasti..

Alkuun

Tuon verran yläreunan rinne oli enää kallellaan ja Bilteman siniset rengaskiilat riittävät juuri ja juuri



Huomenna sään salliessa Irma kävellee joitain kävelyreittejä ja me muut varmaan pyörimme kylällä pyykinpesun ynnä muiden kuvioden jälkeen.

Alkuun

Padstow, Dennis Cove Campsite

11.9. Perjantai

Yöllä piti tihkusateessa käydä tarkastamassa ovatko kallellaan olevat rengaskiilat edelleen kunnossa ja pysyneet oikeilla kohdillaan sadeveden valuttua muutaman tunnin niiden ympärillä. Pieniä käytön jälkiä ja venymiä niiden sisäisiin kennorakenteisiin on jo ilmestynyt eli vaihto uusiin lähenee.

Päivällä ei sateesta ollut enää tietoakaan alueen tyhjentyessä viikonlopun viettäjiä varten, mutta ainakaan 1800 mennessä alue ei ollut vielä täyttynyt.  

Tänään pitää löytää majoitusta pohjoisemmasta ajalle la-su-ma, Exmoorin kansallispuiston suunnasta ja sen takaa siis. Majoitukset vahvistettiinkin päivän kuluessa samoin paluulaiva mantereelle. Enää viimeksi mainittu ei ollut " Sold Out" ja hinta maltillisempi 190 £.

Tuo pellille tallennettu nostalginen kuva on napattu kameraan jonkun miestenvessan seinältä.

© tekijöillään

Pyykkipäivä; 4 £ / 28 minuuttia teollisuuskoon pesukoneessa ja 1 £ / 30 minuuttia vastaavan tasoisessa kuivauskoneessa sekä hetki tuulessa kuivausnaruilla mäen päällä.

Olipas siellä puhelias nuorimies myymässä kahvia sun muuta, ehkä hänkin joku päivä tulee Suomeen saakka lomailemaan kuten ne myöhemmin ruokapaikassa tavatut, muut Pohjoismaat jo kiertäneet hollantilaisetkin.

Päivä lyhyen kävelymatkan päässä Padstowissa kului nopeasti lukuisia koiriakin seuraillessa, syömässä käytiin etukäteen suunitellussa Rick Stein -Cafeessa. Maut olivat kohdallaan kaikissa nautituissa ruokalajeissa, joten sekin kertasuoritus on nyt hyvin hoidettu.

Jospa tekisi hetken vaikka ei mitään.

Alkuun

Padstow - Port Isaac - Treknow - Tingtagel - Ilfracombe, Little Meadow Campsite

12.9. lauantai



Kamat kasaan klo 08 tienoilla ja menoksi.



Aamiainen nautittiin Port Isaac:ssa joka on kuvan toinen punainen piste alhaalta. Sinne pääsi oikaisemaan suoraan, kunhan auto sopi ensin 1,80 m levyisestä aukosta sen viereisiin pystytolppiin törmäämättä ennen 25 prosentin laskun alkua.

Leipomo-kahvion "Cornish Pastyt" maistuivat vain minulle, mutta eipähän tullut riitaa viimeisestä suupalastakaan.. [L]. Kuvassa on sipuli-juusto-versio.

Kolmas piste on Treknowista kun alemman kuvan Trebarwith Strand:lla ei ollut kenttää. Surffareiden paratiisi vissiin, monenikäisiä ihmisiä käveli myös märkäpukujen ja lautojen kanssa noissa maisemissa.

© Irma

Muutaman ahtaamman rännin läpiajon jälkeen Tingtagelissa Irma näki ja kiersi odottamansa linnan, joka mainosti itseään tutulla pyöreällä pöydällä. Ravintolahan se nykyään tietysti on.

Buden ohiajon jälkeen oli aika hyvästellä Cornwall: "Ihan hyviä maisemia oli etenkin tämän rannikon puolella".


 -- Koska Cornwall meni näin nopeasti, niin ajetaan seuraavaksi mutka Walesiin sillä sekin on Irmalle uutta aluetta --


Suuri osa matkasta alun pääosin pikkuteillä kiertelyn jälkeen kohdistui jatkossa A39:lle tai leveämmille muutamin poikkeuksin, Barnstablessa ylitettiin myös pari jokea ennen A362:lle siirtymistä.

Ilfracombe kelpasi hyvin tankkauspaikaksi, B7 diesel maksoi 185,9 penceä litralta eli 27 litraa 56,78 £. Litrahinta nousi hieman Cornwallin hintatasosta.

Watermouth Rd, A399 edellisestä hieman Exmoorin luonnonpuistoon päin oli "Little Meadow"-leirintäalueen sijaintipaikka.



Omistajatar totesi kuulemma Caddyn nähtyään että "Onpa se pieni" ja pisti meidät telttailualueelle yöksi.

Nyt oli hyvää aikaa pistää HF-asema tulille pitchissa # 7. Mutta mikäs nyt on kun hupiakusta tulevan johdon nelinapainen liitin ei uppoa Kenwoodin ahterin vastaavaan? Jahas, se on ottanut osumaa eikä sitä tietenkään ole varaosana mukana. "Jäsen O poskihampaineen, oletan".

Kun keinot loppuvat niin konstit alkavat Leathermanin saadessa tekemistä:

 

Tuo on Kenwoodin lähetinvastaanottimissa käyttämä nelinapainen, 23 A virtaa kevyesti kestävä liitin 7 m pitkässä akkukaapelissa (PC-20). 

Jos kuvan pikaviritys sähkönsyötössä toimii eikä mistään löydy varaosaa, niin lähtöteho tullee pysyttelemään jossain viiden watin tienoilla TS-480:n pitämiseksi ehjänä = SSB:n voi unohtaa, CW:n ja ehkä FT8:n toimiessa kelvollisesti eikä rigin runkoliitinkään toivottavasti hajoa samalla.

Sain myöhemmin ostettua uuden kaapelin Radiowordista.

Lähin tuollainen veivi on vain muutaman juoksuaskelen päässä, jos HF-testailujen aikana toimintasavua alkaa erittymään enemmälti.



Pyyhe ei lennä kehään ihan helposti kun tänne saakka on ajettu huolimatta homman toissijaisuudesta, sillä suunnitellun asemapaikan LOTW-certi on haettu, saatu ja asennettu TQSL:aan, vain WSJT-X odottaa asennusta ja yhdistämistä Win11-läppärin lokiohjelmaan. Meinbergkin ntp-softa pitää laittaa toimivaksi.

Tihkusadetta tarjoaa luonto näköjään täällä seuraavaan aamupäivään saakka.

Alkuun

Ilfracombe - Exmoor-luonnonpuisto - höyryjuna - Cardiff Caravan & Camping Park, Wales

13.9. sunnuntai

Viideltä koiralenkille, kuudelta tavaroiden pakkauksen aloitus ja aamutoimia ja joskus seitsemän jälkeen kohti lähimpiä, aiemmin ajamattomia pikkuteitä 25% nousuineen ja laskuineen.

Täällä näyttää ja VHF-radiosta kuului olevan reilummin radioamatöörejä, joten Caddykin näkyy pysyneen paremmin kartalla.



Eli: Combe Martinista jyrkästi ylämäkeen - Shute line - Jose's lane - Trentishoe - King's lane - Matrinhoe - Slattenslade - Lynton - A39 - toll road - Williton.

KANNATTAA ajaa tuo tai jokin muu kapea, suuria korkeuseroja tarjoava pätkä joskus jos mielenkiinto, aikataulu, keli ja ajoneuvo sen sallivat.

Ahdasta oli ajoittain Caddyn kokoluokan autollekin vanhojen puiden alla ja metsien sekä paikallisten liikkujien seassa, pikkukylien talojen ahtaissa väleissä sekä serpentiinimutkissa - syyssateilla varmaan peijakkaan liukasta ajettavaa monin paikoin nousu- ja laskuprosenttien pyöriessä 25-30 tienoilla.

Kytkin, jarrupalat ja -levyt sekä niiden myyjät kiittävät mahdollisimman paljon hyödynnetystä moottorijarrutuksesta huolimatta.

Myös luonnonpuiston maksulliset tullitiet kaksi kappaletta tuolla olivat ajamisen arvoisia (1 £ ja 3,5 £). Hitaita nekin loistavien maisemiensa vuoksi.



Alkuun

Ja sitten Irma onneksemme reagoi tienvarren kylttiin: "Steam Railway Station", paikka oli Exmoorin luonnonpuiston loppupäässä oleva Williton.

Auto ympäri ja asemalle jossa jo odoteltiin kohta tulevaa höyryjunaa - seurasi kahden sekunnin pikaneuvottelu tyyliin 'lähdemmehän kyytiin' ja pian oli kahden aikuisen sekä kahden koiran porukalle Return ticketit välille Williton - Minehead, pysähdykset muutamien väliasemien kohdalla.

Lippujen tulostuksesta meni aikaa pari minuuttia junan saapumiseen, joten ajoitus meni säkällä kerrankin nappiin.

Hinta tuolla pätkällä oli 65 £, ajoaika suuntaansa puolisen tuntia, kertakaikkinensa joka pennyn arvoinen kokemus, jota on tuossa muodossa jokunen vuosi jo metsästettykin. Irma on joutunut kuuntelemaan jupinoitani jo vuosia löydettyämme itsemme taas kerran joltain juuri silloin ajamattomilta, suljetuilta tai muuten käyttökelvottomilta museorautatien sijaintipaikoilta pallon ylä- ja alapinnoilta.

Ajettu edestakainen reitti näkyy tuossa, vain Watchet ohitettiin mennen-tullen kun kukaan ei sieltä viittoillut junaa pysähtymään..



Tänään oli "West Somerset Railway 1940" -viikonloppu, minkä vuoksi ohitetuilla asemilla oli tanssivia, laulavia ja kaikille hymyileviä ihmisiä, monet olivat pukeutuneet ajanjakson asuihin liikkuen jopa kauden kulkuvälineillä. Hommaan koristeluineen ja sen ajan oheiskomponentteineen oli selkeästi panostettu.

• https://www.west-somerset-railway.co.uk

Ikäjakauma osallistuneissa oli tietysti luokkaa kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Yksi vanha mies seisoi vanhassa sotilaspuvussaan asennossa jo tyhjennetyllä auringonkukka- tai maissipellolla tervehtien ohittavaa junaamme. Lukuisat muutkin kuvasivat, taputtivat sekä vilkuttivat reitin varrelta.



Hienoa, kulutusta kestävää yleisten tilojen huonekaluplyyshiä vissiin kuten vanhoissa linja-autoissakin.

Koiria pelotti hieman ensialkuun ainakin veturin äänet sekä savu että vesihöyry, mutta paluumatkalla ne uskalsivat asettua jo makuulle. Otto oli yllättäen arempi tai hyväkuuloisempi ja tarkkanäköisempi..

Alkuun



Wau mikä Ex-Tempore -reissu, onneksi Irma piti silmänsä auki emmekä ohittaneet tuota huomaamatta. Kiitos!



Vanhasta englantilaisesta matkustajavaunusta ulko-oven auki saadakseen pitää oven ikkuna laskea ensin ala-asentoon, joka aktivoi ovenkahvan. Tiesinhän toki sen eli ei vaaleanpunaista aavistusta *), niinpä olimme jäädä määräasemalla vaunun oven taakse jumiin ainakin yhden ylimääräisen asemavälin ajaksi - onneksi nopea vaununvaihto auttoi ;-)


Tuohon [L] koko 119,15 MT ja [L] koko 84,33 MT (© Irma) on lisätty pari videolinkkiä junista.

Aikaan sopivaa rekvisiittaa oli levitetty joka asemalle kuvan tyyliin.



Loppumatka oli ajelua päämäärällä päästä leiriin Cardiffin keskustassa, jossa on enemmän eloa tähän mennessä käyttämiimme majoitusalueisiin.

To Do-listalta saatiin pari kohtaa hyväksytysti suoritettua. Ja Irman tahaton källi, jossa hän kehotti menemään koirien kanssa pubin toiseen kerrokseen väljemmille ruokailupaikoille odottamaan, hän hoitaa tilaukset alabaarista - ei sinne ylös syömään päässyt mutta jonkun Mr. W Shakespearen teoksen lukutilaisuuteen kyllä. Aitoenglantilaisen hitaasti katsoivat henkilöt soikean pöytänsä ympäriltä ennen kuin tajusin koirineni poistua ilmaansa pilaamasta ;-)

Siitäpä nousi mieleen muuan ikivanha käynti ex. kurssikavereiden luona Päämajakaupungissa..

Huomisaamuna alkaa johdon metsästys, luulisi että tämänkokoisesta kylästä lähialueineen yksi Kenukan myyjäkin löytyisi - Eipä löydy lähimailtakaan, ellei jollain radioamatöörikollegalla sellaista ostettavaksi löytyisi. Ebayssa ja vastaavissa kaapeleita on ylen määrin, mutta riittävän nopea ja aikataulullisesti luotettava toimitus on se ongelma.

Alkuun

Cardiff - Caerphilly - Swansea, Ibis (*)

14.9. maanantai

Tihkusade jatkuu eikä ihme, kun alueen kylteissä lukee: "The land of song and unexpected weather". Nimittäin!

Haluaisitko joskus yöpyä leirintäalueen yksityisessä elokuvateatterissa? Näköjään löytyy sellaisiakin, kuten nuo kuvan viisi epämääräisen muotoista pömpeliä. Nuorempaa porukkaa näkyi niissä olleen ja yöpyneen. Päivisin niissä oli ja elokuvaesityksiä.



Takana häämöttää muutaman ranskalaisen motoristin telttakylä, eipä yön yli jatkunut sade ainakaan heitä tuntunut haittaavan muutamista aamulla vaihdetuista kommenteista päätellen.

Radioworld.co.uk auttoi muutaman eri mutkan kautta härkittynä ja originaali 12 VDC-kaapeli odottaa nyt Birminghamin lähellä Walsallissa hakijaansa. Hintakin on China Export -versioihin verraten vain viisinkertainen, toivottavasti myös sen sähkömekaaninen laatu.



Höpistessäni edelleen puhelimeen Irma kierteli Caerphillyssa linnan ulkoalueita, ennen hieman ylempää kiertävää ajoreittiämme Swanseaan hotelliin.

Alkuun

Ibiksessä kelpasi seisoa kuumassa suihkussa pitkään - jälleen yksi hyvä syy ja mahdollisuus huoltaa välillä paremmin itseämmekin. Caddyssa on hyvät puolensa mutta reilut sisä- ja saniteettitilat eivät kuulu niihin, ollapa siitä Tardis-tyyppinen versio olemassa. Aamulla saattoi silti hyvällä omallatunnolla todeta että auton patjat ja tyynyt eivät nukkumisen laadussa mitaten häviä useimpien hotellihuoneiden vastaaville pätkääkään.

