madewithNvu80x15clear.png     Versio 1.28 / 28.4.2025. Rakenne tarkastettu ja kotisivulinkit suurennettu.

Pääset tänne "Alkuun"-linkeistä. Takaisin Matkat-sivulle.

Mp-reissu 1985 (Golan Heights - Suomi)

Paluu Lähi-Idästä Suomeen moottoripyörällä

Sisällysluettelo

Taustamateriaalia

Uusinta uutta 04/25 on tuo uunituore kirja UNDOF:sta.

UNDOF-Tikka-etusivu.JPG UNDOF-Tikka-takasivu.JPG

Ja sen sisällysluettelo

UNDOF-Tikka-sisallysluettelo.JPG Saattaa löytyä kirjastostasi, 1. painos alkaa olla jo mafis.

Alla on taustoja täydentävää materiaalia toimialueelta vapaassa järjestyksessä omista, palveluskavereiden ja muista lähteistä poimittuina.

Näkökulma on Viestijoukkueen yhden jäsenen eli kattaa vain pienen osan huomattavasti suuremmasta kokonaisuudesta. Ilman kaikkia työssä tarvittuja omien eri alojensa ammattilaisia ei operatiivista päätehtäväänsä tekevien komppanioiden tukeminen AOS:ssa olisi kovin hyvin onnistunut, eivätkä Finnbatille käsketyt tehtävät olisi välttämättä toteutuneet käsketysti. Kokonaisuus eli hyvin rasvattu kone oli vähintään osiensa summa.

Koska operatiivisista asioista ei yleisesti puhuta niin painotus kääntyy väkisinkin vapaa-aikaan ja muihin tapahtumiin.

Linkit matkakertomuksen muihin osiin:
Camp Ziouani löytyy Google Earth:sta tuolta punaisen neliön kohdalta. Tie #7 koilliseen vie Damaskokseen, kotimatkamme ensimmäisen tieosuuden suuntaan.

Golan Heights, Camp Ziouani Pohjakartan © Google

Suurinpiirtein karttalännestä pohjoiseen on Libanon, pohjoisesta eteläkaakkoon Syyria, etelässä Jordania ja etelästä länteen Israel.

Alkuun

Keltaiset numerot ovat suomalaisten asemia loitontamisvyöhykkeellä (AOS) ja sen rajoilla palvelusaikanamme. Tarkempi kartta [L] näyttää paljon muutakin.

Viimeisimmät linkit
UNDOF:sta (päivitetty 04/25).
Sekä samalla alueella toimiva
Tiedotuslehden ote [L] YKSV 22, 1.6. - 30.11.1984. YK:n Suomalainen Valvontajoukko oli ollut alueella siihen mennessä noin viisi vuotta.

Alkuun

Valokuvia selitteineen

Kangasmerkki sinisessä lippalakissa, irtohihassa (näkyy radioasemakuvassa) ja vastaavissa.

1985-UNDOF-YKSV22-24.jpg

Lähialueilta

Maisemaa Jordanian rajalta Golanin ylängölle: pyörä rinteessä [L] ja hieman ylempää länteen eli Syyriaan - Jordaniaan [L] päin. Generaset-järvi [L] on pyörän keulan suunnassa oikealla ylängön toisella puolella.

Tiberiaksesta rinnenäkymä Golanin ylängölle [L]. Kuolleen meren länsirantaa [L]. Uimaranta Tel Avivissa [L] ja Ristiretkeläisten linna Golanilla [L].

Yleiskuva Spy Hillin rinteen alaosassa kulkevalta tieltä itään [L] kohti suomalaisten ja kanadalaisten jakamaa esikunta-aluetta.

Camp Ziouani

Ruokalan edestä napattu kuva itään vanhaa messiä, OPS:ia, puhelinkeskusta ja isoa mastoa päin [L].

Kesken suparadioantennin vaihtohommien napattu kuva 60-metrisestä radiomastosta alas [L] suomalaisten alueen keskelle. Masto sijaitsee suurinpiirtein edellisen Spy Hillin rinteeltä otetun kuvan "Raja" -tekstin kohdalla.

Sama kuva muutamin tarkennuksin [L]. Kuvasta vasemmalta puuttuu muun muassa pala motivaatiokenttää, keromonttu, uima- eli 'palovesiallas' maston juurelta, shelttereitä, Viestin sauna ja Suomi-radioasema.

Suomalaisten alueen pohjoispäätä länteen. A-portti ja AOS ovat kuvasta hieman enemmän oikealle.

1985-Israel-Mastokuva_oikea.jpg

Kuvassa:
Silloinen viestikylä etelään päin kuvattuna selitteineen [L].

