Mp-reissu 1985

Saate

Tämä oli ensimmäinen pitkä, lopulta yksin ajamani mp-reissu tuolla ilmansuunnalla vuoden Israelissa pyöriskelyn jälkeen Larnacasta Kyprokselta ostetulla Suzuki GSX-1100 ESD:lla => matkailukokemuksen vähäisyyden vaihtelevissa olosuhteissa ulkomailla huomasi kyllä matkan edetessä.

Koko jutun kielioppia ja sujuvuutta on mahdollisimman vähän korjattu alkuperäisestä jo ensimmäiseen versioon sikäli kun se ei ole vaikuttanut mahdolliseen asiasisältöön, samoin nykyinen elin- ja tallennusympäristö on huomioitu joissakin painotus-, sana- ja asiavalinnoissa ;-)

Kommentti: tällä harmaalla tekstin värillä näkyy myöhemmin lisättyjä, sisältöä tarkentavia ja selittäviä kommentteja sekä täydennyksiä alkuperäisen tekstin sekaan. Muun muassa kaikki linkit, kuvat, kartat, setelit ja muut vastaavat ovat jälkeenpäin lisättyjä.

Imatralla 9.10.2004 (18.4.2025) / Kari

Alkuun

Matkakertomus

Alkusanat

Alkuperäisen käsinkirjoitetun kertomuksen alku.

Finnjetin hytti 20.12.1985 kello 12.45.

Kerrankin on sellainen hetki menossa, että on aikaa ottaa kynä käteensä ja aloittaa matkakertomuksen kasaaminen kymmenistä erillisistä lipuista ja lapuista. Seassa on hyvällä tuurilla asiaakin, joten olkaa hyvät ja poimikaa tiedot oman tarpeenne mukaan.

1) Kotimatka moottoripyörällä teki melko täsmälleen 5 000 km reitillä Israel: Golan Heights -> Syyria: Quneitra -> Damascus -> Aleppo -> Turkki: Mersin -> Antalya -> Istanbul -> Edirne -> Bulgaria: Slivengrad -> Sofia -> Dimitrovgrad -> Jugoslavia: Nis -> Belgrad -> Szeged -> Unkari: Budapest -> Itävalta: Wien -> Saksa: Nurnberg -> Hannover -> Hampuri -> Lybeck - Travemunde. Lisäksi tuli laivamatkaa noin 1200 km välillä Travemunde - Helsinki, sekä 250 km henkilöauton peräkärryssä Helsingistä Imatralle.

Kommentti: Matkan aikaiset majoituspaikat on alleviivattu.

2) Persaus meinasi alkuun puutua myös autokuskeilta. Etenkin Turkki on niin suuri maa, että jos joku tulee kertomaan ajaneensa sen läpi kahdessa päivässä ja vielä katselleensa maisemia, niin pitää olla melkoisen hyvä havaintokyky hänellä.. Ei onnistu kovin helposti convoy-ajossa ainakaan meidän valitsemallamme reitillä, etenkään mp:n kuljettajan näkövinkkelistä.

3) Vaikka oli kylmää, kosteata, pölyistä, tuulista ja muuta hauskaa roppakaupalla, niin kyllä kannatti tämäkin reissu heittää! Suosittelen jokaiselle, jolle se on mahdollista sillä eteen tulee sellaisia tilanteita ja tapahtumia joita ei takuulla kohtaa Israelissa, etenkään Ziwanissa saati kovin helposti lähempänä Suomessakaan. Minulle tuo oli niin hyvä kokemus että seuraavana kesänä lausutaan Eurooppa, täältä tullaan.. [L]. Silmät ja mieli avoimena pitäen pärjää aina.

4) Älä huolehdi kielitaidosta sillä tulet pärjäämään joka puolella, kunhan uskallat yrittää ja jätät kielioppi- + muut vastaavat hömpötykset kirjahyllyyn. Mitäpä niillä teet, kun edessäsi on henkilö joka ei osaa pätkääkään englantia? Minulle oli etuna tuo venäjän lukeminen lukiossa - sillä pärjäsi siedettävästi, kun osasin lukea tienviittoja ja lausua muutaman sanan tai numeron muun muassa Bulgariassa.

5) Jos kiinnostaa läyhistely majapaikkojen suhteen niin älä lue tätä niiltä osin liian tarkkaan poislukien Wien ja Lybeck. Kun ajoin tankkauksineen ja muine taukoineen keskimäärin 10 -12 tuntia päivässä ja keskimäärin 742.8 km/päivä (700 - 950 km/päivä läntisen Euroopan puolella) niin pelkkään nukkumiseen ei tarvittu kovinkaan kummoisia puitteita. Olin hyvästä fyysisestä kunnosta huolimatta välillä aika poikki eli kannattaako silloin maksaa 57 - 85 USD yöstä, kun tulet klo 22-24 välillä majoitukseen ja lähdet jatkamaan viimeistään 07.30 seuraavana aamuna - mielestäni ei, ellei siihen ole hyvää syytä.

6) Paalua kului noin 500 USD / 3500 FIM, ennen kuin GTS Finnjetin keulaluukku sulkeutui selän takana:

140 USD + 137 DEM majoituksiin
140 shillinkiä + 51 DEM + 60 FIM puhelinsoittoihin Suomeen
100 USD minibaariin, ruokiin ja muuhun supailuun
Suurin menoerä oli bensa, esimerkiksi Jugoslaviassa matkavauhti oli normaalisti 120 - 160 km/h, kaikkinensa sitä kului noin 300 litraa Lybeckiin mennessä.
Öljyä kului koneessa noin 1.5 litraa ja ketjuissa kolmisen litraa, jotka voitelin myös moottoriöljyllä

Reissussa ajoi aluksi seitsemän autoa ja yksi moottoripyörä convoyna aina Istanbuliin saakka, josta läksin aikataulun tiukkuuden takia painamaan itsekseni eteenpäin muiden tullessa hitaammin perästä.