Olimme Ibiksen baarissa tilaamassa GT..virvokkeita kun joku taputti olkapäähän sanoen: "Hello brother!". Hän oli Blue Knightsin jäsen Saksasta, joka tunnisti takkini selkämyksessä olevan logon. Toivottavasti tapaamme ensi kesänä Itävallassa heikäläisten järjestämässä International Meetingissä, noin viikossa ehtinee tutustua vähän paremmin sikäläisiin kollegoihin ;-)

Virkistävää!



Jollain asiakkaalla lienee palanut käpy kun vessan käsienpesualtaan tulppa ei ole mennyt kiinni - olisiko jäänyt tuo hanantakainen tulpan käyttövipu huomaamatta ;-) Tai sitten tuon on asentanut joku todellinen Amatimies™.

 

Kerrankos sitä, ihme kyllä tulppa toimi ja piti veden altaassa.

Alkuun

Swansea - Fronalchen Caravan Park

15.9. tiistai

Konstit on monet kun nyrkkipyykki ei meinaa kuivaa hotellihuoneen vessassa.



Ei, me emme pese alushousuja, sukkia emmekä mitään muutakaan hotellihuoneiden vedenkeittimillä tai vastaavilla. Eikä kastella huoneen lattiaa saati tavaroita pyykeillämme.

Aamu aurinkoinen valkeni eikä kiirettä mihinkään ollut, ajosuunta kohti aiemmin ajamattomia rantaseutuja Walesin etelärannikon kautta ylöspäin.



Pieni osa itsellenikin aiemmin näkemättömistä teistä ajettiin läpi eikä tänäänkään käynyt kertaakaan mielessä että mitä me täällä teemme? Keli auttoi parhaansa mukaan, sadejaksot ovat olleet toistuvia mutta lyhyitä.

Alkuun

Kuvan pätkän ajamiseen meni aikaa 1045 - 1845 eli siinä syy miksi esimerkiksi suurempi, myös Fishguardin sataman sisältämä niemi vasemmalla jätettiin pois. Linnuntietä aamuiselta hotellilta nykyiseen leiriin on Garmin XT:n mukaan vain 126 kilometriä.

Motoristeja liikkui vielä jonkin verran mutta muutamaa pyörää suurempia joukkoja ei nähty enää missään.

Erityismaininnan arvoisia paikkoja olivat Oxwich National Nature Reserve, Cefn Bryn Common mäkialue (kuvassa, yhtä hyvä näkyvyys joka suuntaan)



(Penclawdd:n rantatiellä mp-poliisi käännätti koko autojonon paluusuuntaan ja taas oikaistiin oikein jonomuodossa), mutkatie A434 Carmarthenista - A486 - A487 - Aberareoniin ja Machynlleth - Corris Uchaf Snowdonian luonnonpuiston reunalla.

Aivan sama ollaanko Alpeilla, jossain muualla vuoristoissa tai täällä, tuollaiset maisemat joka puolella ajoneuvoa herättävät tiettyä kunnioitusta ainakin meissä.

Poliisiautoja havaittiin sitä enemmän mitä ylemmäksi kartalla päivän kuluessa noustiin, liekö täällä jokin erityisempi häppening menossa jossain. Ehkä jokin noihin liittyvä?

Porche 911 Targa.

Koiraystävällisessä kahvilassa oli pieni "eläintarha" jossa liikuskeli myös tuollaisia kanoja, jalan paksuus vähintään oman peukalon paksuuden verran kukon ollessa noin 1,5 kertaa suurempi. Ikävän suuria pahalle päälle sattuessaan.



Alkuun

Leiripaikka on välittömästi jokien Afon Wnion ja Afon Clywedog (karttasanoja) kohtauspaikan alapuolella, niinpä virtaavan veden kohina kuuluu kymmenen metriä auton takaovista.



Nykyajan nettitouhua oli tuollakin, kirjautuminen hoidettiin portilla QR-koodia lukemalla ja lisätietoja antaen netissä maksetun varauksen mukaisesti.

Alueen tiedot löytyvät tuosta [L] ja avonuotioita varten löytyi kasa noita [L]. Sähköpaikkojakin näkyy olevan kuvan tyyliin nurmialueen keskellä on isohko keltainen aggregaatti JBC G45QS ja siitä molemmille sivuille pätkät "kenttäsähköverkkoa" CEE-pistorasioineen ja kenttäkeskuksineen.

Täällä lentelee suihkuharjoitushävittäjiä kuten FR24:kin niitä välillä näyttää. Ja kaikenlaista muuta lentokalustoa osa niistä ajoittain aika matalallakin.

Aika tiukkaa mutkatietä horisontaalisessa ja vertikaalisessa tasossa riitti mitä syvemmälle Snowdonian luonnonpuistoon ajettiin. Ja huomenna saadaan samaa herkkua lisää.

Alkuun

Dolgellau - Blaenae Ffestiniog - Walsall, Barons Court Hotel (*)

16.9. keskiviikko



Komeaa oli koko rahan edestä [L]. Top Gearistakin tuttu maisematien pätkä 'Llyn Celyn tekojärven ohi A4212 kääntyen lopussa B4391:lle' lähes otsikon toisen kaupungin luo näyttäytyi auringon paistaessa, eikä maisemien laadusta jäänyt epäselvyyttä.

Eniten työtä teetti Walesilaisen jääkaappimagneetin löytäminen. Irma kävi aika monessa paikassa niitä hakemassa ennen kuin etsitty punainen lohikäärme löytyi.

Llandudno jätettiin väliin ja korvattiin noin tunnin kestäneellä lounaalla paikallisten senioreiden suosimassa italialaisessa, (näihin ei sentään siellä puututtu [L]) ennen Radioworldin toimipisteeseen hakeutumista.

Kenukan virtakaapeli annettiin käteen ja neuvottiin reitti muutaman kilometrin päähän sähkötarvikkeiden tavarataloon hakemaan täkäläisiä "Abikoja", joilla uuden kaapelin saa helposti kiinni auton sähköihin. Samaa tavaraa [L] mutta eri myyntinimellä (Halfords).

Onneksi kaikki nähdyt kyltit ja opasteet ovat Walesissa olleet kaksikielisiä.



Barons Court Hotel on omanlaisensa ilmestys (tietty Déjà-vu 20 vuotta taaksepäin jonnekin Karjalan kannaksen vastaavien suuntaan, kun lattiamattoja ja käytävien tuoksuja arvioi aistinvaraisesti) ja meillä sen Booking.comissa ilmaiseksi tasonostettu priority-huone.

Tänne sopisi varmaan neljä Caddya sisälle..



Hotelli tosin ei sitä tasonnostoa kelpuuttanut vaan Irman piti kaivaa vähän lisää taskujaan; sama homma myös koiralisän kanssa joka pompasi hetkeksi kympillä hotellin kahden viestin välillä -  myöhemmin B.C. ilmoitti ettei heidän kauttaan enää tätä paikkaa voi varata.

Alkuun

Tottahan suihku tämän tason huoneeseen kuuluu..



 ... kyllä, se on tuo läpinäkyvä muovikuppi oikealla saippuapalan edessä.

Tuo suihkuletkun juuressa hanarungossa kiinni oleva, respan kertoma ylösvedettävä ON/OFF-venttiili ei liiku milliäkään pelkin käsivoimin esimerkiksi suihkuletkua irti repimättä. Eipä se mitään kun lämmintä vettä riitti hyvin kylpyammeen täyttämiseen. Korjannevat, ilmoitettu ainakin on.

Jotain henkilökunnan paniikkia ja huoneiden ylibuukausta kuulemma oli havaittavissa ja meillä lopulta hotellin ainoa avain huoneemme oveen ;-)

Huomenna jatkuu, kunhan pari lippua ja varausta hoidetaan ensin netissä. Seuraavan pätkän laivalippujen saanti osoittautuikin hieman haastavaksi, kun eri vaihtoehtojen pyörittelyn aikana pienen tauon jälkeen tuli ilmoitus ettei kyseisen autoluokan kulkuvälinettä (Van, pituus 5,0 m ja korkeus 2,1 m) voida kuljettaa esimerkiksi 17.-22.9. välisenä aikana. Ei myöskään äskettäin toiseen reittiin käytetyn kilpailijan kautta, joka myy saman laivafirman kuljetuspalveluja.

Mitä nyt taas? Irma kokeili varata samaa reittiä kännykällä suoraan Isle of Man Steam Packet Company-laivayhtiön sivustolta ja silläpä kyyti löytyi järjestyen tosin vasta ylihuomiseksi, vieläpä katamaraanissa. Auton määrittely oli: "HIGH CAR, L: 5.50m, H: 2.85m" eli edellisen ongelma taisi liittyä auton halvempaan kuljetusluokkaan, jossa oli täyttä.

Sangen himmeää logiikkaa aluksi, siksipä Irman kännykkähakua ei muokattu enää mitenkään vaan varaus maksettiin vauhdilla pois. Vai cookietko ne taas sotkevat samalla kun vapaat autopaikat täyttyivät? Aikoinaan sama havaittiin useampien pitkänmatkan lentolippujen kanssa, kun sait sen ensimmäisen edullisen tarjouksen etkä ottanut sitä, niin toista kertaa sitä ei enää sille mikrolle ja selaimelle tarjottu.

Leirintäalueen paikkavarauksessa tulevalle kohdealueelle ei sen sijaan ollut mitään poikkeavaa.

Alkuun

Walsall - Buxton, Lime Tree Park

17.9. torstai

Aamiainen oli hyvä FEB. Ihan hyvä hotelli täynnä maantiekorjaus- ja rakennusmiehiä sekä muita kulkijoita. Pienellä mattopesukoneen kierrättämisellä käytävillä ja ainakin joissain hotellihuoneissa sekä ovien lukitusta parantamalla varmaan vieläkin parempi.

Ja sitten lenkki Birmingamin keskustaan bussiasemalle kahdeksan puntaa maksaneen "Clear Air Zonen" sisään Irman saamiseksi Gatwickiin menevään bussiin, sekä etsimään paikkaa missä Kenwoodin saa viriteltyä tulille. LOTW-sertiä en Englantiin hakenut joten täältä en qsoilemaan ala testejä enempää, semminkin kun Aurora kurittaa taas Pohjolaa.



Sopiva paikka löytyi Buxtonista Lime Tree Park -leirintäalueelta, jonne pääsi varaamatta sisälle.

12V DC-kaapeli uuteen vaihtaen [L], luvan pyytäminen lanka-antennille alueen edustajalta ja kohta kaikki radioon liittyvä perussetti näytti sekä kuului olevan kunnossa.

DX-Wiren ennenkin reissussa olleen kuuden bandin OCFD:n syöttöpiste ohuine syöttöjohtoineen piiloutuu aika hyvin puiden alle [L]. Muutama sen lopulta kuitenkin huomasi ja kyseli käyttötarkoitusta.

Arpan kanssa kokeiltiin SSB-skediä mutta huonolla menestyksellä. Eli ennakkoon sovittua yhteyskokeilua puheella.

Painava KBX-avainnusosa on paksuista pehmusteista huolimatta hieman vääntyillyt, mutta kyllä sillä muutamat sähkötysraportit vaihtanee lähipäivinä. Jokin jalkaan tarralla tukevasti kiinnitettävä pienempi, kevyempi, herkempi ja paremmin suojattu olisi käsialankin suhteen ehkä vähän parempi.

Ehkä sellaisen voisi löytää tulevalta SRAL:n kesäleiriltä 2027, joskaan kovin montaa satasta en sellaisista maksa. Jossei muuta niin Bencherin päälle voisi 3D-tulostuttaa ABS:sta tai nikkaroida filmivanerista hyvin istuvan suojakotelon..

Jatkon aikataulu riippuu siitä perutaanko huominen katamaraanisiirtyminen Liverpoolista Douglasiin huonon merenkäynnin vuoksi. Huomenna klo 13 tienoilla se selviää ja jos aika saarella alkaa kutistua useamman päivän verran huonon merisään jatkuessa, niin pitkään odotusvuosilistaan tulee vielä yksi viiva lisää.

Säännöt ne ovat täälläkin [L], samoin koirien paskottamisesta teltta-alueella tulee välitön häätö alueelta.

Mikähän operaatio täällä juuri äsken oli kun hälyväriteipattu auto nousi mutkan kautta ylös leirintäalueelle ja leirintäalueen auto toista reittiä pysähtyen samaan kohtaan alle kymmenen metriä Caddysta? Jotain yritettiin ehkä pussittaa mutta tuskin ne ainakaan minua epäilivät, kun eivät tulleet koputtelemaan ikkunoihin. Katselin toimintaa heidän näköpiirissään Caddyn tuulilasin takaa..

Alkuun

Buxton - Peak District luonnonpuisto - Liverpool (-)

18.9. perjantai

11 astetta oli auton sisälämpötila aamulla, hyvin nukutti koko retkuetta.

Tänään päättyy Elisan (10 GT/14 päivää) Reissunetti-tarjous ja eikun vaan uutta tilalle. Vodafonen 70 GT prepaid toimii Ruuvin tageja auttaneen XCover 4:n lisäksi läppärin kanssa, ehkä se riittää reissun viimepäiviksi. Ainakin läppärin vpn-putken läpi data liikkuu kokeiltaessa vähintään yhtä hyvin edelliseen kännyn hotspottiin verraten. Yöllä autossa Motorolan kännykkäkin käytti usein samaa hotspottia kaikkien ikkunoiden alumiinikankaiden blokatessa liikaa kännykkäverkon kuuluvuutta.

Radiokeleissä ei ole kehumista, TS-480:n ohjaus kettuilee edelleen via Rigexpert TI-7 eikä Hamlib-päivitys onnistu versiossa 2.0.7. Nooh, workitaan sitten vaikka manuaalispedaalisesti vähän SSB:lla ja CW:lla, elleivät radion ohjaus sekä WSJT-X lähde yrityksistä huolimatta lähipäivinä kukkumaan. Välillä tulee ikävä Win10:ä, jossa käyttöönotto oli pala kakkua.

Aamutoimille Mars.

1102 ulos alueelta ja päivän reitiksi muodostui muutamine lisäkiertoineen tuo vastapäivään ajettuna



Kello 1300 sähköpostiin kolahti jo eilen ennakoitu viesti katamaraanimatkan perumisesta myrskyn vuoksi, jolloin oli syytä toimia nopeasti soittaen laivafirman jo ruuhkaiseen palvelunumeroon (aikaa ei ollut hukattavaksi sivustollaan itse muutosta kokeillen) - hetki jonotusta ja virkailijan vastattua homma hoitui vain sähköpostissa olevalla varausnumerolla muutamassa minuutissa.