Alkuun

Suomi-radioaseman ovelta suomalaisten leirin yli pohjoiseen, lumipeitteiselle Mt. Hermonille.
1985_Ziwan_Suomi-radioasemalta-Hermonille.jpg

Ja sama näkymä vähän suurempana [L]. Nuo kaksi mastoa HF-suunta-antenneineen oikealla kuuluvat kanadalaisille.

Suomi-radioaseman ovelta itään [L] Syyrian rajalle ja pohjoiseen, A-portin lähellä ollutta miinakenttää uusittiin [L].

Viestin saunan takapihaa [L] ulkoaidan takaa ja 'Viestin saunalla 1984', kuvasta löytyy myös hiutale [L]. Kuvassa vasemmalla A-puolen lahjoittama joulu-seetri, oikealla muun muassa AntsaM, ErmoP, HeikkiS (selin) ja JukkaP.

Korjaamon opaste [L]. Korjaamon takaa ennen UNTSO.n aitausta näkymä itään [L]. Kuvassa vasemmalla näkyy pistooliradan [L] takaosan pääty, pienen ajoharjoittelupaikan mäet ja keromontun suuntaa, sekä maastoon varastoitua kalustoa mukaan lukien upotettavan sheltterin metalliosia.

Perulaisten jälkiä varastorakennuksen päädyssä.

1985-Israel-Terveisia-Perulaisilta-joukoilta.jpg

Alkuun

Autot ja mp:t

Suomalaisten oma ajoneuvokorjaamo piti kaiken YK-ajokaluston kunnossa niiltä osin mihin työvälineet ja muut faciliteetit riittivät - siis pitkälle.

Omien ajoneuvojen pienet korjaukset ja asennukset hoituivat omatoimisesti omin tarvikkein mikä missäkin, jotain myös korjaamon rasvamontulla ja sisätiloissa. Viestiasentajat asensivat lukemattomia PX:n myymiä autostereoita kaiuttimineen ja sähköllä nousevine antenneineen oman sekä Libanonin (Untson) henkilöstön autoihin vapaa-ajallaan.

YK:n ajoneuvon käyttöön tarvittu Daily Trip Ticket [L].

Moni henkilökohtainen kulkuväline saapui laivalla Pireuksen ja Haifan kautta Israeliin, josta ne haettiin omistajiensa toimenpitein isommalla porukalla.
Ne piti vakuuttaa paikallisesti, katsastaa Jerusalemissa ja saada niihin tarvittavat asiakirjat sekä UN-P-rekisterikilvet.
Tämäkin oli aina oltava mp:llaan ajaessa mukana. Tuolloin aika vahva asiakirja lajissaan ID-kortin ohessa.

1984-Israel-sininen-UNP-ajolupatodistus.jpg

Aika suuri osa Bemareista, Mersuista, Audeista ja muista saksalaismerkeistä saapui Raunin avustuksella Saksasta, jotain tuli suoraan Suomestakin. Urheilullisempiakin oli, tosin taisi siellä yksi nappisilmä-Ladakin olla seassa.

Katteeton Suzuki GSX-1100 E oli Suomen maahantuojalla noin 7000 FIM kalliimpi kuin Kyprokselta ostettu varttikatettu ES.

Sirpaleiden ja luotien jälkiä seinissä riitti mutta kuvaushetkelllä veden kanssa ei ollut yhtä hyvä tilanne tilanne.

1985-Ziwan-painepesuri.jpg

Alkuun

Monelle itselleen harvinaisemmassa ajoympäristössä paljon ajettaessa pieniä vahinkojakin sattui.
Kun autolla on vauhtia reilu 100 km/h ja puskasta sen eteen tielle ilmestyy isrealilainen taistelupanssarivaunu, niin autolle voi käydä noin [L].
Asfalttiin oli jäänyt kuutisenkymmentä metriä jarrutusjälkeä ennen törmäystä telaketjuun, onnekseen auton kuski selvisi pelkillä mustelmilla ilman pahempia luu- tai muita vikoja. Sulkaa tuosta ilmeisesti tuli.
Suzukin rahti Kyproksen Larnacasta Haifan satamaan [L].

Yksi supa-T-paitamalli.

1985-Golan-Angels-Motor-Club.jpg

Alueelta omin ajoneuvoin kotiutuvia lähtötunnelmissaan Ziwanin platalla [L] joulukuussa 1984.

Alkuun

Viesti

Kuvan 18-metrisen teräsristikkomaston päässä oleva HF-alueen suunta-antenni on KLM 10-30-7LPA [L]. Samantyyppistä antennia näkyi olevan myös joidenkin Suomen suurlähetystöjen käytössä.

Aina ei paistanut aurinkokaan..