Kommentti: Oikealla olevalla laskurilla saa markan (FIM) arvon huomioitua valuuttamuutoksissa [https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html]. Esimerkiksi 1985 => 2024, jolloin 3500 FIM = 1400,78 €.

Alkuun

Israel, Golan Heights

Kommentti: Ideakuva vanhasta Israelin sekelistä, vasemmalla on setelin taka- ja oikealla etupuoli. Seteli on skannattu näytölle sopivalla tarkkuudella, aavistuksen muutetuin värein ja epäaidossa koossa.

Vanhentunut Israelilainen seteli molemmin puolin

Vanhentunut Israelilainen seteli molemmin puolin

Liikkeelle lähtö hoidettiin eturuokailun avulla varsin vauhdikkaasti heti määräajan kello 17.00 umpeuduttua.

Kommentti: mutta vasta Kanuskien ja suomalaisten pääporttien avauduttua meille toimialueelta omin ajoneuvoin kotiutuville. Syy: RR:n yhteispäivällinen kello 17 alkaen - varsinkin ajoturvallisuusmielessä huonosti harkittu mutta hyvä ajatus lounaalle aikautettuna.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Earthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L]. Olisipa tällaisia ollut jo tuohon aikaan, ajoreitin suunnittelu olisi ollut pala kakkua.

Alkuun

Syyria

Quneitra, B-portti, rajanylityspaikka

Ensimmäistäkään pakaasiani ei avattu ja siirtyminen Syyrian maisemiin oli alle kymmenen minuutin suoritus.

Kyydissäolijoista vaimo pääsisi mukaan mutta avovaimo tai tyttöystävä ei, heidän pitäisi tulla mukaan vasta Turkin puolelta.

Kommentti: Ideakuva vanhasta Syyrian punnasta, vasemmalla on setelin taka- ja oikealla etupuoli. Seteli on skannattu näytölle sopivalla tarkkuudella, aavistuksen muutetuin värein ja epäaidossa koossa.

Kommentti: Syyrialaisilla punnan seteleillä oli puhekielessä muuan etuliite, joka viittasi henkilön vasemman käden käyttötarpeen suuntaan.. Liekö saanut lisänimensä seteleiden yleisen puhtauden vai arvonsa perusteella.

Ensimmäiseksi Arnabén Essolle tankkaamaan, josta hetken päästä suunta Damascukseen. Onneksi oli vielä hetkinen valoisaa.

Alkuun

Damascus

Kommentti: Damasin HQ:n suomalaisten Sisu-House, noin klo 19.00.

Eihän me sittenkään tänne yöksi jäädä, aamun valkenemista odottamaan! eli porukka otettiin kasaan ja jatkettiin jonossa kohti Homsia.

Kahdeksan ajoneuvoa lävisti Damasin suvereenisti, etukäteen mainostettua huomattavasti helpommin. Olihan siellä ajaminen useimmille tuttua hommaa posti- ja muilta työ- sekä lomakeikoiltamme.

Damascus - Homs

Tie on ok, tietöitäkin on mutta varokaa etenkin seuraavia: öljyä, naftaa, hiekkakasoja sillä ajokaista voi olla täysin tukossa kun joku on unohtanut kahdeksan kuutiota soraa matkan varrelle, monttuja, kaikkia nelijalkaisia Huminan baretista lehmiin, samaa kaistaa vastaan ajavia kymppipyöräisiä kuorma-autoja ja niin edelleen.

Yöajo Syyriassa pitää verenkierron kunnossa ja sydämen lyöntitiheyden riittävän korkealla. Yksinajoa en suosittele! Bensan saanti ei ole ongelma, sillä sitä saa ainakin kello 24.00 saakka joka paikasta.

Alkuun

Homs

Oli pakko lisätä 50% lisää vaatetta päälle sillä hengitys höyrysi paikallaan seistessäkin. Ei muuta kuin jatkamaan jonossa kohti Aleppoa ensimmäiseksi yöksi.

Homsin jälkeen on pätkä moottoritietä jolla meinasi käydä minun ja Jussin sekä Timpan (se Suomen eteläisimmän postin mies) osalta kehnosti: kun ajetaan convoyssa niin välimatkat on pidettävä aika pieninä ettei väliin tunge esimerkiksi paikallista mutteriläjää sotkemaan ajorytmiä - TimoL oli keulilla, minä toisena ja JussiS kolmantena kun havaitsimme että kaistamme oli tukossa sorakuorman takia.

Samanaikaisesti vasemmalla kaistalla meitä ohitti paikallinen bussi joka kiilasi yllättäen niin törkeästi Timon eteen, että hänen ei auttanut muu kuin vetää liinat kiinni. Tein itse samoin välttääkseni bemarin persauksen hivelyä, jolloin Jussi huomasi että mersuhan jää toiseksi hidastuvuudessa, kun edessä on BMW 628csi sekä GSX-1100 jarrut jo melkein lukossa.

Kun seuraavan kerran ehdin vilkaista vasemmalle sivulle niin mikäs sieltä silmiin tuijottikaan bensatankkini tasolta - JEP, 190:n etuvalopatteristo!

Kommentti: Tuuria oli taas matkassa kun Jussilla oli tilaa väistää vasemmalle, itse en olisi mahtanut sille tilanteelle yhtään mitään.