Lähtö on nyt buukattu huomisen aikaisemmalle vuorolle ja lähtöpäiväkin Douglasista siirtyi hänen annettuaan ymmärtää, että siirtäminen on mahdollista vuorokautta myöhemmäksi eikä kumpikaan muutos aiheuta lisäkustannuksia.

Ihanan kallista mutta vastetta rahalleen saa sillä rutiinit näköjään toimivat hioituneesti. Sama näkyy myös siitä, että lähtösataman uuden postinumeron (ongelmia on ollut joidenkin gps:ien kanssa) voi tarkastaa myös kännykän What3Words-apilla, jossa muodostettu kolmen sanan rimpsu kuten "patch.booth.drips" näyttää kohdepaikan 3x3 metrin ruudussa.

Se on se täkäläisen Search And Rescue-väen käyttämä apuväline koko UK:n alueella, jolla pelastajat löytävät hetkessä paikalle toki maaston ja sään rajoissa.

Killu-kauppiailla näkyy edelleen menevän hyvin, tuo on pienemmästä päästä puhelinverkon päätä yhden kylän luona (voihan tuossa olla ulkoisesti samannäköistä ilmakaapeli-valokuituakin, jos katuja ei ole haluttu repiä auki)



Alkuun

Seuravien päivien leirintäaluekin sai viivästymisviestin.

Ja liike jatkuu korkeuserojen ollessa vähintään tuolla tasolla (minkäköhänlainen mikroilmasto tuolla pohjalla on)



Peak District National Park on varsinkin motoristin taivas.

Valitettavasti myös kirjaimellisesti, sillä alueella oli valtavasti motoristeille kohdennettuja varoituskylttejä muun muassa seuraavin iskulausein: "Think Bike", "Bike Crash Zone", "Bike Crash Site", "Worth Dying?", "Why die?", "Bents Death? Ahead" ja monia muita vastaavia.

Mutta varaisin reilusti aikaa enkä jättäisi aluetta väliin mikäli sielläpäin kaksipyöräisellä sattuisin ajelemaan huolimatta pääteiden suuremmistakin ruuhkista tietyömaiden kohdilla. Moottoripyöriä oli siellä nytkin enemmän mitä on nähty tähän mennessä vastaavassa ajassa millään muulla UK:n alueella. Jokin Donington Parkin ja vastaavan kokoluokan mp-kisa on tietenkin eri juttu.

Kävelyreittejä ja ohjeita riittää [L], [L]. Noita kännykän tuottamia HDR-kuvia olisi hyvä joskus Unsharpata vaikka Photoshopilla, Lightroomilla tai millä muulla vaan, harmi kun työkalupakkiin ei sellaisia kuulu - Gimpillä voisi kokeilla syksyn siljaisina hetkinä.

Sade tuulineen tuli ennustetusti ja vettä riitti ruuhkaisille moottoriteillekin niin paljon, että jopa muutamia takasumuvaloja näkyi käytettävän - niiden kymmenien täysin edestä ja takaa pimeiden kulkijoiden lisäksi. Jotenkin vaan nekin kuljettajat selviytyvät kyseisistä olosuhteista ajonopeuksien ollessa ilman pakollista pudotusta noin 80-110 km/h eri kaistoilla.

Vasemmanpuoleisin ajokaistakin kelpasi, siellä oppii nopeasti täkäläisen kaistanvaihtotyylin 'vilkku oikealle ja sekaan vaan vaikkei sopisikaan'. Täällä on niin paljon autoja liikkeellä, että tilaa sai aina vilkkuja ajoissa käyttäessään.

Alkuun

Nopeus-, punaisen valon-, keskinopeus- ja muita valvontakameroita käsilaserit mukaan lukien riitti lähes kaikkialle. Todennäköisesti myös siviilibemareita ja muita hälyväriteipattujen partioautojen oheen. Eipä ole ihme kuinka kattava myös ANPR-kamerajärjestelmä täällä on, niitä kun riittää teiden varsilla ja partioautoissa.

Yhdessä saksalaisessa rekkarissa olleessa Volkkarissa luki takaluukun tarrassa: "Ostin tämän Volkswagenin ennen kuin Dieselistä tuli katastrofi!". Kenelleköhän tuo oli tarkoitettu kun 100% sähköautokantaan on heilläkin vielä reilusti matkaa. Vai sarkasmia.

En unohda enää suurkaupungissa "Vältä tietullit"-asetusta päälle. Se voi äkkiä poikia vaikka sadan kilometrin lisälenkin, jota tarjottiin kohdeosoitteen oltua maksullisen tunnelin takana vain parin kilometrin päässä. Polttoaineen maksaessa läheisellä asemalla 101,95 £ / 51 litraa olisi tunnelimaksu 2,40 £ hukkunut nopeasti. Eilen se esti maksullisen M6-pätkän ajon kuten oli tarkoitus; summahan ei ole ongelma vaan kuinka se maksetaan.

Liverpool Skyline iltakävelyllä



Majoitus on satamassa aidan sisäpuolella parkkipaikan nurkassa kun varattavissa oleva RV-alue oli täynnä.

Paikalla ollut vanhempi mies järjesti lyhyen jutustelun jälkeen autopaikan ja kulkukortin karavaanareiden suihkutiloihin (vaikka alue oli täynnä) todennäköisesti katsottuaan tarkemmin ylläni ollutta t-paitaa. Sen rinnassa on logo (patch)  "Peacekeeping veteran Finland" ja takana rivitolkulla suomalaisten UN-missioita eri vuosina eri maanosissa. Leiriytymisen hintakin oli kohdallaan joten "Thank you Sir!" oli siihen paikkaan ainoa oikea toimenpide.

Kerrankin näin. Ja Irmakin on taas kotona.

Alkuun

Liverpool - katamaraani - Douglas - Glenlough Campsite

19.9. lauantai

Nähnen ainakin osan po. matkailuautoalueella ja sen ulkopuolella maksullisella parkkialueella yöpyneistä nousemassa samaan katamaraaniin. BTW, nuo kuvan molemmat tunnelit pääsi eilen ajamaan läpi hintaan á 2,40 £.



Vettä alkoi paistaa huolella ennen sataman tarkastuspisteisiin ajamista. Sähköpostivarmennuksen QR-koodilla ja muutamalla vastauksella pääsi Isle of Man Steam Packet Companyn Check In:sta läpi.

Seuraavassa tarkastuspisteessä kello 0923 seisoin hetken tutussa X-asennossa miinaharavoitavana samalla kun autoa tutkittiin. Kaikki oli hiljaista kunnes nuorehko tarkastajatar tajusi jonkin liikkuvan auton takaosastossa; siitäkös se juttu lähti normityyliin liikkeelle hänen tunnistettuaan koirien rodun. Onneksi hän ei ammattilaisena kommentoinut mitenkään yönjälkeistä tilan siisteyttä ja kevyttä märän koiran turkin hajua x 2  ;-)  

Kaikki ajoneuvot näemmä tarkastetaan kyytiläisineen. Viereisessä rakennuksessa on kahvila jonne pääsee monikaistaisen asfalttialueen läpi kävellen - vaakasuorassa vesisateessa aika pitkän tuntuinen pätkä..

Kello 1055 ollaan jo autokannella ohjattuna maksunmukaiseen osaan autokantta - en kaatanut antenneja kun maksettua pääntilaa riitti. Kierreramppi yläkannelle olisi vaatinut reilusti matalamman auton.

Sen verran Caddynkin ikkunat kostuivat sateesta ja pärskeistä kolmetuntisen merimatkan aikana, että niitä peitti selvästi havaittava suolavesikelmu Douglasin satamassa. Osin ulkokannella keulassa olevat todennäköisesti keräsivät sitä paljon enemmän. Onneksi alustan ruostesuojaus tarkastettiin ja täydennettiin sekä auto pestiin että vahattiin kunnolla ennen lähtöä.

Paikallisia ei vähän suurempikaan vesisade tunnu haittaavan aamun kuluessa nähdyistä shortsi- ja toppiasuisista lenkkeilijöistä, sekä laivan muutamista kanssamatkustajista päätellen.

Tuulimyllyjä riittää tällekin rannikon merialueelle.

Pientä katamaraanin heittelehtimistä on havaittavissa mutta vielä alkumatkalla ei tarvitse etsiä niitä sisältä muovitettuja paperipusseja. Paitsi roskapusseiksi autoon. Mutta kello 1243 alkoi katamaraani heilua etuvastaisessa merenkäynnissä reilummin ja kaikenlaista irtotavaraa alkoi putoilemaan lattioille. Vanhat merikarhut kestivät heilumatta paikoillaan hymyillen rennosti meille maakravuille ;-)

Aikaisemman perusteella koiraosastolla mennee aika hyvin kuorsatessa. Tosin tuollainen tankkaaminen tai /C:n huuhteleminen juomakupissa on toistaiseksi mahdotonta myös Otolle. Jarohan uitti häntäänsä kuin teepussia juomavesikupissa jo kauan sitten..



Alkuun

Kännykkäkenttää näkyy riittävän aika hyvin myös laivamatkan ajaksi pienin katkoksin tuossa keskivaiheilla (Elisa Co Vodafone).



Täällä sitä viimein ollaan.



*** alue ja hyvin kelpasi meille.



Alkuun



Leiri pystytettiin sadekuurojen välissä ja huomenna suunnataan ainakin TT-radalle. Antennihommatkin odottavat huomista ja asennuslupaa, samoin pitchin #4 valinta (tarjosivat #9 tuossa matkailuvaunun edessä) mutta ilmoittivat että voin valita itse myös muista vapaista.

Nuokin on syytä muistaa.

    © tekijöillään

Hyvinhän tännekin vielä vieraita riittää, edessä juuri juoksemaan oppinut tyttö ravaa urku auki ympäri paljasta nurmikenttää, samaan paikkaan majoittuu kolme teltallista äänekkäitä nuoria, kauempana pojat rassaavat crossipyöriään käyden välillä maastossa ja joka puolella näkyy kulkijoita ainakin viikonlopuksi. Hienoa.

Iltalukemiseksi

• https://www.iomttraces.com/visit/spectating/the-mountain-course-spectator-guide/
• https://iom-tt-races-2022.s3.eu-west-1.amazonaws.com/overview-course-map-a4.pdf
• https://www.myrouteapp.com/en/motor-and-car-routes/im/Isle-Of-Man/1577473/A-lap-of-the-Isle-of-Man-TT-circuit
• https://www.myrouteapp.com/en/route/open/14473798
• https://static.garmin.com/shared/aus/HTML/_pages/isle-of-man.html
• https://www.iomttraces.com/visit/spectating/spectating-dos-and-donts/

AI: Key Spectator Areas on the Map Grandstand:

• Noble's Park: The main start/finish line, pit lane, and official grandstands located in Douglas
• Bray Hill: A famous high-speed spot where bikes drop down a steep dip
• Ballaugh Bridge: A popular viewing point where bikes often get airborne over the bridge
• Creg-ny-Baa: A legendary corner featuring the famous roadside pub

Alkuun

Glenlough Campsite, 1. kierros saarella

20.9. sunnuntai

Kovin on tuulista mutta kirkasta, autossa sisällä oli 12,6 astetta Oton herättäessä 05 aamukävelylle. Taitaa sisäinen kello olla vielä Suomen ajassa eli "kello on mopsin aamiaisaika, piste". Lenkille ja kolmisen tuntia lisää unta. Sitten vasta nappuloita kuppeihinsa.

Radallelähtö siirtyy puolisen tuntia sillä sitä kiertää historic-luokan autoja pitkänä jonona. Ja tällä kelillä niidenkin kyllä kelpaa kunhan pukeutuminen on kunnossa. No saapahan keitettyä rauhassa kaffit termariin päivän kulutusta varten.

Alueen keittiö ei ole käytössä mutta saan omat sapuskani lämmitettyä talon mikrolla, vedenkeittimellä ja paahtoleipien ruskistajalla. Aamiaiseksi kuidun tarpeeseen kolme Weetabix-palaa kylmällä maidolla ja jälkiruuaksi "Mac & Cheese pasta, 200g"; olipahan melkoista ärmättiä tuo viimeksi mainittu ensikertalaiselle.

Auton paikka #4 vahvistettiin ja radioaseman käyttölupa antenneineen annettiin, ehkä joskus illemmalla joutaa sitten niiden kimppuun.

Facebookki ei toimi ainakaan kännykässä vaikka vastapääksi on valittu Lontoo F-Securen vpn:ssa - sama juttu näköjään kuin Jerseyssä ja Guernseyssa. No onpahan seuranta hieman helpompaa sitä työkseen tekeville. Herra on hyvä vaan..

Moottoreiden murina radalla vaimenee, siispä liikkeelle.

Päivän ajelut



Ja sama vähän tarkemmin [L].

Historic-autojen kolonnan perässä letka-ajamisen sijaan oikaisin takaisin Douglasiin ja sieltä radan loppupätkää vastakarvaan ajaen. Lähtö abaut merenpinnasta ja korkein kohta oli jossain 420 metrin tienoilla, jos Garminiin on luottamista. Korkeuseroja ja sivutuulta riitti, ammo sitten jos sekaan lisätään myös sumua ja sadetta.

Alkuun

Kapeat vuoritiet radan keskellä ja Ramsayn rantabulevardi olivat ajokiellossa samanaikaisen polkupyöräkilpailun vuoksi, siitä johtuu tuo punainen koukku Ramsayn yläpuolella.

Ajan tuon vielä kokonaan läpi oikeassa kulkusuunnassa mutta jo tällä näkemällä epäilen vahvasti että suurin osa kuskeista puhuu kimittämällä; henkilön ballistiikan on oltava terästä jolloin matalan äänen takaavaa testosteroniakaan ei kehity, jotta tuolla uskaltaa vetää paria-kolmea markkaa aina kun mahdollista virhemarginaalilla nolla.

Puhumattakaan kylistä ja kaupungeista joiden läpi rata kulkee. Tuolla ylhäällä mäkien päällä 300 - 400 metrin korkeudessa kauemmaksi kimpoamista tai äkkipysähdystä joutuu mp:n karattua käsistä hetken (lentoajan verran) odottelemaan mikäli liukuu noiden tolppien ohi,



  mutta asutuskeskuksissa kiviaitojen ja rakennusten välissä tuskin silmänräpäystä pidempään.

Ja Imatran katurata on muka vaarallinen.