"Pelkkää auringonpaistetta vaan päivät pitkät Viestin saunan takana makoileville viestimiehille..". Niin justiinsa.

YKSV 22:n lehdestä sivulta kahdeksan skannatun kuvan aiheena ULA-lähetinantennin vaihto leirialueella olevaan 60-metriseen teräsristikkomastoon.

Vasemmalla maston yläpäässä on allekirjoittanut nostonarun kimpussa ja oikealla, vaihtoa odottavan lähetinantennin alla voimakonemies JuhaS. Turvavarusteina oli molemmilla kaksi tavallista pylväsvyötä päällekkäin vatsan ympärillä, harusten ohitus etenkin maston huipussa oli siten turvallisempaa.

Canon FTb nostonarun painona

Tuon vanhan Ground Plane -tyyppisen antennin korvaava Aerial Oy:n ULA-lähetinantenni odotti nostovuoroaan maassa [L]. Samaa työtä tehtiin AOS:ssakin [L] ja [L].

Alkuun

Alla olevassa, YKSV 23:n lehdestä sivulta 9 skannatussa kuvassa edessäni näkyvät laitteet ovat pääosin jo aikaa sitten romutettuja.

Joitain niistä voinee vielä nähdä aiemmin Riihimäellä sotilaskodin lähellä olevassa viestimuseossa, nyt Hämeenlinnassa (Viestimuseon näyttelyiden siirryttyä 1.1.2013 Hämeenlinnaan osaksi Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseota). Käsien takana häämöttävää telex-salauslaitetta piti vielä tuolloin 'suojata' kameralta, siitä johtuu varsin omalaatuinen työskentelyasento.

Malli-QSO cw:llä YKSV23-lehteä varten


Työtodistus viestipäälliköltä, se leimaamaton ja epävirallisempi versio:

Epävirallisempi työtodistus työkaverin jäljiltä

Alkuun

1985-Israel-Junttalan-vessa.jpg
"Kiinalainen kranaatinheitin" eli siis ku*iputki

Vastakkaisella puolella pihan perällä olevaa puuceetä ei desinfioitu samalla tavalla.

Alkuun

Siellä piti huomioida normaalin hygieniapuolen lisäksi muun muassa erilaiset hämähäkit, pahimmillaan mallia Musta leski, joten kyseisen eriön puhdistukseen käytetyt myrkytkin olivat hajunsa perusteella usein aika tavalla räväkämpiä. Mutta yhtään pistosta tai puremaa ei siellä tiettävästi kenellekään tullut.

Hygienisesti ajetellen puuceellakin oli omat hyvät ominaisuutensa, tosin joku väliaikainen kokeilu meinasi mennä kiville kun kaikenlainen myrkkyjen (kuten klooripitoinen jauhe) käyttö niissä kiellettiin hetkeksi.

Viestin saunan yhteyteen rakennetut vesiklosetit valmistuivat meidän lähtömme jälkeen.

Pihvi- ja saunaillat

Viestimiehilläkin oli ajoittain kaikenlaisia sauna- ja pihvi-iltoja sekä muita pieniä juhlia Viestin saunalla. Pihvit paistettiin omin käsin saunan takana ulkogrillissä ruokailun hoituessa ulkopöydissä ruokalasta ennakkoon tilattujen lisukkeiden ja salaattien kanssa. Pizzojakin voitiin tilata valmiina ruokalasta, kustannuksia en enää muista..

Saunalla sai luvallisesti olla kaksi olutta (vast.) per mies jääkaapissa, ei yhtään enempää. Alkoholin käyttölupa oli aina anottava etukäteen ja EHK:n päälliköltä saatu lupa välitettiin tiedoksi myös DO:lle (Duty Officer), jotta hän ja apulaisensa DO II tiesivät poiketa tarkastuskierroksillaan valvomassa miten ilta etenee ja että tilassa nautitaan esimerkiksi tisleitä vain luvan sallimissa rajoissa. Anomukset olivat yleensä suurinpiirtein tällaisia joista luvan myöntäjä saattoi ruksia ylimääräisiksi katsomiaan tuotteita pois [L]. 

Alareunan grafiikasta päätellen viestipäällikkömme ReijoM oli hieman treenannut piirustustaitojaan jossain vaiheessa iltaa. Katso kappaleen viimeinen virke..

Taas kerran saunallamme poikkesi myös kanadalaisia viestimiehiä, joista eräs varmaan yli 130-kiloinen ammattisotilas oli nauttinut ilmeisen hyvät pohjat mukanaan tuomasta viskipullosta(kin) päätellen. Heppu oli yllättäen sitä mieltä että pöydältä havaitsemansa punaleimainen, 60%:nen Koskenkorvavodka on parhaimmillaan raakana isosta konjakkilasista nautittuna ja kaatoi samantien lasinsa puolilleen. Eli ehkä noin 4-6 tavallisen suomalaisen annos lantraamattomana, kerralla.