Kun kesällä 2000 Helsingissä saman pyörän takasivulaukkuun ajoi reipasta kävelyvauhtia suojatien punavaloissa tuhatsatakuutioinen moottoripyörä ns. 'kaksi päällä' ja makoilimme hetken koko porukka asfaltilla laukunsirpaleiden seassa (ristiselän kuntoutumiseen meni sen jälkeen kuukausia ASLAK-kuntoutus mukaan lukien), niin huomattavasti painavamman auton kanssa tuossa kertaluokkaa suuremmalla nopeudella oli ainekset paljon huonompaan.

Loppuillasta tuli vielä niin kylmä, että viimeiset kilometrit menivät varmaan jollain tikapuuhermostolla horroksessa ajaen.

Aleppo

Ensimmäinen yöpyminen

12.12.1985 klo 01.00.

Menimme hotelliin nimeltä Tourist, 100 Syyrian puntaa tai 8.5 USD yö, kolme henkilöä/huone, aamupalalla. Kelpasi kun piti silmänsä tiukasti kiinni.

Alkuun

Aleppo

12.12.1985 aamu

Aamupala oli mitä oli eli Continental breakfast öljyssä uppopaistettuine kananmunineen sun muine lisukkeineen mutta jallaa ei tullut ja ruoka piti tiellä kyllä. Lämmin vesi oli ok, vessa kunnollinen ja punkat siistit.

Ja liikkeelle.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Rarthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L].

Noin 50 kilometriä Homsista tultaessa ennen Aleppoa on tienviitta oikealle, jossa lukee Turkey kallellaan olevassa, ränsistyneessä lämiskässä. Kääntykää siitä rampille, nouskaa pätkä ylämäkeen, ajakaa sillan yli vasemmalle edelliseen kulkusuuntaan nähden ja olette matkalla Bab-el-hawan raja-asemalle.

Välissä on Atarebin kylä: kun tulette rulettiin niin ottakaa ensimmäinen tie oikealle, parin - kolmen sadan metrin päässä onkin toinen kyltti Turkey, 50 km. Jos tankki alkaa olla kuiva niin ennen puomeja on yksi asema, jossa sekin ongelma poistuu. Kurssi taisi olla aika huono mutta eipä taida haitata enää tässä vaiheessa.

Bab-El-Hawa, rajanylityspaikka

Tarvitaan trip-ticket, Syyrian vakuutus [L], passi ja exit-permit.

Aja katoksen alle ja stoppaa viimeisen kopin tasolle, käivärä ottaa trip-ticketin tai sen puutteessa vakuutuslapun, molottaa itsekseen ja puhelimessa hetken ja patistaa sitten alaoikealla olevaan poliisitoimistoon.

Passi ja exit-permit peliin, kerrotaan isän ja äidin nimet henkilölle, leimataan passi => ottakaa vakuutuslappu takaisin ja olette vapaita jatkamaan matkaa. Mitään tavaroita ei tarkastettu.

Alkuun

Turkki

Alkuun

T.C. Hatay, rajanylityspaikka

Raja-asemat eivät ole vastakkain eli joudutte ajamaan noin kilometrin viimeiseen passintarkastukseen sekä vielä senkin jälkeen muutaman lisää, ennen kuin T.C. Hatayn turkkilainen raja-asema häämöttää edessä.

Ajakaa vasemmalla olevan rakennuksen oikealla puolella olevan katoksen alle, passi ja kynä esille ja sisälle. Maahantulokortti + passi otetaan hetkeksi talteen. Saatuanne passin takaisin menette parikymmentä metriä eteenpäin, jossa toinen henkilö ottaa passin.

Odotatte autolla kahden miehen partiota saapuvaksi - he merkitsevät auton ylös sen kuljettajan passiin [L] *). Menkää kolmanteen toimistoon jossa lyödään maahantuloleima omalta osaltasi.

*) Kommentti: Turkin tulo- ja lähtöleimat yhdellä sivulla: kolme eri väriä, viisi eri leimasinmallia, kuivamustekynäkirjoitusta allekirjoituksineen, osa leimoista tahallaan tai vahingossa väärin päin, musteiden mahdollista UV-vastetta ei tullut koskaan tarkastetuksi.

Rahanvaihto onnistuu läheisessä asuntovaunussa (auton oikealla puolella) kurssiin 20 USD = 11 000 turkin liiraa (Kommentti: kurssi oli pahimmillaan noin 7.2 FIM/1 USD). Syyrian punnatkin kävivät, mutta valitettavasti unohdin niiden vaihtokurssin.

Eikä sitten muuta kun rajalta nokka kohti Adanaa (- Reyhanli - E98 - E91 - E90). Välissä on monenlaista pikkukylää, syheröä, valtatietä, nousua ja laskua => varatkaa riittävästi aikaa sillä kartta ei kerro kuin 10% todellisuudesta. Kylistä selviää nussakasti oikeaan suuntaan hokemalla seuraavan ison kaupungin nimeä vastaantulijoille, oikea ajosuunta selviää henkilön käden viittauksista. Poliisikin auttaa risteyksissä.

Mopo herätti mielenkiintoa (pyh) jopa niin, että ajoin hetken kisaa yhden vaahtosammuttajan kokoisen nassikan kanssa - hänellä oli allaan jokin mopedi. Kyseinen johtunee siitä että Jawa yms. olivat niitä miesten merkkejä eikä japsipyöriä varmaan oltu aiemmin ainakaan liikaa nähty.

Paikallinen noin 12%-vahvuinen olut Efes oli hyvää mutta maukasta; kolme pulloa maksoi 1 700 liiraa, tämä oluen ystäville tiedoksi.

Bensa maksoi seuraavasti: 13.8 litraa Superia maksoi 2300 liiraa, dieselin hinta oli noin 180 liiraa/litra muistini mukaan. Pimeästi emme vaihtaneet emmekä käyttäneet taaloja tankkauksiin, hotelleista saa vaihtaa ainakin saman vaihtokurssin mukaan kuin pankistakin.