Kaksipyöräisiä oli reitillä reilusti, samoin urheilu- ja lukuisia hälyväriteipattuja autoja meidän tavallisten kotelokuskien lisäksi. Aiheutin tahattomasti ainakin yhdelle rivakasti liikkuneelle mp-vastaantulijalle "PUDOTTAKAA nopeutta!"-käsimerkin takana tuleville kavereilleen, kun luuli autoani katon piiskoineen vissiin siviilipoliisi-sellaiseksi.

Peelin lähellä oli aika tankata retkuetta mainion Picnic-alueen satuttua kohdalle, myös sulaneet herneet tekivät kauppansa nelijalkaisille



Alkuun

Noillakin pärjää tunteja



Puolikas keskikoinen "Melton Mowbray pork pie" ja termarista pari kupillista kotimaista kaffia päälle.

Peelin rannalta bongattua, näkymä tulosuuntaan rannanmyötäisesti oli linnaa, laiturialuetta ja aallonmurtajaa lukuunottamatta samantyyppinen



Alkuun

Eikä siinäkään vielä kaikki, tuo kolmepyöräinen Morgan toimi pienen kalakioskin mainoksena.



Fish'N'Chips perinteiseen tyyliin sanomalehden sivuun käärittyinä?

Yksi jyrkkä alamäkipisto puolisen tuntia myöhemmin ajatti alas rantaan, jossa kalastajat hyörivät veneensä ympärillä ja katselijat (saaliin ostajat?) seurasivat kauempaa.



Samasta kohdasta toiseen suuntaan. Vanhan rakennuksen olkikatto oikealla oli tukevoitettu tiheällä trooliverkolla tai vastaavalla myrskytuulia vastaan



Etelämpänä saarta edellisen kartan vasemman alanurkan suunnalla oli muutama alue, joissa oli vähintään yhtä hyvää tietä ajettavaksi. Niinpä sinne oli eksynyt myös lukemattomia urheiluautoja erilaisten maantiecruisereiden ja muiden kulkijoiden sekaan. Jokunen polkupyöräilijäkin näkyi polkevan alueella.



Tuossa voisi olla yksi kelvollinen, lähiesteistä vapaa paikka HF-asemalle lähipäivinä, jos Alpha ei vedä kämppärin pihalta.

Yksi nuorisoporukka ajoi pienen johtoauton takana kevareilla (L-merkit kaikissa pyörissä) ainakin kolmessa eri paikassa joko perässämme tai edellämme, heillä lienee ollut jokin ajokoulutus tai ryhmäajotaitojen kohennus menossa. Oikeaoppisesti näkyi ryhmän viimeinen odottavan risteyksissä ja liikenneympyröissä, kun joku jäi muista jälkeen. Kortin saamiseen kuulemma liittyy myös valvottu hieman pidempi ajotapahtuma, ehkä tuossa oli kyse sellaisesta.

"Tie poikki"-kylttejä näkyi eri paikoissa mutta ne eivät tarkoita että tie olisi juuri silloin poikki. Eli riskillä vaan eteenpäin; vaikka jostain joutuisikin palaamaan takaisin tai etsimään kiertoreittiä niin ympäröivät maisemat korvaavat kyllä sen. Vasta tulevalla työalueella kerrotaan milloin katkos tulee ja kuinka kauan se kestää. Varmaan siihen löytyy myös nettisivusto kertomaan kaikki katkokset kootusti.

Maffftavaa, etten sanoisi.

 --

HF-aseman lanka-antenni jää tässä sijaintipaikassa (QTH:ssa) kovin alas ja osuu puiden oksiin, joten huomenna sen korvaa Alpha Promaster 10-80m. 100 W SSB-signaali jaksoi äsken 40:llä raahautua hät'hätää Lontooseen saakka, mutta bandin häiriötasonkin huomioiden heikosti.

Hyväkorvainen ja kiireetön vastapää auttaa aina, varsinkin kun etuliite MD aiheutti vastapäälle pientä ihmettelyä sijaintipaikastani. Se on kirjoitushetkellä IO74RE.


Käytin koiria iltalenkillä hämärän jo laskeuduttua mutta puolisen metriä leveä maantien reuna ei kiehtonut ohittavan liikenteen määrän, ajonopeuksien ja turvattomuutensa vuoksi (koiratkaan eivät uskalla tehdä sinne mitään). Niinpä kävelin taskulamppuineni hät'hätää leirintäalueen portin ulkopuolella samassa liittymässä mistä viereiseen maalaistaloon mennään, mutta eipä mennyt kauaa kun paikalle saapui mies kyselemään mikä mies ja millä asialla.

Heppu tajusi nopeasti mistä olen sanoen lopuksi että "tämä on yksityisaluetta, pysy kämppärin puolella, kiitos. Ja varo koirien kanssa liikkuessa maantieliikennettä". Eli kupa-lenkit tehtäisiin vain leirintäalueelle; no ei mielellään.

Taisi pelätä että nyysin traktorinsa sillä se käännettiin hetikohta peräkärryineen ympäri ja ajettiin pikimmiten kämppäriäkin pyörittävän maalaistalon pihaan. Näinköhän saisin nykyaikaista traktoria edes käyntiin, kun oma kokemus puhuu David-Brown 880 -aikakauden ja vastaavien puolesta.

Alkuun

Glencough Campsite, TT-radalla ja 2. kierros saarella

21.9. maanantai

Viileä hyvin nukuttu yö ja tihkusadetta piristykseksi aamulla. Liekö se ollut koirille liiankin haasteellista, sillä hetki aamuruokailun jälkeen molemmat oksensivat sisälle autoon makuualustan suojapaidalle ja muutamalle irtotyynylle. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla siivoukseen tarvittiin sinistä sitkeätä, kosteutta hyvin imevää paperia ja desinfiointisuihketta.

No, se kuuluu lajiin, turhaan ne korvat luimussa edelleenkin ovat kun katseet kohtaavat. Ja pyykkiä pestään aina tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan, täällä suuren pesukoneen käyttö omin ainein maksaa 7 £ ja kuivaajan käyttö 1 £/15 minuuttia.

Mukana olleita villaliivejä puettiin koirille muutaman kerran kylmimmiksi öiksi ja Jarolla joskus muulloinkin. Sadeviitoillekin oli hienoista käyttöä joskaan jokaiseen pieneen risahdukseen niitä ei puettu.

HF lanka-antennikin joutui purkuun.

Alueen emäntä kertoi turvallisemman vaihtoehdon koirien lenkittämiselle eilisiltaisen tapaamisen hänelle kerrottuani. Kävelyreitti oli kerrassaan mainio kohde osittain alueen takarajalta alkaen.

Hän jopa antoi oman pysäköintikiekkonsa kun se suomalainen sininen näytti hänen silmissään aika eksoottiselta. Ja oli siinä selvä vikakin, sillä heidän parkkimittarinsa erottelutarkkuus on viisi minuuttia eikä kolmekymmentä kuten meillä, mikä voi johtaa pysäköintivirhemaksun saamiseen.



Moottoripyörien reitille on turha vielä 0900 lähteä matalan pilvikaton vuoksi, joten aamutoimien jälkeen lähdimme ensiksi Douglasiin tietokonetarvikekaupoille. Sieltä piti etsiä kaapeli, jolla Garminiin sai läppäristä siirrettyä TT-radasta tehdyn yksityiskohtaisen gpx-tiedoston (A lap of the Isle of Man TT circuit.gpx).

Aktivoi tuo Garminin Reittisuunnittelussa jolloin reittipisteet asettuvat ajojärjestyksessä oikeisiin paikkoihinsa.

Garmin tunnistaa peijakkaan huonosti täkäläisiä käyntiosoitteita, joten perille löytää helpommin postinumeron avulla. Se vaatii hieman tarkkaavaisuutta kohteessa oikean rakennuksen löytämiseksi.

Garminille kelpaava USB(A)-USB(mini) -kaapeli löytyi muutaman kilometrin päästä saaren suurimmasta alan tarvikeliike "Currys" hyllystä, tosin viimeinen sellainen kun myyjän mukaan ne alkavat olla heilläkin harvinaisia. Adapterikin olisi riittänyt mutten tullut kysyneeksi sellaista.

Ja sitten radalle ajosuunta myötäpäivään.



Vasemmalla näkyy lähtökiihdytys ja oikealla maaliin saapuminen, lopussa on hieman ylimääräistä ajoa mukana. Caddy on vain pakettiauto painoineen ja jousitus- sekä tehorajoitteineen. Ja aamulla oksennelleet koirat kyydissä heilumassa.

Alkuun

Ennen Sulby Bridge:a hymyilytti ääneen erään talon portin omatekoinen liikennemerkki "Maksiminopeus 199 mailia tunnissa". Sehän on vain 320 km/h eli 88,96 metriä sekunnissa; kyllä se pyörä taipuu vielä siitäkin ilmalentoja herkästi tarjoavalle sillalle vievään ysikymppiseen oikealle. Kunhan pudottaa ainakin parisataa (km/h) nopeudesta pois.

Ylhäällä tuon tummemman värin päällä Mountain Mile:n kohdalla sää alkoi usvittua ja Hailwood Height:n luona sumu tiheni niin, että ajonopeus oli pudotettava noin kuuteenkymppiin (km/h) sekä sytytettävä Caddyn takasumuvalo peräänajon välttämiseksi. Ohi ei ajanut kukaan mutta osalla vastaantulijoista oli saumatonta luottoa siihen, että vastaantulevat väistävät niin heidän kaarteita leikatessaan kuin umpisumussa muuten kiirehtiessään. Sumu hälveni 33rd Milestone:n tienoilla.

Jos et tänne tultuasi mitään muuta tee, niin aja edes kerran tuo rata oikeaan suuntaan lähdöstä maaliin.



Ja seuraa sen tarjoamia haasteita sekä sitä ympäröiviä näköaloja. Silmiä avaava kokemus, väitän.

Perun eilen kirjoittamani. Kuskeilla ei riitä edes haponkestävät killuttimet vaan pitää mennä Osmiumin tai Volframikarbidiseosten suuntaan. Nostan heille hattua ja teen vaikka aaltoja, joskin vain yhden hengen tekemänä se ei välttämättä näytä oikein vakuuttavalta.


Hetki taukoa ja sitten sekä antennihommiin että FT8-softan kimppuun, onhan sekin saatava tulille vaikka kaikki palikat uudelleen asentaen.

Lopultakin se ongelmakohta selvisi; vanhasta Lenovo X260-läppäristä vain yksi usb-portti kolmesta toimii kuten pitää mutta sehän riittää, kun läppäriin asensi uusimman WSJT-X -version 3.0.2. Hamlib-ajurit sai sen jälkeen päivitettyä ja radion ohjauskin toimii USB-kaapelin ja TI-7:n läpi normaalisti. Pari testiqsoa ja huomiselle jäänee enää Meinberg ntp-palvelun asennus + muutama muu pikkuviritys.

Lyhyitä sadekuuroja tuli harvakseltaan mutta pyykin saanee kuivaksi viimeistään lähipäivinä ulkolämpötilan noustessa vauhdilla.

Huomaa helposti että menossa on arkipäivä sillä eiliseen verrattuna TT-radan leirintäalueen ohittavien ajoneuvoprofiilista ovat mp:t kadonneet lähes tyystin.



Pari suurempaa, erilaista kuvaa aiheesta [L], [L]. Viimeisimmässä kuvassa näkyy monen kuskin jättämiä terveisiä radasta ja kilpailemisesta sillä.

Alueen takana on useita polkuja ja vähän matkan päässä lapsiperheillekin kävelyalustaksi sopiva "Steam Heritage Trail" mainiona ulkoilumaastovaihtoehtona. "The Steam Heritage Trail on the Isle of Man is a level, 10-mile walking and cycling path that follows the former Douglas-to-Peel railway line from east to west across the island."

Leirintäalue on aivan reunimmaisena oikealla ja junaradan pohjalle vievä leveämpi reitti alempana vasemmalla



Tänään siellä liikkui alueen koirien ulkoiluttajien lisäksi paikallista väkeä maastopyörineen, jäljistä päätellen myös ne eiliset pojat crossipyörineen ajelivat samoilla radanpohjilla.

Luulen että eräs A Hitchcock on tehnyt sen Linnut-elokuvansa jossain täälläpäin, sen verran suuria korppi-, naakka- ja muita mustia lintuparvia täällä lentelee sekä keräytyy puiden latvoihin keskustelemaan. Reilu sata metriä autoista pitää majaansa yksi äänekäs yhdyskunta joka pitää ympäristöään tiukasti silmällä, onneksi käymättä kiinni luihin ja ytimiin.

Alkuun

Glencough Campsite, radioaktiivinen päivä leirissä

22.9. tiistai

Radio sekä läppäri ohjelmineen avautuivat klo 08 AM, Rigexpert TI-7 -äänikortin tasonsäätö säädettiin tikkiin (suositus 30 dB kohinassa) ja siirryttiin HF-bandeille kuulostelemaan onko siellä radiokeli auki minnepäin.



Ja olihan sitä tietenkin asemia sen verran, että eri bandeilla meni (keskipäivän kävelytaukoineen) aikaa helposti kuutisen tuntia. Aamiaissämpyläkin upposi kurkkuun jo puolenpäivän tienoilla. Muiden muassa Henkka OH5KNL löytyi muutaman muun suomalaisen ohessa joutuen lokiin. Jos Alphan kiepillä olleen NVIS-langan olisi oikaissut maajohdon liittimestä alas maanpintaa myötäilemään, niin ainakin 80 m ja todennäköisesti myös 40 m käytettävyys olisivat saattaneet vähän parantua kuvan kuivalla, kovapohjaisella hiekkakentällä.

Ergonomia eikä tavaroiden sijoittelu ole tuossa toimistossa mistään kotoisin, mutta sama kai se missä sitä väliaikaisesti workkii.

Läppäri on käyttäjän vasemman reiden päällä nojaten kojelautaan vapauttaen oikean käden hiirelle tai cw-avaimelle oikean reiden päällä. Kattoon oikealle taakse ripustettu, akullinen ja mikro-USB -piuhalla ladattava 2W/1W led-valaisin Award 2313983 sopi hyvin riittävän hajavalon tuottamiseen yöllä kun X260:n näppisledit ovat sammuksissa.



Pitänee nikkaroida jonkinlainen polvien päälle tuohon paikkaan hyvin sopiva aluslevy ohuesta koivuvanerista läppärin ja muiden oheislaitteiden käytettävyyden parantamiseksi. Etenkin CW-avainnusosa vaatii tukevamman alustan joka pitää sen paikoillaan.