Kielloistamme huolimatta lasi tyhjeni kertanielaisulla (hölkkärinä) muutaman ähkäisyn siivittämänä lisätarjoilun päättyessä samalla kertaa. Jäimme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman piti; hetken päästä kaverin silmät pyörähtivät varoittamatta ympäri ja hän putosi penkiltä lattialle kuin märkä rätti. No ei muuta kuin henkilö miehissä raahaten lähimpään Meseen (ei niinkään helppo homma), selvä mies kuskiksi, nokka kohti kanuskien messiä ja heppu vietiin sinne ulko-oven ja omiensa luo jatkohoitoon.

Joka tarkoitti kirjaimellisesti juuri sitä, hän joutui kuulema vatsahuuhteluun vielä sen illan kuluessa. Onneksi kanuskimessin ovesta ulos tulleet miehet ymmärsivät heti mistä oli kyse emmekä joutuneet nyrkkipyykille kaverinsa riepottelemisesta.

Kyseinen tapaus lienee ollut virikkeenä edellisen kuvan lisäyksiin.

Radioasema

Kaikenlaista sattui välillä myös HF-radioiden ääressä, muista viestipuolen ympyröistä puhumattakaan. Alla mainitut jutut ovat jo taakse jäänyttä aikaa eikä niillä enää ole parhaimmillaankaan kuin vähäistä kuriositeettiarvoa etelässä samoissa hommissa käyneille henkilöille.

Alkuun

Häiriöitä, häirintää

Suomi-qso -aikojen edellä bandin pohjakohina saattoi yllättäen nousta signaalinvoimakkuusmittarin lukeman S9 yläpuolelle vastaanottimessa, pudotakseen yleensä noin varttitunnin päästä kuunteluajan päätyttyä yhtä yllättäen takaisin normaalitasolle muutamaa S-yksikköä alemmaksi.

Mikä lie ollut moiseen syynä, Kanuskien radioasemat muutaman sadan metrin päässä ne eivät ainakaan olleet.. Ei siitä telexiin vaikuttavaa pikkukiusaa enempää haittaa ollut sähkötyspuolen toimiessa suuremmitta katkoksitta aina, joka lienee ollut asianomaisten tarkoituskin.

Halutessaan bandin olisi saanut täysin tukkoonkin, kuten kerran havaitsimme erään radioamatööribandin alarajalle luvatta nousseen kilkuttelijan kyllästyttyä(?) ehkä liian usein kuulemiinsa väistymiskehotuksiin ('99' eli Mene helv, 'FU' eli Haist V, yms.) ja käännettyä häirintälähettimensä tehonsäätönappia hetkeksi reilusti myötäpäivään.

Myös muuan Tikka nakutti välillä varsin voimakkaasti, joka havaittiin tietysti sielläkin. Se oli joskus varsin hankala kumppani samalle bandille levitessään.

Shelttereissä

Eräässä pari-kolmepäiväisessä sheltteriharjoituksessa oli hyvää aikaa kerrata venäläiset numerot väliltä 1 - 10, niitä kun toistettiin katkeamatta aamusta iltaan. Muutama minuutti VHF- / HF-taajuuden vaihdosta ja sama nauha alkoi taas pyörimään. Kyllä, ne numerot ovat edelleen kirkkaina mielessä.

Joskus sheltteriharjoituksen aloitus saatiin pidettyä niin hyvin salassa lähiympäristöltä, että kaikkien henkilöiden juostua "salamana" pommisuojiin saapui hetkisen kuluttua alueen portille A-puolen LO (yhdysupseeri) kyselemään pääsyä Pupsin luo, eli selvittämään mistä oikein oli kyse.

Pikaliikennettä

Kuuntelimme kerran herkeämättömällä mielenkiinnolla HF-radioliikennettä Unifilista (Libanon) Suomeen, kuten varmaan teki muutama muukin eri puolilla Eurooppaa ja Pohjolaa. Mielenkiinnon kohteena oli se helikopteri, joka oli tuomassa YKSL:n YK-kavereitamme takaisin leiriin Litani-joen vedenpumppaamolta, missä he olivat olleet panttivankeina. Eipä mennyt montaa sekuntia jalaksen osumisesta maahan kun tieto siitä oli jo välitetty käsketysti Suomeen.

Se oli melkoinen hässäkkä erityisesti HF-puheviestityksen sisällön 'laatu' ja HF-bandin kuuntelumahdollisuudet huomioon ottaen.
Valitettavasti tuo jo edesmenneen Ev. VesaY:n tekemä tekstimuotoinen tilannekuvaus on häipynyt historian hämärään). Toivottavasti jollain on tuo lehti vielä tallessa josta sen voisi kopioida tänne.