Ajoimme reittiä raja - Kirikhan - Iskendrun - Ceyhan - Adana, jossa piti ruokailla. Ruokapaikkamme oli keskellä kaupunkia mitä en suosittele koska pihvissä oli selvästi vielä veto päällä: jos olette keskustassa pienen valkoisen hotellin (siisti 2-3 kerroksinen) edessä niin jatkakaa matkaanne.

Palvelu oli kyllä mahtavaa mikä oli iso plussa koko maalle. Välillä se tosin tuntui häiritsevältäkin.

Alkuun

Mersin

Toinen yöpyminen.

Saapuessamme sinne oli jo pimeää.

Ajo yöllä onnistui helposti, koska tiet olivat kunnollisia ja leveyttä riitti. Turkkilainen ei näköjään soittele torvea mutta käyttää sen sijaan hanakasti kaukovalovilkkuaan.

Majoituimme hotelliin nimeltä Mersin, 47 USD kolmen hengen huone, noin 39 USD tupla. Aamupala 800 liiraa eli maksamalla noin 2,5 USD sai leipää, munia yms. sekä suomalaista voita.

Kannattaa panostaa teehen, kahvi oli paremman kodin putkimiehen tasoista. Ei jallaa. Hotelli sijaitsee rannalla.

Parkkialue on toisen rakennuksen alla, vartioitu ja hinnaltaan jotain 500 - 1000 liiran kieppeillä eli ok. Mopo oli yön hotellin takana eikä siihen ilmestynyt yhtään naarmua tms.

Päivän ajomatkan pituus oli noin 50 km Syyriassa ja 280 km Turkissa.

13.12.1985 aamu.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Rarthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L].

Ajellaan rantaan päin jolloin itse rantatiekin tulee hyvinkin äkkiä vastaan, nokka on siis kohti Antalyaa.

Mersin - Silifke -tie menee useiden pikkukylien läpi, joista yhdessä kanan perskeles katsoi parhaaksi hypätä bemarin eteen => höyheniä pölisi kuin paremmassakin tyynysodassa kun kyytiä oli kohtaushetkellä 80 km/h. Lisäsimme kaasua sillä se olisi hyvinkin saattanut olla arvokas, koko Turkin paras munija ;-)

Silifkestä 150 km eteenpäin on sellaista kiemuraa että nopeus jää pahimmillaan alle 60 km/h. Kenny Roberts-ilmiö (Kommentti: "polvi maahan" ja mopo mutkissa normaalia reilummin kallelleen) iski pahemman kerran kun kanttaamaan pääsi kunnolla, täysin rinnoin. Mukavaa, joskin hidasta ja bensaa kuluttavaa matkantekoa. Meiltä kuljettajilta jäi monet hyvät maisemat näkemättä kun katseen oli pysyttävä tiukasti tiessä ja peileissä, mikä oli sinänsä harmillista.

Kaiteita ei ole joten tälle tielle EI OLE ASIAA PIMEÄSSÄ, ajokaistan vieressä on helposti 500 metriä lähes suoraa pudotusta Välimereen. Rekkoja on vähän mutta kuitenkin sen verran, että kannattaa pysyä omalla ajokaistalla. Bensaa saa kyllä eikä varanassakkaa tarvita missään. Alempana on jo leveämpää, jolloin nopeuskin nousi lähemmäksi satasta.

Alkuun

Antalya

Kolmas yöpyminen.

Hotellit ovat vanhan kaavan mukaisesti rannassa, joista valitsimme hotelli Pergen. Kahden hengen huone lisäpedillä ja aamupalalla hintaan 11 000 liiraa. Siellä oli kylmä mutta autot saatiin hyvään, omaan parkkiin. Vieressä oli toinen, sikaläyhy hotelli mutta kuultuamme tuplahinnan 78 USD yöltä päädyimme Pergeen.. Kyllä siellä yönsä vietti, kun oli oma makuupussi ja vähän wiskiä yömyssyä varten.

Etsimme illalla ruokapaikkaa paremmasta päästä ja kumma kyllä löysimme lopulta vain yhden pizzerian, niiden normaalien kebab-paikkojen lisäksi. Pizzeriaanhan siitä joutui: neljä kolaa ja kolmen henkilön pizzat maksoivat yhteensä 10 FIM, ettäkö kallista?

Tilausprosessi oli oma lukunsa: kädet heilui, jalat heilui, kaikki heilui: emme tienneet mitä tilasimme mutta silti kaikki söivät loppujen lopuksi hyvällä ruokahalulla.

Efestä sai vain muutamista paikoista, Turkki on sittenkin aika kuiva maa?

Päivän ajomatkan pituus oli reilu 460 kilometriä.

14.12.1985 aamu.

Antalyasta olisi päässyt myös Canakkeléhen mutta läksin silti convoyn mukana kohti Istanbulia, koska (lumista?) vuoristoa on mahdotonta täysin kiertää ainakaan kartan mukaan.

Reitti: Antalya - Burdur - Dinar - Afyon - Kutahya - Bozuyuk - Adapazari - Istanbul.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Rarthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L].

Kiitti mulle riitti? No ei, kyseinen väli on aika nopea ajaa johtuen hyvistä teistä, välissä oli vain yksi isompi remontoitu tieosuus. Mutta olipa siellä välillä kylmä - noin tuhannen metrin korkeus pisti hymyn hyydyksiin, etenkin kun piti posottaa välillä pilvien läpi ylemmäksi.

Vuoristossa on varoitusmerkkejä tuhkatiheään eli luntakin löytyy joskus 110% varmuudella. Kesällä tuo on takuulla nussakka pätkä, kun kaikki viheriöi ja pellot uivat kukkameressä.