Tuulilasin foliokangas on kuivamassa sivummalla jotta ohikulkijat eivät aivan täysin seonneeksi ehkä luule tai totea ;-)

Kenwood TS-480 SAT radio-osa on muovisen kuljetuslaatikkonsa kannen päällä vasemmalla (antenni- ja maadoituskaapelit pääsevät ovenraon kautta ulos, radio-osan ja käyttöpaneelin välijohto ja käyttöjännite tulevat kuskin penkin takaa hupiakun jakokiskolta + mikrofoni ja CW -avainnusosa sekä käyttöpaneeli ovat kiinni sen etuseinässä).

Radion käyttöpaneeli ja radio-osan välijohdon yläpää ovat kiinteästi asennettuina hanskakotelon yläpuolisessa lokerossa + irtonainen USB-kaapeli kaksine RFI/EMI-ferriittirenkaineen TI-7:n ja läppärin välillä.

LOTW toimii vaikka suora TQSL-lataus pitää vielä kiertää ARRL:n sivujen latausnapin ja lokiohjelmassa muodostetun tiedoston käsilataamisella sinne. Normikutsulle olisi tehtävä lokiohjelmaan oma tietokantansa ja kirjauduttava sillä po. palveluun.

Alkuun

Laittelen niitä kerran pari päivässä näkyviin niin eivät jää kotiinpaluuseen saakka roikkumaan.



Oma QRZ.com -sivukin on päivitetty tämän reissuinfon osalta eikä QSL-palveluista ole enää tullut kyselyjä olenko piraatti, vai oikealla asialla oikeassa paikassa..

Pitänee syödä samalla itsekin kun koirat saavat toisen ateriansa, jotta orastava päänsärky ei enää pahene ainakaan matalan sokeritason tiimoilta. Ensimmäinen lämmin ateria Irman lennettyä kotiin valmistui retkikeittimellä, nyt sitä makaroni-bolognese -herkkua sitten piisaa myös pariksi tulevaksi ateriaksi ruokatermoksesta.

Ei ole noissa tiloissa valittamista vaikkei viereiseen keittiöön pääsekään. Ehkä näissä ankarissa maasto-olosuhteissa vielä pärjää Trangiankin kanssa.



Alkuun

Pelin henki käy selville tauluja tarkemmin tuijottaessaan.



Tuossa on osa leiriytyneistä ja viheriön puolella lisää; muutama näköjään käy päivät töissä vain yöpyen alueella. Sivuprofiileista näkyy hyvin Caddyn pieni koko muihin verrattuna.
 


Putkikeräimiä lämpimälle käyttövedelle on tällä reissulla näkynyt vähän, nuo ovat vessan ja edellisten kuvien ruokailutilan katolla.

Naapurivaunun pikkunatiainen ajeli sähköisellä crossipyörällään kunnes se joutui lataamoon, mopo siis. Tuntia myöhemmin äitinsä vei hänet mukanaan huoltorakennuksiin mutta poika joutuikin iltapesulle mopoajelun sijaan, niinpä hän palasi pian juosten takaisin huutaen samalla useaan kertaan: "Daddy, I just died!". Koville se ottaa ihmistaimen alullakin joskus..

Alkuun

Glenlough Campsite, workkimista ja 3. kierros (Douglas - länsirannikko - pohjoiskärki)

23.9. keskiviikko

Sadekuuroja ja autoa heiluttelevia tuulenpuuskia. Otto halusi 0530 ulos mutta teki 180° käännöksen ovella nähtyään mitä edessään avautuu ;-)

Heikohko radiokeli vallitsee ainakin aamutuimaan, tuossa näkyy muutama viimeisin pyydykseen eli lokiin uineista ennen hupiakun jännitteen liiallista notkahtelua. Tehoa piti käyttää enemmän mikä vastaavasti söi nopeammin akun varauskapasiteettia huolimatta verkkosähköön kytketystä Victron Blue Smart IP65 12V 15A akkulaturista. Ajat UTC.



Arppa OH5KUY tuli ääneen tänään 17 metrin FT8:lla, samoin Manu OI7AX, myös OI5AY ja monta muuta suomalaista [L], ehkä myös Sami ja Aki ennen huomista.

Tuolla reitillä meni muutama tunti tänään [L].

Ja Douglasiin jääkaappimagneettia etsimään. Tunnin kävelykeskustan kiertelyn ja vapaan parkkipaikan etsimisen jälkeen heitin pyyhkeen kehään lähtien ajelemaan rantoja pitkin vastapäivään kohti Ramsauta.

Melkoinen osa siitä noudatteli löysästi kaksiraiteista Manx Electric Railwayn Douglas - Ramsay -tramilinjaa, jolla näytti liikkuvan useampia raitiotievaunuja kahden vaunun nipuissa. Osassa vaunuja oli vain lattia, matalat kaiteet, penkit ja katto, osassa myös seinät ikkunoineen. Ykkösluokan etuja?

• https://worldtrainmap.com/routes/manx-electric-railway/

Douglasissa oli rantabulevardilla myös kahdet kiskoparit hevosten vetämille vaunuille keskustasta po. tramilinjalle.

Ramsaysta sain viidessä minuutissa parkkipaikan löytämisestä hyvän opastuksen alle 50 metrin päässä olevaan Gift-shoppiin, josta saarta hyvin edustava jääkaapin ovikoriste löytyi. Oli jo hieman putkinäkö päällä sen ohittaessani hetkeä aikaisemmin.. Ostin sieltä myös kaikki heidän TT-kisa-aiheiset postikorttinsa (5 kpl) sillä niidenkin löytäminen mistään käydyistä posteista ja kaupoista alkoi tähän aikaan vuotta olla hankalaa.

Haun motiivina Ramsausta itse asiassa tarve tehdä tikusta asiaa päästäkseen käymään samalla pohjoiskärjen majakalla ja vielä käymättömissä rantamaisemissa. Ja tankkiin lisää B7:aa hintaan 183,xx per litra = alle 2,20 €/litra.

Siitä sitten kaffille sekä hetken kuluttua saaren pohjoiskärkeen maisemia ihailemaan auringon porottaessa niin, että auton lämpömittarikin näytti jo 15 astetta. Kuvasta vasemmalle on kaksitorvinen sumusireenirakennus [L] ja kauempana vasemmalla muuhun käyttöön muutettu entinen majakka [L] rakennuksineen (yksityisaluetta eli hotelli, Retriitti, tms).



Postimerkeistä (By Air Mail, postikortti) sen verran että hinta Suomeen on 2,60 £ kappaleelta ja jokainen pitää erikseen postissa "tilata" erikseen, eli blancoon tarramerkkiin tulostetaan silloin postituksen hinta kohdemaahan postimerkin ja sen maksukuitin saamiseksi, jotka annetaan asiakkaalle.


Vaihdoin kaupassa 10 £ setelin 1 £ kolikoiksi pesu- ja kuivauskoneita varten. Ja sain 10 kpl, mutta yhdeksän kymmenestä kolikosta ei kelpaa kumpaankaan koneeseen.

 
Kuivausrumpuun riitti enää yksi uusi kaksivärinen punnan kolikko á 15 minuuttia, mutta kuivauksen aloitusmaksu oli tietysti kaksi. No, ne kuivanevat ja toivottavasti pysyvät aamuun saakka paikoillaan kuivaushuoneen katonrajan tangoilla kuuman lämpöpatterin yläpuolella.

On se vaan mukava kun joka päivä oppii jotain uutta = kysy ajoissa respasta myös millaisia kolikoita ja minkä verran heidän koneensa tarvitsevat ja hyväksyvät, niin kaupassakin on helpompi vaatia oikeanlaisia rahanvaihtotilanteessa.

Ja illalla bandeille noin pariksi tunniksi. Kylmä yö on tulossa kun taivas on paljas, vielä hieman vajaalla kuutamolla kelpasi koirien kanssa kävellä alueen ympäri ilman otsalamppua.

Alkuun

Union Mills - Douglas - Liverpool - M6 Carlisle, Travelodge (*)

24.9. torstai paluu Liverpooliin

Kylmä yö, aamulla pilvistä ja lämpimämpää. Muutama pisara putoili ikkunoihin eli OK. Enää ei tullut vettä sisään korvausilmaventtileistä kovan sivutuulen tuomana kuten pari päivää sitten.

Muutama QSO kertyi vielä lokiin, kohta joutaa purkaa laitteet pois ja lähteä aamutoimiin.

12.10.-26 kuitanneita oli jo 222 kpl.

Pyykit olivat kuivaushuoneessa joten loppumatkaa ei tarvitse tehdä pelkissä shortseissa ja t-paidassa. Gut.

Olisi täälläkin vielä pari päivää mennyt mutta seuraava paikka kutsuu iltapäivän alkupuolella, missä se sitten lieneekään.

Mitä jäi Mansaarella pyörimisestä mieleen?

• TT-rata ykkösenä, joka oli huomattavasti haastavampi mitä olin osannut kuvitella. Kuten sekin että keskinopeus nousee yhden kierroksen kuluessa niin korkeaksi kuin se tällä hetkellä *) on
• mukavat ajomaastot maisemineen myös pohjois- ja eteläkärjissä. Douglasissa on hankala pysäköidä jos autossa on koiria, aivan kaikkialle ei niitäkään voi viedä eikä vapaita varjoisia pysäköintiruutujakaan ole joka kulmalla
• leiriytymiskausi alkaa telttailijoilla olla ohi, ehkä viikonloppuja lukuunottamatta
• tänne olisi pitänyt matkustaa mieluiten kisaviikolla jo vuosikymmenia sitten
• MD/ -kutsulle löytyi HF:llä kysyntää niin, että yhden päivän jouti "hukkaamaan" myös siihen
  

Kamat olivat kasassa ja kuski suihkutettu kolme minuuttia ennen omaa määräaikaa. Satamaan oli pyrkimys päästä hetimiten 1 PM jälkeen, Check In sulkeutui 2,15 PM katamaraanin lähtiessä noin 3 PM. Ajoaika reilu kolme tuntia Liverpooliin + merisääefekti.

Satamassa tarkastettiin henkilöihin käymättä kaikki autot huolellisesti, turvapuolen virkailijaa kiinnosti tietysti kaikki vaaralliset tarvikkeet ja asiat kuormassa, alumiiniputket (Alpha Promaster), koirat ja mitä radioamatööri tekee harrastaessaan.

Odotusalueella kanssamatkustaja tuli taputtelemaan mopseja ja heittämään läppää ajankulukseen ja sehän sopi.

Otto höseltää entiseen malliin pudotellen irronneita karvojaan joka paikkaan alkaen selvästi tottumaan tällaiseen matkailuun, Jarolla oli haasteita silmän kanssa johon aluksi kortisonitipat ja myöhemmin toiset puhdistavat, kosteuttavat tipat ovat toistaiseksi auttaneet. Se on jo tottunut tippojen jatkuvaan tiputteluun. Ja mopsien jäänmurtoluokka kaksijalkaisiin päin on ennallaan, harvassa olivat ne jotka katselevat toisaalle tai siirtyivät tien toiselle reunalle kävelemään.

Viimein seurasi katamaraanin kannelle ajo jonoon #2 ensimmäiseksi. Täällä pistivät eturenkaan alle rengaskiilan ykkösvaihteesta ja käsijarrusta huolimatta.

Merilounaan kanssa ei täällä leikitä, 17,5£ ruoka ja iso kahvi, ei paha [L]. Se edustaa tällä hetkellä allekirjoittaneen noin kahden vuorokauden ruoka-annoksia yhdellä kertaa. Paitsi jos kapteenin juuri antama kuulutus: "There will be White (Wild?) Horses at the sea, so you might be better to stay at your seat all time.." tarkoittaa sitä mitä luulen eli vaahtopäitä ;-) No onhan niitä oksennuspusseja seinillä jos heilahtelu yltyy reilummin.

Onneksi hain sapuskat heti sillä kassamikro otti ja hyytyi lopettaen ruokamyynnin kerrasta. Aika paljon muuten myydään sitä Mac and cheese -annosta (lähes "ämpärilinen" makaronia ja reilusti jotain paksua juustoa kastikkeineen sekaan, hinta-laatusuhde lienee siinä kohdillaan).

Saman pöydän toisessa päässä mummo kuuluu kuuntelevan jonkinlaisia kirkonmenoja, hyvä enne sekin. Yksi vaaleakasvoinen herrasmies häipyi äsken pussi kädessään mutta muuten tämä merimatka on ollut pala kakkua.

Pitää aloittaa seuraavan kohteen valinta ja reitti sinne jos netti toimii kännykän kautta yhtä hyvin kuin menomatkalla. Paitsi että olen tällä kertaa laivan toisella reunalla ja 4G-verkko pätkii reilummin. No levon kannalta sitten.

Poistuminen laivasta ja pohjoista kohden via M6, jolla olikin ylempänä vähän hitokseen tietöitä. Olin ajatellut ajavani jonnekin Edinburgin korkeudelle mutta uni seis, pimeyden laskeuduttua ja tietöiden (lukuisia aktiivisia päällystys- ja muita työmaita milloin milläkin ajokaistalla sekä tienpätkällä) määrän vuoksi pyysin Irmaa varaamaan hotellin parisen sataa kilometriä satamasta pohjoiseen.

Garminin liikennetietojärjestelmästä via Garmin Drive -kännykkä-app (BT) on selvää hyötyä joskaan kaikissa muutoksissa se ei ole mukana.

Tuossa on eilisen ehkä hitain vaakatason Immelmanni sitä edeltävine ja sen jälkeisine ruuhkineen, kun edessä olevan sillan ylittävä ajokaista oli tukittu. 



Tulo M6 alhaalta, kierto ensin vasemmalle rampista vastapäivään tulotien ali pienemmälle ympyrälle oikealle A685, joka myötäpäivään kiertäen tien ali takaisin vasemmanpuoleiselle suuremmalle M6 lenkille äskeiseen nähden vastakkaiseen ajosuuntaan ja poistuminen takaisin ylös. Kymmenien jonottaneiden autojen ja rekkojen kanssa hieman hitaasti etenevä ajosuorite useammasta tulo- ja lähtösuunnasta johtuen.

Majoittuminen M6:n varrelle Carlislen lähelle hotelliin Travelodge, samoja joita käytettiin Irlannissa usein, kiitos Irma. Läheisten tietyömaiden vaihtohenkilöstöä näytti riittävän sinne niin, että respa tuntui olleen auki jatkuvasti. Hyvin nukutti ja koiratkin antoivat nukkua aika hyvin aamuun.

Alkuun

Carlisle - Whitby Holiday Park

25.9. perjantai

Aamiainen mallia Breakfast to Go, eli kylmiöstä pienessä pahvilaatikossa respasta saadut eineet. Pientä edistystä siihen iänikuiseen Continental breakfast-linjaan, jota nautittiin männävuosina joka paikassa.