Alkuun

Testausta

Joskus oli hieman tylsää odotella viikonloppusoittajia radioaseman suomipuheluaikoina, muiden läsnäolijoiden repiessä supaa saunan takapihalla, niinpä kerran piti kokeilla miltä vastapäässä kuuluisi Sony Walkman-kasettimankan nappikuulokkeen ja kouraan suljetun mikrofonin kautta soitettu pätkä eräästä Eppujen kappaleesta.

Siitä olikin todellista hyötyä kun JussiC Riksussa sai viritettyä vastaanottimensa etupään virityspiirit timmiin kuntoon, signaalimme audiotason oltua hetken aikaa murto-osan normaalista. Saivatpahan seuraavien suomipuhelujen soittajien suomalaiset puhelinnumerot entistäkin laadukkaamman kuuloista palvelua osakseen.

Suomi-puhelut

Puhelinsoitto Suomeen oli tuohon aikaan useimmille käytännössä mahdotonta, joten sen korvikkeeksi radioasemalla oli tiettyjä aikoja varattuina radioyhteyden yli välitettäviä puheluja varten, aivan samalla tavalla kuin Kanuskeillakin. Siis puheluja etelästä HF-radioteitse suoraan vastaanottajan lankapuhelimeen Suomessa. Radioaseman oven ulkopuolella oli välillä oikein jonoa odottamassa oman viisiminuuttisensa alkua.

Monelle etelässä olijalle oli aika eksoottista saapua soittamaan, kun molemmissa päissä radioyhteyttä oli aina asemien henkilökuntaa tehtäviensä mukaisesti neuvomassa molempia osapuolia yksisuuntaisen liikenteen käyttöön, valvomassa systeemin toimintaa ja tarvittaessa suodattamassa kielletyt puheenaiheet pois. Soittaja painoi itse lähetteen käynnistävää tangenttia käsimikrofoniin puhuessaan ja päästi sen kuunnellessaan, kotimaassa viestihenkilö vaihtoi puheen kulkusuuntaa radiotieltä puhelinlinjalle tai takaisin muun muassa "Kuuntelen"-sanojen tai keskustelun rytmin perusteella.

Mikäli puhujan suusta lipsahti jotain luvatonta, niin se katkaistiin ennen radiotielle pääsyä nopealla välitys- tai ohituskytkimen liikkeellä. Parhaimmillaan sen joutui tekemään toistuvasti jopa samasta virkkeestä, kun vastapeluri kotimaasta kyseli että "Mitä sanoit kun pätkii, Kuuntelen" ja puhuja halusi välttämättä vastata kysymykseen.

Harva taisi tulla ajatelleeksi että kyseistä keskustelua saattoi kuunnella kuka vaan Euroopassa, joskus myös maapallon laajuisesti mm. auringonpilkkumaksimien aikana. Muutaman käyntikerran jälkeen muutuimme ilmeisen näkymättömiksi ja puhuminen helpottui korvin kuultavasti, oli mikrofonissa sitten komma tai juuri alueelle tullut hiutale. Luottamus ehdottomaan vaitioloomme työtehtävissämme auttoi tietysti asiaan.

Virkaliikenne

Sähkötys-qso:t hoituivat lähinnä nopeusteknisistä syistä Bencherin avainnusosalla ja MFJ:n -generaattorilla (elbugi), niinpä aiemman kokemuksen ja muutaman kuukauden päivittäisen harjoittelun sekä liikennöinnin jälkeen homma alkoi hoitua siten, että oli suorastaan ilo "rupatella" vastapäiden kanssa puhumatta mitään ääneen. Käytetyt nopeudet nousivat yleisesti jonnekin 120 - 140 merkin nopeuksille optimiolosuhteissa, huonoimillaankin pysyteltiin reilussa 80:ssa. Toki tavallisia käsiavaimiakin löytyi vara- ja harjoitusvälineiksi mutta automaatti oli vaivattomampi.
Vaihteleva ionosfäärin skippi, paikalliset häiriöt tai joku muu syy saattoivat joskus aiheuttaa sen, että kaksitaajuisena työskennellyt Unifilin tai Undofin HF-asema ei heti kuullut Suomen pään antamaa breikkiä salatun telex-yhteyden hypättyä epätahtiin (eli asemien lähetin ja vastaanotin toimivat samanaikaisesti eri suunta-antennien kautta eri taajuuksilla, jolloin oli mahdollista kuulla vastapään breikki nopeammin, parhaimmillaan vaikka jokaisen sähkötysmerkin välillä).