Viimeiset sata kilometriä eli Adapazari - Istanbul vei paljon aikaa. Tiet olivat täynnä rekkoja, muuta rojua ja satoi vettä.

Kun ajat tätä väliä niin älä laske tankkiasi kuivaksi ennen moottoritien alkua, sillä moottoritieltä on hankala löytää asemia - joudut poikkeamaan sivulle mikä vie aikaa. Pimeys tuli ennen kuin olimme perillä - hauskaa hommaa vaikka tilaa olikin rajoitetusti.

Moottoritien käyttö maksaa eli varaa vähän paikallista rahaa saataville.

Alkuun

Istanbul

Neljäs yöpyminen.

Istanbul on jo KAUPUNKI [L] joten otimme suosiolla taksin oppaaksi hotellin löytämiseksi. Pertti hathat R *) uskaltautui suharin kyytimieheksi ja silloin lähti, perhana mitä menoa. Tuskin se kuskikaan ihan aina tiesi minne olimme menossa, sillä 45 minuuttia kului ennen kuin pääsin vähääkään jäähdyttämään jo tulikuumana napsuvaa pyörän moottoria!

Valitettavasti edellisen linkin Istanbulin kaupunkikartta imaisi tankkilaukussa ollessaan moottoriöljyä ja muuttui aika läpikuultavaksi.

*) Pertti on se sama mies, jonka kanssa tultiin yhdellä Suomi-lomalla Helsinki-Vantaalta Imatralle Valtiohotellin ulkoilmaan taksilla, kun jatkolentomme Lappeenrantaan peruttiin huonon sään takia. Hinta 800 mk + kartonki punaista Malboroa kuskille; vasta kolmas kentän taksijonossa jututettu kuski lähti ajoon koska normaalipäivänä paikallisajossa olisi kuulema hankkinut enemmän..

Kyllä se taksisuhari meistä huolen piti: pysäytteli liikennettä pujotellessamme kujilta toisille jne. Vissiin hinta 7000 liiraa painoi vähän? Bosborin salmikin ylitettiin.

Yhdessä risteyksessä se perhanan kutale seisoi passipoliisina ja kun minä saavuin hänen kohdalleen, niin hän otti ja hyppäsi kyytiini. Ei siinä vielä mitään, mutta kun ehdimme kulman taakse jossa muut vartoivat, niin hän hyppäsi aivan yllättäen pois kyydistä - kesken kanttauksen - pyörä oli siinä ja siinä kaatuako vai ei jarrukahvan rutistessa jo kivasti kun pidin vastaan. Ei onneksi kaatunut.

Hotelli Inka oli aurinkomatkojen sopimushotelli, samoin vieressä oleva Pera Palace, karttasanan Tepebasi alapuolella näkyvä Perapalas Oteli [L].

https://inka-hotel-istanbul.booked.net/

Hotel Inka kartalla [L].

Autot saa hyvin parkkiin Peran kentälle, Inkan eteen ei saa pysäköidä autoja koska vastapäätä on jenkkien edustusto. Mopo vietti turvallisen yön Inkan portailla, kun vastapäätä olleen rakennuksen edessä seisoi kaveri koko yön vahdissa konepistoolinsa kanssa.

Yö teki 16000 liiraa kolmelta henkilöltä, aamupala mukaan lukien. Siellä kelpaa kyllä asua sillä portimo sotkee suomea ja palvelu pelaa hyvin, mutta nopeasti. Taso ei ole huippua mutta kyllä sinne vaimonkin varmasti mielellään vie.

Jos hotellin ulko-ovella teille tyrkytetään niin sanottuja hajuvesiä niin älkää turhaan ostako - se on pelkkää liisteriä pullossa kuin pullossa. Kaikkein parasta onkin jos neuvoisitte ystävällisesti myyjälle mihin hän voi pullonsa tunkea - ostin itse aidon haistelupullon tuoksun perusteella avaamattoman pullon kyseistä kuraa.

Päivän ajomatkan pituus oli reilut 770 km.

Illalla söimme isolla porukalla portsarin neuvomassa paikassa ja se kannatti kyllä.

Sairaalan Suominen oli tullut jo aiemmin, läpi vuoriston (ei lunta vaikka tulivat Ankaran kautta!), hänkin oli vaimoineen seuranamme viettämässä korjaamon Yrtin 24-vuotispäiviä. Joutuihan siellä laulamaan ja hymyilemään, ei mahtanut mitään!

Pojat lähtivät illalla ns. sukeille mutta itseni se oli pakko jättää väliin koska joutuisin aamulla lähtemään itsekseni baanalle ehtiäkseni ajoissa laivaan. Eikä väsyneenä moinen ajomatka onnistu.

Hyvästelin porukat, istuin hetken Inkan baarissa ja sitten unta kaaliin. Satuin saamaan huoneemme ainoan yhden hengen sängyn itselleni kun kahdelle muulle jäi vajaakokoinen parisänky jaettavaksi.

Kommentti: kuvan [L] postikortissa näkyy Damascuksen iso suk

15.12.1985 aamu.

Siinä ne huonekaveritkin jo aamulla nukkuivat sen verran sikeästi että en hennonut herättää, vaan jätin lapun pöydälle ja lähdin liikkeelle omin nokkineni.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Rarthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L].

Moottoritiemaksuja pitää maksaa muutamassa kohdassa eli paikallista paalua on syytä olla helposti saatavilla. Tie on todella hyvä, joten 140-160 km/h oli mittarissa aika pitkään ja taajaan. Asemia riittää eli bensasta ei ole huolta, samoin näytti vahvasti siltä että sikäläiset osaavat myös ajaa sivistyneesti.