"On siinä Tetristä pelattu" tokaisi Jaana osuvasti vielä purkamattoman paketin kansi avattuna nähtyään. Tuo kylmä tölkkiversio tuplaespressosta oli ihme kyllä juotavaa, loput siitä vasemmalle vain polttoainetta ja kuitua keholle.

Koska tietöiden seassa sai eilen yöllä tehdä jos jonkinlaisia ajamisenkuvaustemppuja kyllästymiseen saakka, niin otin Aberdeenin sijaan kohteeksi jälleen yhden monien motoristien suosiman reitin tällä kertaa kohti Whitbya.

Joskus voisi tulla tänne mp:lla ajelemaan lähinnä noita luonnon- ja Kansallispuistoja sillä niitä täällä riittää [L].

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistyneen_kuningaskunnan_kansallispuistot
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistyneen_kuningaskunnan_kansallispuistot#/media/Tiedosto:National_Parks_in_England_and_Wales.svg

Tosin se käy pian kalliiksi hostelleista, B&B:stä ja muista majoitustyypeistä riippuen, kun vapaaehtoiset telttailuyöt ovat osaltani mennyttä hupia. Myös ajoreitin kokonaissuunnittelu majoitusvarauksineen on tehtävä paljon nykyistä tarkemmin.



Musiikkiakin kuunneltiin muun muassa Hadrianuksen vallin erään parkkipaikan tienoilla [L],



 jossa yhden autoni vierestä poistuneen matkailuauton porukka vilkutteli meille ohi ajaessaan. Olivatkohan hekin suomalaisia vai muuten vaan erityisen kiinnostuneita kuulemastaan?

Tai todennäköisemmin mopseista.

© tekijöillään

Jälkiä roomalaisista valloittajista oli tienvarsikylttien perusteella monessa muussakin paikassa kuin tuon vallin välittömässä läheisyydessä.

Ylhäällä A689:lla annoin tietä taakse ilmestyneille neljälle vanhemmalle Jaguarille, joista viimeisen avomallin harmaapäinen kuski morjesti ohi mennessään ylös ojennetulla kädellään kiitoksesi kuin nuoret suomalaiset motoristit ikään, ehkä täkäläisittäin kuin se kirjoista tuttu lentäjäsankari "Biggles" Hurricanessaan tai milloin missäkin muiden ohi lennettyään. Ohi menevän Jaggen murinaa oli mukava kuunnella muuallakin.

Edellä mainitun tien varrella oli pienehköjä alueita joissa kulkuvälineiden renkaiden alle oli jäänyt läjäpäin luonnossa eläneitä pienempiä nelijalkaisia kuten sammakoita, siilejä ja oravia. Myöhemmin rannikolla erään kaupungin kehätiellä oli kaistojen ylitse viritetty useita vaijereiden kannattelemia verkkoja - mille eläimelle ne oli tarkoitettu jäi avoimeksi. Tai ne olivat vaan jotain tilataidetta.

Peijakkaan komeata maastoa riitti. Ja paljon, myös korkeata sellaista.

Päivän korkein ylityskohta oli 627 metriä Garminin mukaan. Stanhope:nkin läpi ajettiin, vs. se brittiläinen poliisisarja ja Vera S. Lyijykaivoskin (Killhope) nähtiin [L] ohimennen, tosin vain porttien takaa alueen ollessa remontissa. Taisi olla sama josta tuli historiadokumentti männävuosina.

Tuolla oli aika nauttia jotain. Paikka näkyi olleen motoristienkin suosiossa.

© tekijöillään

Iso kahvi ja "Foot Soldier"-annos [L] oli arvannet jo mikä? Joo, FEB yhdellä paahtoleivän palalla ja muutenkin kevyempänä. Alkaa pian riittämään tämä herkku.



Tuon genren pyöriä oli valtaosa havaituista. Ilman peräkärryä toki.

Muu oli helppoa mutta majoituksen löytäminen vaati monta soittoa, monella kotisivulla käyntiä ja ajoin taas kerran yhdelle alueelle esittäen jo tutun kysymyksen löytyisikö tälle revohkalle koirineen tilaa yhdeksi yöksi".

Whitby Holiday Parkin vastaanoton rouva oli käynyt pari kertaa Suomessa mikä ei ainakaan haitannut paikan saamista, joka lienee ollut viimeinen varaamaton sillä ***** leirintäalueella.


Koirat on lenkitetty ja syötetty sekä leiri majoittumista vaille valmis, nyt on oma vuoroni. Tosin sitä ennen naapuriauton saksalaismies tuli käymään näyttäen Iisakki Järvenpään uutta Suomesta ostamaansa puukkoa kehuen sen laatua, muitakin vastaavia kuulemma kotonaan oli. Annoin vuorollani hänelle tutkittavaksi erittäin terävän, yli 40 vuotta mukana töissä ja vapaa-ajalla kulkeneen, aina erinomaisesti palvelleen keskikokoisen Lapinleukun ja siitähän sitä juttua taas riitti. Hän on käynyt Suomessa muistaakseen kahdeksan kertaa ja tunsi myös Lappeenrantaa, Saimaata ja maan pohjoisosia.

Lisää vaatekerroksia päälle, pelkkä pitkähihainen ei enää näin korkealla rinteellä tuulisen meren rannalla riitä.

Vapaa leiritila alkaa loppua lomailijoiden saapuessa, suosittu alue tämät Whitby näyttää olevan muutenkin kuin "Sydämen asialla"-ohjelman vuoksi; hotellienkin hinnat ovat kuulemma tälläpäin korkealla.

Leipää ja sirkushuveja edusti alkuillan tulipalo kaupungin suunnassa [L], viitisen minuuttia synkän mustasta savupatsaasta alkoi paloautojen sireenit vinkumaan ja homma hoitui kuntoon nopeasti. Ihan pikkumopoilla ei palokuntakaan tuolla pärjänne, jos kyydissä on vaikkapa monta kuutiometriä vettä ja edessä 20% nousuja sekä laskuja.

Lenkille ja nukkumaan, huomenna on siirryttävä jonnekin Whitbyn ja Harwichin puoliväliin Yorkin nummialueen läpi oikaisten.

Alkuun

Whitby - Ipswich, Best Western Hotel & Spa (*)

26.9. lauantai

Aamulla aikaisin lenkille ja kamat kasaan, muutamia valokuvia auringon noususta ja 0700 jälkeen hiljaisesti tielle.



Rantaan vei kuvauspaikalta mutkainen polku jota näemmä käytettiin paljon, myös lähiseutulaisia tuli alueen ulkoreunan portin parkkipaikalle autoillaan viettäen päivää tuolla alhaalla.

Tarkoitus oli jäädä jonnekin Lincolnin - Norwichin väliin yöksi mutta ajankohdasta johtuen homma muuttui vähän pidemmäksi siirtymiseksi. Tietöitäkin riitti pitkine matelevine jonoineen, tuolla sivusuunnilla työt näyttivät olevan yleensä seis seuraavaan arkipäivään saakka väliaikaisten liikennevalojen hoitaessa liikenteen annostelun yhtä ajokaistaa molempiin suuntiin. 900 metrin jono 20 autoa vuoronperään molempiin suuntiin ajaen vie xx minuuttia + hidastelleet liikkeellelähtijät..

Whitbysta lähtösuuntaan kuvattuna, onpas tuo valkoinen rakennelma muuttanut muotoaan sitten viime näkemän vuonna 1992.



Kuvan entinen troposcatter-asemapaikka (# 46) ohitettiin aivan päivän aluksi, mutta siellä toimii RAF Fylingdales joten puretun -aseman sijaintipaikalle alueen uloimpien aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa.

• https://www.raf.mod.uk/our-organisation/stations/raf-fylingdales/

Kun sen paikallisen korkeimman mäen ohi ajettiin, niin ympärille noussut pilvi peitti koko nykyisen tutkarakennelman ja lähitienoon.

Alkuun

Nousu- ja laskuprosentit sillä North York Moors National Park -alueen tiestöllä niillä main olivat luokkaa 20. Ja mutkaista, kuten punaisten pisteiden määrästä näkee hyvin.



Mukavaa myös motoristien kansoittamaa tiestöä riitti etenkin tuonne Lincolnshire Worlds National Landscape -alueelle, myös yhdessä avautumassa olleessa Yorkin pienessä rautatiemuseossa (Fimber Halt) poikettiin pikaisesti.



Siitä jonkun matkaa eteenpäin korvissa alkoi kohista normaalia enemmän, syynä Typhoon joka teki soolona taitolentoliikkeitä; myös harjoitushävittäjien värin perusteella todennäköinen Red Hawks oli jonossa kiitoradalla vuoroaan odottamassa tai juuri lopettaneena. FR24:sta sen olisi ehkä nähnyt mutten viitsinyt pysähtyä, siinä olisi taas seuraava tunti hujahtanut niska kenossa seisoskeluun. Kenttä oli A15:sta ajettaessa se ensimmäinen tulosuunnassa RAF Waddington (seuraavina tienviittojen mukaan RAF Digby ja RAF Cranwell).

Ja abauttiarallaa tuhat liikenneympyrää kierrettiin tänäänkin.

Tankille piti ajaa reilun 700 km ajon jälkeen hintaan reilu 90 £ 47 litrasta B7:aa.

Hullia kierrettiin hetki josko sinne joku vuosi tulisi autolautalla suuntana Skotlanti eli säästäen siinä jonkinmoisen pätkän turhaa edestakaista maantieajoa.

Harmi että se Göteborg - Newcastle-Upon-Tyne laivareitti on aikaa sitten poistunut kevyemmästä liikenteestä, Tanskastakaan ei sinne ole enää suoraa reittiä. P&O Ferries ajaa Rotterdamista Hulliin päivittäin kirjoitushetken hintaan (Flexi) 1100 € ja DFDS edestakaisin Amsterdam - Newcastle 1190 €. "High car, koirahytit, ei mitään erikoisempia valintoja".

Hullista poistuttiin etelään vastarannalle hyödyntäen Humber Bridgea hintaan 2£, maksuvaatimus on hoidettava netissä seuraavaan puoleen yöhön mennessä. Nettisivu vaati tietoja autosta joilla se tunnistettiin videokuvista allekirjoittaneen käyttämäksi, maksuun meni varmaan viitisen minuuttia levähdysalueella jonkun matkaa sillan jälkeen. Hienosti toimi tuokin systeemi.



Ja kuittaus oli odottamassa pian sähköpostissa: GUEST CROSSINGS PAYMENT RECEIPT.

Monta aiemmin ajamatonta aluetta ajettiin tänään mutta lopulta Norfolkissa päin loputtomien rantakylien läpiajo alkoi riittää.

Leirintäalueille pääsyä kokeiltiin puolenpäivän jälkeen huonolla menestyksellä viikonlopun korkean käyttöasteen vuoksi (No Vacansies kävi taas tutuksi), yhteen olisi päässyt mutta maksu olisi pitänyt hoitaa maanantaina 08 jälkeen kun alueen väki palaisi töihinsä ja me nousemme laivaan Harwichista. Leirintäalue Fakenhamissa oli jo häipynyt, pari muuta ei vastannut puhelimeen, joidenkin verkkovarauksissa oli häikkää, jne.  - kiitos, nyt riittää jotta kaikki (ajo)aika ei mene pelkkään netissä istumiseen - soitto Irmalle joka varasi Best Western-hotellin huoneen Ipswitchista ja se siitä.

Tämä alkaa olla nykypäivää "Auta itseäsi..".



Irman varaamana siksi että hänen tiliensä kautta niitä on varailtu enemmän ja alennukset/edut ovat siksi suurempia.

Eikä ole Guinessia täälläkään mutta GT -lasillinen korvasi puutteen.

Mistähän se muuten johtuu vai kuvittelenko vaan, että täällä on monessa paikassa todella matalat vessanpytyt käytössä? Lauteiden yläpinnan korkeus lattiasta on reilusti alle polven korkeuden minullakin - jollain parimetrisellä pidempine jalkoineen on tietynlaista syväkyykkytreeniä tiedossa aina sellaisilla istuskellessaan (tai oma korotuspala mukana)?

Ihmettelin aamulla miksi naapurihuoneen vessan silppuri-pumppu -yhdistelmä [L] surahteli taajaan mutta pian sekin selvisi, lavuaarin ja suihkun vesi kiersi sen kautta jolloin pumppu käynnistyi hetkeksi muutaman kymmenen sekunnin välein. Täällä niitä kuului olevan jokaisen hotellihuoneen vessassa. Viimeksi näin moisen keksinnön Uddevallassa pysähdyttyämme PekkaK:n sukulaisten mökille yöksi ennen Göteborg - Newcastle-Upon-Tyne -laivaan nousua (1992 FIM-Rally Edinburghissa).

Amatimaista™ työnjälkeä malliksi huoneen vessasta [L], mutta tuollainen riittää oikein hyvin matkustavaisten tarpeisiin.

Alkuun

Ipswitch - Martlesham Heath - Bradfield, Strangers (Home) Holiday Park

27.9. sunnuntai

05 aamulenkille, tästä alkaa muodostua koirille paha tapa. Semminkin kun välittömästi takaisin kämpille palattua alkaa niiden osalta aamupalan etsiminen eli yleinen häslääminen ja silmiin tuijottaminen, vaikka ruuat edelleen autossa olivatkin.

Hotellin aamiainen oli tietysti FEB, onneksi se taisi olla tämän reissun viimeinen.

Tänään voisi poiketa yhdessä museossa ja ajella ensin tuttuun kohteeseen Bradfieldissa ja ellei sinne sovi, niin lähempää satamaa löytyy pari muuta. Tai sitten sataman odotusalueen platalle yöksi lepoon.



Martlesham Heath ja museot aiheina WW II (entisessä generaattorirakennuksessa) ja Kylmä sota (kuvan Troposcatter- ja Autovon-puhelinkeskusrakennuksissa) olivat edelleen paikoillaan ja havaittavaa edistystä oli nähtävillä niin näyttelyissä kuin erillisessä kontissa olevan radioamatööriaseman antennikalustossakin [L]. HF:lle näytti olleen ainakin TH3 teleskooppimaston nokassa. Radioamatööriaseman ovi oli taas tiukasti lukossa, valitettavasti.



Nuo vasemmanpuoleiset lyhyemmät mastot kannattelivat aikoinaan Hook of Hollandin suunnan peilejä. Tuossa rakennuksessa sen oikealla puolella oli myös muita näyttelyjä kuten kopio Bleriotista ja huoneen kokoinen selostus naisohjaaja Edit Maud Cookista, joka avasi tietä naisille lentäjinä Britanniassa, sekä Falkland- että Tropo-scatter -huoneet isomman tilan entisöidyn lentokaluston lisäksi.