Silloin oli käyttöä sivulta liikennettä kuuntelevalle toiselle asemalle, joka "releoi" bk:t eli "pysäytyspyynnöt" omalla lähettimellään naapurin vastaanottimen jaksolle, eikä hommaa tarvinnut aloittaa kokonaan alusta. Jotkut huoltolento- tai muut listat saattoivat olla melkoisen pitkiä viestitettäviä muutenkin.

Harrasteliikenne

Radioamatööri-yhteyksien pitäminen ei ollut sallittua suomalaisten HF-asemilta, sen sijaan Kanuskien Phone Patch-asemalta sellainen onnistui. Radioamatöörien (ARRL) DXCC-kelpoisuutta ei silläkään saavutettu.

Alkuun

Kuuleman mukaan alla näkyy parin viimeisen palvelusviikon aikaisia ajoittaisia ajatuksiani juuri ennen kuudentoista kuukauden mittaisen pestin täyttymistä. Toiveajattelua..

Epävirallinen kuvaliite..

Keskimmäisen modulin kyljessä oleva jälki ja alimman laatikon teksti viittaavat todelliseen tilanteeseen, jossa päälähettimen ohjain oli osittain rikki ja koko lähetintorni toimi hetken kun sitä välillä kopautteli tiettyyn kohtaan.

Myöhemmin, ennen seuraavalla suomilennolla tullutta varalaitetta erityisesti pidemmät telex-QSO:t hoidettiin niin, että ohjainyksikön sisältö oli tornin edessä huoltotelineessään avonaisena ja sen tiettyyn komponenttiin suihkuteltiin kylmäsprayta muutaman minuutin välein. Ei niinkään näppärää mutta toimivaa ja osoitus siitä, että viestijoukkueenkin mukana oli erittäin hyvin tehtävänsä osaavia korjaushenkilöitä (terveiset muiden muassa Turkuun PekkaK:lle).

Alkuun

Muita juttuja

Mitä tarkoittaa ilmaisu "Koijärvi-iltamat" jos ne järjestetään Kuljetuksen saunalla?

No sitä että kaikki muut pirskeisiin osallistuvat henkilöt sidotaan aluksi lyhyin sitein kiinni paikalla olevaan kaivinkoneen teloihin (varsin hyvä pöytätaso jokaiselle), paitsi yksi jonka siteiden pituus mahdollistaa käynnin kauhan luona, jossa porukan kaljat ovat jäähtymässä vesiastiassa..

Idea tietysti sen tietyn uutisista tutun esimerkin mukaan ja valokuvat lähetettäisiin tiedät kyllä keille -samaan malliin kun "Suomen eteläisimmän Mustanaamiokerhon paikallinen osasto" laittoi Burjista Libanonista Pasin viereltä otetun fanikuvansa kerran kyseiseen sarjakuvalehteen.

 ----------

Toinen Kuljetuksen saunan seuraavalle ikäluokalle luovutustapahtumaan liittyvä källi oli se, kun porukka järjesti pokkana oman paraatikatselmuksen.

Virallisella vastaanottokorokkeella oli vastaanottajina pari kuljetuksen kaveria parhaissa sotavehkeissään, joiden ohitse ajoi kaksi ajoneuvoa eli ensin keltainen polkupyörä ja sitten bussillinen miehiä nenät kiinni sivuikkunoissa. Oli siinä sivummalta katselevalla komentajallakin hetken aikaa huuli pyöreänä; ehkä osallistujien onneksi hän ei ollut näkevinään järjestelyissä mitään poikkeuksellista tilannetajunsa ollessa todella hyvin kohdallaan.

 ----------

Kolmas Korjaamoväen(?) ideoima näppärä temppu oli laittaa yhden korjausperävaunun katolle pieni vapaasti seisova masto ja sen päähän tutka- tai vastaavan näköinen omatekoinen antenni pyörimään jonkun pikkumoottorin voimalla. Ei kuulema mennyt kauan ennen kuin eräästä lähialueen mäen päällä olevasta organisaatiosta esitettiin kysymyksiä mihin se antenni oli tarkoitettu, kun sen signaaleja ei millään saatu havaittua. Moottori ei enää pyörinyt meidän aikanamme..

Eli tilannekomiikkaa ja vallatonta tekemisen meininkiä riitti lähes koko porukalla 100% timmisti hoidettujen normaalien työtehtävien lisäksi sen verran usein, että sitäkin piirrettä jäi suorastaan ikävä kun tuli kotiinlähdön aika. Joillekin paperitiikereille ohjesäännön ulkopuoliset pienetkin temput olivat lähinnä punainen vaate, mutta useimmat havaitsivat hyvin nopeasti millainen merkitys tietynlaisella huumorilla ja vapaudella tuonikäisen poikaporukan yhteishengelle, motivaatiolle sekä työn laadulle oli, tippaakaan silti tinkimättä sotatoimialueella tarvittavasta kurista tai käskyvallasta. Asioita voi tehdä niin monella tavalla.