Rupattelin yhdellä bensa-asemalla puolisen tuntia paikallisten miliisien kanssa, puheenaiheena oli se kuuluisa lentävä peli joka lehtien ja tv:n mukaan lenteli pitkin Lappia (se itänaapurilta karannut maaliohjus tms). Hauskoja veikkoja olivat hekin.

Jos poikkeatte Belgradissa niin ajakaapa ravintolaan jonka kyltissä on selvästi seuraava teksti: "Cdbunau" venäläisittäin kirjoitettuna. Se on keskustassa hieman ennen suurta rulettia (noin 250 m), oikealla puolella. Söin siellä todella hyvän pihvin lisukkeineen todella halvalla! Samaan syssyyn tuli juotua yksi kova teekin - rommi näet tuli samaan hintaan. Tunnelma oli hyvä ja palvelu nopeata mutta kohteliasta!

Nis - Belgrad -väli oli vähintään yhtä hyvää tietä kuin seuraava osuus eli Belgrad - Novi Sad.

Minua varotettiin etukäteen että lähellä Unkarin rajaa olevilla asemilla ei olisi bensaa saatavilla - turha pelko, sitä oli kyllä. Yhtä tai kahta moottoritiemaksua myöhemmin on Unkarin raja kohdalla.

Unkari

Alkuun

Szeged, rajanylityspaikka

Raja on muuten nopea mutta rahanvaihto toimi heikosti: rahanvaihtopisteessä ollut todella tyylikäs neito seisotti turhaan jonossa eikä suostunut kertomaan muuta kuin "andra bank, andra bank" ja vaihtoi vain muille. Lopulta tullimies tuli apuun ja ohjasi vieressä olevaan toiseen rakennukseen.

Se taalat hyväksyvä pankki on isossa kivirakennuksessa, niistä kopeista ei voi vaihtaa ulkomaan valuuttaa. Rahat piti laskea ja merkitä ylös lähtötullausta varten ensimmäisen kerran tähän mennessä. Kun sanoin että mukana on 437 taalaa niin se riitti eli merkittiin lapulle - luottamustako?

Kommentti: Ei, vaan vertausluku maastalähtöpään mahdollista rahavarojen kulutuslaskentaa varten - enpähän tajunnut jutun todellista juonta vielä siinä vaiheessa.

Bensakuponkeja ei tarvita, florintit käyvät kaikkialle. 15 USD riitti kevyesti maan läpiajoon ruuan ja bensan osalta.

Reitti rajalta Budapestiin oli ok ilman mitään ylimääräisiä sotkuja tiellä - loppupään tietyökään ei aiheuttanut stressiä. E75/M1 pohjoiseen kohti Budapestiä.

Budapest

On helppo ajaa läpi kun seuraa M1-kylttejä - siten on hyvinkin pian Wieniin menevällä tiellä. Kävin syömässä purilaisen keskustassa, josta selviää eteenpäin melkein yhtä helposti, yhden sillan ylityksellä (kaistoilla on merkinnät M1, M7, jne).

Taalan kurssi oli 10 USD = 470 paikallista. Bensalitra Superia oli 1. jotain / litra eli ei liian kallista vieläkään. Yöpyminen olisi maksanut Forum:ssa 70 USD, oikein pappiläyhyssä keskustan hotellissa nimittäin.

Jatkoin ajamista kun silmät kerran pysyivät vielä siedettävästi auki.

Yhdessä pikkukylässä jouduin opastetuksi ravintolaan jonka asiakaskunta vaikutti ensi alkuun ihan siedettävältä. Poikkeuksen muodosti kaveri joka olisi halunnut ajaa lenkin mopollani, halusi että olisin vienyt hänet kotiinsa, halusi pirunsormukseni, vaikutti vahvasti hohhoijaa-mieheltä (puristi kättäni lähtiäisiksi oikein kaksin käsin, olisi halunnut suudella poskilleni venäläiseen tapaan jne). Ilmoitettuani a) "Polizai => problemija" ajokeikan osalta ja b) "Ei kiitos, vain naiset" niin sekin kahjo lähti käytyään vielä kerran ihastelemassa mopoa. Se toinen tyyppi oli aivan ok vaikkei englantia puhunutkaan - yllättävän hyvin näköjään pärjää yksinkin, vaikkei samaa kieltä aina puhukaan.

Budapest - Gyor - raja on moottori- tai muuten hyvää tietä.

Hegyeshalom, rajanylityspaikka

Ajettuani jo pitkään pimeässä päädyin lopulta tulliin. Tullimiehet katsoivat vain passin eivätkä kyselleet mitään rahoistakaan.

Yksi jopa näytti kuinka läheisiä suomalaiset ja unkarilaiset ovat toisilleen - jos lukija on harrastanut painia niin ote oli samanlainen kuin oikeanlaisessa sidontaotteessa sormien osalta.

Alkuun

Itävalta

Nickelsdorf, rajanylityspaikka

16.12.1985 noin klo 22.00.

Passi esiin. UNP-kilpi aiheutti säpinää nuoressa tullimiehessä, puhelin kävi hetken kuumana jonka jälkeen minulta tarkastettiin vain Green Card ja toivotettiin turvallista kotimatkaa.

Vaihdoin taaloja ja dinaareja kursseihin 1 USD = 17.35 ja 1000 dinaaria = 40 shillinkiä. Florintit loppuivat tarkoituksella viimeisellä bensa-asemalla ennen rajaa.

Teetä peliin, hetki huokausta ja tuliaiskalja ensimmäiseen sivistysvaltioon saapumisen kunniaksi. Suustaan meinasi jäädä kiinni kun kaksi tullin miestä intoutui turisemaan. Ja mitäs muuta ostin? No pullon 80% Stroh:ia hintaan 180 shillinkiä, ettei vilu vaan yllättäisi majoituksissa.