Pari lentokoneiden ohjaamoakin oli ilmestynyt isoon saliin entisten jatkeeksi + paljon muuta pientä. Esimerkkikuvassa on pala English Electric Canberran ohjaamosta sekä ohut siivu keulatähystäjän työpisteeseen oikealla alhaalla [L].

Ja kukas se siinä portilla olikaan vaimonsa kanssa, no viime reissulla siellä sattumalta tavattu radioamatööri Bob. Jutun juurta ei tarvinnut erikseen etsiä kun muutaman aloitussanan jälkeen kävin ensin parin kollegansa ohjaamana museoiden sisältöä tutkimassa. Kahdessa vuodessa moni asia oli kehittynyt eteenpäin vaikka pitkälti talkoo- ja vapaaehtoisporukalla sekä avustusrahoituksella ne toimivatkin.

Sokerina pohjalla jenkkien jälkeensä jättämät Kylmän sodan aikaiset rakennukset ovat täälläkin täynnä asbestia, jonka siivoaminen pois on todella kallista. Saas nähdä miltä siellä parin vuoden päästä näyttää.

Pyysin Bobia hommaamaan sen tropoasemilla vakiovarusteena olleen "No Break"-laitteen [L] (sähkömoottori - 5,5 tonnin vauhtipyörä - generaattori) ja jos he saavat museoonsa jostain toimivan sellaisen, niin ilmoittamaan jotta voin lentää katsomaan sitä toiminnassa ;-) Ei luvannut.

Tällä kertaa Bobilla oli näytillä vihreä komentoradio eli luultavimmatusti niiden lukumäärä heillä on vaimonsa iloksi taas kasvanut. Noissa akkupaketeissa on kunnon Safteja vastaavat NiCd-kennot sisällä ja käyttöaikaa vieläkin reilusti jäljellä 25-wattisen "Clansman UK/RT320 Transceiver Radio With Carrying Frame" tarpeisiin. Antennina oli panssarivaunussa käytetty pitkä, moniosainen HF-piiska "ammattilais-, eikä mitään harrastelijakamaa.." ;-)



Vasemmalla on antennin viritinosa, keskellä tranceiver ja oikealla kantoasennossa alimmaisena vaihdettava akkupaketti, oikealla edessä kupu ja sivulla kaiutin. Sangen eksoottista muotoilua laitteen kuljetustelinekin huomioiden; noiden hinnat Ebayssa ovat luokkaa 400 - 650 £ vaikka toimintakunnosta ei aina ole tietoa. Onnekseen hän itse korjaa ja demoaa niitä, mutta ei niinkään worki päivittäin radioamatööribandeilla.

Radistin henkilökohtainen varustus liikkunee ulommaisessa repussa tuon päällä ja ympärillä? Painopiste takasuunnassa?

Siellä lähimaastossa puhaltavat myös edistyksen tuulet, yksi siviili-ilmailukenttä pannaan kuulemma lihoiksi jotta päättäjät saavat sinne lisää asukkaita uusille asuinalueille. Jotenkin tuli mieleen eräs kotimainen vastine Malmilta. Ei ole järjen häivää sielläkään sillä sekin on kulmakunnan ainoa, tosin nurmipintainen, pienkonekenttä joka mennee iäksi. Lentoliikenteen sähköistyessä pientä lisähaastetta lienee tarjolla mistä sille löytyy sieltäkään yhtä hyvä korvaaja.

Alkuun

"Tavataan taas parin vuoden päästä, ehkä!" ja kädenpuristuksen jälkeen pois.

Bradfieldin Strangers-leirintäalueelle sopi hyvin ja auton paikkakin oli tuttu.

Koirien kävelyttäminen onnistuu hyvin lähialueella eikä niiden kanssa tarvitse pahemmin muun liikenteen seassa liikkua, mitä nyt päivällä pari vuonohevosen kokoluokkaa edustavaa hevosta vastaan tulikin. Ottokin oli yllättäen silloin ihan hiljaa toisin kuin edellisellä museolla, jossa se haukkui Jaron kanssa pystyyn Falklandin SAS-sotisovassa seisseen mallinuken.

Ampiainenkin jätti lähtiäisterveisensä pistämällä niskaan.

Viimeinen ostettu ateria UK:ssa ei valitettavasti ollut Sunday Roast tai vastaava, vaan tuo, myyjänä Bradfieldin tutun leiripaikan perinteikkään pubin korvannut, asiakkaista käyntihetkellä ja illemmalla aika tyhjä "Bookstore, Café ja Winery". Tyyliltään sen mukainen [L].



17 £ kiitos noista, tummin myytävä olut näkyy lasissa - italialaista Birra Moretti -lageria. Pärjääminen tai edes eloonjääminen tuolla konseptilla tuossa paikassa keskellä pientä kylää, kulkuportti viereiselle leirialueelle lukittuna voi olla haastavaa, joskin tarjotutut tuotteet olivat eksotiikan ja hinnat unohtaen hyvin suuhun sopivia. Kertakäynti kuitenkin riitti.

Koirien iltalenkityksen aikana silmiin pisti nuoren pojan ja vanhemman henkilön kantamat vesiastiat, joilla kasteltiin kylätien varteen istutettuja nuoria puita. Sielläkin oli edelleen niin kuivaa, että he kuulemma tekivät kyseisen toimenpiteen edelleen kerran viikossa tarvittaessa niin kauan kuin on aiheellista.

Kamat ovat siten valmiina että aamulla lähtövalmius saavutetaan helposti 0700.

Alkuun

Bradfield - Harwich - Hook of Holland - A1, Rastplaz Hasetal Ost (-)

28.9. maanantai

0530 suihkuun, koirien pitkähkö kävelytys, vanhat ruuat kierrätykseen jääkaapista ja liikkeelle.



Varttitunti ajoa leveämmän tien kautta ja platalle autojonojen jatkoksi.

Laivaannousu oli muuten normisuoritus, mutta Jaron koirapassi on huomaamattani kastunut hanskakotelossa omassa muovitaskussaan (kuinka?). Oton vastaava sen vieressä ei.

Seuraavassa eli turvatarkastuksessa käytiin taskut taas X-asennossa seistessäni vain etupuolelta läpi puuttuen samalla autossa sisällä olleeseen puukkoon, jonka terä on yli seitsemän senttimetriä pitkä. "Jos et halua menettää sitä, älä tuo sitä tänne".

Tavallinen samankokoinen leivänleikkuu-keittiöveitsi 1 kpl olisi kelvannut ja vyöllä pehmeässä ysimillisen lipaskotelossa oleva, kaikki terät lukitseva Letherman Rebar sekä autossa puukon vieressä roikkuneet Fiskarsin isot terävät sakset eivät herättäneet vastaavaa kiinnostusta.

Unohdin piruvie sen puukon laiton leirivarustelaatikkoon takatelineen sisälle aamulla, onneksi kokeneempi tarkastajatar pisti edellä sanomansa jälkeen sen patjan alle piiloon nähtyään kuinka vanha ja käytetty työkalu se tupesta roikkuvine tulusrautoineen, pullon-, purkin- ja tölkinavaajineen on.. KIITOS!



Koirat sai kenneliin maksamalla 6 £ lisää, autokannelle niitä ei viitsisi millään jättää jatkuvasti vinkuvien autohälyttimien vuoksi.



Äsken näytti Info-tiskin luona lähellä Kenneliä hyvinkin vilkkaalta, mutta tuskin tämä "Stena Britannica"-laiva ääriään myöten täynnä on. Eiköhän tässä lepäämäänkin pystyne - eipä ehtinyt kun oli muutama kirjoitusvirhekin korjattavana.


Kennelistä takaisin autoon meno oli normaalia steputtamista nopeasti muuttuvine aikatauluineen, kulun estävine lippusiimoineen (paitsi jos minulla olisi ollut hytti jolloin sen ohitus olisi sopinut), koirille sallittuine odotuspaikkoineen eli ei 9. kannen lippusiiman takana vaan kahta kerrosta alempana 7. kannen ulkoilualueella, koirille nimettyine hisseineen ja rappuineen (8. kannen kennelistä pääsi vain kävellen joko alas 7. kannen ulkoilualueelle ja hissille ylös, tai ylös 9. kerrokseen ja siellä toisen hissin kautta alas autokannelle). Kuulostaako sekavalta, niin minustakin.


Hook of Hollandissa jonoteltiin autojonoissa kolmisen varttia ennenkuin luettiin minun passini ja vilkaistiin koirien, sitten edessä ajanut saksalainen pakukuski otettiin edestä tarkastukseen meidän jatkaessamme keskeytyksettä ulos. Sama tilanne Saksan rajalla, meidät viitattiin jo varikolle mutta rekisterinumeron maatunnuksineen nähtyään henkilö perui viittomansa.


Maisema muuttuu nopeasti täälläkin, myös nuo tarpeettomiksi jääneet troposcatter-antennit mastoineen näyttävät olevan korjaustöiden kohteina. Toinen pari niistä oli suunnattu oikealle siihen Ipshwitchin viereiseen "Martlesham Heath" troposcatter-asemaan.



Samoin tuosta vasemmalle on pusikkoa raivattu tosimielellä paljastaen näkyviin saksalaisten 1940-luvun puolenvälin aikaiset tykkiasemat sun muut varustukset. Ympäröivää tiestöäkin on näemmä uusittu runsaasti ja polkupyöräilyreitistöä vahvistettu.

Radioamatöörien pitkäaikainen kilpailuasema kyseisellä bunkkerialueella oli ainakin antenneistaan päätellen kehittynyt aiemmasta.



Tällä kertaa pimeäajo riitti jo kello 2300 tienoilla ja jäimme muutamaksi tunniksi levähdysalueelle. Paikka oli aiempia pimeämpi mutta heikompi ja ovien lukituksiin piti suhtautua huolellisesti - joku mies käveli pimeässä autojen väleissä ja kierrettyämme pimeässä alueen toisen pään kautta takaisin etsi meitä jo katseellaan. Kirkas taskulamppuni ehkä auttoi jotain, sillä mies autoineen poistui alueelta.

Ruuhkia ei yöllä juuri ollut mutta max. 2,1 m leveitä ajokaistoja kyllä, viereinenkään ajokaista oikealla ei ollut aivan täysleveä lukuisten tietyömaiden kohdilla. Kahdella toisiaan ohittavalla rekalla näkyi niissä olevan AHDASTA toistensa lomassa pujotellessaan. Moni maasturimallinen polttomoottori- tai sähköauto eteni poikkeuksellisesti "rekkakaistan" puolella kunnes työmaa oli ohitettu ja vasen kaista tai useampikin normaalisti vapaina.

Alkuun

Bremen - Rostock - Rerik, Campingpark Ostseebad

29.9. tiistai



Taukopaikalta A1:lta matka jatkui joskus aamuviiden jälkeen. Seitsemän jälkeen alkoi ruuhkiakin ilmestyä jo lopulta niissä madeltiin varmaan tunnin verran ylimääräistä.

Ajaisiko Berliiniin vai Rostockin sivulle oli vielä auki.

Välitankkaus paljasti tämänhetkisen hintaeron eli kaupungeista ostettu B7 maksoi noin 2,35 - 2,47 €/l verrattuna moottoriteiden asemahintoihin 2,76 - 3,01 €/litra. Vessamaksu vaikka luottokortilla on nykyään euron jolla saa puhtaan oloiset tilat, rauhoittavaa taustamusiikkia ilman mainoksia ja lipukkeella alennusta kupillisesta kaffia tai pullosta vettä.

Edellisen kartan oikeassa ylänurkassa sinisen puhelimen kohdalla Rostockista itään on museo, joka tietenkin oli nyt väliaikaisesti kiinni.

Opastetut tutustumiskierrokset kello 12 ja 14 läheiseen Kylmän sodan aikaisen itäblokin BARS troposcatter-kohteeseen '203' sekä sen tukemaan bunkkeriin jäivät toiseen kertaan. No tarkka paikka on nyt tiedossa.



Kylttinsä [L]. Aluetta kiersi edelleen ensin tuo kuvan teräsverkkoaita ja sisäpuolella viisilankainen sähköaita. Aikoinaan käytettyä jännitettä langoissa en tiedä mutta oletan että riittävästi lankaeristimien koosta päätellen.

Kun Briteissä maaseudulla maisemia usein halkoivat kapeat, usein yksikaistaiset ja kiviaitojen sekä niiden ympärillä kasvavien puskien rajoittamat, pääosin asfaltoidut tiet ohituskohtineen, niin täällä entisessä Itä-Saksassa on tilanne valtavien, hyvin hoidettujen peltojen väleissä usein hieman toinen. Huomattavasti leveämpiä, erittäin hyväkuntoisia, loivamutkaisia, suurten puiden reunustamia väyliä, joita on ollut oikeinkin mukava ajaa myös kaksipyöräisillä. Toki kapeampaa ja huonokuntoisempaa pintaa löytyy täältäkin mukulakivi-, betonilaatta- ja hiekkatiet mukaan lukien.

Moottoritiet ovat molemmissa hyviä kun maisemaa pitää vaihtaa nopeasti, sikäli kun ruuhkat ja tietyömaat eivät pilaa etenemistä niillä. 

Ja lopulta rannan suuntaan mistä löytyi otsikon leirintäalue. Tein varauksen läppärillä netissä jossa ilostutti erityisesti se, että sivuston jokainen sana oli vain saksaksi. Onneksi on noita käännösapuja olemassa nykyään.

28 € + 5 € suihkukortista, käyttämätön summa palautetaan poistuttaessa ("Kortilla on 5 € josta vähennetään 2 centtiä joka sekunnista mitä vesi valuu, ei koske vessassa käyntiä" tarkensi vastaanoton henkilö). Hyvä tapa säästää alueen lämmintä vettä jos käyttäjäkunnassa on enemmänkin säästäväisyyteen taipuvaisia kansallisuuksia.



Joskus Tanskassa vastaavalla alueella kortille ostettua viisiminuuttista ei voinut katkaista sammuttamalla vedentulon saippuoinnin ajaksi, niinpä kortin viimein tyhjennyttyä lämminvesiventtiili vaan naksahti kylmästi kiinni. Kirjaimellisesti.

Alkuun oli kuuma mutta elohopea tuntuu laskevan illalla nopeasti. Onpas täällä paljon pieniä lepakoita kääntyilemässä lähimmillään melkein nenän päässä.

Vanhempi rouva viereiseltä paikalta kävi tutustumassa Caddy Maxi-version väliaikaisiin sisätilaratkaisuihimme, hänellä oli se Caddyn lyhyempi versio.