Alkuun

Kirjekuoret

Paljon käytetty lentopostikirjemalli kevyt eli korkeintaan 20 g, pelkällä UN:n leimalla perille suomalaiseen jakeluosoitteeseen toimitettuna.

1985-Israel-Kirjekuori-1.jpg

Painavammassa kirjekuoressa käytettiin suomalaisia postimerkkejä kuoren painon mukaisesti.

1985-Israel-Kirjekuori-2.jpg

Alkuun

Jatkot

Muutamat hakivat pitkiä jatkoja (16 kk) ja meistä reilu viisi henkilöä ne saikin.

Kun sekin aika oli kulunut ja kotimatka alkoi siintää horisontissa, niin yksi haki vielä ns. ylipitkiä jatkoja (20 kk), johon YK-toimistosta tuli sen hetkisen päällikön VesaY:n kommentti: "Mikäli miehen sormesta jää vesilasin veteen kuoppa, niin jatkot myönnetään, pitäähän joka porukassa yksi fakiiri olla" ;-)

Lentotoimintaa

Välillä näkyi lentotoimintaa aika läheltäkin, muun muassa B-osapuolen järjestäessä jotain tilaisuuksia aivan rajan pinnassa olevassa rauniokaupungissa => lähes poikkeuksetta osapuolella A oli juuri samaan aikaan kovaäänistä lentotoimintaa samalla alueella rajan toisella puolella. Tai silloin kun YK:n merkeillä ja piikkilangalla aidatun sekä lipuilla ja kattoihin maalatuin tunnuksin merkityn alueen yli pyyhälsi aivan pinnassa tukihelikopteri (Hughes 500C, jos oikein muistan) liittyäkseen etelässä sisämaan puolella pitkän ja korkean panssariesteen takana leijuvien tst- ja tukihekon joukkoon.

Cobria ja Hindeja näkyi alvariinsa omilla puolillaan AOS:aa.
Yhdellä Eilatin lomakeikalla meinasi kuskilta mennä säikähdyksestä hyvät housuun, kun Mesemme avoimesta kattoluukusta syöksähti sisälle yhden pinnassa lentävän Phantomin ja sen siipikoneen äänivyöry muuten niin hiljaisessa Negevin autiomaassa, onneksi silmäkulmassa silmänräpäystä ennen vilahtanut koneen varjo kavalsi liikkeen ja 'yliäänipamauksen' juuri ajoissa.
Yleisemmin seurattiin korkeammalla lentäviä suihkukoneita.

Apuna oli erilaisia välineitä ja uusiakin kehiteltiin, kuten erityisen peileistä ja rihmojen varassa roikkuneista, loitontamisvyöhykkeen rajat näyttävistä langoista rakennettu tähystin. Sen sivulta katsoessaan näki heti, jos pään yläpuolella korkealla oleva kone oli liian lähellä loitontamisvyöhykkeen rajoja tai jopa niiden väärällä puolella.

1985-Golan-Kyltti-Spy-Hillin-viereisella-tiella.jpg

Alkuun

Ampumaharjoittelua

Ammuntaa harrastettiin niillä alueilla paljon. Meistä suurin osa ampui valiot rynkyllä jo aikaisessa vaiheessa palvelusta. Erilaisilla pistooleilla harjoiteltiin jatkuvasti mutta olimme pestin lopullakin vielä kaukana "Fragun" (majuri Fraktman) molempien käsien tasosta.

Kevyellä konekiväärilläkin ammuttiin mutta kokonaisuudessaan harjoittelumme oli A-puoleen verrattuna kevyttä. Sen verran monet vaunu- tai tykistöammunnat kuunneltiin muun muassa yöunien seasta lähialueilta että selvisi hyvin heidän treenaavan tosissaan. Jostain syystä monet äänekkäät yöammunnat sattuivat samoihin aikoihin hiutaleidemme alueelle saapumisen kanssa.

Rk- ja kvkk-ammunnat toteutettiin yleensä B-puolella Damasin läheisellä Artuzin ampumaradalla [L] (kmz), jossa saattoi olla meikäläisiä ampumassa esimerkiksi Falling Platea tai RK3:a, kun viereisellä kaistalla paahtoi joku paikallinen porukka huomattavasti järeämmillä aseillaan kohti maalejaan sen minkä ehtivät. Pienempi varoo ja väistää..