E60 -> Wien.

Wien

Kuudes yöpyminen.

Wien on varsin iso kaupunki. Jouduin pysäyttämään yhden paikallisen pimun iltakävelyllään kysyäkseni jotain läheltä löytyvää hotellia. Ja löytyihän se, nimittäin Hotel de France keskeltä Wieniä

https://hoteldefrance.at/

Singlen hinta aamupalalla oli 937 shillinkiä eli 57 USD. Tosin sisään mennessäni hinnaksi sanottiin 100 USD kun yrittivät kai saada vaihtamaan toiseen paikkaan: vesi valui sadeasusta, naaman ympärys oli ravasta lähes musta ja silmät epäilemättä jo seisoivat päässä - hinta laski heti, kun respa huomasi että sekin hinta olisi siihen aikaan vuorokaudesta käynyt.

Päivän matka oli pituudeltaan reilut 900 km.

Siihen vielä pullo kolaa minibaarista, puhelinsoitto ja loppulasku olikin 86 USD seuraavana aamuna. Kannattiko? Vaikea sanoa, mutta pitihän sitä kerrankin vähän läyhistellä. Sitä paitsi tuohon aikaan illasta oli todella vaikeata löytää vapaata huonetta, olihan myös joulu ihan äärellä ja kaikkea.

Laivassa kirjoitettu osuus päättyy tähän, loput on kirjoitettu Suomessa 3.1.1986. Koska loppumatka oli Wienin jälkeen lähinnä "pala kakkua", on loppuosa käsitelty alkumatkaa kevyimmin yksityiskohdin.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Rarthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L].

Wien - Linz -moottoritie on hyvä sellainen, jossa ihmettelin aluksi siltojen päissä olevia tuulipusseja. Niiden käyttötarkoitus selvisi nopeasti sillä avoimella paikalla tuullessa sen huomaa varmasti autossakin! Liukkaalla kelissä niitä kannattaa seurata tarkasti ettei kävisi heikosti.

Linzistä ajoin Tonavan vartta Saksan rajalle. Siellä näin todella mieltä ylentävän näyn: lumihevosia ja -ukkoja seisoi talojen pihoilla! Maa oli paljas mutta kaksi päivää aiemmin siellä oli vielä ollut kymmenkunta senttimetriä lunta eli silloin olisi tullut pakollinen breikki etenemiseeni.

Hullun tuuria vai mitä lie mutta pääsin vaikeuksitta läpi.

Alkuun

Saksa

Passau, rajanylityspaikka

Raja-asema Itävallasta Saksaan, jossa ei kauaa nokka tuhissut.

Passintarkastaja vilkaisi ikkunasta mopoa ja kysyi tarvitsenko leimoja - leima passiin, passista kopio(?) jossain laitteessa ja eikun rahaa vaihtamaan Sparkasseen.

Kommentti: asiakirjalukija yhdistettynä tietokoneeseen, ei pelkkä skanneri tai fax, oletan.

Kurssit: 1 DEM = 14.110 shillinkiä ja 1 USD 0 2.45 DEM. Bensa: superia 1.46 DEM litralta, diesel hiukan yli.

Passausta pääsee moottoritielle kahta eri reittiä eli helppoa vaikka ensimmäisen risteyksen tuhrisikin, kuten minä tein.

Ajattelin hyytyä Regensburgiin seuraavaksi yöksi, mutta kun keliä riitti ja mopo kehräsi tyytyväisenä, niin viuhahdin samantien Nurnbergiin. Nopeus oli tasaisesti noin 140 km/h.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Rarthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L].

Päivän reitti kulki kaatosateessa reittiä Nurnberg - Kassel - Lybeck.

Nopeus oli parhaimmillaan 110 km/h kun vettä tuli riittävästi.

Yhdellä huoltoasemalla kuuntelin mitään ymmärtämättömänä, kun muutamat jenkkisoltut arvostelivat pääni sisuksia ollessani moisella kelillä liikkeellä, kaukana Suomesta. Mieli teki murjaista jotain mutta pokeri piti, taisivat olla ihan oikeassakin.

Alkuun

Lyypekki

Kahdeksas yöpyminen.

Ilta koitti ennen kuin saavuin Lybeckiin - miksi sinne eikä suoraan Travemundeen? No ajattelin että nyt riittää minulle kun olin läpimärkä hyvästä sadeasusta huolimatta ja toisekseen jospa Travemundenkin hotellit ovat täynnä, koska aamullahan lähtee taas laivoja liikenteeseen?

Eli Lybeckin keskustaan ja Mövenpick-hotelli Lysia:an, joka sattuu ensimmäiseksi näköttimiin vinosti etuvasemmalta, keskustaan saavuttuasi.

Todella hyvä pulju jota suosittelen kaikille. Siellä oli muitakin suomalaisia majoituksessa. Hinta oli 51 DEM yöltä yhden hengen huoneessa (videoita, kolaa, aamupala jne. sisältyen hintaan).

Se oli muuten ensimmäinen hotelli jossa jouduin maksamaan taaloilla etukäteen - virkailija kertoi että he tarvitsevat ulkomaanvaluutat heti koska kerääjä oli sattumalta juuri silloin paikalla.

En tiedä oliko kyseessä jokin maksukyvyn testaus vai mikä, mutta palvelu oli hyvä kun tiskiin pläjäytti riittävästi taaloja. Vaihtorahat sai DEM:einä. Saattaa olla että sadeasuinen, vettä valuva, kalisevahampainen ja rapanaamainen tyyppi vaati tarkempia otteita?