Kirottua; juuri kun kuvittelin että pärjään tämänkin päivän monella kahvilla, parilla nakilla sämpylöineen ja salaattiannoksella alkoi viereisen auton väki grillaamaan lihaa ja muita lisukkeita. "Se annoskateus ilmaa nuuskiessaan", jonka J&L:kin varmaan vahvistaisivat. Onneksi edes maitoa ja kuitupitoista Weetabix-purtavaa löytyy vielä itseltäkin.

Alkuun

Rerik - Wismar - Travemunde, Campingplatz Ivendorf

30.9. keskiviikko

Rauhallista oli ja yöllä näyttää sataneen hieman vettä. Paitsi että sitä on myös läppärin näppäimistön päällä eilisiltaisen käyttösession jälkeen. Eli tämä onkin jonkun suuren puun tihkuttamaa tahmeahkoa nestettä, joka kyllä huuhtoutuu veden mukana pois muttei ihan ensimmäisessä kuurossa. Kauniilla, varjoisalla, puistomaisella alueella on tämäkin puolensa, vaikka syksy alkaa olla jo lähes tuulikaapissa saakka.

Vaikka eilen kaupan pihalla joku poika antoi ymmärtää että Caddy alkaa olla kovin likainen kuten onkin, niin odotellaan vielä kotimatkan verran. Osa epäsiististä pinnoitteesta liukeni jo Travemunden lähtösateissa ja loput kotona harjapesukoneessa.

Aamukävelyllä kuulosti että meitä heitettiin viereisen pusikon rasahduksesta päätellen jollakin. Ja heitettiin eli tiputettiinkin, sillä samalla alueella kulkuväylää täplitti suuri joukko vaaleita läiskiä jotka osoittautuivat hevoskastanjoiksi (vast). Viereiset suuret puut tiputtelevat kypsiä hedelmiään maahan jossa niistä "kuoriutuu" kustakin kaksi kiiltäväpintaista, kovaa siementä. Ne näyttävät niiltä samoilta joita kauan sitten syötiin perheen yhteisellä mp-reissulla Lyypekissä - hiilipannussa kuumennettua herkkua ainakin paikallisten mielestä, kuulemma.

Suihkukortin palautuksen yhteydessä käteen lyötiin 9€ 60centtiä, törsäsin siis kuumaa vettä 40 centin edestä kunnon suihkukäyntiin, ylimääräinen vitonen oli kortin panttimaksu. Laskurissa on täytynyt olla jokin vika tai kortilla enemmän kulutettavaa, sillä en erityisesti nuukaillut suihkuveden käytössä.

Tämä taisi olla tähänastisista paras leirintäalue maisemia ja hienoista kielimuuria lukuunottamatta. Polkupyöräilijälle erityisen sopivaa seutua, niitä nimittäin riitti tännekin?

Viimeinen siirtyminen Saksassa tältä erää



Aivan reitin lopussa ollut lossi säästi turhalta kiertämiseltä Lyypekin kautta. Ylityksen hinta oli kuutisen euroa ja vain käteinen kelpasi.

Auringonpaisteessa kelpasi cruisailla, viimeksi noilla rannan teillä ajeltiin moottoripyörillä (Bandit GSF-1200/S) Irman (Diversion 600/S) kanssa kesällä 2012. Yksi silloin mieleen jäänyt remontoitava rakennus kylätien varrella näytti pitkälti samalta tänäänkin.

Varasin viimeisen yön majapaikan Ivendorfin leirintäalueelta, se sama jossa on majoituttu teltoissa monta kertaa. Enää sitä ei tunnista entiseksi.

• https://camping-travemuende.de/formular.html

Juuri saksaksi tehty nettivaraus ei vielä kelvannut alueen portinviereiseen sähköiseen Check In:iin mutta toimistokin avautunee näillä hetkillä.

Lomakkeen täyttö taisi mennä suurinpiirtein oikein kun klo 1500 sähköpostiin kilahti: "Sehr geehrter Herr Hannula, schön das Sie zu uns kommen! Anbei Ihre Buchungsunterlagen für Ihren Urlaub bei uns. Gern stehen wir Ihnen für Rückfragen zur Verfügung. Mit freundlichen Grüßen". Just, noin mäkin ajattelen (jos tuosta mitään ilman kääntäjää ymmärtäisin).. Myöhäisempi poistuminenkin klo 1800 onnistui hänen tarjottuaan sitä kuultuaan huomisen menoajastamme satamaan.

Nyt näistä suurista, alueella ympärillämme olevista lehtipuista on selvää varjostushyötyä kun aurinko porottaa täydeltä terältä, kunhan alas putoilevat terhot ja muut roskat eivät haittaa. Sen verran on tuulesta huolimatta lämmintä että J&O makaavat ketarat ojossa paljaalla, varjoisalla nurmikolla. Ja korpit tai naakat keräilevät maahan pudonneita terhoja talvivarastoihinsa?


Kymmenen metrin päässä lähinnä ET:lta tai dronelta näyttävä robotti leikkaa erisuuntaisista kameroistaan päätellen tekoälyn ohjaamana nurmikkoa tasaiseksi. Ei välttämättä pelkillä gepseillä ja inertialla. Kuski räpläsi hetken PDA:taan asettaen geofencet(?) ja sen jälkeen kone hoita(nee) loput. Huolellista työtä se näkyy tekevän ainakin tällaisella alueella. Sen verran sitä pitää silti seurata, ettei koirien jaloille saakka pääse mahdollisesti eksyessään.

Siispä,


Alkuun

Travemundesta nousu Itämerelle lähtevään laivaan (*)

1.10 torstai

Lämmin aamu jo auringon noustessa.

Nuo sepelkyyhkyt vielä joku kerta rojauttavat täyden lastin niskaamme auton yläpuolisen oksiston seassa lymyillessään, pitänee vaihtaa majapaikkaa kun palataan takaisin eläinlääkäriltä. Myöhäistä, olivat jo ehtineet osumaan kyytiläisen oven sisäpinnalle. Onneksi ei ollut avointa kattoluukkua kuten eräällä toisella reissulla.

Tänään haetaan koirille Kleintierpraxis Steffen Kalbfleisch:lta Travemundesta Echinokokki-tabletit ja passimerkinnät. Jaron passi on kuivunut pari vuorokautta joten ehkä siihenkin merkinnät saa aikaiseksi. Mielellään, sillä yli 11-vuotiaalle ei enää uutta sirua viitsisi laitattaa ja uutta passia hommata.


Jahas, mitähän sitten keksisi; alueelta poistumiseen on aikaa viisi ja puoli, kaksi ja puoli, 0 tuntia ja Check In:in avautumiseen siitä puolitoista - kaksi lisää ennen laivaan nousua, mutta laivan lähtöön vielä abt. toinen mokoma päälle.

Eli noin 1500 voisi mennä paikalliseen syömään. Alueen ravintolan auetessa vasta 1700 niin Trangiallahan se reissun viimeisen ruoka-annoksen tekokin onnistui samalla kun luppoaikaa sai mukavasti häivytettyä, päälle huolellinen välineiden tiskaus ja Clive Cusslerin kirjan kimppuun.


Tässä on ollut muutama päivä aikaa seurailla myös paikallisten polkupyöräilytaipumuksia heille kohdennetun tieinfran ollessa hyvin yleisesti sitä suosivaa ainakin täälläpäin, niinpä sitä myös hyödynnetään varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Ilmankos monen retkeily- ja matkailuauton vetokoukussa on vähintään yhden pyörän kuljetukseen sopiva teline, turhaahan se on leirissä (loma)päivät makoilla kun voi pyöräillä sinne sun tänne fiiliksen mukaan ja latailla sähköavusteisten akkuja illemmalla. Neljästä lähimmästä autosta kolmen porukka on pyöräilemässä ja neljäs saapui juuri takaisin.

Osa jonotti polkupyörineen myös paikallisjunan pysäkillä, sähköpyöriä näkyy seassa joskaan ei ehkä vielä enemmistönä. Kohtaamis- ja ohitustilanteessa hämärissä pyörien valot, usein kellon kilahdus ja sanat "Morgen" pitivät meidätkin hyvin hereillä sekä haisteluparin Flexit tiukalla.

Aikaa sai tuohon viimeiseen pyöriskelyyn kulumaan vain rajoitetusti, joten aika pian olimme tuon sinisen vanin osoittamassa paikassa odottamassa Finnlinesin Helsingin suunnan Check In:n avautumista parinkymmenen minuutin päästä.



Sadetta piisaa koko ajan tiheämpänä ja jonossa etuilijakin saapui paikalle koekilpineen. Kukin taaplaa tavallaan eikä saunaankaan vielä pääse.

Ehkä kyse olikin auton pysäköintipaikan tai laivasta poistumisen optimoinnin yrityksessä, tosin se ei toiminut sillä heppu ajoi Vuosaaren sataman paisunta-alueella muutaman auton päässä takanamme.


2000-luvun alussa Saksasta kuljetettiin suuri määrä paremman luokan autoja samalla tavalla itärajan yli itänaapurin kuskien toimesta - silloin Travemunden satamassa aiempien kaistajärjestelyjen aikana niiden keulimmainen kuski yritti vetää vuoroaan odottaneen jonomme alkupäässä "kyljestä sisään" jättäen autonsa vinoittain eteemme liikkumisen estämiseksi. Tarkoituksenaan päästää muut seitsemän siirrettävää autoa eteensä sitä mukaa kun Check In teki työtään.


Vielä pari tuntia kunnes laivaannousu alkaa kokonaisjonotusajan oltua yli neljä tuntia. Erään lähirajan ylityksestä menneiltä vuosilta tuttua, joskaan ei niinkään innostavaa hommaa.

Majoitus on M/S Finnstarin seitsemännessä kerroksessa kolmen hengen ikkunattomassa koirahytissä #7027. Caddykin on tällä kertaa 7. kerroksen autokannella joten autosta hyttiin-siirtymiseen meni vain muutama minuutti.

Paluumatkalla kehotettiin pistämään kännykkä lentotilaan ellei halua maksaa normaalia suurempia puhelu-, tekstiviesti- ja datansiirtokuluja satelliittiyhteyden vuoksi.

WiFi on board-nettiyhteyksien hinnoittelu, oikeanpuoleista suositeltiin tehokäyttäjille (minkähänlainen muun muassa latenssi sen yli oli?). Noissa ei käyttötaukoja huomioitu.



Maastalähtölonkerolle ja nukkumaan.

Alkuun

Travemundesta merelle (*)

2.10. perjantai noin 0130

Hyvin nukutti täydessä pimeydessä myös yöllisen ulkokannella käynnin jälkeen, eivätkä turhat kuulutuksetkaan herättäneet aamiaiselle. Lounaalle kyllä mutta vasta puolenpäivän tienoilla.

Katkarapuvoileipä ja lasillinen vettä sopii hyvin meriaamiaiseksi. Lounas oli kevyessä merenkäynnissä oli monipuolinen ja erinomaista graavia lohta riittävästi saatavilla auringon paistaessa sisään 11. kannen keularavintolan ikkunoista.

Eurosportilta tuli snookeria jossa vauhti oli sitä normaalia itseään, niinpä hieman yllättävien päiväunien jälkeen jaksanee taas valvoa kirjan ääressä.

Tax freessa eikä krääsäkaupoissa tule montaa kertaa käytyä (lasten lapsille tuliaisten löytäminen on mahdotonta, kun karkkia tai tarpeetonta krääsää en heillekään vie), mutta kaffille tai tummalle oluelle voisi kirjan kanssa kohta hiipiä.

Alkuun

Helsingistä kotiin

3.10. lauantai

Niitä kellertävissä suomalaisissa Koe-kilvissä olleita autoja 7. ja 8. kannelta näkyi maahantulojonossa melkein kymmenen + ainakin yksi Saksan punamustassa tullikilvissä ollut. Yhtä vanhempaa autoa lukuun ottamatta uuden näköisiä kaikki.

Syksyn tulo on täällä muutaman viikon pidemmällä Pohjois-Saksaan verrattuna, jossa ensimmäiset keltaiset lehdet alkoivat putoilla puista. Saniaiset ruskistuivat jo Briteissäkin, puhelinlangoilla istui siellä muuttoon valmistautuvia lintuja ja muutamia pieniä hanhiaurojakin näkyi jo taivaalla.

Kotiinpalumoodi kääntyy päälle eli sepä siitä Maijalla ja Jussilla käynnin jälkeen pl. pikapysähdys Paronissa kunnon ruisleivän ja pitkopullan kotiin viemiseksi. Posetiivisinta on se, että kotona Imatralla on käymässä koko ydinperhe jälkikasvuineen ja illemmalla odottaa lämmin sauna.

Se ei ollut positiivista että B7:n hintataso on täälläkin jo noin peijakkaan korkealla. Eikä se, että Caddyn äänitorvi lakkasi jälleen muutamaksi tunniksi toimimasta ollen lajissaan kolmas kerta lyhyehköllä ajalla.


Pesukoneet pyörivät pari päivää laakerit punaisina ja autopesulan harjakonekin saa tehdä parastaan saadakseen maalipinnat taas puhtaiksi ja vahapinnan suojaan.

 --

- Ajetut kilometrit auton mittarin mukaan: 5 909 (mittarivirhe huomioiden todellinen ajomatka lienee jossain kuuden tuhannen+ kilometrin tienoilla
- Polttoaineen kulutus: 432 litraa eli 7,3 litraa sadalle kilometrille (7,0 l/100 km)

- Vertailun vuoksi muutamia edestakaisia yhteyksiä ja niiden noin-hintoja loka-marraskuulle (halvat tariffit kaikissa laivoissa, auto max 6 m / 2,10 m, 1 henkilö + 2 x koira, sisähytti jos se on pakollinen) [L].

AdBlueta ei tarvinnut lisätä, tuulilasin pesuun kului neljä 100 ml purkillista Lasol-pesuainetiivistettä á 5 l vettä ja kaksi pussillista kuivaussuolaa suli nesteeksi sisäilman kosteudenkerääjässä. Jääkaappi lämpeni kerran Oton vuoksi sen etutassujen kynsien käyttöpaneeliin jättämien painautumien perusteella - ylimääräisen kirkkaan suojalevyn paikka.

Sähköposti pullistelee eri laivayhtiöiden ja majoittajien, Booking.comin sekä Hotels.comin vaatimuksista arvostella käyttämämme palvelut. Tietenkin niin, että ne arvioivat vastaukset ensin jotta voin tarvittaessa muuttaa niitä haluamikseen..

Toivottavasti edellä nähdystä ja ehkä tuollakin täydennettynä [L] irtosi jotain ideoita sekä tukea ajatuksille, mikäli jokin käsitellyista paikoista sattuisi oman reissun tai sen suunnittelun kohteeksi.

t. Kari 

Alkuun      Matkat-sivu