Miinat

Koko reissun pahin riski muodostui noista [L] eri muodoissaan, kyseessä olivat tietysti miinat joita löytyi raja-alueen läheisyydessä melkein mistä vaan asfaltoidun ja raivatun sekä merkityn alueen ulkopuolelta.
Rankemmat vesisateet siirtelivät niistä kevyempiä etenkin Syyriassa paikasta toiseen ja puolalaisille raivaajille riitti taas hommia. Tuo linkin miina muine vastaavine oli punaisin kolmioin ja piikkilangoin eristettynä hieman tuosta vaunun romusta kuvaajan selän taakse etelään päin Wadi Ar Raqqadin [L] alkupään kohdalla.

Wadi ar Raqqad

Afrikkaan saakka yltävän hautavajoaman pohjoinen alkupiste lienee tuo vesiputous, ainakin pudotus sen pohjalle on melkoinen..

1984-Syyria-Wadi-Ar-Raqqad-vesiputous.jpg

Alkuun

Kuvan Centurion oli hiekkapintaisen pääkulku-uran vieressä.

1985-Syyria-Israelilainen-Centurion-tankin-romu-1000.jpg

Edellisestä linkistä näkyvä miinan 'pinta-asennus' ei ollut jokapäiväistä eli vesi lienee vienyt maata pois, niinpä tuollaisia sotaromujakaan ei missään nimessä oletusarvoisesti ollut turvallista mennä tutkimaan lähempää muualla kuin siihen tarkoitetulla, puhdistetulla alueella.

Kotiin palattuani meni jonkin aikaa ennen kuin asfaltoidulta alueelta poistuminen ja (mahdollisesti ansoitettujen) esineiden nosto maasta kävi luontevasti ilman taka-ajatuksia. Saatu koulutus oli ollut riittävän tehokasta ja mieleen painuvaa.

Israelilaiset puhdistivat aidattuja ja merkittyjä miinakenttiään panostamalla muutaman sadan metrin pituista kenttää joidenkin päivien ajan, räjäyttämällä sen kerralla ilmaan, polttamalla ja puhdistamalla jäänteet sekä asentamalla uudet miinat paikoilleen.

1985-Golan-miinakentta-puhdistetaan-1000.jpg

Tuo oli aika pieni räjähdys rikkoutuneilla ikkunoilla ja irronneilla Makro-talojen päädyillä mitattuna moneen aiempaan vastaavaan nähden.

Syyrian puolella tapahtuneesta raivauksesta en enää muista yksityiskohtia mutta useimmiten viimeistään paikallisten karja (onneksi) hoiti raivauksen pääosat tiettyjen aidattujen alueiden ulkopuolella liikkuessaan. Valitettavasti se ei kuitenkaan ollut aukotonta.

Kotiinpaluun lähestyessä

Kun kotiinpaluun aika läheni, niin ajoreitin ja aikataulun suunnittelu kiihtyi. Lähtijöitä oli sen verran monta että convoy-ajo oli turvallisuussyistä luonnollinen valinta ainakin parin ensimmäisen läpiajomaan osalta.

Alla on TainaT:lle reissusta lähettämästäni kirjeenvaihdosta poimittuina muutamia jo osittain unohtuneita yksityiskohtia.

Etukäteen arvioiden yllä kerrottu kotimatka olisi voinut maksaa:
Jos keskemmällä matkan varrella lumi olisi ollut paha ongelma, niin Istanbulista olisi isältä saadun vinkin mukaan päässyt junalla Travemundeen 3 - 4 päivän kuluessa. Tuskin kovinkaan halvalla tai "Idän Pikajunassa", mutta jotenkin.

 ----------

Wanha Veteraani

'Wanha Veteraani´-museo Haminassa näytti vitriinissään aika kattavan kokoelman toimialueilta kerättyjä miinoja ja kotikutoisia ansoituksia muun kattavan näyttelymateriaalinsa osana.
Kokonaisuus oli osiensa summa ja ylikin, niinpä tässä mainitsemattomat eri alojen ammattilaiset pitivät kukin osaltaan huolta että EHK eri joukkueineen, Johto, OPS, Kojootti- ja Pässikomppania pystyivät hoitamaan käsketyt tehtävänsä erinomaisesti.

Linkit matkakertomuksen muihin osiin:
Jos silmiisi tarttui jokin korjausta huutava virhe, allekirjoittaneen selkeä muisti- tai ajatuskatkos, sisältö muuten tai väärältä näyttävä muistikuva (jokin muu vastaava) niin pyydän kommentoimaan siitä emailiin 'yhteydenotto (ät) oh5xb (piste) fi'. Kiitos!

18.4.2025, Kari

Alkuun      Matkat-sivu