Päivän ajomatka on reilut 700 km.

19.12.1985 aamu.

Luovutin huoneen juuri ennen puolta päivää ja lähdin viimeiselle pätkälle eli Travemundeen.

Kommentti: Suurpiirteinen reitti sekä Google Rarthissa [L] että ViaMichelin-kartalla, aineisto on vuosilta 2024-25 [L].

Keli oli njussakka, mutta kun ehdin autobaanalle niin alkoi kaatosade joka kasteli läpimäräksi noin 15 kilometrin matkalla. Taisi olla viimeinen supajuttu germaanialaisilta?

Optimismini koki kolauksen, mutta väliäkö sillä enää siinä vaiheessa reissua oli.

Travemunde

Satamaan, kuten kaikkialle muuallekin Saksassa oli helppoa löytää. Mopo parkkiin, kuivat normaalit kamat päälle ja baariin kaljalle, siis aikaa tappamaan. Tarkastus laivaan nousua varten alkoi vasta kello 15.00. Laivalippu odotti luukulla, viimeinen vilkaisu passiin ja mars laiturille 6.

Odottamistahan se oli ja eksyin jonottavien rekkakuskien rinkiin => kun he kiipesivät rekkansa hyttiin niin minä menin pyynnöstä perästä "Tule, olis vähän työasioita..", ja olihan niitä, muistaakseni vieläpä Punaleimaista jalankulkijaa, mukeissaan. Illalla olisi pitänyt mennä saunaankin ringin jatkoksi mutta satuin hyytymään turhan aikaisin.

Melkoista porukkaa, etten sanoisi! Jos olet jossain lirissä niin pysäytä rekka ja saat varmasti apua. Yksi niistä kuskeista sanoi ettei hän ole koskaan noussut laivaan ilman paukkua - voi se niinkin olla, vaikka se ei liene niitä kannatettavimpia tapoja hoitaa homma, ainakaan suurempana annoksena.

Päivän ajomatka on 25 km.

Alkuun

Finnjet

Yhdeksäs ja kymmenes yöpyminen.

Kommentti: laiva ei siis ajanut kaasuturbiineilla vaan hitaammilla diesel-koneillaan.

19.-21.12.1985.

https://fi.wikipedia.org/wiki/GTS_Finnjet

On iso purkki kyllä!

Mopo näytti aika pieneltä kun jätin sen perään kiinnisidottuna ja lähdin kohden hyttiä. Kai niitä on isompiakin Ruotsin liikenteessä mutta kyllä tuossakin saa hilppasta jonkin aikaa pitkin ja poikin ennen kuin joka paikan on kolunnut.

Hytti oli mukava, matkustin siinä yksin. Aamupala oli 28 mk seisovasta pöydästä, lämpimät ruuat ravintoloissa kalliita, tuliaisviinat huomattavasti kalliimpia kuin maissa (ÄLÄ OSTA LAIVALTA). Pahiten hämäsi se, että korvat kertoivat keinunnasta mitä silmät eivät aina todenneet - epäilin jo Strohiakin mutta ei se sitä ollut.

Radiohytissä meni tunti poristessa titarin (radiosähköttäjä) kanssa, muutama soitto maihin hintaan 24 mk/kolme minuuttia huonommalla äänenlaadulla kuin Suomi-radioasemalta (jakso oli noin 2 MHz) ja niin oli 20. päivä joulukuuta kulutettu.

Pitkästyin, kun en viitsinyt yö- tai muihin vastaaviin kerhoihin änkeytyä, ottakaa siis joku kamu mukaanne laivalle niin aika kuluu paremmin! Älkää menkö niihin C-hytteihin, niissä tulee äkkiä ahtaan paikan kammo. B-luokan ovat jo hyviä, A:sta puhumattakaan.

Suomi

Helsinki

21.12.1985.

Lunta oli maassa 10 senttiä ja kahdeksan astetta pakkasta, kun ajoin mopon ulos laivasta. Siitä suoraan ajamalla punaiselle linjalle jossa poliisi kysyi kansalaisuutta, viittasi tullimiehelle ja päästi jonosta suoraan tullikopille.

Tullaus: siirtopaperi Lappeenrannan piiritulliin, todistus muuttokamoista esille eikä tullimies edes vilkaissut mopoa tai laukkuja eikä kiinnittänyt mitään huomiota kommenttiini vajaasta Stroh-pullosta *), toivotti vain HYVÄÄ JOULUA!.

*) Kommentti: kasikymppinen laskettiin vahvuutensa vuoksi silloin jonkinlaiseksi "huumeeksi".

Kaksi ystävääni, Masa ja Satu olivat saapuneet Imatralta peräkärryn kanssa eli mopo kyytiin ja nokka kohti kotia.

Kokonaisajomatka oli noin 5 000 kilometria + loppumatka Suomessa.

Imatra

23.12.1985 oli mopon juhlallinen tullaus Imatran tullissa, josta kahden vuoden säännön laskeminen alkoi tiukoin käyttöukaasein. Siihen perään 2.1.1986 katsastus Lappeenrannassa joka päättyi kesken E-leimaamattomaan etulyhtyyn; uudelleen näyttö seuraavalla viikolla Imatralla, jonka jälkeen homma oli ok. Uusi rekisterilappukin saapui jo 13.1.1986.

Kummipojalle Syyriasta mittojen mukaan tilattu sikäläisen maastopuvun kopio saapui lopulta Suomeen, mutta niin pitkän toimitusajan jälkeen, ettei se enää hänelle sopinut päälle. Onneksi sille löytyi käyttöä seuraavalta sukupolvelta ettei mennyt haaskuun koko puku.

Kari

Sisällysluettelo

Yleistä